Luonnonfilosofian historiaa
Teemailta 26. 4.
Tieteiden talo, sali 505 klo 17-19
Tilaisuuden järjestävät yhdessä Suomen oppihistoriallinen seura (http://www.oppihistoriallinenseura.fi/yleista.htm) ja Luonnonfilosofian seura (https://www.lfs.fi/)
Kokouksen jälkeen vapaamuotoinen omakustanteinen illanvietto ravintola Zinnkellerissä
Ohjelma
Puheenjohtaja: Oppihistoriallisen seuran puheenjohtaja Cecilia af Forselles
Dos. Markku Roinila (Helsingin yliopisto): Varhaismodernin luonnonfilosofian päälinjoja
Esittelen lyhyesti 1600- ja 1700-lukujen luonnonfilosofian tärkeimpiä suuntauksia piakkoin ilmestyvän ensyklopedia-artikkelini pohjalta. Keskeisenä teemana on kartesiolaisen mekanismin. okkasionalismin ja Spinozan ja Leibnizin edustaman dynaamisen luonnonfilosofian kontrastoiminen.
FT Avril Styrman (Helsingin yliopisto): Ernst Machin pyrkimys fysiikan unifikaatioon
Ernst Machin luonnonfilosofian ytimessä on unifikaatio, eli pyrkimys yhtenäiseen fysiikkaan. Mach hahmotteli yhtenäisen fysiikan keskeiset komponentit: energian säilymislaki, nk. Machin periaate jonka erään muotoilun mukaan massa-objektin liikkeeseen vaikuttaa koko muun Maailmankaikkeuden massa, sekä ei-mekanistiset kausaaliset vaikutukset. Machin yleisesti tunnetut roolit Suhteellisuusteorian innoittajana, metafysiikan vastustajana, atomi-hypoteesin vastustajana, ja sloganin "fysiikan tehtävä on antaa havaintojen matemaattinen kuvaus" isänä ja näitten painotus hänen ajattelussaan tulevat ymmärrettäviksi kun ne sovitetaan hänen luonnonfilosofiaansa.
Dos. Tuomo Suntola (Tampereen teknillinen yliopisto): Miten Machin ajatukset ovat toteutuneet tieteen kehittyessä?
Esityksessäni tarkastelen Machin luonnonfilosofiaa suhteessa tieteen kehitykseen ja siinä tehtyihin valintoihin. Antiikin luonnonfilosofiasta välittyi pyrkimys ensisijaisten luonnonlakien löytämiseen (Thales, Anaksimandros, Pythagoras, Herakleitos, Aristoteles…). Toisaalta antiikin tähtitiede nojautui havaintojen suoraan matemaattiseen kuvakseen mikä johti mm. planeettojen liikkeen kuvaamiseen monimutkaisen episyklijärjestelmän avulla (Eudoksos,…Ptolemaios). Pitkän hiljaisen kauden jälkeen uusi askel tieteen kehityksessä käynnistyi Kopernikuksen valankumouksesta, joka mahdollisti aurinkokunnan kuvaamisen yksinkertaisten luonnonlakien avulla, mikä käynnisti matemaattisen fysiikan voimakkaan kehittymisen (Kopernikus, Kepler, Newton, Leibniz, Laplace…). 1800-luvun lopulla käynnistynyt seuraava kehitysvaihe johti suhteellisuusteoriaan ja kvanttimekaniikkaan, ja samalla havaintokeskeisyyden uuteen nousuun (Maxwell, Boltzman, Mach, Planck, Einstein, Bohr, de Broglie, …). Vieläkö Machin periaate on kunniassa? Onko positivismi johtanut havaintojen tarkkaan kuvaamiseen kokonaisuuden hämärtymisen kustannuksella?