Terveyserot ja juhlapuheet

Terveyden näkökulmasta elämme luokkayhteiskunnassa, sanoo dosentti Ossi Rahkonen. Voiko terveyseroja kaventaa ja mikä on yhteiskunnan rooli ihmisten terveyden ja työkyvyn ylläpitämisessä?

Hallitusohjelmissa on vuosikausia puhuttu terveyserojen kaventamisesta. Yhä vakavammista, terveyseroja ja kuolleisuutta koskevista tutkimustuloksista huolimatta toiminta jää puheen tasolle. Kansanterveyttä tutkivan Hjelt-instituutin johtaja, dosentti Ossi Rahkonen on asiasta turhautunut.

– Kun katsotaan, mitä hallitus on tehnyt, näyttää siltä, ettei sillä ole mitään tekemistä näiden ohjelmien kanssa. Tuloeroja ja terveyseroja kasvatetaan.

Rahkonen on tällä hetkellä mukana Helsingin kaupungin työntekijöitä koskevassa terveystutkimuksessa. Tutkimus on osa I5 vuotta jatkunutta "Ikääntyminen, terveys ja hyvinvointi" -tutkimusprojektia. Aihe on poliittisesti tärkeä. Ministeriöitä kiinnostaa esimerkiksi se, miten ihmiset jaksaisivat olla paremmin töissä. Tutkimuksen tavoitteena on myös terveyserojen kaventaminen.

– Olemme havainneet, että Helsingin kaupungin työntekijöiden keskuudessa on sosioekonomisia eroja terveydessä. Nämä erot näkyvät kaikilla mittareilla: koetussa terveydessä, sairauspoissaoloissa, ennenaikaiselle eläkkeelle jäämisessä ja jopa kuolleisuudessa.

Yleisiä ennenaikaiselle eläkkeelle jäämisen ja työkyvyttömyyden syitä ovat tuki- ja liikuntaelinsairaudet, mielenterveysvaivat ja myöhemmin sydän- ja verisuonitaudit.

Yhteiskunnallinen asema terveyden määrittelijänä

Rahkonen tarkastelee suomalaisten terveyttä sosiaalitieteilijän näkökulmasta.

– Puhutaan distaalisista tekijöistä ja proksimaalisista tekijöistä, eli kaukana ja lähellä olevista. Lääketiede on enemmän kiinnostunut lähellä olevista tekijöistä; verisuonten tukkeutumisesta ja niin edelleen. Me olemme kiinnostuneita kauempana olevista tekijöistä. Jos siellä tehtäisiin asiat oikein, ehkäistäisiin ongelmat ennalta, eivät verisuonet menisi tukkoon.

Kun tarkastellaan kaukana olevia tekijöitä terveyden taustalla, nousee esiin paljon ihmisen yhteiskunnalliseen asemaan liittyviä asioita, kuten huono koulutus ja alhaiset tulot.  

– Nämä yhdistyvät huonoihin työ- ja asumisoloihin ja huonoihin elintapoihin. Elämme selvästi luokkayhteiskunnassa terveyden näkökulmasta.

Terveyserojen kaventamisen ratkaisuna Rahkonen näkee tasa-arvoisen yhteiskunnan, tuloerojen kaventamisen ja yhteiskunnan sekä sosiaali- ja terveydenhuollon tuen.

Vastuu ihmisten työkyvystä on ensi kädessä yhteiskunnalla.

– Ihmisille on annettava valinnan mahdollisuus. Yhteiskunta luo pohjan sille, että yksilö voi tehdä ne valinnat, jotka terveyteen vaikuttavat.

Työoloja kehitettävä

Onko työkykyyn vaikuttavissa tekijöissä sitten havaittu muutosta 15 vuoden aikana?

– Ei näin lyhyellä ajalla. Meidän tutkimukset toistaa aika lailla vanhoja tuloksia, Rahkonen sanoo.

Sairastuvuutta on edelleen eniten fyysisesti raskaissa töissä. Jotkut ammatit, jotka olivat ennen raskaita, ovat saattaneet muuttua kevyemmiksi, mutta esimerkiksi terveydenhuollon työt ovat muuttuneet entistä raskaammiksi.

Muutosta näkyy myös työn stressaavuuden suhteen. Ennen saatettiin puhua, että johtajien työ on stressaavaa, mutta tilanne on tasa-arvoistunut – myös muilla on nyt henkisesti raskasta.

Rahkonen muistuttaa, että vaikka työterveyshuolto toimii Suomessa hyvin, ei se toimi terveyserojen kaventajana.

– Yhteiskunta jakautuu kahtia. Työssä olevat ovat hyvin valikoitua porukkaa: työnantaja ottaa töihin terveitä mieluummin kuin sairaita.

Työolojen merkitys näkyy myös työurien pituudessa. Rahkosesta tuntuu julmalta, että jokaisen pitäisi olla 70-vuotiaaksi saakka töissä, vaikka kuolleisuuserot sosioekonomisten luokkien välillä voivat olla jopa kymmenen vuotta.

– Meillä, jotka määritellään eläkeikiä, on aika mukavat työt. Katsomme, että kyllähän näissä jaksaisi olla.

 

Teksti: Netta Karttunen