Marttiina Rantala, HY
Geologian opintoja aloittaessani en osannut aavistaakaan alan laajuutta ja monipuolisuutta, vielä graduvaiheessa löysin uusia ulottuvuuksia, jotka imaisivat samalla väitöskirjatyön tekoon.
Ikkuna menneisyyteen – avain tulevaisuuteen

Väitöskirjatutkimukseni keskittyy subarktisten järvien hiilidynamiikkaan muuttuvassa ilmastossa ja perustuu pääasiassa paleolimnologiseen lähetysmistapaan, eli tietolähteenä toimivat järvisedimenttikerrostumien biologiset, kemialliset ja fysikaaliset piirteet. Järvisedimenttiarkistot kertovat muutoksista järven sisäisissä prosesseissa, valuma-alueella sekä ilmastossa menneinä aikoina, omassa tutkimuksessani keskittyen viimeisimmän jääkauden jälkeiseen aikaan sekä Antroposeeniin eli intensiivisen ihmisvaikutuksen aikaan. Ajallisen näkökulman lisäksi tutkin spatiaalisia kytköksiä valuma-alueen piirteiden, vesipatsaan ominaisuuksien sekä sedimenttien biogeokemian välillä. Pohjimmaisena tavoitteena on parantaa ymmärrystä siitä kuinka pohjoisten järviekosysteemien toiminta ja hiilidynamiikka tulevat muuttumaan ilmastonmuutoksen alla.

Geologisen koulutuksen monipuolisuus on ollut tärkeä voimavara sillä tekemäni tutkimus on vahvasti poikkitieteellistä, keskittyen erityisesti abioottisten ja bioottisten ympäristötekijöiden välisiin kytköksiin.  Nautin suuresti työnkuvan monipuolisuudesta sekä kansainvälisestä ulottuvuudesta. Kenttätyöt Lapin pohjoisimmilla perukoilla ja Kanadan arktisessa saaristossa, sekä kansainväliset konferenssit ja laboratoriovierailut ovat tarjonneet roppakaupalla kokemusta ja tietoa, elämyksiä, ja tärkeitä verkostoitumismahdollisuuksia. Laboratorio- ja mikroskooppityöskentely tarjoavat mukavaa käytännön tekemistä kun taas datan analysointi, aivoriihet kollegoiden kanssa, sekä tulosten kirjoittaminen ja julkaiseminen ovat mielen haastetta parhaimmillaan. On riemukasta kun järven pohjalta haettu sedimenttisarja aukeaa pitkäjänteisen työn jälkeen silmien edessä kirjan tavoin.