Jaakko Hilppö (Helsingin yliopisto)

jaakko.hilppo@helsinki.fi

This symposium focuses on recent advances in the application of the Change Laboratory method in Finland. The Change Laboratory is a unique set of theoretical tools and design principles developed within the Finnish tradition of cultural-historical activity theory and which has been successfully applied and developed globally by diverse research teams. Today Change Laboratories are developed to meet the challenge of fourth generation activity theory, that is, to generate enacted utopias or alternatives to capitalism, realized by heterogenous coalitions of activity systems from different sectors and levels of the society.  The symposium begins with an overview of challenges to and new developments in the Change Laboratory method by Engeström and Sannino. Next, Lipponen and colleagues share their work on Change Laboratories and the discursive manifestation of contradictions in the work of early childhood education practitioners. After this, Rainio and Hofmann present their work on developing a range of discursive methodological tools to analyze changes in the way Change Laboratory participants re-vision the object of their work through collectively identifying differences of consequence in their practice. The symposium is closed by Sannino and colleagues with an analysis of three interconnected Change Laboratories within the Finnish Housing First policy to eradicate homelessness  The symposium begins with an overview of challenges to and new developments in the Change Laboratory method by Engeström and Sannino. Next, Lipponen and colleagues share their recent work on Change Laboratories and the discursive manifestation of contradictions in the work of early childhood education practitioners. After this, Rainio and Hofmann present their work on developing a range of discursive methodological tools to analyze changes in the way CL participants (in this case, teachers) re-vision the object of their work in professional dialogues through collectively identifying differences of consequence in their practice. The symposium is closed by Sannino and colleagues with an analysis of three interconnected Change Laboratories within the Finnish Housing First policy to eradicate homelessness.

Koordinointivastuu: Anna-Maija Puroila, Outi Ylitapio-Mäntylä, Hanna-Kaarina Sarvela Pikkarainen ja Marika Matengu (Oulun yliopisto)

Inkeri Ruokonen, Tarja-Riitta Hurme ja Anitta Melasalmi (Turun yliopisto, Rauman yksikkö)

Elina Fonsén ja Heidi Chydenius (Helsingin yliopisto)

Arttu Mykkänen (Tampereen yliopisto)

marika.matengu@oulu.fi

Useissa yliopistoissa on viimeisen kahden vuoden aikana kehitetty uudenlaisia varhaiskasvatuksen opettajankoulutuksen opetusharjoittelun sekä ohjausosaamista. Kehittämishankkeet on rahoittanut Opetus- ja Kulttuuriministeriö. Hankkeet ovat edistäneet Opettajankoulutuksen kehittämisohjelman toimeenpanoa ja ohjelman toteutumista. Tämän Symposiumin tavoitteena on tarjota mahdollisuus kehittämistyön kokemusten jakamiselle ja pohtia yhdessä tulevaisuuden suuntaviivoja opetusharjoittelun kehittämiseksi ja työssäoppimisen edistämiseksi.

Ohjattu opetusharjoittelu on olennainen osa varhaiskasvatuksen opettajaksi opiskelevien ammatillisen identiteetin kehittymistä. Harjoittelussa opiskelija pääsee kokeilemaan työelämän toimivuutta ja yhdistämään opittua teoriaa käytäntöön. Yhteisten ja yhtenäisten opetusharjoittelun ohjauskäytäntöjen kehittäminen on tärkeää, jotta voidaan varmistaa tasalaatuiset harjoittelukokemukset. Uudenlaisten työssäoppimisen mallien kehittäminen on vaatinut uudenlaista ammattitaitoa myös ohjaavilta opettajilta. Harjoittelu- ja ohjauskäytäntöjen sekä ohjausosaamisen vahvistamisessa yhteistyön potentiaalia ei ole riittävästi hyödynnetty. Varhaiskasvatuksen opettajankoulutuksen opetusharjoittelun ja työssäoppimisen mallien kriittinen tarkastelu ja kehittämistyön kokemusten jakaminen ovat tarpeen, jotta uudet toimintamallit palvelisivat parhaiten sekä varhaiskasvatuksen opettajankoulutuksen, että kentän tarpeita linjassa Opettajankoulutuksen kehittämisohjelman kanssa.

Symposiumissa keskustellaan lyhyin puheenvuoroin eri yliopistojen kehittämistyön pohjalta, kuinka varhaiskasvatuksen opettajankoulutuksen opetusharjoittelun ohjauksessa on siirrytty uudenlaisiin toimintamalleihin ja millaisia mahdollisuuksia ja haasteita siirtymäprosesseissa on tunnistettu. Symposiumissa tarkastellaan tulevaisuuden suuntaviivoja varhaiskasvatuksen opetusharjoittelussa oppimisen ja ammatillisen opettajaidentiteetin vahvistamiselle.

