Eläinlääketieteellisten biotieteiden opetus

Opetus keskittyy suurimmalta osin eläinlääkärin opintojen alkuvaiheeseen, ja niillä luodaan perusta kliinisille opinnoille.

Opetuksessa käytetään interaktiivisia kolmiulotteisia malleja anatomisesti ja pedagogisesti haastavista kohteista. Malleja tuotetaan Virtuaaliset elinmallit eläinlääketieteen opetuksessa (VIELO) opetusteknologia hankkeessa. Tarkoituksena on helpottaa anatomisten rakenteiden hahmottamista, monipuolistaa ja tehostaa opetusta sekä vähentää eläinmateriaalin käyttöä. Makroanatomian ja vertailevan anatomian opetuksessa käytetään plastinaatiomalleja pehmytkudosrakenteiden havainnollistamiseen. Eläinlääketieteellisen histologian opetusleikkeet ovat avoimesti katseltavissa WebMicroscopy-palvelussa.

Kaikki eläinlääketieteellisen kurssit löytyvät kurssien hakusivulta. Tietoja voi selata kirjautumatta. Opiskelijat pääsevät omille kurssisivuilleen Opintoni-sivun kautta.

Opetamme kotieläinten rakennetta sekä makroskooppisella (elimet ja koko elimistö) että mikroskooppisella (solut ja kudokset) tasolla. Tärkeimmät lajit ovat koira, kissa, nauta, lammas, hevonen ja sika, mutta tutustutaan myös eksoottisempiin eläinlajeihin. Kehitysbiologiassa perehdytään siihen, kuinka uusi eläinyksilö muotoutuu, millaiset tekijät ohjaavat kehitystä, miten lääkeaineet ja muut ympäristötekijät voivat vaikuttaa kehitykseen, ja miten kehitysbiologian tietämystä sovelletaan esimerkiksi tuotantoeläinten alkioteknologiassa. 

Luentojen ja ryhmätöiden ohella opetukseen kuuluu runsaasti leikkely- ja mikroskopointiharjoituksia. Leikkelyiden ohella käytämme makroanatomian opetuksessa plastinaatiomalleja pehmytkudosrakenteiden havainnollistamiseen.

Plastinaatiomalleja

Valtaosa opetuksesta on integroitu fysiologian, biokemian ja genetiikan kanssa 50 opintopisteen pituiseksi Toimiva elimistö -opintokokonaisuudeksi, jonka aikana perehdytään elimistön rakenteeseen ja toimintaan terveessä eläimessä. Näin luodaan tukeva pohja erilaisten toimintahäiriöiden ymmärtämiselle. Lisäksi osa opetuksesta on sijoitettu opintokokonaisuuteen: Johdanto kliiniseen eläinlääketieteeseen.

Oppimateriaali on tekijänoikeussyistä pääosin vain opiskelijoidemme käytettävissä, mutta tässä muutamia poimintoja:

Mikroskooppinen anatomia eli histologia:
Eläinlääketieteellisen histologian opetusleikkeet ovat avoimesti katseltavissa WebMicroscopy-palvelussa

Muuta opetusmateriaalia
Solutyyppien tunnistaminen kudosleikkeissä immunohistokemiallisin menetelmin (PDF, 2 MB)
MPEG-videopätkiä:

Valu parafiiniblokeiksi (9 MB)
Leikkeiden nosto lasille (2,7 MB)
Kryonäytteiden jäädytys (8,2 MB)
Kryonäytteiden leikkaaminen (12,8 MB)
Leikkeiden värjääminen (9,5 MB)
Petaaminen eli peitinlasien liimaaminen (8,3, MB)
Mikroskoopin käyttö  (Powerpoint 2,7 MB)

VIELO: Virtuaaliset elinmallit eläinlääketieteen opetuksessa
Tuotamme interaktiivisia kolmiulotteisia malleja eläinlääketieteellisen anatomian kohteista, joita on vaikea hahmottaa perinteisin keinoin.

Anatomian ja kehitysbiologian tutkimus

Biokemia tarkoittaa sananmukaisesti elämän kemiaa, ja biokemia näkeekin kehon ja solujen toiminnan kemiallisina prosesseina. Solubiologia tutkii solujen toimintaa molekyylitasosta lähtien ja molekyylibiologia ennen kaikkea nukleiinihappoja DNA:a ja RNA:a ja proteiinisynteesiä.

Biokemia ja solu- ja molekyylibiologia ovat kaikkein keskeisimpiä biolääketieteellisiä perustieteitä ja ne tukevat toisiaan sekä konsepti- että käytännön tasolla. Hyvä esimerkki tästä on se, että lääketieteen/fysiologian ja kemian Nobelin palkinnot menevät useimmiten biokemisteille tai solu- tai molekyylibiologeille. Eläinlääketieteessä biokemian ja solu- ja molekyylibiologia opetus luo pohjan jatko-opinnoille mm. fysiologiassa, farmakologiassa ja genetiikassa.

Biokemian tutkimus

Fysiologia on oppi solujen, kudosten, elinten ja eläinten toiminnasta. Eläinlääketieteellisen fysiologian opetus on integroitu yhdessä eläinlääketieteellisen anatomian ja eläinlääketieteellisen biokemian kanssa Terve elimistö -kokonaisuudeksi, joka käsittää ensimmäisen lukuvuoden opinnot eläinlääketieteen koulutusohjelmassa.

