Miksi halusitte opiskella kasvatustieteen kandiohjelmassa?
Laura: Minä kiinnostuin alasta, kun aloin tekemään pienten lasten kanssa töitä lukion jälkeen. Huomasin silloin, miten mieluisaa työ on ja miten merkitykselliseltä se tuntuu.
Veikka: Minulle opettajuus ja lasten kanssa työskentely kulkee vähän niin kuin suvussa. Olenkin jo nuoresta asti miettinyt, että varhaiskasvatuksessa työskentely voisi olla hauska työ, jota haluaisin tehdä aikanaan.
Tämä kandiohjelma antaa myös hyvät mahdollisuudet moneen eri maisteriohjelmaan. Kandiohjelman jälkeen on vielä varaa valita, että haluaako opiskella luokanopettajaksi, erityspedagogiikkaa tai varhaiskasvatusta maisteriohjelmassa.
Kenelle ohjelma mielestänne sopii?
Veikka: Ihmisille, jotka ovat kiinnostuneita alasta ja joilla on jonkinlainen kutsumus lasten kanssa työskentelyyn. Pitää myös olla aika sosiaalinen, koska töitä tehdään erilaisissa tiimeissä.
Laura: Minun mielestäni tämä sopii ihmisille, jotka ovat kiinnostuneita lapsista ja kasvatuksen merkityksestä. Ja niin kuin Veikka sanoi, on myös tärkeää, että viihtyy ihmisten parissa. Sekä opinnot että työelämä koostuvat nimittäin pitkälti kanssakäymisestä muiden ihmisten kanssa.
Miten yliopisto-opiskelu eroaa lukiosta?
Laura: Vapaus ja vastuu! Yliopistossa sinua ei samalla lailla seurata tai muistutella asioista kuin lukiossa, vaan olet itse vastuussa omista tekemisistäsi. Tämä antaa myös vapauden suunnitella omaa opiskelua oman aikataulun mukaan, koska luentoja saattaa olla vaikka vaan pari kertaa viikossa. Opiskelu on paljon itsenäisempää, ja sitä kautta myös paljon vapaampaa.
Veikka: Se voi koitua joidenkin kohtaloksi, esimerkiksi minulla on siinä vielä vähän opeteltavaa. Täällä ajatellaan, että ollaan jo aikuisia ja pitää itse osata hoitaa hommansa. Eli muistakaa aloittaa opiskelutehtävät ajoissa!
Ihmiset, jotka opiskelevat täällä ovat myös valinneet alan itse ja ovat siksi aika samanhenkisiä, joten täällä on ollut helppo löytää uusia ystäviä.
Mitä kursseilla käsitellään?
Veikka: Täällä on niin hauskoja kursseja! Ensimmäisenä opiskeluvuotena meillä on ollut paljon eri käytännön aineita, esimerkiksi kuvaamataitoa, liikuntaa, musiikkia ja käsityötä.
Laura: Meillä on myös teoriapainotteisempia kursseja pedagogiikasta ja tutkimuksenteosta. Mutta luennoilla keskustellaan paljon opettajien kanssa eri aiheista, mikä on todella mukava tapa oppia.
Mikä on ollut teidän lempikurssinne?
Laura: Minun on liikunta, se oli tosi monipuolinen kurssi. Meillä oli sekä luentoja että ryhmäopetusta, missä mentiin liikuntasaliin urheilemaan, liikkumaan ja leikkimään yhdessä.
Kaikki pidettiin leikillisenä, eli ei lähdetä täysillä kisaamaan tai tekemään. Kurssin lopputyönä piti tehdä podcast-jakso pienryhmän kanssa, jossa puhuttiin liikunnan merkityksestä varhaiskasvatuksessa.
Veikka: Minä olen tykännyt eniten kaikista käytännön kursseista, mutta musiikki on varmaan oma lempparini. Se on aiheena muutenkin lähellä sydäntäni. Esimerkiksi yhdellä luennolla muskariopettaja tuli pitämään meille laululeikkejä, mikä oli tosi ihanaa. Parasta siinä olikin se, että kaikki heittäytyi mukaan leikkimään ja laulamaan yhdessä.
Millaista opiskelu kursseilla on käytännössä?
Laura: Kursseja suoritetaan monipuolisesti eri tavoin, on oppimispäiväkirjaa, erityyppisiä palautustehtäviä, esseitä, minitenttejä ja sitten on välillä ihan lopputenttejäkin.
Monessa kurssissa varataan myös pari päivää siihen, että mennään päiväkotiin tai esikouluun havainnoimaan lapsia ja päiväkodin toimintaa. Eli jos esimerkiksi kurssilla käsitellään opettajan ammatillisuutta, niin pääsemme heti tarkastelemaan oppimaamme ja vertaamaan sitä käytännön työhön.