Avainsanat: varhaiskasvatuksen opettajankoulutus, opetusharjoittelu/työssäoppiminen, ohjauskäytännöt, harjoittelupäiväkotiverkosto, pikkunorssi

Riitta-Leena Metsäpelto (Jyväskylän yliopisto)

riitta-leena.metsapelto@jyu.fi

Tutkimusperustaisessa opettajankoulutuksessa koulutetaan kasvatus- ja opetusalalle ammatillisia toimijoita, jotka kykenevät autonomisesti havainnoimaan, analysoimaan ja kehittämään työtään, pystyvät tarkastelemaan pedagogista toimintaansa käsitteellisesti ja osaavat perustella sitä tutkimustietoon nojaten (Toom ym. 2010). Opetuksen laatua ja tulevia työelämätaitoja ennustaa se, missä määrin opettajankoulutus mahdollistaa koulutettaville opettajan työssä tarvittavia ydintietojen ja taitojen omaksumisen (Metsäpelto ym. 2020) ja hyvän ammatillisen osaaminen työuralle siirryttäessä (Atteberry, Loeb & Wyckoff 2013). Laadukkaan opettajankoulutuksen järjestäminen, tutkimusperustainen uudistaminen ja tutkimuksen kärkien tunnistaminen ja vahvistaminen on yliopistojen yhteinen valtakunnallinen tavoite. Opettajien koulutusta voidaan kehittää, uudistaa ja tutkia monista näkökulmista, jolloin huomion kohteena voivat olla esimerkiksi opetuksen rakenteet (esim. opetussuunnitelmat), sisällöt (pedagogiset opinnot, opetusharjoittelut), prosessit (opettajaksi opiskelevien tai opettajankouluttajien ammatillinen kehittyminen, opiskelijavalinnat) ja niiden kehittämiseen kytkeytyvä valtakunnallinen yhteistyö. Symposium kokoaa yhteen ajankohtaista eri yliopistoissa toteutettua opettajien koulutusta uudistavaa tutkimusta. Symposium sisältää seuraavat esitykset: 1) Jari Lavonen (Helsingin yliopisto): Opettajankoulutuksen kehittämisohjelman yhteisöllinen laatiminen ja toimeenpano vuosina 2016 -2020 2) Ville Mankki (Tampereen yliopisto): Opettajankoulutuksen opiskelijavalintojen kehittämisen jatkumo 3) Sirpa Eskelä-Haapanen & Ulla Maija Valleala (Jyväskylän yliopisto): Luokanopettajaopiskelijoiden perusteluja koulutukseen hakeutumiselle 4) Kati Mäkitalo & Heikki Kontturi (Oulun yliopisto): Oppivaksi opeksi tutkimuksen, koulutuksen ja työelämän yhteistyön vahvistaminen ja hyödyntäminen. Symposiumin diskussanttina toimii professori dekaani Jukka Husu (Turun yliopisto).

Liisa Hakala (Helsingin yliopisto), Tiina Kujala (Tampereen yliopisto) ja Tero Autio (Tampereen yliopisto)

liisa.hakala@helsinki.fi

Symposiumin teemana on opetussuunnitelmatutkimus, Curriculum Studies. Kansainvälinen, monitieteinen, teoriaa ja käytäntöä integroiva opetussuunnitelmatutkimus tarjoaa tuoreita tapoja tarkastella subjektin ja maailman välistä suhdetta aikana, jolloin globaali yhteisö on pakotettu havahtumaan niin vääjäämättömään (esim. ilmastonmuutos seurauksineen) kuin intensiteetiltään yllättävään ja eriarvostavaan (esim. pandemiat, pakolaiskriisi, uhat demokratialle). Symposiumin tarkoituksena on tarkastella toisistaan eriävin tulokulmin koulutuksen ja kasvatuksen nykytilaa sekä kuvitella historiatietoisesti entistä kestävämpiä vaihtoehtoisia tulevaisuuksia. Symposium on tarkoitettu opettajille ja tutkijoille, jotka ovat kiinnostuneita opetussuunnitelmateoriasta, kasvatuksen ja koulutuksen historiallisista ulottuvuuksista sekä itse opetussuunnitelma-asiakirjoihin liittyvistä kysymyksistä. Symposiumissa on puheenvuorot seuraavista teemoista: laaja-alaisen sivistysymmärryksen potentiaali (Tero Autio), vapaus koulukasvatuksen Gordionin solmuna (Antti Saari), opettaja-tutkija taloustalkoohenkisyyden viheliäisessä kehässä (Kristiina Brunila) ja post-covid-19 opetussuunnitelma opettaja tulkitsijana, tilkitsijänä (Liisa Hakala ja Tiina Kujala). Puheenvuorojen kautta tehdään näkyväksi ja asetetaan keskustelunalaisiksi niitä opetussuunnitelmallisia sokeita pisteitä, jotka ennemmin tuottavat estävää kuin kestävää kasvatusta. Havahtumiseen liittyy toivon potentiaali, joka voi realisoitua opetussuunnitelmallisina muutoksina. Etenkin se realisoituu opettaja-tutkijoiden ja opettajien opetussuunnitelmatekoina ja -vastatekoina tässä ja nyt.

Arto K. Ahonen (Koulutuksen tutkimuslaitos, Jyväskylän yliopisto)               

arto.k.ahonen@jyu.fi

Suomi osallistui PISA 2018 -tutkimuksessa ensi kertaa talousosaamisen arviointiin. Suomalaisten 15-vuotiaiden osaaminen oli vertailun toiseksi parhainta ja erityisesti koulu näyttäytyi meillä vahvana talousosaamisen tuottajana. Suomalaisten nuorten talousosaaminen oli parempaa kuin matematiikan ja lukutaidon osaamisen perusteella voitiin ennustaa. Tässä symposiumissa käsitellään arvioinnin lähtökohtia ja esitellään ensituloksia. Esityksissä tarkastellaan myös mitkä tekijät olivat yhteydessä ostamiseen ja sen jakaantumiseen oppilaiden sosioekonomisen taustan ja sukupuolen mukaan.