Euroopan unionin ennallistamisasetus velvoittaa jäsenvaltioita parantamaan alueellaan esiintyvien direktiivien suojelemien luontotyyppien ja lajien tilaa. Asetus sisältää tarkat pinta-alatavoitteet heikentyneiden luontotyyppien ennallistamiselle – ensimmäiset tavoitteet on saavutettava jo vuoteen 2030 mennessä.
Luonnontieteellisen keskusmuseon, Suomen ympäristökeskuksen ja Jyväskylän yliopiston yhteinen politiikkasuositus tarjoaa käytännön ohjeita Suomen kansallisen ennallistamissuunnitelman laatimiseen niin, että asetuksen vaatimukset voidaan toteuttaa realistisesti ja tuloksellisesti.
Selkeät määritelmät turvaavat tavoitteiden toteutumisen
Asetuksen tarkoituksena on pysäyttää luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen, johon nykyiset lintu- ja luontodirektiivit eivät ole yksin riittäneet. Asetus edellyttää direktiivilajien ja -luontotyyppien heikentyneiden esiintymien ennallistamista. Vastaavasti jo hyvässä tilassa olevia esiintymiä ei saa heikentää. Mikäli esiintymien heikentäminen sallitaan, tulee saman luontotyypin muita esiintymiä vastaavasti ennallistaa lisää, jotta luontotyypin kokonaistila ei heikkene.
Politiikkasuosituksessa esitetään tieteeseen perustuvat, Suomessa jo olemassa olevat määritelmät käsitteille kuten luontotyyppiesiintymän “hyvä tila”, “merkittävä heikennys” ja “kokonaisheikentymättömyyden turvaaminen”. Näiden termien selkeä käyttö on ratkaisevan tärkeää, sillä tulkinnat määrittävät, kuinka vaikuttavia ennallistamistoimista lopulta tulee.
– Uusia tulkintoja tai lainsäädäntöä luontotyyppien tilan mittaamiselle ja ennallistamistarpeen määrittämiselle ei tarvita – Suomen luonnonsuojelulaista löytyy jo tieteeseen pohjautuvat määritelmät, joita voidaan soveltaa suoraan lähes kaikkien direktiiviluontotyyppien esiintymien kartoittamiseen, toteaa politiikkasuosituksen valmistelua johtanut professori Heini Kujala Helsingin yliopistosta.
Kompensaatiot yhtenäisiksi – aiheuttaja maksaa
Luonnonsuojelulaki sisältää jo valmiin menettelytavan tilanteisiin, joissa luontoarvojen heikennykset edellyttävät kompensaatiota. Lain puitteissa kehitetty vapaaehtoisen ekologisen kompensaation malli soveltuu suoraan myös ennallistamisasetuksen velvoittaviin kompensaatioihin.
Politiikkasuosituksessa korostetaan, että:
- Suomessa tulee välttää monimutkaisten ja keskenään ristiriitaisten kompensaatiomekanismien syntyä.
- Sekä vapaaehtoisen kompensaation että asetuksen velvoittavien kompensaatioiden tulee noudattaa samoja periaatteita.
Kustannuksista käyty julkinen keskustelu korostaa tarvetta oikeudenmukaiselle mallille.
– Kun luontoarvojen heikennyksistä aiheutuvat kompensaatiot ohjataan suoraan niitä aiheuttaville toimijoille, kustannukset jakautuvat tasapuolisemmin julkisen ja yksityisen sektorin välillä, toteaa professori Janne Kotiaho Jyväskylän yliopistosta.
Kotiaho huomauttaa myös, että Suomi voisi harkita mallia, jossa haitan aiheuttajan on ennallistettava hieman enemmän kuin mitä heikennys edellyttää. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa hankkeiden tulee tuottaa 10 % nettoluontohyöty eli hankkeiden pitää huolehtia siitä, että luontoarvoja on hankkeen toteuttamisen jälkeen 10% enemmän kuin ennen hanketta.
Julkaisu
Politiikkasuositus on tuotettu osana strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaa BOOST-hanketta ja se on julkaistu vertaisarvioidussa Wisdom Letters -lehdessä.