Väitöskirjan tarkastaminen

Väitöskirja muodostuu vertaisarvioiduista tieteellisistä julkaisuista tai julkaistavaksi hyväksytyistä käsikirjoituksista sekä niistä laaditusta yhteenvedosta (artikkeliväitöskirja), tai se on yksin tekijän nimissä oleva yhtenäinen tieteellinen esitys, joka perustuu tutkimustyöhön ja on aikaisemmin julkaisematon (monografia). Väitöskirja voi olla myös muu vastaavat tieteelliset kriteerit täyttävä työ, jossa tekijän itsenäinen osuus on osoitettavissa.

Väitöskirjan tulee täyttää yhdenvertaiset tieteelliset kriteerit eli sen tulee

• sisältää uutta tieteellistä tietoa,
• osoittaa väittelijän kriittistä ajattelua,
• osoittaa oman tieteenalan syvällistä tuntemusta,
• osoittaa metodien hallintaa ja soveltamiskykyä,
• olla tieteellisesti vakuuttava,
• sisältää perusteltuja tuloksia ja
• olla tieteellisesti rehellinen ja tutkimuseettisten normien mukainen.

Ar­tik­ke­li­väi­tös­kir­ja

Eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa artikkeliväitöskirja koostuu useista (tyypillisesti 3-5) samaa ongelmakokonaisuutta käsittelevistä tieteellisistä julkaisuista sekä niihin liittyvästä yhteenvedosta. Väittelijä laatii itse väitöskirjan yhteenveto-osan, joka on synteesi väitöskirjan osatöistä.

Yhteenvedossa esitetään tutkimuksen tausta ja tavoitteet, käytetyt menetelmät ja aineistot, tutkimustulokset sekä pohdinta ja johtopäätökset. Yhteenvedon tulee muodostaa itsenäinen ja tasapainoinen kokonaisuus, joka on laadittu sekä väitöskirjaan sisältyvien julkaisujen että kirjallisuuden perusteella.

Väitöskirjaan voidaan sisällyttää julkaistujen tai julkaistaviksi hyväksyttyjen artikkeleiden lisäksi myös artikkeleita, joita ei ole vielä hyväksytty julkaistavaksi. Vaadittavien artikkelien määrään vaikuttavat niiden laajuus, tieteellinen merkittävyys ja laatu, julkaisufoorumi sekä tekijän oman työn osuus.

Väittelijän tulee olla ensimmäisenä tekijänä vähintään kahdessa osatyössä. Osatöistä pääsääntöisesti kahden tulee olla julkaistuja tai julkaistavaksi hyväksyttyjä vertaisarviointijärjestelmää käyttävissä tieteellisissä sarjoissa. Muiden osatöiden tulee olla julkaistavaksi lähetettyjä käsikirjoituksia (submitted).

Tieteellisen jatkokoulutuksen tavoitteena on, että opiskelija perehtyy tutkimusalaansa sekä saavuttaa valmiudet soveltaa tutkimusalansa menetelmiä itsenäisesti ja luoda uutta tieteellistä tietoa. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi kokemus julkaisuprosessista kokonaisuudessaan on oleellista. Julkaisun hyväksyminen tieteelliseen sarjaan on myös osoitus tutkimuksen laadukkuudesta ja tieteellisestä merkityksestä. Väitöskirjatutkimuksen tulee olla kansainvälisesti korkeatasoista, joten on suositeltavaa, että kaikki osajulkaisut julkaistaan kansainvälisissä tieteellisissä sarjoissa.

Yhteisjulkaisuissa väitöskirjan tekijällä on oltava selkeästi määriteltävä itsenäinen osuus. Tätä varten väittelijä ja ohjaaja laativat vapaamuotoisen selvityksen väittelijän osuudesta kussakin yhteisjulkaisussa. Jos yhteisjulkaisua on käytetty myös toisessa väitöskirjassa, siitä tulee mainita selvityksessä.

