Luomuksen tutkijoiden ja kansainvälisen työryhmän uusi julkaisu toimii oppaana puuetanalajien tunnistamiseen ja luokitteluun. Yksi merkittävä havainto oli, että kaikki Antidrymaeus-suvun etanat ovat sinisiä tai joskus valkoisia, joissa on sinertävä sävy.
– Se tuntuu itsestäänselvältä, sillä nämä eläimet ovat kirjaimellisesti sinisiä, mutta ennen tätä kukaan ei ollut huomannut, että ne muodostavat yhden ryhmän läheisesti sukua olevia lajeja, kertoo Luonnontieteellisen keskusmuseon intendentti Rodrigo Salvador.
Havainnon taustalla on tutkimus viime vuodelta, jossa ryhmä hyödynsi DNA-dataa rakentaakseen evoluutiopuun Orthalicoidea-heimolle. Tämä heimo sisältää yli 2000 lajia ja on lajimäärältään suurin etanoiden ryhmä neotrooppisilla alueilla. Lajit tunnetaan yleisesti "puuetanoina", koska ne elävät tyypillisesti puissa.
Biologit eivät voi työskennellessään nähdä DNA-molekyylejä, mutta heidän on ymmärrettävä, mitä eri suvut tarkoittavat luonnossa. Miten lajit kunkin suvun sisällä ovat samankaltaisia keskenään? Entä miten suvut eroavat toisistaan? Jos tutkijat löytävät etanan luonnosta (tai kuoren museokokoelmasta), kuinka voidaan tunnistaa, mihin sukuun se kuuluu?
Yksi jättimäisen heimon suvuista on nimeltään Drymaeus, johon kuuluu noin 400 lajia. Tai kuului – tutkimuksessa nimittäin huomattiin, että Drymaeus sisältää itse asiassa useita erillisiä sukuja. Niistä kolme tunnistettiin varmasti, mutta on todennäköistä, että sukuja on enemmänkin. Nämä kolme sukua ovat: Drymaeus (tarkemmin määriteltynä), Mesembrinus ja Antidrymaeus.
Tutkijoilla oli nyt DNA-dataan perustuva puu, joka osoitti tämän, mutta kyseessä on vain pieni osa olemassa olevasta biodiversiteetistä. Tässä kohtaa mukaan tulee tutkimusryhmän uusin artikkeli, jossa yritetään ymmärtää geneettisten tulosten merkitystä.
– Havainto Antidrymaeus-sukuun kuuluvien etanoiden sinisyydestä auttaa puuetanoiden lajintunnistuksessa ja luokittelussa, Salvador korostaa.
Maalla elävät etanat, sammakkoeläimet ja makean veden etanat ovat erittäin uhanalaisia eläinryhmiä, joilla on valtava merkitys ekosysteemien toiminnan kannalta.