Kun Kilpisjärvellä kesällä 2014 kevyen valopaikanninrepun selkäänsä saanut vesipääsky palasi kotilammelleen, paikantimen tiedot paljastivat sen lentäneen talveksi Kaspianmeren kautta Somalian rannikolle.
Tuoreiden tietojen mukaan Arabianmeri onkin pohjoismaalaisten vesipääskyjen tärkein talvehtimisalue. Suomalaisten vesipääskyjen talvehtimisalueet ja muuttoreitit ovat aikaisemmin olleet mysteeri, koska ulapalla talvehtivasta lajista on vaikea saada rengaslöytöjä.
Suomessa vesipääsky pesii pääasiallisesti Lapin kosteikoilla. Lajin erityinen piirre on, että munien haudonnasta ja poikasten hoidosta vastaa koiras. Naaraat osallistuvat pesintään munimalla neljä munaa. Vesipääskyn pesimäkanta on pienentynyt, ja lintu on luokiteltu Suomessa uhanalaiseksi. Syitä lajin taantumiseen ei tunneta, mutta uusien tulosten uskotaan auttavan tutkijoita niiden jäljille.
- Koska laji on riippuvainen kosteikoista, maankäytön muutokset, esimerkiksi lampien kuivaaminen pelloiksi muuttoreitin varrella Kaakkois-Euroopassa ja Lähi-idässä ovat todennäköisesti vaikuttaneet muutto-olosuhteisiin, toteaa Suomea pohjoismaisessa tutkimuksessa edustava tutkija, Kaisa Välimäki Helsingin yliopiston Luomuksesta.
Valoisan ajan pituutta mittaavat pienet valopaikantimet ovat mahdollistaneet tutkimukset myös niillä lajeilla, joiden selkään paljon virtaa tarvitsevat ja aktiivisesti tietoa lähettävät paikantimet ovat liian painavia. Tekniikka on toistaiseksi kallista, ja tutkimus onkin saatu toteutettua ulkopuolisen rahoituksen avulla.
- Uhanalaisten lintulajien huonosti tunnettujen muuttoreittien selvittäminen on tärkeä osa suojelutyötä ja siksi tahdoimme osallistua tähän projektiin, sanoo Mikko Kataja tutkimuksen paikanninlaitteet kustantaneesta Foto-Fennicasta.
Vesipääskyjen muuttoreittien selvittäminen saa jatkoa ensi kesänä. Tällöin tutkimusryhmä toivoo saavansa takaisin lisää paikantimia kantavia lintuja, jotka ovat selvinneet pitkästä ja vaativasta muuttomatkasta ja talvehtimisesta Arabianmeren ravintorikkailla vesillä, ulapalla kelluen ja planktonia vedenpinnalta napsien.
Uudet paikantimet voivat antaa tarkempaa tietoa muuton nopeudesta, vaihtoehtoisista muuttoreiteistä ja lintujen liikkeistä talvehtimisalueilla.
Valopaikantimet ovat pieniä, valoisan ajan pituutta mittaavia laitteita. Auringon nousu- ja laskuajan perusteella voidaan linnun sijainti päätellä noin ~200 km tarkkuudella. Koska laitteet eivät lähetä aktiivisesti tietoa, pitää lintu saada kiinni datan purkamiseksi. Paikantimen saaneista linnuista twiitataan aihetunnisteella #reppulinnut
Lisätietoja:
Tutkija Kaisa Välimäki
Helsingin yliopisto
Kilpisjärvi waterbird study group
Luonnontieteellinen keskusmuseo LUOMUS
kaisa.valimaki@helsinki.fi, puh +358407420704
Twitter: @Vulppi