Poro vai metsäpeura? Korkeasaaren peurahirvaan alalajin selvittäminen ei ollut yksinkertaista

Poro ja metsäpeura ovat perimältään lähellä toisiaan, mutta Helsingin yliopiston Biotekniikan instituutin ja Luonnontieteellisen keskusmuseon LUOMUKSEN yhteistyön avulla nuori peurayksilö saatiin määritettyä metsäpeuraksi.

Korkeasaaresta tuli Helsingin yliopiston Biotekniikan instituutin DNA-sekvensointi- ja genomiikkalaboratorioon hiljattain pyyntö selvittää, kumpaan peuran alalajeista Helsingin Talvipuutarhasta lopulta kiinni saatu nuori hirvas kuuluu: onko se poro, Rangifer tarandus tarandus, vai sittenkin metsäpeura, Rangifer tarandus fennicus?  

Tutkimusjohtaja Petri Auvinen ja hänen kollegansa Lars Paulin ja Pia Laine päättivät lähteä liikkeelle mitokondrion perimän tutkimisesta. Mitokondrio on solun energiatehdas, jolla on solun tumasta erillinen perimä. Mitokondriot periytyvät vain äidiltä jälkeläisille.

Tutkijat löysivät alkajaisiksi sekvenssi- eli perimän emäsjärjestystietokannoista työnsä tueksi lyhyen pätkän mitokondrion emäsjärjestystä, joka oli merkitty metsäpeurasta saaduksi. Jotta mitokondrion tai muuta perimää voidaan tutkia, tarvitaan ensin alukkeita eli primereita, joiden avulla perimästä rajataan tiettyjä tunnistamisen kannalta merkityksellisiä osia. Alukkeiden välinen alue monistetaan lähempää tarkastelua ja emäsjärjestyksen selvittämistä varten.

– Meillä ei kuitenkaan ollut saatavilla poroille tai metsäpeuroille tehtyjä, tietyn emäsjärjestyksen omaavia alukkeita, joten meidän täytyi teettää ne kirjallisuustietojen perusteella hyödyntäen Matti Heinon käyttämiä primerisekvenssejä, Petri Auvinen HILIFE:n kuuluvasta Biotekniikan instituutista kertoo.

Tämän jälkeen oli aika ottaa tutkittavaksi sekä mystisen "poropeuran" että Korkeasaaressa majailevien metsäpeurojen verinäytteistä eristettyä DNA:ta ja tutkia, millaisia paloja niistä saatiin monistettua juuri teetettyjen alukkeiden avulla. Palojen emäsjärjestystä vertailtiin tietokannassa olevaan metsäpeuran vastaavaan, jotta voitaisiin selvittää, mihin peuran alalajiin mysteeriyksilö kuuluu.

Tulokset alkoivat tarkentua vasta, kun Luomuksesta löytyi vielä julkaisematonta sekvenssitietoa metsäpeurojen mitokondrio-DNA:sta. Sekvenssit olivat peräisin parinkymmen vuoden takaisesta selvityksestä, jossa osana ensimmäistä MetsäpeuraLIFE-hanketta kartoitettiin metsäpeuran ja poron alalajipuhtautta ja populaatioiden mahdollista sekoittumista.

– Alalajit osoittautuivat tutkimuksessamme hyvin yksiselitteisiksi. Tässä yhteydessä kehitimme yksinkertaisen mitokondrio-DNA-sekvenssiin perustuvan tuntomerkin, jolla suomalaiset metsäpeurat ja porot voidaan tunnistaa vähintään 95 prosentin luotettavuudella. Tämän perusteella Korkeasaaren nuori hirvas näyttäisi olevan metsäpeura ainakin äitilinjansa puolesta, yli-intendentti Risto Väinölä toteaa.

Väinölän mukaan ei myöskään ole syytä epäillä, että kyseessä olisi poron ja metsäpeuran risteymä.

Korkeasaaren eläintarhan eläintenhoidon ja suojelun johtaja Nina Trontti kiittää yliopiston väkeä ripeästä toiminnasta.

– Eläintarhoissa tehdään töitä elävien eläinten kanssa, ja Korkeasaaren kannalta oli erittäin tärkeä saada tieto mahdollisimman nopeasti eläimen alalajista. Helsingin yliopiston huippuammattilaiset tarttuivat haasteeseen ja saimme tärkeän tiedon todella nopeasti. Tämä auttaa eläimen tulevaisuuden suunnittelussa.

LISÄTIETOJA

Petri Auvinen
tutkimusjohtaja
BIOTEKNIIKAN INSTITUUTTI

Risto Väinölä 
yli-intendentti
ELÄINTIETEEN YKSIKKÖ, LUOMUS

Lars Paulin 
l
aboratorioinsinööri
BIOTEKNIIKAN INSTITUUTI

Pia Laine
laboratorioinsinööri
BIOTEKNIIKAN INSTITUUTI