Tiliqua scincoides
Tiliqua scincoides eli 'common blue-tongue skink' on yleisin sinikieliskinkki terraario-oloissa. Siitä tunnetaan kolme alalajia.
Tiliqua scincoides scincoides, idänsinikieli kasvaa yleensä 43-48 senttiä pitkäksi ja elää laajalla alueella itäisessä ja pohjoisessa Australiassa monentyyppisessä maastossa. Yleensä vuoristojen ja rantojen metsissä sekä sisämaan vähemmän kuivilla alueilla. Se on myös sopeutunut kaupunkielämään syöden pihoista löytyviä marjoja, kukkia ja tuhoeläimiä kuten kotiloita. Myös koiranruoka maistuu idänsinikielelle mikäli se ehtii ruokakipolle ennen perheen mustia. Idänsinikielen pohjaväri on keltaisenruskeasta harmaaseen. Selässä ja hännässä kulkevat paksut, tummat poikkiraidat sekä useita ohuita vartalonmyötäisiä raitoja. Silmästä korva-aukkoon voi kulkea musta juova, erityisesti itärannikolta kotoisin olevilla eläimillä. Etujaloissa ei ole kuviointia ja ne ovat takajalkoja vaaleammat. Kuva
Tiliqua scincoides intermedia, pohjoinensinikieli asuttaa nimensä mukaisesti Pohjois-Australiaa, missä se suosii kuivia ruohomaita ja avoimia metsiä. Se on suurin sinikieliskinkki kasvaen jopa 67,5 senttiä pitkäksi. Väritykseltään se on hyvin samanlainen, joskin usein vaaleampi kuin idänsinikieli. Intermedia-alalajilla poikkiraidat muuttuvat keltaisen/oranssin sävyisiksi kyljillä samalla kun raitojen välinen alue tummenee tummanruskeasta mustaksi. Sillä ei ole mustaa raitaa silmästä korvaan niin kuin useilla idänsinikielillä. Etujalat ovat takajalkoja vaaleammat ja kuviottomat. Kauniin värityksensä ja rauhallisen luonteensa ansiosta pohjoinensinikieli on hyvin suosittu hoidokki, joskin se on scincoides-lajin alalajeista vähiten yleisin Euroopassa. Kuva
Tiliqua scincoides chimaerea, tanimbarinsinikieli jää melko pieneksi, kasvaen vain noin 38-43 sentin mittaiseksi. Se on kotoisin Tanimbarin saarelta Itä-Indonesiasta. Kullanruskeat ja hopean harmaat raidat kullankeltaisella pohjalla, joka jatkuu mahasta leukaan ja hyvin sileät ja kiiltävät suomut ovat tämän alalajintuntomerkkejä. Takajalkoja vaaleammat etujalat ovat lähes kuviottomat eikä päässä ole myöskään minkäänlaisia kuvioita. Joidenkin tanimbarien pohjaväri ja maha ovat valkeat ja selässä kulkevat raidat harmaat. Tanimbarinsinikielen sanotaan olevan erittäin aggressiivinen sinikieliskinkiksi, mikä on vähentänyt kovasti sen suosiota USA:ssa, missä se ei ole lähellekään niin suosittu kuin muut scicoides-lajin alalajit. Kuitenkin, terraario-oloissa syntyneiden poikasten on todettu kesyyntyvän pienellä käsittelyllä. Omien kokemusteni perusteella tanimbarit ovat kilttejä siinä missä muutkin sinikielet. Kuvia 1 Kuvia 2 Kuvia 3 Kuvia 4 Kuvia 5 Kuvia 6 Kuvia 7 Kuvia 8
