Yhteinen terveys Sukuran perinnön ytimessä
Dekaani Olli Peltoniemi korosti puheessaan, että Antti Sukuralla oli aina yksi selkeä tavoite: eläinlääketieteen eteenpäin vieminen ja eläinlääketieteellisen koulutuksen kehittäminen. Sukuran johdolla tiedekunta siirtyi yhden tutkimuspainopisteen malliin. Yhteinen terveys, jossa ympäristö, ihmiset ja eläimet nähdään erottamattomana kokonaisuutena, on sittemmin ohjannut tiedekunnan kaikkea toimintaa.
Konkreettisena osoituksena yhteisen terveyden vision voimasta Peltoniemi mainitsi uusien uhkaavien infektiosairauksien professuurin perustamisen – noin kuukautta ennen koronapandemian puhkeamista. Professori Tarja Sironen kommentoi sen jälkeen pandemiaa lähes viikoittain mediassa.
Peltoniemi nosti esiin myös eurooppalaisen eläinlääkärikoulutuksen laadunvarmistusjärjestelmän EAEVE-akkreditoinnin, joka oli voimassa koko Sukuran dekaanikauden ja uusittiin juuri: akkreditointi on nyt voimassa vuoteen 2033. Sukuralla oli lisäksi merkittävä rooli puolustettaessa tiedekunnan asemaa Helsingissä, kun eläinlääketieteellistä koulutusta uhattiin hajasijoituksella.
Kansleri Kaarle Hämeri vastaanotti muotokuvan Helsingin yliopiston kokoelmaan. Hän muistutti, että yliopiston muotokuvaperinne ulottuu Turun akatemian ajalle 1600-luvulle, ja että teokset tehdään aina yhteisön toimesta – kollegoiden, oppilaiden ja ystävien aloitteesta. Juuri tämä takaa sen, että muotokuva kuvaa aitoa yhteisöllistä arvostusta.
Antti Sukura kertoi suostuneensa muotokuvan maalauttamiseen mielellään, sillä hän ymmärsi sen merkityksen yhteisön arvostuksen osoituksena. Taiteilijavalinnan hän kertoi olleen alusta asti selvä: Heimosen teoksia on tiedekunnan tiloissa, ja Sukura on nauttinut niistä vuosia.
Sukura kuvasi teoksessa näkemäänsä: vasemmalla puolella kulkee tutkimuksen ketju, jossa tutkijat luovat kulloisenkin käsityksen totuudesta ja välittävät sen laajalle yleisölle. Voipa taustalta erottaa jopa Viikin kampuksen rakennuksia! Oikealta puolelta tulee valo, ja sieltä avautuu yhteisen terveyden kokonaisuus – luonto, ihmiset ja eläimet rinnakkain siinä työssä, jota tiedekunnassa tehdään.
Taiteilija: teos, joka ei antaudu heti
Samuli Heimonen kiitti Sukuraa siitä, että tämä oli perehtynyt hänen tuotantoonsa ja antanut hänelle vapaat kädet. Hän kertoi tavoitelleensa teosta, joka ei paljasta kaikkea kerralla, vaan kestää aikaa ja tarjoaa katsojalle useita tulkintareittejä. Heimonen muisteli myös hauskan sattumuksen: hänen työhuoneellaan käyneen lapsiryhmän yksi pojista oli katsonut kesken olevaa maalausta ja julistanut tietävänsä, kuka siinä on. Vastaus oli ollut Alexander Stubb – minkä Heimonen koki omalla tavallaan kohteliaisuutena.
Emeritusprofessori Antti Sukura: "Urapolkuni noudattaa kaaosteoriaa"
Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan emeritusprofessori Antti Sukura, kertoi muotokuvan paljastuksen jälkeen juhlaseminaarissaan akateemisesta urastaan eläinlääketieteellisen patologian parissa.
Sukura luonnehti uraansa leikkisästi noudattaneen kaaosteoriaa: alkuarvoista ei voi ennustaa lopputulosta, ja ratkaiseviksi ovat osoittautuneet aina juuri ne ihmiset, joita on matkan varrella tavannut. Hän kiitti lämpimästi kollegoita, oppilaita ja yhteistyökumppaneita vuosikymmenien varrelta – niin tutkimuksen, opetuksen kuin hallinnon puolelta.
Sukura kuvasi osallistumistaan eläinlääketieteellisen koulutuksen puolustamiseen kahteen eri otteeseen, kun koulutusta uhattiin siirtämisellä pois Helsingistä. Molemmissa kampanjoissa onnistuttiin. Tutkimuksen puolella hänen sydäntään on lähellä erityisesti parasitologia ja eläinlääketieteellinen patologia. Eläkkeelle siirtyneenä hän kertoo edelleen jatkavansa tutkimustyötä useammassa projektissa.
Puheensa lopuksi Sukura korosti opiskelijoita kohtaan tuntemaansa vastuuta: tiedekunnan tehtävä on kouluttaa asiantuntijoita yhteiskunnan ja maailman tarpeisiin – ja auttaa opiskelijoita muuttumaan eläinlääkäripalvelujen käyttäjistä niiden tuottajiksi ja tiedon rakentajiksi.
Yhteinen terveys yhdistää ihmisen, eläimen ja ympäristön
Sukuran vuosina 2007 – 2021 johtaman eläinlääketieteellisen tiedekunnan tutkimuksen kantava teema on yhteinen terveys (One Health) – ajatus siitä, että ihmisten, eläinten ja ympäristön terveys on erottamaton kokonaisuus. Suurin osa ihmisten uusista tartuntataudeista on peräisin eläimistä, ja monet ympäristömuutokset vaikuttavat samanaikaisesti sekä eläin- että ihmispopulaatioihin. Tiedekunnan tutkijat tarkastelevat näitä yhteyksiä muun muassa zoonoosien eli eläimistä ihmisiin tarttuvien tautien, loistutkimuksen, villieläinten terveyden ja elintarviketurvallisuuden näkökulmista. Koronapandemian aikana yhteisen terveyden merkitys konkretisoitui laajalle yleisölle – ja tiedekunnan tutkijat olivat siinä hetkessä valmiita.