Mitä hyvinvointialueille kuuluu?
Sosiaali- ja terveystutkimuksen ja johtamisen maisteriohjelmassa opettava Ville-Pekka Sorsa oli yksi vuonna 2025 toteutetun hyvinvointialueuudistuksen laajapohjaisen väliarvioinnin asiantuntijoista. Sorsa opettaa maisteriohjelmassa erityisesti palveluiden hallintoon ja johtamiseen liittyviä teemoja. Hän työskentelee sosiaalipolitiikan professorina valtiotieteellisessä tiedekunnassa.
Vuonna 2023 voimaan tulleessa hyvinvointialueuudistuksessa onnistuttiin Sorsan mukaan turvaamaan palvelujärjestelmän toiminta.
– Palvelut eivät ole heikentyneet. Itse asiassa palvelut ovat monilta osin jopa kohentuneet. Useiden palveluiden saatavuus on parantunut ja yhdenvertaisuus on vahvistunut alueilla. Alueiden väliset erot ovat kuitenkin suuria ja joissain palveluissa saatavuus on edelleen heikkoa. Palveluiden kehittämiselle on edelleen runsaasti tarvetta.
Hyvinvointialueet käynnistivät toimintansa vaikeissa olosuhteissa. Koronapandemian kustannukset, Venäjän aloittaman hyökkäyssodan talousvaikutukset ja talouden heikko kysyntä ovat johtaneet julkisen talouden vaikeuksiin. Uudistuksen suunnittelussa ei onnistuttu ennakoimaan Suomen taloustilanteen pitkäaikaista heikkenemistä.
– Hyvinvointialueet tulevat järjestelmän ominaisuuksien takia huonosti toimeen heikkenevän talouden kanssa. Puolet alueista ovat ajautuneet harvinaisiksi poikkeustapauksiksi tarkoitettuihin arviointimenettelyihin. Alueet ovat joutuneet leikkaamaan toiminnastaan hyvin nopeasti. Valtion harjoittama kireä talousohjaus ei ole helpottanut tilannetta, Sorsa huomauttaa.
– Leikkaukset ovat kohdistuneet suureksi osaksi ennaltaehkäiseviin ja peruspalveluihin, jotka ovat keskeisiä palveluiden vaikuttavuuden ja kustannusten säästämisen kannalta. Tämä tulee vaikeuttamaan alueiden tilannetta pidemmällä aikavälillä.
Hyvinvointialueiden päätöksentekoa vaikeuttaa myös alueiden kapea itsehallinto. Alueet toimivat lainsäädännön asettamien velvoitteiden, palveluiden sääntelyn, taloudellisen riippuvuuden ja valtion ohjauksen ristipaineessa. Sorsan mukaan alueiden päätöksenteon liikkumavara on vähäinen.
– Vaikka alueiden päättäjät valitaan vaaleilla ja heillä on muodollisesti paljon päätösvaltaa, on päätöksenteon ala käytännössä hyvin kapea. Viisaita päätöksiä on vaikeaa tehdä näin kapeissa raameissa.
Alueiden johtaminen on laajojen kehittämistarpeiden, vaikean taloustilanteen ja päätöksenteon kapean liikkumavaran myötä haastavaa. Monet alueet ovat myös sopeuttaneet talouttaan vähentämällä asiantuntijahenkilöstön ja esihenkilöiden määrää, mikä on tehnyt johtamisen kehittämisestä aiempaa vaikeampaa.
– Parhaiten ovat pärjänneet ne alueet, jossa yhteistyötä on harjoiteltu jo aiemmissa kuntayhtymissä. Yhtenäiset johtamistavat, selkeä tilannekuva ja osallistavat toimintatavat ovat johtaneet hyviin tuloksiin, Sorsa tiivistää.
Sote-maisteriohjelma tarjoaa osaamista haasteisiin vastaamiseksi
Hyvinvointialueuudistuksen luomassa palvelurakenteessa talousosaamisen ja johtamisen merkitys on noussut Sorsan mukaan erittäin suureen rooliin.
– Joka tason asiantuntijoilta ja johtajilta vaaditaan ymmärrystä vaikuttavuudesta ja tehokkuudesta. On myös ymmärrettävä, ettei kaikkien palveluiden vaikuttavuus ja tehokkuus ole samanlaista. Myös tutkimustietoa täytyy osata hyödyntää aiempaa laaja-alaisemmin. Tarvitaan monialaisia ja moniammatillisia lähestymistapoja sekä laajaa ymmärrystä palveluiden vaikutuksista ihmisten elämään.
Alueet tarvitsevat Sorsan mukaan monipuolista johtamisosaamista.
– Sote-johtajilta vaaditaan kykyä toimia monissa rooleissa. On osattava toimia muun muassa alueellisten päätöksentekijöiden neuvonantajina, kansallisen yhteistyön edistäjänä, palvelutuotannon strategisena ohjaajana, talousosaajana, verkostojen fasilitaattorina ja moniammatillisena suunnannäyttäjänä.
Pitkällä aikavälillä sosiaali-, terveys- ja pelastuspalveluiden kestävyys riippuu työvoiman saatavuudesta ja työn pitovoimasta.
– Ihmisten johtaminen korostuu sote-palveluissa. Ihmisten johtaminen vaatii kuitenkin varsin erilaisia taitoja esimerkiksi organisaatioiden ja verkostojen sekä lähi- ja etätyön johtamisessa. Oikeiden taitojen kehittäminen vaatii palvelujärjestelmän moninaisten rakenteiden ja käytäntöjen ymmärrystä, Sorsa huomauttaa.
Helsingin yliopiston sote-maisteriohjelma tarjoaa uusien osaamisten kehittämiseen moniammatilliset ja monitieteelliset puitteet. Maisteriohjelman opiskelijat tulevat monista eri ammatillisista taustoista. Opetushenkilökunta puolestaan tulee useilta eri tieteenaloilta.
Sorsan mukaan ohjelmassa opettaminen on ollut merkittävä oppimiskokemus.
– Erilaisten näkökulmien ja lähestymistapojen kirjo syventää jatkuvasti omaa ymmärrystäni palveluiden luonteesta, kehittämisen mahdollisuuksista ja johtamisen merkityksestä. Oppimisympäristö on erinomainen hyvinvointialueiden tulevaisuuden kannalta keskeisen osaamisen kehittämiseen.