IPSC-ammunnan Euroopanmestaruuskisat 1998

Practical-ammunnan Euroopanmestaruuskilpailut pidetään joka 3. vuosi. Edellisellä kerralla, vuonna 1995 kisat pidettiin Gotlannissa ja tänä vuonna kisat pidettiin 6.9.-12.9. Kreetalla ja seuraavan kerran kilpailut järjestetään Saksassa vuonna 2001. Suomesta kilpailuun lähti 18-henkinen joukko, 2 standard-luokan ampujaa, 3 naista ja 13 open-luokan ampujaa, joista kaksi oli senioreita.

Kisaan otti osaa yli 480 ampujaa 32 eri maasta. Jaossa oli kolme yleisen sarjan mestaruutta: open, modified ja standard, kaksi naisten sarjan mestaruutta: open ja standard, kolme seniorimestaruutta: open, modified ja standard sekä kaksi juniorimestaruutta: open ja standard. Shoot off kilpailu järjestettiin luokissa junior, laides, open ja standard.

Kilpailun avajaiset pidettiin sunnuntai-iltana Skinesin kylän lähelle rakennetulla ampumarata-alueella, noin 20 minuutin matkan päässä Hanian kaupungista. Itse kilpailun aikataulu oli hyvin tiukka, ammunta alkoi päivittäin klo 8.00. Päivän aikana ammuttiin 6 stagea: kolme 8-9 laukauksen speed shootia, kaksi 14-16 laukauksen field coursea ja yksi 26-28 laukauksen field course.


Tuomaritoiminta kilpailuissa oli esimerkillistä. Kansainvälisissä kilpailuissa tuomaroinnin hoitavat International Range Officer Associationin tuomarit, joiden tulee osallistua tiettyyn määrään kilpailuja vuodessa voidakseen pitää tuomarikorttinsa voimassa. IROAn tuomareiden toiminta on hyvin esimerkillistä ja ammatillista, aikataulut pitävät eikä ketään yksittäistä ampujaa kohdella eri tavalla kuin muita.

Staget perustuivat löyhästi kreikan historiaan ja mytologiaan, useat rakenteet oli koristeltu perinteiseen kreikkalais-tyyliin piirretyillä kuvilla joista suurin osa oli naisampujien ihastukseksi alastomia miehiä. Kilpailun aikana kannateltiin maapalloa Atlaksen tavoin, pukeuduttiin Nemean leijonan taljaan kuten Herkules pukeutui suojautuakseen Kerberoksen koiraa vastaan, puhdistettiin Augias-kuninkaan talleja, yritettiin lentää Ikaroksen tavoin ja seikkailtiin labyrintissa muun muassa.

Rata-alue oli vartavasten rakennettu kilpailuja varten armeijan toimesta ja taulujen paikkaajina toimivat varusmiehet. Suurimman vastuun kisojen järjestelyistä hoitivat Range Masterit IPSCn Alain Joly ja IROAn Dino Evangelinos.

Olosuhteet radalla olivat pohjoisesta tuleville ampujille vaativat. Ensimmäisinä päivinä lämpötila varjossa oli noin 39 astetta celsiusta eikä varjoa ollut joka stagella riittävästi. Kahtena viimeisenä ampumapäivänä oli huomattavasti helpompaa, lämpötila oli noin 25 astetta ja taivas oli pilvessä. Tuuli oli ei-toivottu elementti, maaperän hiekka oli hienoa, kävelijän askelista nousi pölyä joka tunkeutui lippaisiin, aseisiin ja varusteisiin aiheuttaen ongelmia. Safetyt olivat lähellä stageja, mikä oli hyvä asia sillä stagelle oli mentävä ase kotelossa. Olosuhteet pakottivat osan kilpailijoista jättämään kisan kesken.

Tauluina kilpailussa käytettiin uutta Classic-targettia, samoin kaatuvat metallimaalit olivat Classic-popperita. Normaaleja plateja kilpailussa oli muutamia. Ositettuja tauluja käytettiin kuudella stagella 24:stä, noshootteja oli seitsemällä stagella. Suoritukset eivät olleet kuitenkaan pelkkää nopeutta sillä ampumapaikat oli tehty niin vaativiksi, että jos otti yhdenkin askeleen ylimääräistä ei taulua ja aukkoa, josta taulu piti, ampua enää näkynytkään. Kilpailussa oli osuuksia, joissa yhdenkin askeleen takaisinpäin palaaminen tuotti DQ:n, mikä koitui monien hyvien ampujien kohtaloksi.

Kilpailun voitti ranskalainen juniori Eric Grauffel, joka oli jo vuonna 1997 kolmas USPSAn Open Nationaleissa. Toiseksi tuli britti Angus Hobdell 98,96%:lla ja kolmantena oli Henning Wallgren 98,39%. Henning on meille suomalaisille tuttu viime vuoden Open PM-kilpailusta, jonka hän voitti Sipoossa. Parhaan suomalaisen sijoittuminen openissa sijalle 27. oli loistava suoritus mutta vertoja se ei vedä kuitenkaan Jorma Kotkatvuoren suoritukselle, hän voitti senioreiden Euroopanmestaruuden Open-luokassa niukalla, mutta riittävällä 1,12 match pointin erolla toiseksi tulleeseen senioriin. Paras suomalainen standard-luokan ampuja oli 39. Paras suomalainen nainen oli 16. sarjassaan.

Oli mahtavaa nähdä kilpailuun osallistuvan niitä harvoja englantilaisia ampujia, jotka vielä omistavat käsiaseen. Kreikan urheiluampujat ovat hajaantuneina kahteen eri liittoon. Hajautuneisuuden ja poliittisen kädenväännön seurauksena hyväksyttiin kilpailun aikana laki, joka kieltää Kreikassa isokaliiperisten käsiaseiden omistuksen ja kilpailukäytön. Lain voimaantulo ei vaikuttanut kuitenkaan kilpailun järjestämiseen tai viranomaistoimintaan.

Suomalaisista kilpailuun osallistuivat seuraavat henkilöt sijoituksella ja prosenteilla:
Open
Harri Pesonen		27.	82,06% 
Petri Runtti		44.	79,14% 
Jukka Suominen		48.	78,10% 
Tommi Marttinen		58.	76,50% 
Pekka Pietikäinen	68. 	74,68% 
Juha Kotkatvuori	70.	74,22% 
Anssi Toivainen		71.	74,09% 
Markku Nieminen		92.	71,37% 
Jouni Alenius		111.	67,93% 
Pekka Partanen		114.	66,95%
Jorma Kotkatvuori 	128.	64,42%
Heli Harakka-Nyman	145.	62,32%
Pertti Hillebrandt	197.	53,41%
Virpi Virtanen-Pietiläinen213.	48,86%
Jaana Alenius		250.	13,03%
Tomi Nyman		DQ

Standard:
Mikael Dahl		39.	79,05%
Petteri Aro		56.	75,61%


Mitä kilpailuista jäi käteen? Kunnioitus luonnonelementtejä, aurinkoa ja kuumuutta kohtaan sekä harmi siitä ettei suomalaisilla ollut mahdollisuutta ottaa mukaan kilpailuun joukkueenjohtajaa, joka olisi huolehtinut ampujista, heidän oikeuksistaan ja hoitanut hallinnollisen puolen. Muiden maiden ampujilla oli sekä toimiva huolto että yhtenäiset kisa-asut. Ampujainliitto ystävällisesti antoi pinssejä kilpailijoille propagandatarkoituksiin ja näistä pinsseistä paidankauluksessa muodostuikin sitten suomalaisten virallinen kisa-asu.