Pääjärven pitkäaikaisseuranta osoittaa, miten kuhakanta voi muuttua tiheäksi ja hidaskasvuiseksi

Helsingin yliopistossa tehty väitöstutkimus tuottaa uutta biologista tietoa kuhakantojen hoidon ja säätelyn tueksi. Sen mukaan kuhakannat voivat kehittyä tiheiksi ja hidaskasvuisiksi, suurilla emokaloilla on tärkeä merkitys kannan uusiutumiselle ja istutukset voivat niukoissa ravinto-oloissa lisätä ravintokilpailua.

Kuha on runsastunut Suomessa viime vuosikymmeninä ilmaston lämpenemisen ja istutusten vuoksi, ja nykyään se on yksi tärkeimmistä saaliskaloista. Kuhakantojen kestävä hoito edellyttää ymmärrystä lajin biologiasta koko elinkierron ajalta. FM Matti Kotakorven väitöstutkimus tarkastelee kuhan lisääntymiseen, kasvuun, istutuksiin ja liikkumiseen liittyviä tekijöitä sekä niiden merkitystä kuhakantojen hoidossa.

Tutkimus yhdistää pitkäaikaisseurantoja, kokeellisia tutkimuksia ja kalojen merkintätutkimuksia. Kotakorpi teki työn Lammin biologisella asemalla Pääjärvellä, Lahden kaupungin vesienhoitotyössä Vesijärvellä sekä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen Evon kalantutkimusasemalla.

Lammin Pääjärven pitkäaikaisseurannat havainnollistivat samalla järvien ekosysteemeissä tapahtuneita laajempia muutoksia. Kuhan kasvunopeus vaihteli tutkimusjakson aikana voimakkaasti. Vuonna 2003 syntynyt vuosiluokka saavutti viisivuotiaana 40 senttimetrin pituuden, kun vuonna 2014 syntyneiden keskipituus samassa iässä oli 30 senttimetriä. Korkea lämpötila, veden tummuminen ja kuoreen runsaus nopeuttivat kasvua, ja korkeampi kuhatiheys hidasti sitä.

Tulokset osoittivat, että kuhakannat voivat kehittyä tiheiksi ja hidaskasvuisiksi. Kuhaistutukset voivat niukoissa ravinto-oloissa kasvattaa kuhakannan tiheyttä ja lisätä ravintokilpailua. Istutettujen ja luonnossa syntyneiden kuhien kasvunopeudessa Kotakorpi ei havainnut eroa.

Kuhien liikkuminen ja emokalojen koko on huomioitava kalastuksensäätelyssä

Vesijärven merkintätutkimus osoitti, että kuhat liikkuvat säännöllisesti järven osa-alueiden välillä ja ylittävät usein osakaskuntarajoja. Erillisessä poikastutkimuksessa havaittiin myös, että emokalan koko voi vaikuttaa jälkeläisten laatuun ja selviytymiseen, mikä korostaa suurten yksilöiden merkitystä kalakantojen luontaiselle lisääntymiselle.

– Kuhakannan kestävyyden kannalta on tärkeää, että järvissä säilyy myös suuria kaloja. Emon koko voi vaikuttaa siihen, miten hyvin jälkeläiset selviävät, toteaa Matti Kotakorpi.

Biologinen tieto tukee kuhakantojen kestävää hoitoa

Tutkimuksen keskeinen johtopäätös on, että kuhapopulaatioiden luontaisen kokojakauman säilyttäminen, erityisesti suurten yksilöiden osalta, on tärkeää kannan lisääntymiskyvyn ja pitkän aikavälin kestävyyden kannalta. Samalla tulokset korostavat biologisen tiedon merkitystä kalastuksensäätelyn ja muiden hoitotoimenpiteiden perustana.

Kuhien kasvunopeuden voimakas vaihtelu vaikeuttaa alamittasäätelyä, ja hitaasti kasvavissa kannoissa alamitta voi osaltaan ylläpitää korkeaa kuhatiheyttä, ravintokilpailua ja hidasta kasvua. Tutkimus nostaa esiin tarpeen selvittää vaihtoehtoisia tapoja hallita kalastuskuolevuutta, mikä edellyttäisi kuitenkin kuhien luontaista liikkumista vastaavaa alueellista hallintomittakaavaa.

– Kuhat eivät noudata osakaskuntien rajoja. Kalastuksensäätelyn kehittäminen edellyttäisi, että säätely kattaa koko alueen, jolla kalat liikkuvat, sanoo Kotakorpi.

Väitös

FM Matti Kotakorpi väittelee 16.10.2026 kello 12 Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Biological insights for sustainable management of pikeperch (Sander lucioperca) in boreal lakes". Tilaisuus pidetään Lammin biologisen aseman luentosalissa Ilves (2. krs), Pääjärventie 320, 16900 Lammi. Vastaväittäjänä toimii professori Raine Kortet Itä-Suomen yliopistosta ja kustoksena professori Kimmo Kahilainen.

Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa .

Lisätiedot