Mo­no­gra­fia­väi­tös­kir­ja

Monografiaväitöskirja on yhden kirjoittajan nimissä oleva yhtenäinen tieteellinen esitys, joka perustuu itsenäiseen tutkimustyöhön. Monografiaväitöskirjaksi ei voida hyväksyä aiemmin julkaistua teosta. Kirjoittaja voi kuitenkin julkaista jo ennen varsinaisen väitöskirjan valmistumista väitöskirjansa aihepiiristä artikkeleita, joihin hän voi viitata varsinaisessa väitöskirjassaan. Monografiaväitöskirja on pääsääntöisesti laajuudeltaan enintään 250 sivua. Monografiaväitöskirjan ohjaajien tulee varmistaa väitöskirjan käsikirjoituksen laatu erityisen huolellisesti ennen esitarkastusta

Tiedekuntaneuvosto päättää väittelyluvan myöntämisestä esitarkastajien lausuntojen perusteella. Tiedekuntaneuvosto nimeää väitöskirjalle vähintään kaksi esitarkastajaa. Esitarkastajien tulee olla professoreita tai dosentteja taikka tohtoreita, joilla on vastaavat tieteelliset ansiot.

Vastuuprofessori tekee esityksen esitarkastajista (e-lomake), joka toimitetaan Viikin jatko-opintopalveluiden koulutussuunnittelijalle: viikki-phd@helsinki.fi.

Ehdotuksessa väitöskirjan esitarkastajista tulee olla väitöskirjatyön tekijän ilmoitus siitä, ettei hänellä ole huomautettavaa esitarkastajien valinnasta. Vastuuprofessorin tulee ennen esityksen tekemistä varmistaa, että esitarkastajat ovat suostuneet tehtävään.

Esitarkastajien valinnassa on kiinnitettävä erityistä huomiota paitsi henkilöiden asiantuntemukseen myös riippumattomuuteen suhteessa käsiteltävään työhön. Esitarkastajat valitaan oman tiedekunnan ulkopuolelta ja heidän tulee olla pääsääntöisesti Helsingin yliopiston ulkopuolelta. Tiedekunnan ulkopuolella työskenteleviä dosentteja ei pidetä esteellisenä tällä perusteella.

Esitarkastaja ei saa olla väitöskirjan tekijään tai väitöskirjaan tai johonkuhun muuhun asianosaiseen sellaisessa suhteessa, joka voi asettaa hänen puolueettomuutensa kyseenalaiseksi. Esitarkastajana ei voi toimia esimerkiksi

• henkilö, joka on kanssakirjoittajana jossakin väitöskirjan osajulkaisussa,
• henkilö, jolla on käynnissä olevaa tai väitöskirjaprojektin aikaista tutkimusyhteistyötä väitöskirjan tekijän kanssa,
• henkilö, jolla on läheistä tutkimusyhteistyötä väitöskirjatyön ohjaajan kanssa väitöskirjan tarkastusta edeltäneen kolmen vuoden ajalta,
• väitöskirjan tekijän lähisukulainen,
• väitöskirjan tekijän tai ohjaajan lähiesihenkilö tai -alainen, tai
• väitöskirjan seurantaryhmän jäsen.

Lisäksi väitöskirjan tarkastuksessa ja arvostelussa otetaan huomioon hallintolaissa 434/2003, 28 § esitetyt esteellisyysperiaatteet.

Ennen esitarkastajien nimeämistä väittelijä toimittaa väitöskirjan käsikirjoituksen ja muut tarvittavat dokumentit Viikin jatko-opintopalveluihin: viikki-phd@helsinki.fi. Väittelijän ohjeet löytyvät Opiskelijan ohjeista.

Väitöskirjan esitarkastajien tehtävänä on todeta käsikirjoituksen ansiot, esittää tekijälle korjauksia ja parannusehdotuksia ja viimeistään kahden kuukauden kuluessa tehtävän saamisesta ehdottaa tiedekunnalle perustellussa kirjallisessa lausunnossa joko väittelyluvan myöntämistä tai käsikirjoituksen hylkäämistä. Esitarkastajat voivat antaa myös yhteisen lausunnon.