Tiliqua sp., irianjayansinikielen uskotaan olevan Tiliqua scincoides sekä Tiliqua gigas -lajien luonnollinen hybridi. Valitettavasti asiaa ei ole sen kummemmin tutkittu. Se löydettiin 90-luvun alussa Papua-Uudesta Guineasta, missä se asuttaa kuivia, trooppisia alueita eteläisellä rannikolla. Irianjayansinikielillä on mahdollisen alkuperänsä takia piirteitä sekä itäisestä, pohjoisesta, että indonesiansinikielestä, mikä ei tee sen tunnistamista helpoksi. Sillä on selkeät poikkiraidat, mutta ei pohjoisella tavattavaa värimuutosta kyljissä eikä ohuita pitkittäisiä raitoja niin kuin idänsinikielellä. Joillakin harvoilla yksilöillä on tumma juova silmästä korvaan, pään kuviointi on hyvin vaihtelevaa, niin kuin jalkojenkin. Jalat voivat olla tummanruskeasta vaaleilla läiskillä vaaleanruskeaan ilman läiskiä. Takajalat ovat tummemmat ja niissä on yleensä isoja vaaleita laikkuja. Mahan väri voi vaihdella valkeasta oranssiin. Irianjayansinikieli voi kasvaa 55 senttiä pitkäksi, mutta saattaa jäädä vain 45 senttiseksi. Tämä alalaji on tunnettu sävyisyydestään. Se onkin tällä hetkellä ehkä suosituin sinikieliskinkki terraario-oloissa. Kuvia 1 Kuvia 2 Kuvia 3 Kuvia 4
Tiliqua gigas
Tiliqua gigas eli indonesiansinikieli asuttaa monia Indonesian saaria johtaen suureen maantieteelliseen variaatioon yksilöiden kesken. Kolme alalajia on kuvattu.
Tiliqua gigas gigas, indonesiansinikieli on melko yleinen Suomessa. Se on kotoisin pohjoisesta Uudesta-Guineasta ja ympäröiviltä saarilta, suosien maastoja kosteahkoista trooppisista metsistä kuiviin pensaikko ja ruohomaihin. Indonesiansinikieliä löytyy siis hyvin monenlaisesta elinympäristöstä luonnossa. Näyttää siltä, että eri alkuperää olevat yksilöt tarvitsevat myös hieman erilaiset kosteusolosuhteet terraario-oloissa. Yleensä vain 43-48 senttiseksi kasvavan gigas-alalajin jotkut yksilöt voivat venähtää jopa 60 senttiin. Häntä on poikkeuksellisen pitkä, 75-95% SLV (snout to vent lenght eli kuonosta kloaakin aukkoon). Väritys voi vaihdella hopeasta, harmaasta ja kullasta ruskeaan. Paksut mustat juovat kulkevat kyljeltä kyljelle, hännän ollessa yleensä miltei täysin musta. Jalat ovat aina mustat, joskus valkoisilla läikillä. Niskassa on usein yksi musta juova. Tälläkin lajilla on maine äkäisenä sinikielenä vaikka omien kokemusteni pohjalta ne voivat kesyyntyä hyvinkin leppoisiksi kunhan hankitaan terraario-oloissa syntynyt poikanen. Valitettavasti läheskään kaikki Suomen markkinoilla pyörivät gigas-yksilöt eivät ole terraario-oloissa kasvatettuja vaan niitä pyydettään yhä runsaasti luonnosta. Kuvia 1 Kuvia 2 Kuvia 3
Tiliqua gigas evanescens, Meraukesinikieli on muista gigas-lajin alalajeista poiketen luonteeltaan harvinaisen sävyisä. Monet uskovat Merauken olevan T. g. gigasin ja Irianjayan risteytys mutta tämä jää pelkäksi arvailuksi, sillä asiaa ei ole tutkittu. Meraukesinikieli asuttaa eteläistä Uutta-Guineaa. Yleensä vaaleanharmaa tai -ruskea väritykseltään, Meraukesinikielellä on ohuet mustat tai vaaleanharmaat poikkiraidat. Sen jalat ovat mustat ja sen niskassa on musta juova. Se on yleensä kookas, kasvaen 50-65 senttiin.
