Rohkeutta tehdä toisin

Vuoden Alumni Reetta Kivelä sai opiskeluaikanaan kolme lasta. Hän valmistui maisteriksi ajallaan, mutta joutui jättämään väliin opiskelijaelämän ja kesätyöt. Nyhtökauran kehitystä inspiroi oma kokemus uraa tekevänä kasvissyöjä-äitinä. Vuoden Alumnia, Gold&Green Foods -startup-yhtiön teknologiajohtajaa Reetta Kivelää ja hänen kehittämäänsä kaurapohjaista kasvisproteiinia nyhtökauraa on hypetetty Suomen mediassa luultavasti enemmän kuin mitään elintarviketta tai elintarviketutkijaa tätä ennen.

Haastattelussa Gold&Green Foodsin tuotekehitystiloissa Helsingin Arabiassa Kivelä yllättääkin tavallisuudellaan. Hän on maanläheinen, helposti lähestyttävä ja hieman hämillinen. Päältä päin ei uskoisi, että hän on tottunut tekemään asiat toisin. Puhtaita kahvikuppeja ei ole. Sen kummempia miettimättä Kivelä nykäisee käynnissä olevan astianpesukoneen auki ja poimii sieltä tarvittavat kupit. Työkaveri vieressä hätkähtää; hän ei olisi uskaltanut toimia näin. Mutta jatkaa hetken mietittyään, että Kivelä on uskaltanut tehdä elämässään kaikenlaista muutakin.

Kivelän opiskelu Kumpulassa ja Viikissä poikkeaa tavallisesta, sillä hän sai esikoisensa keväällä 1998. Hän oli tuolloin 21-vuotias, kemian toisen vuoden pääaineopiskelija ja luki elintarviketieteiden pääsykokeisiin.

– Äitiysloma tarjosi mainion breikin valmistautua pääsykokeisiin, Kivelä sanoo.

Kemia oli tuntunut nuoresta Kivelästä liian laajalta. Kun luennoilla tutkailtiin molekyylin pyörimistä avaruudessa, avoinna oli koko maailma – tai ainakin koko kemiallinen maailma. Se ahdisti käytännöllisesti ajattelevaa opiskelijaa, ja hän löysi opinto-oppaasta elintarvikekemian.

– Siitä sain ”matriisin” eli raamit tekemiselleni. Kaikki kemia tapahtuikin elintarvikkeen sisällä, joten hommaa saattoi helpommin lähestyä.

Kivelä muutti perheineen Viikin Maakaarelle opiskelijataloon, jossa kaikki muutkin olivat perheellisiä. Kun yksi lähti luennolle, toiset äidit huolehtivat lapsesta. Jos tämä ei onnistunut, Kivelä jätti tyttärensä itkuhälyttimen kanssa vaunuihin luentosalin ulkopuolelle.
– Lapsen kanssa on kiva olla kotona, mutta se ei tuo älyllistä haastetta. Opinnot ja kurssien tenttimiset sopivat hyvin siihen elämänvaiheeseen, hän kertoo.

Kaikille luennoille Kivelä ei äitiydeltään päässyt. Ikävimpiä muistoja on se, kun hän joutui varsin helpon perusluentokurssin sijasta opettelemaan ”kostoksi” ulkoa valtavan kirjapinon.
– Se turhautti, mutta ei ollut kamalaa. Tavallaan se kuuluu asiaan. Parasta oli, kun Kivelä hahmotti ”matriisin”, eli sen mitä elintarviketiede kokonaisuutena tarkoittaa ja mikä liittyy mihinkin.
– Opin opiskelemaan, mikä oli siinä vaiheessa melkoinen flow. Pystyin pitämään kokonaisuuden mielessäni ja helposti lisäämään siihen palasia. Sitä kokemusta kannan mukanani. Opiskelutahti hidastui vuonna 2000, kun perheeseen syntyi kaksoset. Jäljellä oli enää gradu.

Gradutyössään Kivelä syntetisoi ikivanhojen, kirjallisuudesta löytyneiden kaavojen avulla stigmasterolin hapettumistuotteita muiden tutkijoiden käyttöön. Kyseessä on sama rasva-aine, jota on esimerkiksi Benecolissa. Gradun tekeminen oli vaikeaa. Kivelä paini itku kurkussa laboratoriossa muutaman kuukauden ajan, kun stigmasterolia ei syntynyt. Lopulta syntetisointi ja siitä raportointi kuitenkin onnistuivat. Gradu meni läpi arvosanalla C.