Tiedekuntaneuvosto päättää väittelyluvasta esitarkastajien lausuntojen perusteella. Siksi on erittäin tärkeää, että tarkastus tehdään huolella, ja että tekijää vaaditaan toteuttamaan tarpeelliset korjaukset sekä mahdolliset lisäykset ennen väittelylupaa koskevan lausunnon kirjoittamista. Jos väitöskirjan osaksi on esitetty käsikirjoitus, jota ei ole vielä hyväksytty julkaistavaksi, esitarkastajien tulee lausunnossaan kiinnittää sen tasoon erityistä huomiota. Esitarkastaja ei kuitenkaan ole työnohjaajan asemassa. Lausunnossaan esitarkastaja voi yleisellä tasolla tuoda esiin vaatimansa korjaukset ja lisäykset. Yleisesti edellytetään, että työn teoreettisissa lähtökohdissa, menetelmissä ja empiirisessä osassa ei esiinny merkittäviä puutteita.

Esitarkastajien tultua nimetyksi Viikin jatko-opintopalveluiden koulutussuunnittelija ilmoittaa päätöksestä sähköpostitse esitarkastajille ja väittelijälle sekä lähettää väitöskirjan käsikirjoituksen ja tarkastusohjeet esitarkastajille. Esitarkastajien tulee kahden kuukauden kuluessa tehtävän saamisesta yhdessä tai erikseen antaa perusteltu kirjallinen lausunto, jossa selvästi ehdotetaan väittelyluvan myöntämistä tai sen epäämistä.

Esitarkastuksen raukeaminen. Mikäli esitarkastajat eivät työssä havaittujen vakavien puutteiden tai virheiden vuoksi voi antaa myöntävää lausuntoa tai he ovat keskenään erimielisiä työn tasosta, esitarkastusmenettely pääsääntöisesti raukeaa. Rauennut esitarkastus tuodaan tiedekuntaneuvoston tietoon. Rauennut tarkastus voidaan käynnistää uudelleen, kun väittelijä on tehnyt käsikirjoitukseen tarvittavat korjaukset ja ohjaajat ja vastuuprofessori puoltavat tarkastuksen käynnistämistä uudelleen.

Esitarkastajat antavat yhdessä tai erikseen tiedekunnalle lausuntonsa, jossa joko

a) puoltavat väitösluvan myöntämistä käsikirjoitukselle nykyasussaan tai pienin, ohjaajan hyväksyttävissä olevin korjauksin, tai

b) toteavat käsikirjoituksen puutteet siinä määrin vakaviksi, ettei väittelylupaa ole mahdollista puoltaa.

Esitarkastaja voi myös edellyttää, että käsikirjoitukseen tehdään korjauksia, jotka esitarkastaja hyväksyy ennen puoltavan lausunnon antamista. Korjaukset hyväksyttyään esitarkastaja antaa käsikirjoituksesta tiedekunnalle lopullisen lausuntonsa.

Eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa esitarkastuslausunnossa tulee yksilöidysti esittää arviot ainakin seuraavista kohdista:

• Tutkimusaihe ja kysymyksenasettelu – tutkimuksen teoreettinen tausta ja tutkimusalan tuntemus. Tutkimusaiheen originaalisuus ja tieteellinen merkitys. Tutkimusote, tutkimuksen teoreettiset lähtökohdat ja niiden tarkoituksenmukaisuus. Tutkimuksen tavoitteiden ja tutkimusongelman täsmentäminen. Tutkimuksen aihealueen kirjallisuuden tuntemus, käyttö ja kattavuus.
• Aineisto ja menetelmät – Aineiston ja menetelmien valinta. Aineiston soveltuminen tutkimusongelman tarkasteluun ja menetelmien tarkoituksenmukaisuus aineiston ja ongelmanratkaisun kannalta. Aineiston ja mittausten kuvaus riittävän tarkasti niin, että tutkimus voidaan näiltä osin toistaa. Aineiston analyysi sopivalla, tehokkaalla ja kysymyksenasettelua sekä tutkimusotetta vastaavalla menetelmällä.
• Tutkimustulokset ja niiden esittäminen – Selostus saavutetuista tuloksista ja niiden tieteellisestä merkityksestä. Tulosten esittäminen selkeästi ja tiiviisti ottamalla huomioon tarpeelliset varaukset.
• Tarkastelu ja johtopäätökset – Tulosten tarkastelun kurinalaisuus ja suhde muuhun alalla tehtyyn tutkimukseen. Johtopäätösten tieteellinen perustelu. Kriittinen ja monipuolinen, omia tuloksia ja aiempaa kirjallisuutta analysoiva osuus.
• Tekijän itsenäisyys ja kypsyys – Jos kysymyksessä on osajulkaisutyö (ns. artikkeliväitöskirja), tulee kiinnittää huomiota siihen, muodostavatko osatutkimukset yhtenäisen kokonaisuuden, sekä siihen, että väittelijän itsenäinen osuus tutkimuksen suunnittelussa ja läpiviemisessä voidaan osoittaa. Kypsyydellä tarkoitetaan työn antamaa vaikutelmaa tekijän oppineisuudesta, kyvystä analysoida tieteellisiä ongelmia ja tutkimusotteen hallinnasta.
• Työn selkeys ja viimeistely – Työn jäsentely, otsikko ja väliotsikointi. Kielen täsmällisyys ja selkeys sekä luettavuus. Kuvien ja taulukoiden informatiivisuus, selkeys ja havainnollisuus.

