DNA-pohjainen lajintunnistus paljasti kaksi uutta levälajia Suomen vesiltä

Lajintunnistuksesta on suoraa hyötyä Itämeren tilan seurannassa, suojelussa ja lajiston uhanalaisuuden arvioinnissa.

Merileviä tunnetaan Suomessa Itämeren rannikolta reilut sata lajia. Levien lajintunnistus voi olla vaikeaa, mikä hankaloittaa lajiston tuntemusta ja Itämeren tilan seurantaa.

Metsähallituksen luontopalvelut ja Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus ovat yhdessä selvittäneet Itämeren puutteellisesti tunnettua lajistoa. Uutena työkaluna on otettu käyttöön DNA-pohjainen lajintunnistus, jonka avulla voidaan varmistaa lajihavaintojen määritys laboratoriossa. 

Työn tuloksena on saatu uutta tietoa monien puutteellisesti tunnettujen lajiryhmien tilasta Itämeressä. Esimerkiksi salaattilevien ja suolilevien levinneisyys ja esiintyminen rannikollamme tunnetaan nyt merkittävästi paremmin. Tiedosta on suoraa hyötyä Itämeren tilan seurannassa, suojelussa ja lajiston uhanalaisuuden arvioinnissa. 

Työn tuloksena löydettiin myös kaksi levälajia, joita ei ole Suomesta aiemmin havaittu. Suolileviin kuuluva Ulva torta -laji havaittiin Sälgholmista Paraisten ulkosaaristosta, punaleviin kuuluva Acrochaetium luxurians taas Turun Saaronniemeltä. Molemmat tunnetaan eteläiseltä Itämereltä, mutta vahvistettiin nyt ensi kertaa Suomesta. 

– Varsinkin Ulva torta oli löytönä yllätys, sillä meillä laji elää levinneisyysalueensa äärirajoilla. Tämä on tietääkseni Itämeren pohjoisin löytö kyseisestä lajista, kertoo tutkijatohtori Niko Johansson Luonnontieteellisestä keskusmuseosta, joka on toteuttanut levien DNA-lajintunnistusta. 

– Löydöt kuvastavat, että Itämerestä on edelleen löydettävissä uutta lajistoa, ja uudet lajintunnistusmenetelmät avustavat tässä merkittävästi.

Lisätietoja