Tieteellisessä puutarhassa on elävien kasvien kokoelma, kuten eläintarhassa elävien eläinten. Kasvikokoelmalla on tehtävänsä opetuksessa, tutkimuksessa ja ympäristökasvatuksessa.
Lisäksi tieteellisillä puutarhoilla on tärkeä rooli kasvikunnan pelastamisessa. Yhä useammat lajit löytävät viimeisen turvapaikan tieteellisistä puutarhoista ja siemenpankkien holveista.
Kumpulan kartano oli 1800-luvulla yksi suurimmista ja parhaiten hoidetuista tiloista Helsingin ympäristössä.Yli neljän neliökilometrin alueelle ulottunut tila muodostui Gumtäckt-nimisen kylän paikalle 1400-luvun lopulla. Kumpulan kartanolla oli vuosisatojen saatossa lukuisia omistajia. Kartano ei kulkenut suvussa polvelta seuraavalle, vaan siirtyi varsin tiuhaan aatelisilta omistajilta myös rikkaille aatelittomille, milloin nappulana velanmaksussa milloin pantattuna.
Yksi omistajista oli rovasti Johannes Forsskål, joka isännöi tilaa 1730-luvulla. Hänen poikansa Peter varttui tiluksilla ja oli myöhemmin ”kasvitieteen isän”, Carl von Linnén, oppilas. Peter Forsskålista tuli yksi Suomen merkittävimmistä kasvitieteilijöistä. On hauska yhteensattuma, että hänen lapsuudenkotia ympäröi nykyään kasvitieteellinen puutarha.
Kartano säilyi yksityisessä omistuksessa aina 1800-luvun lopulle asti. Viimeinen yksityinen omistaja oli vapaaherra Herman Standertskjöld-Nordenstam. Hänen aikana kartanotila kutistui, kun maita myytiin asuntorakentamisen tarpeisiin. Kumpulan viimeisen kartanonherran muisto elää kuitenkin yhä Hermannin kaupunginosan nimessä.
Ensimmäinen kirjallinen maininta kartanosta on 1460-luvulta.
1481 Wiksbergin säteritila (Kumpulan kartano) muodostui Gumtäcktin kylään
1550 Helsingin kaupunki perustettiin Vantaanjoen suulle
Kumpulan kartanon ajan saatossa säilyneet maakellarit ovat 1700-luvulta.
1733–39 Kartanoa isännöi Johannes Forsskål, jonka poika Peter oli myöhemmin Carl von Linnén oppilas.
1841 kartanon nykyinen päärakennus valmistui, kaikki nykyiset rakennukset ovat 1800-luvulta
1848 Maammelaulu laulettiin ensi kerran kartanon mailla, Kumtähden kentällä, 13.5.1848
1893 saakka Kumpulan säterillä oli lukuisia aatelisia omistajia
Helsingin kaupunki osti Kumpulan säteritilan 1893 ja alkoi pian vuokrata sitä. Ensimmäisen vuokralaisen, Isak Saarlan, aikaan tila oli suuri maidontuottaja 1893–1905. Lääkintöhallitus oli vuokralaisena 1905–1960, jolloin kartanossa toimi ylimääräinen veneeristen tautien eli sukupuolitautien sairaala. Leivintupa oli kaupungin vuokra-asuntona.
1906 kartanon maat liitettiin virallisesti Helsinkiin
1918 kartanopuistoon haudattu polkupyöräkomppanian saksalaisjääkäri Fritz Kemski kaatui Helsingissä
1928 alueen suomenkielinen nimi, Kumpula, otettiin käyttöön
Ruotsinkielisen Gumtäckt-nimen rinnalla käytettiin aiemmin nimitystä Gumtähti tai Kumtähti. Kouluhallitus vuokrasi kartanoa 1960–1977 ja Toukolan kansakoulu toimi sairaalan entisessä konttorissa, muut rakennukset kaupungin vuokra-asuntoina.
1977 Kumpulan alue siirtyi Helsingin kaupungilta valtiolle ja yliopistolle
Asuinrakennus ja leivintupa jatkoivat kaupungin vuokra-asuntoina 1977–1979, kun kansakoulu lopetti peruskoulu-uudistuksen myötä 1977. Kumpulan kartanon piha-alue rakennuksineen vuokrattiin Helsingin yliopistolle 1979, suunnitelmissa perustaa alueelle yliopistokampus ja kasvitieteellinen puutarha.
1987 alkoi kasvitieteellisen puutarhan perustamisvaihe ja alue aidattiin
1996 tiedekunnan kanslia muutti kartanoon
2009 kasvitieteellinen puutarha avattiin yleisölle
Pietari Kalm, jonka mukaan Kumpulan mäellä kulkeva tiekin on nimetty, opiskeli 1740-luvulla Uppsalan yliopistossa Carl von Linnén oppilaana. Linné piti Kalmia parhaana oppilaanaan, mutta Kalm jätti opintonsa kesken ja ryhtyi löytöretkeilijäksi. Kun Pietari Kalm oli juuri nimitetty Turun Akatemian talousopin professoriksi ja kasvitieteellisen puutarhan esimieheksi, hän lähti kolmeksi vuodeksi (1748–1751) kasvinkeruumatkalle Pohjois-Amerikkaan.
Kalmin tuomat sadat kasvit eivät kuitenkaan menestyneet. Hänen matkansa hedelmiksi voidaan Suomessa nykyisin kasvatettavista lajeista lukea vain kolme: säleikkövilliviini, tuoksuvatukka ja aitaorapihlaja.
Kumpulan puutarha jatkaa Pietari Kalmin jalanjäljillä, mutta nykyisin tieteellisen tutkimuksen avulla pystytään paljon paremmin ennustamaan, mitä kasveja kannattaa siirtää toiselta puolelta maapalloa. Tuoreempien kasvinkeruumatkojen tulokset ovatkin paljon parempia kuin Kalmin aikana. Suomessa pärjääviä lajeja tunnetaan kymmeniä, jopa satoja.