Tiedekunta pyytää täyttämään arvioinnin yhteenveto -lomakkeen arviointikriteerien perusteella ja palauttamaan arviointilomakkeen lausunnon liitteenä.

Tiedekuntaneuvosto päättää väittelyluvasta esitarkastajien lausuntojen perusteella. Väittelyluvan myöntämisen yhteydessä tiedekuntaneuvosto määrää vastuuprofessorin esityksestä arvosanalautakunnan. 

Vastuuprofessorin esitys arvosanalautakunnaksi (e-lomake).

Arvosanalautakuntaan kuuluu yksi tai kaksi vastaväittäjää, joilla tulee olla professorin tai dosentin pätevyys tai vastaavat tieteelliset ansiot. Vastaväittäjän valinnassa on kiinnitettävä erityistä huomiota sekä henkilön asiantuntemukseen että riippumattomuuteen suhteessa käsiteltävään työhön. Vastaväittäjä tai vastaväittäjät valitaan tiedekunnan ja pääsääntöisesti Helsingin yliopiston ulkopuolelta. Tiedekunnan ulkopuolella työskenteleviä dosentteja ei pidetä esteellisenä tällä perusteella. Vastaväittäjää koskevat samat esteellisyysperiaatteet kuin esitarkastajia.

Kustokseksi nimetään joku tiedekunnan professoreista tai professorin tehtävän hoitajista. Kustoksena voi toimia myös tiedekunnan apulaisprofessori, joka on vakinaistamispolun (tenure track) tasolla 2. Valvova professori, joka on toiminut väitöskirjatyön ohjaajana, voi toimia kustoksena.

Kustoksen tehtävänä on toimia väitöstilaisuuden valvojana.

Väitöskirja tarkastetaan julkisessa väitöstilaisuudessa. Tarkastamista varten tiedekuntaneuvosto määrää väitöstilaisuuteen yhden tai kaksi vastaväittäjää. Väittelijä toimittaa väitöskirjansa vastaväittäjälle riittävän ajoissa ennen väitöstilaisuutta, jotta vastaväittäjä voi perehtyä siihen.

Väitöstilaisuuden aluksi väittelijä esittelee työnsä. Esittelyn jälkeen väittelijä pyytää vastaväittäjää esittämään omat huomionsa ja kommenttinsa tutkimuksesta. Tämän jälkeen vastaväittäjä esittää seisaaltaan lyhyen lausunnon, jossa hän arvioi yleisluontoisesti väitöskirjan merkitystä tutkimusalalla. Lausunnon jälkeen vastaväittäjä ja väittelijä istuutuvat ja tarkastus alkaa.

Varsinaisessa tarkastuksessa vastaväittäjä käy työn läpi alkaen nimestä edeten menetelmiin, lähteisiin ja johtopäätöksiin. Väittelijä vastaa vastaväittäjän esittämiin kysymyksiin ja puolustaa tutkimustaan. Kun vastaväittäjä on suorittanut tarkastuksen loppuun, hän ilmoittaa tarkastuksen päättyneen ja esittää loppulausuntonsa ja (yleensä) esittää väitöskirjaa tiedekunnalle hyväksyttäväksi. Loppulausuntoa varten sekä vastaväittäjä että väittelijä nousevat seisomaan.

