Lappi lumosi lääkärin

 

Päivystyksessä ei aina riitä kielitaidoksi suomi, ruotsi, englanti tai saksa, vaan pitäisi osata myös venäjää, ranskaa ja japania, tuumii Enontekiön terveyskeskuslääkäri Yrjö Perkkiö.

Yrjö Perkkiö on osa-aikaeläkkeellä, mutta hän vastaa yhä Enontekiön äitiys- ja lastenneuvoloista ja toimii ala-asteiden koululääkärinä. Lisäksi hän on koko Muonion-Enontekiön terveyskeskuksen diabetesvastuulääkäri. 

— Pääasiallinen työpisteeni on Hetassa, mutta lähes puolet työajastani olen viime aikoina ollut lääkärivajeen takia Muoniossa. Pari kertaa kuukaudessa käyn Karesuvannossa ja muutaman kerran vuodessa Kilpisjärvellä. Itse asiassa juuri tällä hetkellä toimin lääkäripulan takia kokopäiväisesti terveyskeskuksen johtavana lääkärinä, hän kertoo.

Pari kertaa kuukaudessa Perkkiö päivystää Muonion-Enontekiön, Kittilän ja Kolarin alueella.  Vakituisia asukkaita alueella on noin 15 000, mutta parhaaseen sesonkiaikaan lisänä on jopa 50 000 turistia. Ei ihme, että päivystävälle lääkärille olisi joskus japanintaitokin tarpeen.

Perkkiölle Lappi on kotiseutua; hän on syntynyt Sieppijärvellä ja käynyt lukion Pellossa. Lääkärin työstä hän kiinnostui jo koululaisena, ja syksyllä 1969 hän aloitti opiskelun Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa. Asunto järjestyi, kun nuori mies lupautui Pohjois-Pohjalaisen osakunnan isännäksi, ja samalla aukesi portti opiskelijaelämään.
—Parasta niissä vuosissa oli opiskelijan vapaus, jota vieläkin muistelen kadehtien.

Perkkiö muistaa hyvin muun muassa anatomian professori Arto Palkaman vitseineen.
— Anatomian dissektioissa meillä oli läheinen ryhmä, ja kokoonnuimme myöhemminkin viettämään yhdessä Otto-vainajan muistoa.
Mieleen ovat jääneet myös professorit Harald Teir, Tatu Miettinen ja Erkki Kivalo sekä Pekka Peltokallio, jota Perkkiö amanuenssiaikanaan avusti leikkauksissa.

Perkkiön vahva tornionjokilaakson murre aiheutti joskus hämminkiä. Ilmoitus ”mie lähen sitten himhaan” jätti kaverit ymmälleen, ja leikkaustiimi röhähti nauruun kun leikkausliinojen liepeiden alta kuului rektaaliputkea asentavan amanuenssin kysymys: ”Osuiko oikehaan reikhään?”

Hyvää elämää

Yleislääketiede kiehtoi Perkkiötä, koska se merkitsi kokonaisvastuun ottamista potilaasta. Eikä haasteellista työtä kaipaavalle terveyskeskuslääkärille voinut ajatella parempaa paikkaa kuin lääkäripulasta kärsivä Lappi. Perkkiö aloitti työnsä Muonion-Enontekiön terveyskeskuksessa vuonna 1977.

— Valintaan vaikutti myös se, että olin jo nuorena kalastus- ja hiihtoretkilläni ihastunut Luoteis-Lapin puhtaaseen luontoon, kirkkaisiin vesiin ja tuntureihin. Kun vielä puoliso löytyi Muoniosta, side seutuun vain vahvistui.

Sairaanhoitopiirin väki tuli tutuksi erikoistumiskoulutuksen aikana Lapin keskussairaalassa ja Ounasrinteen sairaalassa, ja tämä loi perustan hyvälle yhteistyölle.

Kymmenen vuoden pesti Muonion-Enontekiön terveyskeskuksen johtavana lääkärinä päättyi vuonna 1990, kun Perkkiö byrokratiasta kyllänsä saaneena siirtyi tavalliseksi terveyskeskuslääkäriksi Enontekiöön. Osa-aikaeläkkeelle hän jäi keväällä 2008.

— Olen ajatellut jatkaa osa-aikaisena ohi normaalin eläkeiän, jos voimia riittää.  Nyt on vielä haaveena alueemme vuosien 1973 - 1983 sydän- ja verisuoniseula-aineiston evaluoiminen.

Perkkiö asuu vaimonsa kanssa Kätkäsuvannossa; kaksi poikaa on kasvatettu aikuisiksi, ja ämmin ja vaarin ilona on jo muutaman kuukauden ikäinen pojanpoikakin. Vapaa-aika kuluu pääosin luonnossa:

— Valokuvaus, kalastus, marjastus, hirvijahti, polttopuiden teko ja hiihto, Perkkiö luettelee harrastuksiaan ja lisää listaan vielä toiminnan Lionseissa ja sydänyhdistyksessä.
Tosilääkärin työtä

— Nuoret kollegat haluavat tänä päivänä erikoistua kapealle sektorille, eivätkä he välttämättä halua sitoutua samaan työpaikkaan. Hoidon kokonaisvaltaisuuden ja jatkuvuuden kannalta se on huono juttu, pohtii Perkkiö, jonka mielestä terveyskeskuslääkärin täytyy tuntea oma väestönsä ja sen elinolot perin pohjin. Itse hän hoitaa muutamassa suvussa jo viidettä sukupolvea.

Terveyskeskusten työolot täytyy hoitaa kuntoon, jos niiden halutaan houkuttelevan nuoria lääkäreitä.

— Ajanmukainen varustus, toimivat potilastietojärjestelmät, ystävällinen ja pätevä henkilökunta sekä riittävästi aikaa potilaille ja mahdollisuus kunnolliseen urakehitykseen.
Perkkiön mukaan hyvällä terveyskeskuslääkärillä täytyy olla vahva lääketieteellinen osaaminen, erinomaiset vuorovaikutustaidot – kuuntelemisen taito on erityisen tärkeä – ja empaattisuutta.

Lapissa vaaditaan tavallistakin monipuolisempaa osaamista, koska lähin sairaala saattaa olla satojen kilometrien päässä.
— Akuuttihoito täytyy osata hyvin, koska kaikki potilaat pitäisi pystyä hoitamaan ainakin kuljetuskuntoon.

Yrjö Perkkiö palkittiin vuonna 2009 arvostetulla Konrad ReijoWaaran palkinnolla.
Palkinto myönnetään käytännön lääkärille, jonka työtä leimaa korkea ammattitaito, ahkeruus, auttamisen halu, rehellisyys ja ystävällisyys.

 

ltdk alumni Yrjö Perkkiö

Teksti: Päivi Lehtinen
Kuvat: Miika Sirkiä