Miksi halusit opiskella matematiikkaa?
Leo: Olen aina pitänyt matematiikasta. Rippikoulussa minulla oli isonen, joka sai minut ymmärtämään, että matematiikasta voi pitää ihan itsessään, koska se on oikeasti kivaa. Lukiossa abikurssilla opettaja sanoi, että tämä on teille matemaattinen huippu. Se tuntui surulliselta ajatukselta. Halusin opiskella lisää matematiikkaa, ja tuntui luontevalta lähteä opiskelemaan puhtaasti sitä.
Hertta: Olin lukiossa päättänyt, että haluan opiskella jotain mistä pidän. Minulla oli hyvä matematiikan opettaja, joka oli todella valmis selittämään asioita ja menemään syvemmälle. Siitä innostui, ja matematiikka oli koulun paras juttu, jonka parissa tuntui luonnolliselta jatkaa.
Janne: Minun kokemukseni oli vähän erilainen: olen aina ollut kiinnostunut kaikesta ja kaikki kouluaineet ovat olleet vahvoja, joten minulla ei ollut mitään selvää suuntaa. Kuulin, että tilastotiede on vaikeaa, ja ajattelin, että sieltä varmaan löytyy töitä. Niinpä päädyin matematiikkaan ja tilastotieteen opintosuuntaan.
Kenelle ohjelma sopii?
Hertta: Sille, joka aidosti pitää matematiikasta. Etenkin jos haluaa ymmärtää matematiikkaa syvemmin, tämä on ykköskohde.
Leo: Jos lukiossa on tykännyt erityisesti asioiden johtamisesta ja todistuksista, matikka on hyvä paikka. Myös itsenäisestä tekemisestä nauttiminen on hyvä ominaisuus matikan opiskelijalle.
Janne: On hyvä olla kohtuullisen hyvä matematiikassa tai sitten pitää olla valmis tekemään todella paljon töitä. Olin armeijassa vuoden ennen yliopistoa, ja siitä huolimatta, että olen aina ollut hyvä matematiikassa, ensimmäiset kaksi jaksoa olivat työläitä. Mielenkiinto auttaa paljon. Lisäksi matikka on hyvin yleispätevä aine ja siitä, ja erityisesti tilastotieteestä, on hyötyä enemmän tai vähemmän kaikessa.
Mikä on suurin ero lukioon?
Leo: Isoin ero yliopistossa on se, että keskityt vain yhteen asiaan kerrallaan. Melkein kaikki aika menee matematiikkaan, sen lisäksi saattaa olla pari muuta kurssia esimerkiksi ruotsia tai englantia.
Hertta: Helsingin yliopistossa pääsee jo kandivaiheessa vaikuttamaan opintojensa sisältöön kurssivalinnoilla. Saan keskittyä nimenomaan niihin juttuihin matematiikassa, mitä haluan tehdä. Minun kohdallani siis tosi teoreettiseen matematiikkaan.
Janne: Yliopistomatematiikka on hyvin teoreettista, paljon enemmän asioiden pyörittelyä kuin varsinaista laskemista. Ensimmäiset laskuharjoitukset, jonka jouduin tekemään, sisälsivät vähintään neljä todistusta – en ollut koskaan lukiossa todistanut mitään.
Millaista opiskelu on käytännössä?
Hertta: Meillä on todella paljon vapaavalinnaisuutta. Matikassa pakollisia suoritustapoja ei ole hirveästi.
Janne: Tyypillisesti on kaksi luentoa viikossa, joihin voi tulla paikalle, ja viikoittaiset laskuharjoitukset eli laskarit, joissa on noin kuusi tehtävää. Tehtävät vertaisarvioidaan, tai sitten mennään palautustilaisuuteen, jossa joku opiskelijoista tekee tehtävän taululla. Sen jälkeen on kurssikoe.
Arviointi on yllättävän armollista: matikan laitoksella ollaan kiinnostuneita siitä, ymmärsitkö tehtävän, eikä pelkästään siitä, oliko lopputulos oikein. Voit saada loppukokeessa täydet pisteet, vaikka lopputulos olisi väärä, jos idea on oikein ja kyse on vain pienestä huolimattomuusvirheestä.
Leo: Lähes kaiken voi myös suorittaa tenttimällä. Viikoittaisista laskuharjoituksista saa pisteitä kurssista riippuen joskus jopa puolet kurssipisteistä, joskus vain muutaman lisäpisteen kokeeseen.
Mitä haluaisit tehdä valmistumisen jälkeen?
Leo: Tällä hetkellä ajattelen joko matemaattista uraa, mikä tarkoittaa jonkinlaista tutkimustyötä, tai vaihtoehtoisesti opettajaksi siirtymistä pedagogisten opintojen kautta.