Mikäli yleisö ei esitä huomautuksia tai kysymyksiä, kustos julistaa seisaalleen nousten väitöstilaisuuden päättyneeksi. Tilaisuus saa kokonaisuudessaan kestää enintään kuusi tuntia, mutta yleensä väitöstilaisuus kestää kokonaisuudessaan noin 2 tuntia.

Vastaväittäjän tulee toimittaa lausuntonsa kahden viikon kuluessa väitöstilaisuudesta Viikin jatko-opintopalveluihin. Vastaväittäjän tulee lausunnossaan kiinnittää huomiota samoihin seikkoihin kuin esitarkastajien. Lisäksi hänen tulee arvioida väittelijän kyky puolustaa opinnäytettään väitöstilaisuudessa. Vastaväittäjän lausunnosta tulee selvästi käydä ilmi ehdottaako hän väitöskirjan hyväksymistä.

Väitöstilaisuuden kulku on kuvattu tarkemmin Helsingin yliopiston sivulla Tervetuloa väitöstilaisuuteen.

Kustos on tiedekunnan nimittämä väitöstilaisuuden valvoja. Kustos, vastaväittäjä ja väittelijä sopivat väitöstilaisuuden ajankohdasta, pukeutumisesta ja siitä, miten muodollinen tilaisuus on.

Väitöstilaisuus alkaa, kun osanottajat astuvat saliin. Väittelijä ensimmäisenä, hänen jälkeensä kustos ja viimeisenä vastaväittäjä.  Mikäli kustos ja vastaväittäjä ovat tohtoreita, he pitävät tohtorinhattua kädessään saliin astuessaan ja salista poistuessaan. Väitöstilaisuuden ajaksi hattu asetetaan pöydälle lyyra yleisöön päin käännettynä.

Kustos esittelee väittelijän ja vastaväittäjän ja avaa tilaisuuden. Jos tarkastus vie runsaasti aikaa, kustos voi päättää tauon pitämisestä. Väitöstilaisuus saa kestää korkeintaan kuusi tuntia. Kun väitöskirjan tarkastus on ohi, väittelijä pyytää läsnäolijoita esittämään mahdolliset huomautukset ja kysymykset. Kustoksen tehtävänä on valvoa, että väittelijä saa vastata kuhunkin huomautukseen ja ettei käytetyissä puheenvuoroissa poiketa aiheesta.

Tilaisuuden lopuksi kustos julistaa seisaalleen nousten väitöstilaisuuden päättyneeksi. Salista poistutaan samassa järjestyksessä kuin on tultu sisään: ensin väittelijä, sitten kustos ja viimeisenä vastaväittäjä. Tilaisuuden yleisö voi onnitella väittelijää sen jälkeen, kun väittelijä on salin ulkopuolella ehtinyt kiittää vastaväittäjää ja kustosta.

Väitöstilaisuuden kulku on kuvattu tarkemmin Helsingin yliopiston sivulla Tervetuloa väitöstilaisuuteen.

Vastaväittäjän ja kustoksen lisäksi tiedekuntaneuvosto nimeää arvosanalautakuntaan harkintansa mukaisesti joko yksi tai kaksi tiedekunnan edustajaa. Jos kustos ei ole toiminut väitöskirjan ohjaajana, hänet voidaan nimetä myös tiedekunnan edustajaksi. Tiedekunnan edustajien tulee olla Helsingin yliopiston professoreita tai dosentteja, tai dosentin tasoisia Helsingin yliopiston tutkimus- ja opetushenkilökunnan jäseniä. Tiedekunnan edustajan tulee tuntea Helsingin yliopiston väittelykäytännöt ja väitöskirjojen arvosteluperiaatteet.

Arvosanalautakunta tekee tiedekuntaneuvostolle perustellun ehdotuksen väitöskirjan arvosanasta. Ehdotuksessa tulee huomioida työn tieteellinen arvo ja väittelijän kyky puolustaa työtään väitöstilaisuudessa. Tästä syystä kaikkien arvosanalautakunnan jäsenten on oltava läsnä väitöstilaisuudessa. Arvosanalautakunnan on otettava ehdotuksessa huomioon esitarkastajien lausunnot. Arvosanalautakunta toimittaa arvosanaehdotuksensa Viikin jatko-opintopalveluihin (viikki-phd@helsinki.fi) kahden viikon kuluessa väitöstilaisuudesta.

