Kun isorokkorokote 1700-luvun lopussa keksittiin, eivät aikalaiset osanneet aavistaakaan mihin sen teho perustui. Viruksia, bakteereja ja muita taudinaiheuttajia ei tuolloin vielä tunnettu ja käsitykset sairauksien syistä erosivat merkittävästi nykyisestä. 1800-luvun loppupuoli oli lääketieteen kannalta mullistavaa aikaa, sillä mikroskopian kehityksen myötä tiedemaailma sai viimein välineet tutustua taudinaiheuttajiin.

Vuosisadan lopulla puhtaudesta tuli keskeinen osa lääketiedettä, kun erilaiset menetelmät käsien, työvälineiden ja työtilojen puhdistamiseksi mikrobeista alkoivat kehittyä. Valkoista takkia alettiin käyttää erityisenä helposti steriloitavana työvaatteena. Kumikäsineet otettiin käyttöön.

Myös sairastuneiden eristämiseen alettiin kiinnittää huomiota. Tautien leviäminen voitiin pysäyttää varhaisvaiheessa, jos potilaat eivät olleet yhteydessä muihin ihmisiin. Rokotusten, parantuneen hygienian ja sairaiden eristämisen avulla isorokko hävitettiin Suomesta lähes kokonaan reilussa kymmenessä vuodessa.

Ranskalainen mikroskooppi 1800-luvun lopulta.Rokotuslansetti ja -kauha sterilointiin soveltuvassa telineessä.Pariisin Pasteur-instituutin opetustaulu noin vuodelta 1920 esittää rokkorakkulaa apinan iholla neljäntenä päivänä isorokkorokotuksen jälkeen.