Lajitiedon keruu sai mittavan rahoituksen

Suomen ympäristö- ja luonnonvaratiedon hallinta ja käyttö paranevat merkittävästi ympäristötietohanke EnviBasen käynnistyessä ensi vuoden alusta. Tänään julkistettu hanke suuntaa Suomea uudenlaiseen avoimeen ympäristötiedon hallintaan, käyttöön ja hyödyntämiseen. Iso osa hanketta on Lajitietokeskus, joka on Suomen luonnon monimuotoisuuden samaan osoitteeseen kokoava verkkopalvelu.

Suomen ympäristö- ja luonnonvaratiedon hallinta ja käyttö paranevat merkittävästi ympäristötietohanke EnviBasen käynnistyessä ensi vuoden alusta. Tänään julkistettu hanke suuntaa Suomea uudenlaiseen avoimeen ympäristötiedon hallintaan, käyttöön ja hyödyntämiseen. Iso osa hanketta on Lajitietokeskus, joka on Suomen luonnon monimuotoisuuden samaan osoitteeseen kokoava verkkopalvelu.

Ympäristötietohanke

EnviBase-ympäristötietohankkeeseen kuuluvat Lajitietokeskuksen lisäksi Satelliittipalvelukeskus ja kansalaishavainto- ja tutkimusaineistoja kokoavat ja jakavat palvelut.

Hanke mahdollistaa kansalaisten, yritysten, viranomaisten ja tutkijoiden pääsyn joustavammin ja tehokkaammin alan viranomaisrekistereihin, tutkimusaineistoihin, kansalais- ja satelliittihavaintoihin. Tavoitteena on luoda ratkaisuja, joilla ympäristö- ja luonnonvaratietoa saadaan hyödynnettyä mahdollisimman monipuolisesti yhdessä.

Valtiovarainministeri Antti Rinne ja ympäristöministeri Ville Niinistö allekirjoittivat kesäkuussa yhteistyöpöytäkirjan hankkeen toteutuksesta vuosina 2015–2017. Hankkeen toteuttavat yhteistyössä Suomen ympäristökeskus, Ilmatieteen laitos ja Luonnontieteellinen keskusmuseo LUOMUS, joka on Helsingin yliopiston erillislaitos.

Suomen lajitietokeskus

Lajitietoa tarvitaan yhä useammin päätöksenteon pohjaksi niin viranomaisten ratkaisuihin kuin kansalaisten päivittäisen elämän valintoihin. Suomen lajitietokeskus kokoaa nykyisin hajallaan eri toimijoiden järjestelmissä olevan tiedon yhteen portaaliin ja mahdollistaa materiaalin tehokkaan hyödyntämisen tutkimuksen, hallinnon ja tavallisen kansalaisen tarpeisiin.

Lajitiedon kokoaminen yhteen paikkaan tehostaa tiedon käyttöä, vähentää virheiden mahdollisuutta, edistää tiedon vapaata saatavuutta ja ennen kaikkea tukee luonnon monimuotoisuuden suojelua. Kaikille avoin portaali innostaa ammattilaisten lisäksi myös harrastajia tutustumaan ja kartoittamaan lajistoa entistä laajemmin ja tuottamaan samalla lisätietoa Suomen luonnosta.

Lajitietokeskuksen kotipesä on Luomus, joka koordinoi ja ylläpitää lajitietokeskusta yhteistyössä ympäristöministeriön, muiden lajitietoa käyttävien ministeriöiden, Suomen ympäristökeskuksen, yliopistojen, sektoritutkimuslaitosten ja kansalaisjärjestöjen kanssa.

Mitä on lajitieto?

Lajitieto on tietoa eliöiden – eläinten, kasvien ja sienten – esiintymisestä, niiden ominaisuuksista, siitä miten ne vaikuttavat ympäristöönsä ja miten niitä luokitellaan, eli miten ne ovat sukua toisilleen.

Lajitieto on yksinkertaisimmillaan havainto tietystä lajista tietyssä paikassa tiettynä ajankohtana. Miljoonista tällaisista tiedonjyväsistä rakentuu käsitys esimerkiksi Suomen eliölajistosta. Ymmärrys siitä, mitkä lajit elävät missäkin päin maatamme, ovatko lajit yleisiä vai harvinaisia, mitkä lajit ovat itäisiä, mitkä läntisiä ja miten lajisto muuttuu etelästä pohjoiseen tai vuosikymmenten saatossa, on kooste yksittäisistä, aikaan ja paikkaan sidotuista lajihavainnoista.

Lajitietoa on kerätty ja myös jalostettu eteenpäin: lajioppaiksi, flooriksi, eliömaantieteellisiksi kartoiksi tai uhanalaisarvioinneiksi.

Lisätietoa:

Lajitietokeskus
Johtaja Leif Schulman (HUOM. tavoitettavissa alkaen 22.9.)
Luonnontieteellinen keskusmuseo LUOMUS
p. 050 548 7692
leif.schulman@helsinki.fi

Tekniikka
Tietotekniikka-asiantuntija Esko Piirainen
Luonnontieteellinen keskusmuseo LUOMUS
p. 050-5762958
esko.piirainen@helsinki.fi

Lisäksi: lajitietokeskus@luomus.fi

EnviBase-ympäristötietohanke
Kehittämispäällikkö Yrjö Sucksdorff
Suomen ympäristökeskus
p. 0295 251 659
yrjo.sucksdorff@ymparisto.fi

Kuva: Suomen lajitietokeskuksen periaate

A–F ovat lajitietoa tuottavia ja käyttäviä tahoja (tutkimuslaitoksia, päätöksentekijöitä, yliopistoja jne.); ohuet nuolet ovat tiedonvaihtoa eri tahojen välillä; paksut nuolet ovat tiedonjakoa kolmansille osapuolille.

Vasemmalla nykytilanne: Toimijat vaihtavat tietoja kahdenvälisesti, kukin potentiaalisesti viiden muun kanssa. Tietojen sekoittuminen on mahdollista, kun esimerkiksi C saa tietoa A:lta ja B:ltä, mutta B:ltä voi tulla C:lle myös A:n tietoja, jotka B on aiemmin saanut itselleen. Tietohaut ja siirrot tehdään tapauskohtaisesti käsityönä. Kukin toimija jakaa erikseen tietojaan mahdollisille kolmansille osapuolille.

Oikealla tilanne lajitietokeskuksen toimiessa: Toimijat kopioivat tietonsa lajitietokeskuksen tietovarastoon (LTK) ja hakevat haluamansa tiedon sieltä, jolloin kukin taho vaihtaa tietoja suoraan vain yhden toisen tahon – lajitietokeskuksen – kanssa. Tietojen sekoittuminen tai tuplaantuminen ei ole mahdollista, koska kukin taho kopioi tietonsa vain lajitietokeskukseen.

Kopioinnit lajitietokeskukseen ovat automatisoituja järjestelmien välisten rajapintojen yli. Toimijat eivät joudu erikseen jakamaan tietoja kolmansille osapuolille, vaan tämä tapahtuu lajitietokeskuksen kautta. Tuloksena on vähemmän työtä vaativa ja korkeampaan laatutasoon nouseva tiedonvaihto. (Kaavio: Leif Schulman, rusakko ja kani: Antti Piispanen)