Tiedekuntaneuvosto päättää väitöskirjan hyväksymisestä tai hylkäämisestä, sekä siitä annettavasta arvosanasta vastaväittäjän lausunnon ja arvosanalautakunnan arvosanaehdotuksen perusteella. Käytössä on kolme arvosanaa: kiittäen hyväksytty, hyväksytty ja hylätty. Väitöskirjan arvosanan antamisessa on arvioitava tutkimusongelman ja tulosten tieteellistä merkittävyyttä, työn itsenäisyyttä ja omaperäisyyttä sekä opillista kypsyyttä. Väitöskirjan tulee osoittaa opiskelijan kykyä itsenäisesti luoda uutta tieteellistä tietoa.

Arvosana voi olla kiittäen hyväksytty vain, mikäli työ on kaikkien arvostelukriteerien mukaan erityisen arvokas ja kunnianhimoinen. Mikäli väitöskirjalle ehdotetaan arvosanaa kiittäen hyväksytty, tulee arvosanalautakunnalla olla arvosanalle erityisen vahvat perustelut.

Ennen väitöskirjan arvostelua tekijälle on varattava tilaisuus vastineen antamiseen vastaväittäjän lausunnosta. Opiskelija, joka on tyytymätön väitöskirjan arvosteluun, voi hakea siihen oikaisua kirjallisesti oikeusturvalautakunnalta 14 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista (Helsingin yliopiston tutkinto- ja oikeusturvajohtosääntö 64 §).

Hyväksytty arvosana edellyttää, että väitöskirjan teoreettisissa lähtökohdissa, menetelmissä ja empiirisessä osassa ei esiinny merkittäviä puutteita. Tutkimus kohdistuu tieteellisesti tärkeään ja hyvin perusteltuun ongelmakokonaisuuteen ja siinä on tuotettu uutta ja merkittävää tietoa tutkimusalan teorianmuodostuksen tai käytännön sovellusten kannalta. Vakavia puutteita kysymyksenasettelussa, teoreettisen taustan esittelyssä, aineiston ja menetelmien valinnassa ja tulosten esittelyssä sekä johtopäätöksissä ei sallita.

Kiittäen hyväksytty -arvosana annetaan erityisen korkeatasoisesta ja uraauurtavasta työstä. Se edellyttää, että tutkimusaihe on tieteellisesti merkittävä ja että työn teoreettiset lähtökohdat, käytetyt menetelmät ja empiirinen osa ovat tieteellisesti korkeatasoisia. Lisäksi edellytetään, että väitöskirjan tuloksilla on huomattava tieteellinen merkitys, tehdyt havainnot ja johtopäätökset ovat uusia ja edistävät merkittävästi alan teorianmuodostusta tai käytännön sovelluksia. Tällä arvosanalla hyväksytty opinnäyte osoittaa tekijän kiitettävää opillista kypsyyttä ja itsenäisyyttä sekä omaperäisyyttä ja kekseliäisyyttä tieteellisen tiedon tuottajana. Lisäksi väittelijän tulee puolustaa ansiokkaasti työtään väitöstilaisuudessa. Arvosana annetaan normaalisti noin 10-15 %:lle kaikista tiedekunnan vuosittain hyväksymistä väitöskirjoista.

Hylkäämisperusteita ovat esimerkiksi seuraavat syyt: Kysymyksenasettelu on epämääräinen tai puutteellinen. Tutkimusaineisto on erityisen suppea tai valikoitunut suhteessa tutkittavan ongelman luonteeseen ja tutkimuksen tavoitteisiin. Käytetyt menetelmät eivät sovellu tutkimusongelman tarkasteluun, vaan antavat virheellisiä tai riittämättömiä vastauksia asetettuihin kysymyksiin. Työn jäsentelyssä ja otsikoinnissa on vakavia puutteita ja epäjohdonmukaisuutta. Hylkäämispäätös esitarkastus- tai arvosteluvaiheessa voi perustua myös tutkimuseettisiin näkökohtiin (esimerkiksi tieteellinen vilppi).