Silmänpohjan tutkiminen kannattaa aina aloittaa punaheijasteen tarkastelulla. Punaheijasteessa voi havaita silmän taittavien väliaineiden samentumat, jotka heikentävät näkyvyyttä silmänpohjaan. Ilman punaheijastetutkimusta väliainesamentumia aiheuttava sairaus saattaa jäädä toteamatta ja epäselvä silmänpohjanäkyvyys tulkitaan omasta taitamattomuudesta johtuvaksi.
Punaheijasteen voi tutkia miltä etäisyydeltä tahansa, kunhan oftalmoskooppi vain tarkennetaan oikein valitsemalla sopiva korjauslinssi. Suositeltavinta tutkimus on suorittaa lähietäisyydeltä. Valittaessa pluslinssi tulee oftalmoskoopista tämän linssin polttovälin etäisyydelle tarkentuva valaiseva suurennuslasi. Hyvä valinta punaheijasteen tutkimiseen on kymmenen diopterin pluslinssi, jota vastaava tutkimusetäisyys on 10 cm.
Korjauslinssin valinnan jälkeen katsele potilaan silmää oftalmoskoopilla. Koska sen valo lankeaa silmään samasta suunnasta, josta sitä puoliläpäisevän peilin läpi katsellaan, potilaan mustuainen kuultaa oranssin punaisena. Tämä hehkuvan hiilloksen väri aiheutuu valon heijastumisesta verkkokalvon pigmenttisolukerroksesta sekä suonikalvosta. Tule niin lähelle potilasta, että näet hänen silmänsä värikalvon terävänä. Tällöin sarveiskalvossa tai mykiössä olevat samentumat näkyvät punaheijasteessa liikkumattomina mustina varjoina.
Pyöritä seuraavaksi kohti pienempiä plusvahvuuksia. Tällöin tarkennus siirtyy lasiaistilan lävitse silmänpohjaan. Samalla mahdolliset lasiaisessa olevat samentumat tai verenvuoto näkyvät punaheijasteessa heiluvina mustina varjoina, tuoreet vuodot niiden kohdalla ollessa tummanpunaisina.