Sääksenpesät seurannassa

Sääksen pesäpuussa on oltava vahvat oksat ja latva, jotta puu kestää kookkaan risulinnan painon. Tiesitkö, että pesäpuu on rauhoitettu ja voi olla käytössä vuosikaudet?

Sääkset rakentavat puun latvaan risupesänsä, jota linnut kohentavat kantamalla vuosittain lisää pesämateriaalia. Pesäpuussa onkin oltava vahvat oksat ja latva, jotta puu kestää kookkaan risulinnan painon. Pesälle täytyy olla esteetön pääsy eri suunnista ja lähipuusto ei saa nousta pesän tasoa korkeammalle. Nämä vaatimukset huomioon ottaen mikä tahansa puu ei kelpaa sääksen pesäpaikaksi. Pesäpuun ei tarvitse kuitenkaan olla korkea; harvapuustoisella suolla alle kymmenenmetrinen mänty voi kelvata.

Tekopesiä avuksi

Talousmetsissä puut eivät aina ehdi järeytyä sääkselle sopiviksi. Sääksen pesintää onkin jo pitkään tuettu rakentamalla tekopesiä ja nykyään vajaa puolet pesinnöistä tapahtuu tekopesissä. Tekopesiä rakennetaan uusiin paikkoihin, minkä lisäksi pudonneita sääksen omia pesiä voidaan korvata samaan puuhun rakennetulla tekopesällä. Sääksen omaa pesää saatetaan myös vahvistaa muutamalla tukipuulla, jolloin se voi näyttää tekopesältä. 

Myös tyhjä pesäpuu on tarpeen

Sääkselle sopiva pesäpuu on arvokas resurssi ja edellytys lisääntymiselle. Sama pesäpuu voikin olla käytössä vuosikaudet. Myös uudet sääksisukupolvet tunnistavat sopiviksi samat pesäpuut. Tästä osoituksena pesäpuu saattaa olla autiona ja pesäkin siitä pudonneena vuosien ajan, kunnes paikalle ilmaantuu taas sääksipari ja samaan puuhun rakennetaan uusi pesä. Mutta mistä tiedetään, että kyse on varmasti samasta puusta?

Pesäpuu on rauhoitettu

Sääksenpesät on rekisteröity Luomuksessa vuodesta 1971 alkaen ja valtuutetut rengastajat seuraavat pesimiskelpoisten pesäpuiden tilannetta. Pesäpuut merkitään myös rauhoitustaululla. Sääksen pesäpuu on rauhoitettu ilman rauhoitustauluakin, mutta taulu auttaa tunnistamaan ja säilyttämään pesäpuun, jos pesä on välillä pudonnut. Rauhoitustaulun avulla voitiin varmistua tapauksesta, jossa 1970-luvulla asuttuna ollut pesäpuu oli tyhjillään 35 vuotta, kunnes tuli uudelleen asutuksi 2000-luvulla. Tavallisempaa on, että pesät ovat käytössä muutaman vuoden, kunnes autioituvat. Pesäpuukin voi kaatua myrskyssä. Tarkastuksessa on kuitenkin yhä pesäpuita, jotka ovat olleet mukana sääksiseurannan alusta asti.

Niidenkin historia kalpenee Heikki Kainulaisen tarkastaman muoniolaisen sääksenpesän rinnalla. Hän keskusteli pesäntarkastusreissullaan 2017 paikallisen asukkaan kanssa, joka kertoi, että jo hänen isoisänsä isä oli tuntenut pesäpaikan 1800-luvulla. Pesämännyn puolesta asia ei ole poikkeuksellinen, sillä lappilaiset männyt voivat elää yli 500-vuotiaiksi. Kyseessä lienee kuitenkin tiedossa olevien sääksen pesäpuiden ikäennätys. Pesässä oli poikaset viimeksi 2008, sittemmin pesä on pudonnut.
 

Ilmoita uudesta pesästä

Löysitkö uuden sääksenpesän? Jos sääkset ovat ilmaantuneet paikkaan, jossa pesää ei ole ennen näkynyt, kyseessä voi olla sääksiseurannalle tuntematon pesä. Uusia pesiä saadaan tietoon joka vuosi etenkin kesämökkiläisten ilmoittamina.

Rauhoituskyltti kertoo pesän olevan seurannassa, mutta kyltti ei välttämättä näy joka suunnasta. Kyltti voi myös puuttua, vaikka pesä olisikin tiedossa. Asuttua pesäpuuta ei kuitenkaan kannata lähestyä vain kyltin toteamiseksi, sillä pesintä voi häiriintyä. Varminta on ilmoittaa sääksenpesästä petolintuseurantaan. Kerro pesäpuun tarkka sijainti, jotta sääksirengastaja voidaan ohjata paikalle. Mainitse myös löytöpäivämäärä, havaintosi pesästä ja yhteystietosi. 

Ilmoita uudesta sääksenpesästä osoitteeseen petolintuseuranta@luomus.fi
Ilmoita uudesta pesästä ainakin tarkka sijainti (koordinaatit tai karttalinkki), päivämäärä, havaintosi pesästä ja yhteystietosi.

Heidi Björklund on valtakunnallisen petolintuseurannan koordinaattori.

Tämä uutinen on osa Luomuksen seurantatiimin ja Lajitietokeskuksen Seurantauutiset 2018 ‑uutislehteä, joka julkaistaan kokonaisuudessaan myöhemmin keväällä.