Hertta: Haluan myös tehdä jatkossakin jotain puhtaan matemaattista. Sitä on tyypillisesti joko tutkimus tai opettaminen.
Janne: Saattaa olla, että opiskelen tohtoriksi asti. Lähitulevaisuudessa haluaisin löytää töitä esimerkiksi vakuutus-, pankki- tai rahoitusalalta, tai vaikka tekoälyn parissa. Suurin osa suurista yrityksistä palkkaa nykyään tilastotieteilijöitä. En tosin vielä tarkalleen tiedä mitä haluan, kun en ole vielä nähnyt sitä työtä kädestä pitäen.
Millaista on opiskella Helsingin yliopistossa?
Leo: Matematiikka on Kumpulan kampuksella, ja se on kiva kompakti kampus. On hieno moderni rakennus ja hyvät puitteet, valkotaulupöytiä, liitutauluja, kaikki mitä matemaatikko tarvitsee. Kampuksella on myös yliopiston kuntosalit, jotka ovat tosi edulliset.
Hertta: Täällä on monipuolista järjestötoimintaa, sekä ainejärjestöjä että laajamittaista harrastustoimintaa. Helsingin yliopistolla on monta kampusta, ja itse hyödynnän Kumpulan lisäksi myös Viikin ja keskustakampuksen tiloja, mikä tuo kivaa vaihtelua.
Janne: Myös kaikki ihmiset täällä, opiskelijat, professorit ja muu väki, ovat lähtökohtaisesti erittäin hyvää porukkaa.
Millainen Helsinki on opiskelukaupunkina?
Hertta: Helsinki on tosi monipuolinen kaupunki, ja se oli yksi syy, miksi halusin tulla tänne opiskelemaan. Täällä on eloisa opiskelijakulttuuri ja paljon tapahtumia. On paljon kulttuuria ja jopa yllättävän paljon luontokohteita. Täällä on hyvät lenkkipolut, meren rantaa, kahviloita ja ravintoloita. Voi tehdä paljon muutakin kuin olla opiskelijatoiminnassa, ja se on miellyttävää, voi olla identiteetiltään myös jotain muuta kuin opiskelija.
Janne: Helsinki on kaupunki, jossa pystyy tekemään ihan mitä haluaa, ongelmana ennemminkin se, että tekemistä on liikaa. Helsinki on myös erittäin liikuttava kaupunki: hyvät pyöräilymahdollisuudet, toimiva julkinen liikenne ja kaikkialle pääsee puolen tunnin sisällä.
Milloin olet tuntenut ylpeyttä opintojesi aikana?
Leo: Suurin ylpeyden hetkeni syntyi Johdatus logiikkaan -kurssilla, jolla avataan se logiikkasysteemi, jonka varaan käytännössä kaikki matematiikka rakentuu. Koin ymmärtäväni sen todella hyvin, ja kun pyörittelin samoja asioita kandin tutkielmassani, ymmärsin ne vielä paremmin. Se tunne, kun saa hyvin abstraktin konseptin haltuun ja huomaa, että siitä saa todella paljon irti, se on ollut hienoa. Myös se, miten täällä tutustuu uusiin ihmisiin avoimesti, on hieno asia.
Hertta: Vektorianalyysi -kurssilla opin vihdoin integroimaan. Tämä on asia mistä pidän yliopistossa. Asioita rakennetaan hiljakseltaan, ja vaikkapa kolmannella kurssilla samasta aiheesta voi saada sen ymmärryksen hetken, kun maailma valkenee.
Janne: Kaikkein hienoin asia on se, että olen onnistunut keräämään ympärilleni kaveriporukan, jossa kaikki ovat erittäin fiksuja ja kaikin puolin miellyttäviä ihmisiä, joiden kanssa voi jutella mistä tahansa loputtomasti. Se on hienoa, etenkin kun en ole mikään erityisen ulospäinsuuntautunut ihminen.
Mitä haluaisit sanoa matematiikan opiskelua harkitsevalle?
Janne: Jos tykkää matematiikasta, tämä on ehdoton valinta. Alku voi tuntua haastavalta: minulla oli ensimmäisissä kahdessa jaksossa yhdeksän matematiikan kurssia, ja se tuntui raskaalta. Mutta jotta perustaidot tulevat sille tasolle, jota tarvitaan, se onnistuu ihan töitä tekemällä. Jos on vaikeuksia, apua löytyy aina, proffalta, ohjaajilta ja muilta opiskelijoilta. Pitää vain pyytää. Ja pieni käytännön etu: koko vuoden oppikirjat ovat yhteensä ohuemmat kuin yksi kemian oppikirja. Laukku painaa paljon vähemmän.
Leo: Jos lukiossa tykkää matematiikasta, olet tarpeeksi hyvä. Se on vain kiinni siitä, että tekee tarpeeksi matematiikkaa – ja täällä kyllä saa tehdä sitä.