Practicalin 12. MM-kilpailut Cebussa 1999
Practicalin MM-kilpailut järjestetään joka kolmas vuosi. Vuonna 1996 kilpailut järjestettiin Brasiliassa, vuonna 1999 kilpailut järjestettiin Filippiineillä, Cebussa, ja vuonna 2002 kilpailut tullaan järjestämään Etelä-Afrikassa. World Shoot on IPSC level V-kilpailu, korkeimmin arvostettu kansainvälinen Practical-kilpailu.
Kilpailupaikalla oli hyvin turvallista. Filippiinien asevoimien (?) Swat-miehet partioivat kilpailualueella turvaten ampujien oloa. Turvatoimet olivat välttämättömät sillä alueella on kuuleman mukaan käynyt ampumakilpailuissa siten, että paikalle on tullut kalasnikovein varustautunut joukkio gangstereita joka on ryöstänyt ampumakilpailuihin osallistuneiden aseet. Ihmetyttää kyllä kuka olisi niin järjetön gangsteri että tekisi terroristi-iskun Practical-kilpailuun.. Mutta. Paikalliset Swat-henkilöt olivat kyllä sen näköisiä ettei heidän kanssaan leikitä. Lähikuvaa ei edes uskaltanut harkita.Viikon kestäneeseen kilpailuun osallistui 725 kilpailijaa 50 maasta. Suomesta varsinaiseen kilpailuun osallistui kahdeksan ampujaa ja esikisaan (tuomarikilpailu) osallistui yksi ampuja. Olosuhteet kilpailussa olivat äärimmäiset, kuumuus ja kosteus vaikeuttivat selkeästi ampujien suoritukseen samoin kilpailun pituus. Varsinainen kilpailu ammuttiin viiden päivän aikana ja esikisa ammuttiin kolmessa päivässä. Kilpailussa oli 35 osuutta, joista pisimpien minimilaukausmäärät olivat vain 20-22 laukausta. Tyypillisin osuus oli noin kymmenen laukausta vaatinut osuus (speed shoot), jossa lähtöasentona oli joku muu, kuin 'Normal Standing' ja ensimmäinen laukaus ammuttiin muuten, kuin vetämällä ase kotelosta. Tyypillistä oli ottaa ase jostan laatikosta kun lähtöasentoa oli vaikeutettu esimerkiksi pistämällä ampuja istumaan vesiskootterissa tai työntämään jäätelökärryjä.
Ampumamatkat kilpailussa olivat lyhyitä. Lyhyyden selittää pitkälti radalla; ampumarata oli Cebun pistooli- ja kivääriyhdistyksen omistama rata, joka sijaitsi pienehkössä montussa keskellä slummialuetta. Hyvää radassa oli se, että kaikki osuudet olivat lähellä toisiaan ja kilpailun kuluessa oli mahdollista nähdä muita oman maan edustajia. Itse käytin varsinaisen kilpailun hiihdellen stagelta toiselle juttelemaan kavereiden kanssa. Iltapäivän helteessä ei enää hiihdettykään vaan yritettiin kaikin tavoin löytää varjoa jotta kuumuus ei olisi totaalisesti vienyt mennessään. Mielenkiintoista ampumaradalla oli tietenkin haju, mikä ei enää siinä vaiheessa haitannut kun Cebu-flunssa oli tukkinut nenän, vienyt äänen (vai oliko se karaoke?!) ja nostattanut vuosidadan yskän.
Ampumaosuudet kilpailussa olivat yksinkertaisia. Monellakaan osuudella ei ollut variaatiomahdollisuuksia, oli vain yksi järkevä tapa ratkaista tehtävä. Osuuksien haasteena oli lähinnä sovittaa askeleensa siten, että ei tullut juosseeksi taulujen ohi. Perinteisiä Speed shooteja' oli vain muutama kappale, niissäkin oli ampuma-asento tehty perinteestä poikkeavaksi määräämällä esimerkiksi ampuja ampumaan surffilaudan päältä pitäen heikommalla kädellä koko ajan kiinni purjeesta tai istumalla vesiskootterin päällä pitämällä heikommalla kädellä kiinni ammunnan aikana vesiskootterin ohjaustangosta.