Veikka: Me olemme myös pitäneet pienille lapsille leikkituokioita ja harjoitelleet lapsiryhmän ohjaamista siinä samalla. Eli jos ei ole tehnyt töitä aikaisemmin päiväkodissa, niin pääse näkemään, mitä työ on käytännössä.
Milloin olet oivaltanut jotain uutta itsestäsi, opiskeluista tai alastasi?
Laura: Vaikka olen aina tiennyt, että varhaislapsuus on todella tärkeä elämänvaihe ihmiselle, niin se konkretisoitui minulle uudestaan aloitettuani opinnot täällä. Ymmärsin, kuinka merkityksellistä työtä tämä oikeasti on ja miksi me opiskelemme sitä. Tuli oikein sellainen "wow" -olo.
Olen myös oivaltanut, että tässä työssä saa ja pitää olla täysin oma itsensä ja tuoda omia vahvuuksia esiin. Työryhmässä kaikilla on eri vahvuudet ja yhdessä ne muodostavat täydellisen kokonaisuuden.
Veikka: Minulle tuli oivallus, kun pelasin peliä ystävieni kanssa ja piti valita, kenellä meistä on tulevaisuudessa isoin vaikutus maailmaan. Yksi ystäväni osoitti minua ja toinen alkoi väittämään vastaan. Suivaantuneena aloin sitten kertomaan hänelle miksi työ varhaiskasvatuksessa on niin merkityksellistä.
Mitä haluaisitte tehdä valmistumisen jälkeen?
Laura: Minulla on kaksi vaihtoehtoa; joko menen ensin töihin vähäksi aikaa ja haen sitten maisteriopintoihin. Tai sitten haen vaan suoraan maisteriopintoihin. Haluaisin tehdä maisteriopinnot ulkomailla sellaisessa ohjelmassa, joka antaisi pätevyyden työskennellä varhaiskasvatuksen kehitystehtävien parissa.
Veikka: Mulla on oikeastaan aika samanlaiset suunnitelmat, teen luultavasti muutaman vuoden töitä ja sitten haen maisteriopintoihin. Mutta en tiedä vielä mihin maisteriohjelmaan. Tulevaisuudessa haluan kuitenkin työskennellä varhaiskasvatuksen parissa.
Millaista on opiskella Helsingin yliopistossa?
Laura: Opettajat ovat mielestäni todella ihania. He välittävät opiskelijoista ja siitä, miten meillä menee. Heidän kanssaan voi jutella sekä opinnoista että henkilökohtaisemmistakin jutuista.
Tykkään myös, että Helsingin yliopistolla on monta eri kampusta. Varsinkin keskustakampus on tosi laaja ja meillä on ollut luentoja eri rakennuksissa. Onkin ollut kiva päästä näkemään koko keskustan aluetta.
Mielestäni tämä on myös todella yhteisöllinen yliopisto, ja joka viikko järjestetään muun muassa tapahtumia, seminaareja, tapaamisia tai kahvitteluja. Eikä tapahtumia ole vain varhaiskasvatuksen tai kasvatustieteiden opiskelijoille, vaan poikkitieteellisiä tapahtumia on myös todella paljon. Olenkin tutustunut ihmisiin, jotka opiskelevat esimerkiksi metsätieteitä tai matikkaa.
Veikka: Ruoka on mielestäni todella hyvää täällä! Unicafen kasvisvaihtoehdot ovat hyviä ja lihavaihtoehdot myös. Ai että!
Mielestäni täällä on myös hyvät opiskelutilat. On Kaisa-kirjasto, oppimiskeskus Alexandria ja kasvatustieteellisen omat tilat.
Mitä haluaisitte sanoa alaa harkitsevalle?
Laura: Vaikka lukio olisi ollut vaikea, niin voit silti menestyä yliopisto-opinnoissa. Tässä opintosuunnassa oppimismetodit ovat todella monipuoliset, täällä voi pärjätä, vaikka ei olisikaan maailman vahvin lukija.
Suosittelen täällä opiskelemista koko sydämellä, olen viihtynyt todella hyvin! En tuntenut ketään, kun aloitin opiskelun, mutta tutustuin tosi nopeasti uusiin ihmisiin ja kaikki ovat olleet supermukavia.
Veikka: Kannattaa tulla avoimmin mielin tänne ja lähteä mukaan kaikkeen ennakkoluulottomasti! Sillä tavoin tapaa uusia ihmisiä ja löytää ne omat ystävät.