– En ole sen jälkeen avannut graduani. Tärkeintä oli saada se valmiiksi. Perheen ja opintojen yhteen sovittaminen hoitui Kivelältä hyvin, mutta ei se ilmaiseksi tullut. Hän joutui jättämään perinteisen opiskelijaelämän bileineen ja sekoiluineen. Hän ei myöskään tehnyt kesätöitä. Ensimmäisen kerran hän meni oman alansa töihin valmiina maisterina.

– Sitä, että olin käyttänyt kaikki opiskelukesäni lasten hoitamiseen, ei katsottu heikkoudeksi. Ensimmäisessä työpaikassaan elintarvike- ja ympäristölaboratoriossa Hämeenlinnassa Kivelän alaisena oli viisi laboranttia.
– Kukaan ei ollut kertonut, että minusta tulee heti esimies. Ilman työkokemusta se oli melkoinen alkusokki.

Hämeenlinnasta Kivelä siirtyi pian Atrian nakki- ja salaattitehtaille Forssaan kehitystyöhön. Kolmen vuoden päästä yliopisto houkutteli hänet takaisin, ja vuonna 2007 hän pääsi Helsingin yliopiston viljateknologian tutkimusryhmään tekemään väitöskirjaa kauran terveellisestä ravintokuidusta beetaglukaanista. Oikeastaan hän ei olisi saanut tehdä niin, koska jatko-opintoihin vaaditaan vähintään M:n arvosana gradusta.

– Silloin oltiin hövelimpiä kuin nyt. Ehkä lieventäväksi asianhaaraksi katsottiin se, että yleisopinnoista minulla oli erinomaiset arvosanat. Kauran beetaglukaani tutkitusti alentaa veren LDL-kolestererolitasoja ja auttaa ylläpitämään tasaista verensokeria. Toisaalta – kuten jokainen kaurapuuroa keittävä havaitsee – se on hyvin limoittava kuitu, joka tukkii helposti tehtaan suodattimet.

Lisäksi beetaglukaanin ongelma teollisuuden kannalta oli se, että se muuttaa hallitsemattomasti muotoaan. Esimerkiksi kaurajuoma voi olla aluksi hyvinkin paksua, mutta muuttuu säilytyksessä vetiseksi. Väitöskirjan ohjaaja Tuula Sontag-Strohm antoi Kivelälle selvitettäväksi, miksi näin käy.

– Se oli soveltavaa tiedettä, jonka ytimessä oli konkreettinen ongelmanratkaisu, tutkija kertoo. Tutkimusryhmä huomasi ensimmäistä kertaa maailmassa, että beetaglukaani pilkkoutuu säilytyksessä. Sen aiheuttaa muiden tekijöiden ohella kuitumolekyylin hapettuminen. Tutkijat havaitsivat myös uusia hapettumisreaktoita. Sekä askorbiinihappo eli C-vitamiini ja rauta kiihdyttävät beetaglukaanin hapettumista ja näin myös sen pilkkoutumista. Löydös oli tärkeä, koska elintarviketeollisuudessa askorbiinihappoa käytetään yleensä päinvastoin estämään tuotteen hapettumista.
– Beetaglukaanin hajoamista ei voi täysin estää, ja teollisuusprosessien vuoksi hajoaminen on jopa suotavaa. Tärkeää kuitenkin on tuntea prosessi, jolloin sitä voi hallita, Kivelä sanoo. Väitöskirja valittiin vuonna 2011 Helsingin yliopiston soveltavien biotieteiden vuoden väitöskirjaksi

– Oli siistiä, kun löytyi syy kaurakuidun pilkkoutumiseen. Yksin maailmassa sain lähteä puolustamaan löydöstäni kongresseissa. Ensin jouduin puolustelemaan tuloksiani, mutta kun asiaa tutki enemmän, niin löydökset menivät yhä samaan maaliin.

