Ilmastonmuutos voi hankaloittaa luonnon monimuotoisuuden seuraamista

Ilmastonmuutosta pidetään yhtenä suurimmista uhkista luonnon monimuotoisuudelle. Tieto monimuotoisuuden tilasta perustuu lukuisiin erilaisiin eliölajien seurantaohjelmiin. Ilmastonmuutos voi vaikeuttaa seurantaa, mikäli se vaikuttaa lajien havaittavuuteen.
Useimmat eliölajit ovat helpommin havaittavissa tiettyinä vuodenaikoina. Esimerkiksi kasvilajeilla on omat lajikohtaiset kukkimisajankohtansa ja perhosilla vastaavasti omat lentokautensa. Valtaosa linnuista puolestaan laulaa aktiivisesti keväällä ja alkukesästä. Laulukauden hiipuessa lintujen käyttäytyminen muuttuu kesän aikana, ja monien lajien havaittavuus heikkenee merkittävästi.

Ilmastonmuutos voi aikaistaa lajien esiintymisaikoja, koska useat lajit esiintyvät sitä aikaisemmin mitä lämpimämpi kevät on ollut. Mikäli vuosittainen seuranta-ajankohta ei kuitenkaan muutu, voi lajin havaittavuus seurannoissa muuttua. Tämä voi johtaa vuosittaisten runsausarvioiden virhearviointiin.

- Lintujen laulukauden hiipuminen laskenta-aikaan voi johtaa lajin runsauden aliarviointiin, kertoo intendentti Aleksi Lehikoinen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta Luomuksesta, joka kuuluu Helsingin yliopistoon. Jotkut lajeista ovat puolestaan helpommin havaittavissa poikueaikana, joten tällaisten lajien havaittavuus voi parantua ilmastonmuutoksen myötä ja johtaa kannan yliarviointiin, Lehikoinen jatkaa.

Tuoreen tutkimuksen mukaan suomalaisten lintulajien havaittavuus alkukesän laskennoissa ei ole kuitenkaan muuttunut huolestuttavasti 1980-luvulta alkaen. Havaittavuutta voitiin tarkastella, koska laskennoissa oli kirjattu linnun lukumäärätiedon lisäksi myös havainnon laatu, eli oliko lintu laulava, muuten ääntelevä vai oliko kyseessä pelkkä näköhavainto.

- 73 lajista vain kolmella, isokuovilla, hippiäisellä ja närhellä, oli merkkejä havaittavuuden muutoksesta. Tilanne voi kuitenkin heikentyä ilmastonmuutoksen voimistuessa. Tästä huolimatta on ensiarvoisen tärkeää, että seurantoja jatketaan, pohtii Lehikoinen.

Eliölajien seurannasta vastaavien tulisikin pohtia keinoja, joilla mahdolliset ilmaston lämpenemisen aiheuttamat havaittavuuden muutokset voidaan huomioida tulevaisuudessa, jotta kuva monimuotoisuuden tilasta pysyisi mahdollisimman oikeana. Ongelmallisimpia ovat tilanteet, jossa suurta lajijoukkoa seurataan yhdellä vuotuisella seurantakerralla.

Alkuperäisjulkaisu Population Ecology -lehdessä

Luomuksen seurantasivut: www.luomus.fi/seurannat

LUOMUS: www.luomus.fi


Soiva ja varoitteleva isokuovi kuuluu kauas, mutta lajin ollessa hiljaa se on huomattavasti hankalampi havaita (kuva © Aleksi Lehikoinen)


Lisätietoja:
Intendentti Aleksi Lehikoinen
LUOMUS
p. 050 318 2340
aleksi.lehikoinen @ helsinki.fi

Ilmastonmuutosta pidetään yhtenä suurimmista uhkista luonnon monimuotoisuudelle. Tieto monimuotoisuuden tilasta perustuu lukuisiin erilaisiin eliölajien seurantaohjelmiin. Ilmastonmuutos voi vaikeuttaa seurantaa, mikäli se vaikuttaa lajien havaittavuuteen.
Useimmat eliölajit ovat helpommin havaittavissa tiettyinä vuodenaikoina. Esimerkiksi kasvilajeilla on omat lajikohtaiset kukkimisajankohtansa ja perhosilla vastaavasti omat lentokautensa. Valtaosa linnuista puolestaan laulaa aktiivisesti keväällä ja alkukesästä. Laulukauden hiipuessa lintujen käyttäytyminen muuttuu kesän aikana, ja monien lajien havaittavuus heikkenee merkittävästi.

Ilmastonmuutos voi aikaistaa lajien esiintymisaikoja, koska useat lajit esiintyvät sitä aikaisemmin mitä lämpimämpi kevät on ollut. Mikäli vuosittainen seuranta-ajankohta ei kuitenkaan muutu, voi lajin havaittavuus seurannoissa muuttua. Tämä voi johtaa vuosittaisten runsausarvioiden virhearviointiin.

- Lintujen laulukauden hiipuminen laskenta-aikaan voi johtaa lajin runsauden aliarviointiin, kertoo intendentti Aleksi Lehikoinen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta Luomuksesta, joka kuuluu Helsingin yliopistoon. Jotkut lajeista ovat puolestaan helpommin havaittavissa poikueaikana, joten tällaisten lajien havaittavuus voi parantua ilmastonmuutoksen myötä ja johtaa kannan yliarviointiin, Lehikoinen jatkaa.

Tuoreen tutkimuksen mukaan suomalaisten lintulajien havaittavuus alkukesän laskennoissa ei ole kuitenkaan muuttunut huolestuttavasti 1980-luvulta alkaen. Havaittavuutta voitiin tarkastella, koska laskennoissa oli kirjattu linnun lukumäärätiedon lisäksi myös havainnon laatu, eli oliko lintu laulava, muuten ääntelevä vai oliko kyseessä pelkkä näköhavainto.

- 73 lajista vain kolmella, isokuovilla, hippiäisellä ja närhellä, oli merkkejä havaittavuuden muutoksesta. Tilanne voi kuitenkin heikentyä ilmastonmuutoksen voimistuessa. Tästä huolimatta on ensiarvoisen tärkeää, että seurantoja jatketaan, pohtii Lehikoinen.

Eliölajien seurannasta vastaavien tulisikin pohtia keinoja, joilla mahdolliset ilmaston lämpenemisen aiheuttamat havaittavuuden muutokset voidaan huomioida tulevaisuudessa, jotta kuva monimuotoisuuden tilasta pysyisi mahdollisimman oikeana. Ongelmallisimpia ovat tilanteet, jossa suurta lajijoukkoa seurataan yhdellä vuotuisella seurantakerralla.

Alkuperäisjulkaisu Population Ecology -lehdessä

Luomuksen seurantasivut: www.luomus.fi/seurannat

LUOMUS: www.luomus.fi


Soiva ja varoitteleva isokuovi kuuluu kauas, mutta lajin ollessa hiljaa se on huomattavasti hankalampi havaita (kuva © Aleksi Lehikoinen)

Lisätietoja:
Intendentti Aleksi Lehikoinen
LUOMUS
p. 050 318 2340
aleksi.lehikoinen @ helsinki.fi