Maisterit maailmalta

Fuksina sisään, maisterina samasta putkesta ulos. Näin yliopisto-opinnot ovat Suomessa perinteisesti edenneet. Etenkin Pohjois-Amerikassa ja Isossa-Britanniassa on kuitenkin ollut tyypillistä jo kauan, että kandin ja maisterin tutkinnot suoritetaan eri yliopistoissa. Tähän suuntaan ollaan menossa entistä vahvemmin myös Helsingin yliopistossa.
– Se on ajatusten ja ideoiden kierron kannalta äärimmäisen hyvä asia, ei pitäisikään jämähtää.

 Meidänkin pitää rohkaista omia kandejamme miettimään rohkeasti, onko meillä sopivaa tarjontaa vai olisiko maisteriopinnot parempi suorittaa jossain muualla, sanoo asiantuntija Esko Koponen Opetuksen strategisista palveluista. Näin opiskelijat ajattelevat Koposen mukaan muuallakin, ja siksi Helsingin yliopistossa uskotaan, että tulijoita riittää myös sen kampuksille. Iso Pyörä -uudistuksen yhteydessä kaikissa tiedekunnissa ja koulutusohjelmissa on mietitty, mitkä opinnot ovat sellaisia, jotka on järkevää toteuttaa kokonaan tai osittain englanniksi. Hakea voivat tietenkin myös suomalaiset opiskelijat.

Nykymaailmassa mikään ei ole stabiilia ja staattista, vaan yliopiston täytyy pystyä luomaan toimintaympäristöjä, joissa voi olla luovia. Me haluamme tarjota kansainvälisille opiskelijoille sitä, missä olemme hyviä ja mihin on kysyntää, ja tulla niissä vielä paremmiksi. Ensi syksynä Helsingin yliopistossa toimii kaikkiaan 33 kansainvälistä maisteriohjelmaa.

Eniten niitä on Viikin ja Kumpulan kampuksilla, mutta englanninkielisiä ohjelmia on myös humanististeille ja valtiotieteilijöille. Esimerkkeinä voi mainita vaikka Juhana Aunesluoman vetämän European and Nordic Studies-ohjelman ja Matti Miestamon Linguistic diversity in the digital age -ohjelman. Kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaaran vetämässä Urban Studies and Planning -koulutusohjelmassa ovat mukana sekä matemaattis- luonnontieteellinen, bio- ja ympäristötieteellinen, valtiotieteellinen että humanistinen tiedekunta ja lisäksi Aalto-yliopisto. Kansainvälisiin maisteriohjelmiin haetaan papereilla. Hakukriteereitä ovat etenkin aiemmat opinnot ja niissä menestyminen, mutta ohjelmissa katsotaan myös arvosanoja syvemmälle.

– Akateemisten sisältöjen lisäksi hakijalla täytyy olla vahva motivaatio. Sen mittaaminen on vaikeaa, mutta on tärkeää, ettei hakemuksia katsota vain mekaanisesti, Koponen toteaa. Kilpailu maisteriohjelmien kesken on kovaa – pelkästään englannin kielellä vaihtoehtoja löytyy Koposen mukaan maailmalta kymmeniätuhansia. Maisterivaiheen opiskelijat yleensä tietävät jo, mitä haluavat, ja tekevät valintansa etenkin sisällön ja laadun perusteella. Helsingin yliopistoa auttaa yleisellä tasolla Suomen maine koulutuksen mallimaana, mutta myös yliopisto- rankingeilla on merkitystä – vaikka niiden käyttämistä mittareista ollaankin montaa mieltä. Helsingin yliopisto kuitenkin sijoittuu sadan parhaan joukkoon kaikissa keskeisissä rankingeissa.

  – Laatua on vaikea verrata, ja jos yliopistoa ei tunne ennestään, moni hakija katsoo rankingeja. Suomen etu tietenkin olisi, että ulkomailta tulevat osaajat jäisivät Suomeen myös maisteriksi valmistuttuaan. Se ei kuitenkaan aina ole helppoa vaikka olisi haluakin, sillä Suomessa vaaditaan usein edelleen sujuvaa suomen kielen taitoa, vaikka todellisuudessa vähän horjuvampikin kielitaito riittäisi.

Koposen mukaan ulkomaisten opiskelijoiden kotouttamisessa Suomeen auttaisi, jos yritykset tarjoaisivat kansainvälisten maisteriohjelmien opiskelijoille esimerkiksi graduaiheita jo opintojen aikana.
 – Tällaisia ehdotuksia kuulisimme lämmöllä, Koponen sanoo.

Tarvitseeko organisaatiosi harjoittelijaa, graduntekijää tai työntekijää? Ota yhteyttä Helsingin yliopiston Urapalveluihin: employerservices@helsinki.fi