Kivelä työskenteli Fazerilla tutkimuspäällikkönä neljä vuotta selvittäen muun muassa sitä, miten kaakaon jalostaminen suklaaksi vaikuttaa sen antioksidantteihin, flavanoleihin. Syksyllä 2014 Kivelän lapsuudenystävä yrittäjä Maija Itkonen haistoi ajan hengen ja taivutteli kaura-asiantuntija Kivelän kokeilemaan, pystyisikö hän valmistamaan leikattavaa ja paistettavaa ”kauralihaa”. Kivelä onnistui joulun aikana kotikeittiössään kokkaamaan kaurasta rakenteeltaan ”schnitzelmäisen”, ruskistuvan kasvispihvin. Keväällä 2015 naiset perustivat Gold&Green Foods -yhtiön. Pelkkää kauraa sisältävä tuote tuntui kuitenkin teollisessa mittakaavassa niin hankalalta, että naiset rekrytoivat tutkimuspäälliköksi palkokasveihin erikoistuneen Helsingin yliopiston tutkijan Zhong-qing Jiangin.

Kivelä lähti hänen kanssaan Pohjois-Kiinaan, jossa on teollista tietotaitoa soijan prosessoinnista. Alue on maailman suurimpia kauran tuottajia, ja siellä valmistetaan paljon innovatiivisia kauratuotteita, kuten kauranuudeleja ja jälkiruokapalleroita kauraleseistä. Ensimmäisellä matkalla kaksikko kantoi suomalaisia kaurajauhoja ja -leseitä rinkoissaan. Kun yhteistyölaboratorio löytyi Pekingin läheltä maaseudulta, he kuljettivat suurempia kauraeriä matkalaukuissa. Kiinalaislaboratoriossa kauraan sekoitettiin härkäpapua ja keltahernettä. Massa pidettiin kuivahkona, jottei kaura limoitu. Massaa hierrettiin ja kuumennettiin koneellisesti, jotta saataisiin sopivan pitkiä kuituja. Kauran osuutta seoksesta nostettiin asteittain.

– Kun saatiin rakenne, jossa oli puolet kauraa, labra räjähti huutoon. Kolmekymmentä miestä puhui innokkaasti kiinaa, kohotteli mukeja ja intoili, että tästä tulee seuraava Pepsi Company, Kivelä kuvailee läpimurron hetkeä. Paluumatkalla tullissa kaksikon oli vaikea selittää, mitä kankaan näköinen Nyhtökaura-kuitu oikein oli.

Suomessa Nyhtökaura oli heti valtava menestys. Kysyntää on edelleen verrattomasti enemmän kuin Järvenpään tehdas pystyy tuottamaan. Gold&Green Foodsin strategiana ei kuitenkaan ole olla ruokatehdas vaan teknologiayritys. Tarkoitus on pitää resurssit tuotekehityksessä ja myydä lisenssejä Nyhtökauran valmistukseen elintarvikeyrityksille ympäri maailmaaa.

Uusien Nyhtökaura-laatujen ohella Arabian tuotekehityslaboratoriossa on suunnitteilla lukuisia muita kasvispohjaisia proteiininlähteitä. Kivelästä tuntuu luontevalta olla Vuoden Alumni. Hän ei koe, että olisi koskaan poistunut yliopiston käytäviltä. Uudessa kunniatehtävässään hän aikoo pitää meteliä ainakin tasa-arvosta ja innovoinnista.
– Suomessa ei ole koskaan tarvinnut ajatella, että olen vain tyttö. Jo Keski-Euroopassa elintarvikeala
on paljon perinteisempää ja miehisempää, hän sanoo.

Kivelän mukaan innovaatioita kuitenkin syntyy kunnolla vasta, kun erilaiset ihmiset katsovat maailmaa eri näkökulmista.
– Nyhtökauran ideaan oli helppo sukeltaa sisään, kun minulla oli omat kokemukseni työssäkäyvänä kasvissyöjä-äitinä. Ei ollut aikaa liottaa linssejä. Kivelän mukaan suomalaiseen mentaliteettiin kuuluu turhaa häpeää epäonnistumisesta. Hän itse on kokenut, että hyvinvointiyhteiskunnan tuoma perusturvallisuus pikemminkin kannustaa kokeilemaan myös hulluja asioita, joissa onnistumisen mahdollisuus on pieni. Jos Kivelä muuttaisi ylipistolla jotain, hän haluaisi opettajien kertovan tieteen ja teorian lisäksi myös siitä, mistä ovat itse huolissaan.

– Luennoista viisi minuuttia voisi olla ”mitä ajattelin tänään” -osuutta. Eihän innovaatioita voi syntyä, jos mikään ei huoleta.

Teksti: Antti Kivimäki