Ratojen rakentamisessa oli nähty vaivaa. Jokainen osuus oli rakennettu jonkun teeman ympärille. Teemoja olivat esimerkiksi Titanic-laivan komentosilta, hautausmaa, huvipuisto, telttaretki, toimistotyöskentely, hotellin hissiaula, satama-alue, pienkonekenttä, korukauppa ja pesula. Yksinkertaisetkin radat tuntuivat haastavilta kun ympäristö oli rakennettu huolellisesti. Kilpailussa oli 11 metallitaulua, pari NS-taulua ja ositettuja tauluja. Suurin osa tauluista oli puhtaita ja piilotettu Hard Cover-esteiden taakse. Hard Cover oli todellakin läpäisemätöntä materiaalia tässä kilpailussa, tauluja peittävät esteet olivat suurimmaksi osaksi metallia joka oli päällystetty lavastemateriaalilla.
Kilpailun tuomaroinnin hoitivat osuuksilla yhteistyössä IROAn kansainväliset ratatuomarit (1 / osuus) ja kansalliset tuomarit (2 /osuus). Tuomareiden urakka oli valtava. Suurin osa tuomareista ampui varsinaista kilpailua edeltäneellä viikolla esikisan ja tuomaroi myös kilpailun. Seuraavalla viikolla oli vuorossa varsinainen kilpailu ja siinä toimittiin tuomareina yli 500:lle ampujalle viiden päivän aikana. Kuvassa Trish Glenn on perjantaina 5.11. viimeisen kilpailijan jälkeen kaikkensa antaneena. Tuomarointi kilpailussa itse ampumatta on suuri kunnioituksen aihe. IROAn kansainväliset tuomarit kiertävät ympari maailman kilpailusta toiseen vain tuomaroimassa (ja joskus osallistuvat esikisaan itsekin ampuen). Usein tuomareille ei makseta muuta palkkiota kuin tarjotaan heille ruoka ja majoitus kilpailun aikana. IROAn tuomarit ovat tuomareiden eliittiä. Kokeneista kansallisista tuomareista voi koulutuksen ja kokemuksen kautta tulla IROAn eliittituomareita.
Tuloslaskennasta kilpailussa vastasivat kansallisten tuomareiden lisäksi Etelä-Afrikasta tulleet Rita (kuvassa Italian RD:n ja kilpailun paikallisen ratamestarin Vin Lavan välissä) ja Jayne. Ladyt kiertävät ympäri maailman isoja kilpailuja vain hoitamassa tuloslaskentaa. Usein työpäivät venyvät puolen yön nurkille, aamulla taas seitsemän aikaan radalle seuraavana päivänä. Ilman tuloslaskennan tätejä ei tästä kilpailusta olisi tullut yhtään mitään. Heidän tehtävänään on tuloksien lisäksi huolehtia stageille tuomareita varten tuloslaput odottamaan squodeja oikein lajiteltuina. Yli 25000 tuloslappua on kulkenut heidän käsiensä kautta. Paperia on siinä pinossa jos toisessa. Onneksi tuloslaskentaan rakennettiin radalle talo jossa oli ilmastointi.
Suomalaisten menestyminen kilpailuissa kärsi suunnattomasti Harri Pesosen keskeyttämiseen johtaneesta loukkaantumisesta. Samoin muiden suomalaisten sijoituksia huononsivat sairastapaukset; Anssin ja Jukan ruokamyrkytys sekä yleisesti tuloksia heikentävä kuumuus oli joillekin liikaa.
Suomalaisten sijoitukset kilpailussa olivat: Avoin luokka; Tommi Marttinen 90. 71,04%, Raine Peltokoski 132. 66,80%, Jukka Suominen 153. 64,83%, Anssi Toivainen 266. 51,84%, Jorma Kotkatvuori 270. 51,40%, Harri Pesonen 291. 46,96% (kolmen päivän tuloksellaan) ja Virpi Virtanen-Pietiläinen 324. 40,20% (esikisa) Standard-luokka; Petteri Aro 69. 74,66%. Modified-luokka; Stefan Borgström 27. 75,50%.
Tätä kuvaa ei sitten ole olemassa.. Tämä ei ole poliittisesti korrekti kuva. Otettiin ennen kuin osuudet oli viralliseti hyväksytty.