Merimetson runsastuminen ei näy ahvenen saalistilastoissa läntisellä Suomenlahdella
Merimetso on runsastunut voimakkaasti viimeisen kymmenen vuoden aikana Suomen rannikkoalueilla. Tuore tutkimus Hangon ja Raaseporin merialueelta ei kuitenkaan löytänyt näyttöä, että merimetsokanta olisi verottanut merkittävästi taloudellisesti arvokkaan ahvenen kantoja.
Maamme rannikoiden merimetsokanta on kasvanut vuoden 1996 ensipesinnän jälkeen yli 17 000 pariin. Lajin on väitetty heikentävän kalakantoja, mutta asiasta on hyvin vähän tutkimustietoa. Tuore tutkimus selvittää merimetson ravinnon koostumusta ja mahdollisia yhteyksiä kalakantojen muutoksiin läntisellä Suomenlahdella.
Tutkimusvuosina 2002–2010 merimetson yleisimmät saaliskalalajit olivat kivinilkka, särki, ahven ja kolmipiikki. Ravinnon painosta särkeä oli 43 prosenttia, kivinilkkaa 24 prosenttia ja ahventa 17 prosenttia. Lisäksi merimetsot söivät vähäisempiä määriä kiiskeä, lahnaa, kuhaa, silakkaa ja kilohailia sekä muita lajeja. Yhteensä ravintolajeja oli noin 20. Näistä kolmipiikin osuus lintujen ravinnossa kasvoi merkitsevästi tutkimusjakson aikana. Särjen ja ahvenen osuudet ravinnossa puolestaan vähenivät. Tutkijoiden tekemissä seurantakoekalastuksissa tai ammattikalastajien yksikkösaaliissa, joka on saalis yhdellä verkolla vuorokaudessa, vastaavaa vähenemistä ei kuitenkaan havaittu. Siten tutkimuksessa ei löytynyt yhteyttä merimetsojen runsastumisen ja ahvenkannan muutosten välillä.
Merimetso syö helpoimmin saatavilla olevia lajeja, joten runsauden vaihtelut kalayhteisössä heijastuvat ravinnon koostumukseen. Siksi myös alueelliset erot merimetson käyttämässä ravinnossa voivat olla huomattavia. Tutkimus on julkaistu Boreal Environmental Research-tiedelehden verkkosivuilla osana Global Environmental Change – Messages from Birds-teemanumeroa, ja siihen osallistui Helsingin yliopiston ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkijoita.
Tutkimus on ladattavissa tiedelehden sivuilta: www.borenv.net => BER 16(B)
Lisätietoja:
Intendentti Aleksi Lehikoinen, Helsingin yliopisto, puh. 050 318 2340, aleksi.lehikoinen@helsinki.fi
Erikoistutkija Outi Heikinheimo, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, 020 575 1254, 0400 143 046, outi.heikinheimo@rktl.fi
Kuva: Aleksi Lehikoinen
Merimetso on runsastunut voimakkaasti viimeisen kymmenen vuoden aikana Suomen rannikkoalueilla. Tuore tutkimus Hangon ja Raaseporin merialueelta ei kuitenkaan löytänyt näyttöä, että merimetsokanta olisi verottanut merkittävästi taloudellisesti arvokkaan ahvenen kantoja.
Maamme rannikoiden merimetsokanta on kasvanut vuoden 1996 ensipesinnän jälkeen yli 17 000 pariin. Lajin on väitetty heikentävän kalakantoja, mutta asiasta on hyvin vähän tutkimustietoa. Tuore tutkimus selvittää merimetson ravinnon koostumusta ja mahdollisia yhteyksiä kalakantojen muutoksiin läntisellä Suomenlahdella.
Tutkimusvuosina 2002–2010 merimetson yleisimmät saaliskalalajit olivat kivinilkka, särki, ahven ja kolmipiikki. Ravinnon painosta särkeä oli 43 prosenttia, kivinilkkaa 24 prosenttia ja ahventa 17 prosenttia. Lisäksi merimetsot söivät vähäisempiä määriä kiiskeä, lahnaa, kuhaa, silakkaa ja kilohailia sekä muita lajeja. Yhteensä ravintolajeja oli noin 20. Näistä kolmipiikin osuus lintujen ravinnossa kasvoi merkitsevästi tutkimusjakson aikana. Särjen ja ahvenen osuudet ravinnossa puolestaan vähenivät. Tutkijoiden tekemissä seurantakoekalastuksissa tai ammattikalastajien yksikkösaaliissa, joka on saalis yhdellä verkolla vuorokaudessa, vastaavaa vähenemistä ei kuitenkaan havaittu. Siten tutkimuksessa ei löytynyt yhteyttä merimetsojen runsastumisen ja ahvenkannan muutosten välillä.
Merimetso syö helpoimmin saatavilla olevia lajeja, joten runsauden vaihtelut kalayhteisössä heijastuvat ravinnon koostumukseen. Siksi myös alueelliset erot merimetson käyttämässä ravinnossa voivat olla huomattavia. Tutkimus on julkaistu Boreal Environmental Research-tiedelehden verkkosivuilla osana Global Environmental Change – Messages from Birds-teemanumeroa, ja siihen osallistui Helsingin yliopiston ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkijoita.
Tutkimus on ladattavissa tiedelehden sivuilta: www.borenv.net => BER 16(B)
Lisätietoja:
Intendentti Aleksi Lehikoinen, Helsingin yliopisto, puh. 050 318 2340, aleksi.lehikoinen@helsinki.fi
Erikoistutkija Outi Heikinheimo, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, 020 575 1254, 0400 143 046, outi.heikinheimo@rktl.fi
Kuva: Aleksi Lehikoinen