Tiliqua gigas keiensis, keinsinikieli on kotoisin Aru ja Kei saarilta.
Tiliqua multifasciata
Tiliqua mutifasciata, keskiaustraliansinikieli on kotoisin laajalta alueelta Australian sisämaasta, missä se on hyvin yleinen, elellen kuivilla aavikoilla ja spinifex-ruohon seassa. Vaalean harmaalla tai keltaruskealla pohjalla kulkee vähintään yhdeksän oranssinruskeaa poikkiraitaa. Silmästä korvaan kulkee erittäin selkeä musta juova. Etujalat ovat mustat päältä ja vaaleanruskeat alta, takajalat voivat olla raidalliset. Tällä skinkillä on huomattavan leveä ruumis ja pituutta noin 40-45 senttiä. Multifasciatat ovat erittäin kalliita, jos sellaisen jostain myynnissä löytää. Kuva
Tiliqua occipitalis
Tiliqua occipitalis, lännensinikieli on yleinen suuressa osaa eteläistä Australiaa. Se elelee kuivilla aavikoilla ja spinifexin seassa kuten multifasciata-lajikin. Lännensinikielellä on 4-6 paksua ruskeaa, kylkiä kohti vaalenevaa raitaa vaalean keltaruskealla pohjalla. Päälaki on ruskea ja väritys tummenee kuonoa kohti. Silmästä nenään kulkee paksu musta juova. Lännensinikieli voi kasvaa 47 senttiseksi. Euroopasta löytyy noin tusinan verran lännensinikieliä, mutta käytännössä niitä ei ole saatavilla. Kuva
Tiliqua nigrolutea
Tiliqua nigrolutea, täpläsinikieli on kotoisin Kaakkois-Austraalian ja Tasmanian vuoristometsistä ja rannikoiden nummilta. Niin kuin nimikin viittaa täpläsinikieli ei ole raidallinen vaan laikukas eroten siinä muista sinikieliskinkeistä. 47 senttiseksi kasvavalla täpläsinikielellä on epäsäännöllisiä persikan, kerman tai keltaisen värisiä läikkiä mustalla tai tummanruskealla pohjalla selässä. Kyljissä kuviointi muuttuu verkkomaiseksi. Jalat ovat tummat vaaleilla läikillä. Täpläsinikielet ovat kohtalaisen harvinaisia USA:ssa, mutta joten kuten saatavilla Euroopasta, kunhan tietää mistä kysyä. Saksasta tällaisen voi kuulemma hankkia n. 400 Eurolla. Kuva
Tiliqua adelaidensis
Tiliqua adelaidensis, Kääpiösinikieli on uhanalainen laji. Niitä asuu vain pienellä alueella Adelaiden ympärillä sijaitsevilla pensaikko- ja ruohomailla. Arvioidaan, että jäljellä on vain noin 5500 yksilöä. Kääpiösinikielen luultiin olevan sukupuuttoon kuollut melkein kolmenkymmenen vuoden ajan, kunnes vuonna -92 kaksi biologia löysi suuren uroksen kuolleen käärmeen mahasta. Kääpiösinikieli voi saavuttaa melkein 19 senttimetrin pituuden. Ne ovat väritykseltään ruosteen tai kellertävän ruskeita mustin läikin ja epäsäännöllisin raidoin. Toisin kuin muilla sinikielillä, kääpiösinikielellä ei ole sinistä kieltä. Kuten arvata saattaa kääpiösinikieliä ei ole ollenkaan saatavilla terraariolemmikiksi. Niitä voi kuitenkin käydä ihastelemassa Adelaiden eläintarhassa. Kuva
Kaikki
kuvat tällä sivulla on ottanut ja luovuttanut käyttööni James
Wilson.
Blue-Tongued
Beauties, James Wilson, Reptiles
November 2001
Bold, Beatiful and Blue Tongued, James Wilson, Reptiles
USA 2002 Annual
Aino Tuomola, 2002, aino.tuomola@helsinki.fi