Liikkumisrajoitukset voivat vaikuttaa ilmanlaatuun yllättävin tavoin

Pojoen laaksossa Pohjois-Italiassa tehtyjen ilmakehätutkimusten perusteella koronaviruspandemian takia vähentynyt liikenne vaikutti vain vähän pienhiukkaspäästöihin. Tutkijoiden tekemien tietokonemallinnusten mukaan ilmanlaadun muutos lisäsi toissijaisten aerosolien muodostumista.

Helsingin yliopiston johtaman kansainvälisen tutkimusyhteistyöhankkeen puitteissa on tehty kokonaisvaltainen selvitys koronaviruspandemiaan liittyvien rajoitusten vaikutuksesta usean eri ilmanlaatua heikentävän aineen esiintymiseen Pojoen laaksossa Pohjois-Italiassa. Alue on tunnettu siitä, että sen ilmanlaatu on Euroopan huonoimpia ja että ihmisen toiminta vaikuttaa siihen huomattavan paljon. Tutkimuksen toteuttivat Suomessa, Italiassa ja Sveitsissä toimivat tutkimusryhmät, ja sen tulokset julkaistiin Environmental Science: Atmospheres -tiedelehdessä.

Tutkijat yhdistivät ilmanlaatumittauksista ja tietokonesimulaatioista saatua, laakson eri alueita koskevaa dataa. Analyysien perusteella liikennepäästöjen väheneminen sai typpioksidipitoisuudet laskemaan huomattavasti, mutta ilmiön vaikutus ilmakehän pienhiukkasten pitoisuuksiin oli vähäinen. Tulokset auttavat ymmärtämään entistä paremmin, miten ilmansaasteet muodostuvat Pojoen laaksossa.

Pojoen laakson ilmansaasteiden lähteiden uudelleenarviointi

Tutkimusten mukaan pienhiukkaspitoisuudet pysyivät lähes muuttumattomina edellisvuosiin verrattuna, vaikka ihmisten liikkuminen ja autojen päästöt (jotka lisäävät muun muassa typpioksidipitoisuuksia) vähenivät huomattavasti. Otsonin ja muiden toissijaisesti muodostuvien haitallisten aineiden pitoisuudet sen sijaan kasvoivat. Havainnot saivat vahvistusta pandemiaan liittyviä liikennerajoituksia mallintaneesta tietokonesimulaatiosta, jonka mukaan ilmakehän hapetuskapasiteetti saattoi edesauttaa uusien pienhiukkasten muodostumista.

Lisäksi mallisimulaatioiden perusteella typpioksidipäästöt vähenivät paljon samalla kun orgaanisten kaasujen ilmakehän oksidantteihin liittyvät reaktiot lisääntyivät, mikä tehosti hieman uusien orgaanisten hiukkasten muodostumista.

– Pojoen laakson alueen voi nähdä valtavana panosreaktorina, jossa on kaikenlaisia kemikaaleja. Yhteen ”ainesosaan” kajoaminen voi käynnistää epälineaarisia muutoksia ilmansaasteiden pitoisuuksissa, kertoo apulaisprofessori Federico Bianchi Helsingin yliopiston Ilmakehätieteiden keskuksesta (INAR).

Tutkimus tarjoaa uutta tietoa ilmansaasteiden muodostumisesta ja lähteistä Pojoen laaksossa. Johtopäätöksenä voidaan sanoa, että liikennepäästöjen väheneminen vaikutti vain vähän pienhiukkaspitoisuuksiin, mikä saattaa kertoa muiden päästölähteiden merkityksestä Pojoen laaksossa.

Näiden päästöluokkien kehityksen tarkka kuvaaminen on ensiarvoisen tärkeää, kun pyritään lisäämään tietämystä ilmansaasteista ja vähentämään tuleviin ilmanlaatuskenaarioihin liittyviä epävarmuustekijöitä.

Artikkelit

J. Shen, A. Bigi, A. Marinoni, J. Lampilahti, J. Kontkanen, G. Ciarelli, J.-P. Putaud, T. Nieminen, M. Kulmala, K. Lehtipalo and F. Bianchi, The effect of COVID-19 lockdown on the aerosol size distribution in Northern Italy, Environmental Science: Atmospheres, 2021.

G. Ciarelli, J.H. Jiang. I.El Haddad, A.Bigi, S.Aksoyoglu, A. S. H. Prévôt, A. Marinoni, J.Shen, C.Yan, and F.Bianchi, Modeling the effect of reduced traffic due to COVID-19 measures on air quality using a chemical transport model: impacts on the Po Valley and the Swiss Plateau regions, Environment science: Atmosphere, 2021