Euroopan unionin luonto- ja lintudirektiivit muodostavat perustan luonnon monimuotoisuuden suojelulle ja ohjaavat jäsenmaiden luonnonsuojelutoimia. Luontodirektiivi suojelee eläin- ja kasvilajeja sekä luontotyyppejä, kuten soita, metsiä, niittyjä ja rantoja. Lintudirektiivi keskittyy luonnonvaraisten lintujen suojeluun, kantojen hoitoon ja sääntelyyn. Raportointia tehdään kuuden vuoden välein kaikissa jäsenmaissa. Nyt valmistuva raportointi kattaa lajien ja luontotyyppien tilanteen vuosilta 2019–2024.
Lintudirektiivin raportoinnin keskeinen havainto on monien tavallisimpien lintulajien kantojen väheneminen. Raportointitulosten mukaan Suomessa pesii tätä nykyä noin 46,7 miljoonaa lintuparia, mikä on 6 prosenttia vähemmän kuuden vuoden takaiseen raportointiin verrattuna. Huomiota herättävä pesimäkannan lasku koskee muun muassa peippoa ja pajulintua, jotka ovat pitkään olleet Suomen runsaslukuisimpia lintulajeja.
– Linnustonseurannat osoittavat, että luontokato jatkuu. Lintukantojen elvyttämiseksi tarvitaan niiden elinympäristöjen suojelua, ennallistamista sekä hoitotoimia, kertoo yli-intendentti Aleksi Lehikoinen Helsingin yliopiston Luonnontieteellisestä keskusmuseosta. Lehikoinen on raportointitietojen kokoamisesta vastanneen lintutyöryhmän puheenjohtaja.
Lintulajeista 62:n arvioitiin runsastuneen, 80 lajin vähentyneen ja 96 lajin kannan arvioitiin pysyneen vakaana. Runsastuneita lajeja ovat muun muassa tulipäähippiäinen ja valkoselkätikka, taantuneita lajeja esimerkiksi peltosirkku, hömötiainen ja punasotka. Lintujen kantojen vähenemiseen vaikuttavat erityisesti metsätalouden vaikutukset metsäelinympäristöissä ja vesistöissä, maatalouden muutokset, metsästys sekä supikoiran ja minkin aiheuttama saalistus.
Raportoinnissa tarkasteltiin myös luontodirektiivin luontotyyppejä. Tilanne on monin paikoin heikko: useimmat luontotyypeistä, palsasoista hiekkarantoihin ja boreaalisista luonnonmetsistä niittyihin, arvioitiin epäsuotuisiksi. Myönteistä kehitystä havaittiin vain merenrantaniityillä ja variksenmarjadyyneillä, joita on onnistuttu viime vuosina kunnostamaan. Myös lajien tilanne vaihtelee ja entistä suurempi osuus on epäsuotuisalla suojelutasolla. Perhosista esimerkiksi isoapollon ja pikkuapollon taantuminen jatkuu, kun taas itämerennorpan tilanne on hitaasti paranemassa, vaikka suojelutaso onkin edelleen koko merialuetta tarkasteltaessa riittämätön.
Nyt valmistuneet Suomen raportit kattavat 68 luontodirektiivin luontotyyppiä ja 139 lajia tai lajiryhmää sekä 255 lintudirektiivin suojelemaa lintulajia. Raporttien laadintaan on osallistunut noin sata tutkijaa eri tutkimuslaitoksista ja asiantuntijaorganisaatioista.