Opetuksessa käsitellään sekä elintoimintojen yleisiä periaatteita, että eläinlajien välisiä eroja painottaen eläinlääketieteen kannalta tärkeitä osa-alueita ja eläinlajeja. Opetuksessa keskitytään elimistön normaaliin toimintaan. Lisäksi käsitellään joitakin kliinisesti mielenkiintoisia elintoimintojen häiriöitä esimerkkeinä fysiologian ja käytännön eläinlääketieteen yhteyksistä. 

Fysiologian tutkimus

Eläinlääketieteellisen mikrobiologian ja epidemiologian oppiaine vastaa eläinlääketieteellisen bakteriologian, virologian, mykologian, immunologian sekä epidemiologian opetuksesta. Opetus antaa tuleville eläinlääkäreille ammatissa tarvittavan osaamisen eläinten infektiotaudeista, isännän ja mikrobien vuorovaikutuksesta sekä mikrobidiagnostiikasta. Opetuksessa tutustutaan myös eläinlääkärin lakisääteisiin tehtäviin eläinten tarttuvien tautien vastustuksessa.

Mikrobiologia ja immunologia

Eläinlääketieteellisen mikrobiologian ja immunologian opetusta annetaan 2. vuosikurssilla, osana eläinlääketieteen kandidaatin aineopintojen Tautien syyt, seuraukset ja vastustaminen -kokonaisuutta. Jakso sisältää bakteriologian, virologian, mykologian ja immunologian perusteet ja sen aikana käsitellään mikrobien perusominaisuuksia, eläinlääketieteellisesti tärkeitä infektiotautien aiheuttajia ja niiden diagnostiikan perusteita, mikrobilääkkeitä ja antibioottiresistenssiä, elimistön puolustusjärjestelmiä sekä isäntä -mikrobivuorovaikutussuhteeseen liittyviä tekijöitä.

Epidemiologia

Epidemiologian opetusta annetaan 3. vuosikurssilla kahdessa opintojaksossa: infektioepidemiologia, joka kuuluu opintokokonaisuuteen Tautien syyt, seuraukset ja vastustaminen, ja näyttöön perustuva eläinlääketiede, joka kuuluu eläinlääketieteen perusopintoihin.

Infektioepidemiologia käsittelee eläininfektioiden ja zoonoosien tarttumista, leviämistä ja pysymistä koskevia lainalaisuuksia sekä Suomen eläinlääkintälainsäädäntöä tauteihin liittyviltä osin. Pääpaino on tautien vastustamisessa. Näyttöön perustuva eläinlääketiede sisältää näyttöön perustuvan eläinlääketieteen ydinasiat, populaatioiden sairastumista koskevaa analyyttistä epidemiologiaa ja biostatistiikka ja mm. taudinpurkausten selvittämistä. NPE-opintojakso antaa hyviä eväitä artikkelien kriittiseen lukemiseen, tutkimussuunnitelmien tekemiseen, tutkimuksen harhojen välttämiseen ja tulosten analysoimiseen ja tulkitsemiseen. Opintojaksosta on hyötyä mm. lisensiaattitutkielman tekemiseen ja tutkijoille tutkimuksen suunnitteluun. Opintojaksot tukevat toisiaan ja ovat yksi ikkuna eläinlääkärin työhön kansanterveystyössä. Niiden materiaali on Moodle-oppimisalustalla.

Mikrobiologian ja epidemiologian tutkimus

Patologia

Patologia on oppi sairauksien syntymekanismeista, sairauksien aiheuttamista muutoksista ja muutosten seurauksista. Patologia oppiaineena toimii siltana perustieteiden ja kliinisten aineiden välillä. Patologia tieteenä tutkii vasteita erilaisiin ärsykkeisiin; tarkastelu voi tapahtua molekyylitasolla (molekyylipatologia), solutasolla (solupatologia), kudostasolla (histopatologia) tai tarkastelun kohteena voi olla elin/eläin (makroskooppinen patologia).

Luento-opetus on jaettu yleisen patologian (28 h) ja elinpatologian luentoihin (50 h). Histopatologian kurssilla opiskellaan kudostason mikroskooppisia muutoksia ja obduktiokurssilla tehdään ruumiinavauksia.

Parasitologia 

Oppiaine vastaa patologian opetuksen ohella myös parasitologian eli loisia koskevan opetuksen järjestämisestä tiedekunnassa. Opiskelija oppii tuntemaan Suomessa esiintyvät eläinlääketieteellisesti merkittävimmät loislajit ja saa käsityksen maailmanlaajuisesti tärkeistä loisryhmistä sekä ihmisten loissairauksista. Opiskelija tutustuu loisdiagnostiikan perusmenetelmiin.

Opintojakson aikana perehdytään suureen määrään lääketieteellisesti merkittäviä loisia, niiden taksonomiaan, morfologiaan, elämänkiertoon, isännissä aikaansaamiin vasteisiin sekä diagnostiikkaan. Eläinten loissairauksien ennaltaehkäisyä ja hoitoa käsitellään lyhyesti kunkin loisryhmän kohdalla. Lisäksi opintojaksolla esitellään ajankohtaista loistutkimusta.

Patologian ja parasitologian tutkimus