Helposti ajatellaan, että tutkinto koostuu vain yhden alan opettelusta, luennoilla istumisesta ja kirjatenteistä. Työelämän kannalta yliopistotutkinto voidaan kuitenkin nähdä laajempana kokonaisuutena, johon sisältyy niin valinnaisia opintoja kuin elämää luentosalien ulkopuolella.

Hanna Reetta Majanen toimii nykyisin Suomen Kansallisteatterin Lavaklubin tuottajana. Sitä ennen hän on toiminut muun muassa Suomen Teatteriliitossa (nyk. Suomen Teatterit) sekä opiskellut teatteritiedettä yliopistolla. Hän on myös itse harrastanut teatteria. Ensimmäistä kertaa yliopistoon pyrkiessään hänellä ei ollut kuitenkaan päällimmäisenä mielessään teatterit tai teatteritiede vaan sosiologia.

– Aloitin yliopistourani Avoimessa yliopistossa lukemalla sosiologiaa, sillä en edes tiennyt, että yliopistolla voi lukea teatteritiedettä. Sain kuulla teatteritieteestä vasta myöhemmin silloisen poikaystäväni kautta.

Seuraavalla kerralla hän haki teatteritieteeseen, ja pääsi sisään. Hän ei kuitenkaan hylännyt sosiologiaa vaan yhdisti molempien tieteenalojen osaamisensa ja perehtyi opinnoissaan erityisesti esityksen ja yhteiskunnan väliseen kohtaamiseen ja vuorovaikutukseen. Saman aihepiirin kanssa hän on edelleen tekemisissä toimiessaan tuottajana.

– Parhaimpia puolia yliopistossa on se, että voi keskittyä omalla alalla suhteellisen vapaasti juuri siihen, mikä itseä kiinnostaa eniten. Tällöin opinnoista tulee mielekkäitä, minkä lisäksi voi syntyä hyvinkin erilaisia tutkintoja sekä erilaisia vahvuuksia työelämää ajatellen.

Majanen korostaa, että tutkinto on vasta alku. Koko ajan pitää olla valmis oppimaan lisää. Ja siihen yliopistotutkinto ennen kaikkea valmentaa. Yhtä tärkeää on myös oppia katsomaan omaa alaa, erilaisista jopa yllättävistä, näkökulmista.

– Opintojeni ohessa olin töissä kahvilassa, jossa sain hyvää tuntumaa työelämään, sen pelisääntöihin, ja ylipäänsä yrityksen toimintaan. Lisäksi kahvilassa konkreettisesti näki sen, miten esimerkiksi salaatin hinta muodostuu eri osasista. Tätä tietotaitoa on pystynyt hyödyntämään myöhemminkin, vaikka työnantaja ei ole ollut niin kaupallispainotteinen.

Erityisen mieleenpainuva kokemus opintojen aikana Majaselle oli taiteen markkinointikurssi, joka järjestettiin yhteistyössä silloisen Kauppakorkeakoulun kanssa.

– Kurssin aikana avautui ihan uudenlainen näkökulma taiteeseen ja sen tuottamiseen. Muiden yliopistokurssien aikana harvemmin katsottiin teatteria taloudellisesta näkökulmasta.

Yliopiston kurssien lisäksi myös varsinaisen opiskelun ulkopuolella hankittu tietotaito saattaa tulla arvaamattomaan tarpeeseen työelämän puolella. Opiskeluaikoinaan Majanen oli aktiivisesti mukana osakuntatoiminnassa sekä perustamassa teatteritieteen opiskelijoiden ainejärjestöä, Repliikkiä.

– Opiskelijatoiminnassa verkostoitui useiden ihmisten kanssa ja toisaalta pääsi myös suhteellisen vapaasti kokeilemaan erilaisia konsepteja ja tapahtumia. Oikeastaan nykyinen työnkuvani on hyvin samankaltaista, paitsi että saan tällä kertaa siitä palkkaa.

Majanen antaa myös muita terveisiä tuleville opiskelijoille.

– Kannattaa opetella kirjoittamaan. Nykyisessä työssäni tekstin tuottaminen on tärkeässä osassa, eikä siitä muissakaan töissä pääse eroon.

Teksti: Tero Juutilainen, kuva: Hanna Reetta Majanen