Harmaakaihi

kaavakuva Mykiö on silmän oma linssi, joka sijaitsee silmän etuosassa värikalvon takana. Sen aineenvaihdunta on hidasta. Mykiön epiteelisolut jakautuvat hitaasti koko elämän ajan. Monet ulkoiset seikat voivat häiritä niiden elämää, mikä useimmiten näkyy mykiön joko tilapäisenä tai pysyvänä samenemisena. Laajasti ottaen mitä tahansa mykiön samentumaa voidaan kutsua kaiheksi. Silmätautien erikoislääkärit puhuvat usein kaihesta vain, jos mykiön samentumat heikentävät potilaan näköä tai aiheuttavat hänelle muita oireita. Mykiössä ei juuri esiinny muita sairauksia. Mykiön mukautumiskyky kuitenkin heikkenee vuosien varrella aiheuttaen ns. ikänäön.

Kaihin oireet ja löydökset

Kaihi voi ilmaantua mihin tahansa mykiön kerrokseen. Yleisin syy kaihiin on ikääntyminen, mutta se voi aiheutua myös esimerkiksi silmävammasta, eräistä yleissairauksista, muista silmäsairauksista tai lääkeaineista. Alkuvaiheessa samentumat ovat vähäisiä eivätkä häiritse näköä, mutta niiden lisääntyessä potilaan näöntarkkuus alkaa heikentyä ja hänelle ilmaantuu muitakin näköoireita. Näiden oireiden laatu ja vaikeusaste riippuu siitä, mikä tai mitkä osat mykiötä ovat samentuneet. Samasta syystä myös kaihin aiheuttamat löydökset vaihtelevat. Yleislääkäri toteaa kaihin parhaiten käyttämällä fokaalivalaistusta ja tutkimalla punaheijasteen, erikoislääkäri puolestaan silmämikroskoopilla. Kaihin etenemisvauhti vaihtelee ja sen kypsymiseen voi mennä kymmeniäkin vuosia.

Kaihin hoito

Harmaakaihia ei osata ennalta ehkäistä. Se on menestyksekkäästi hoidettavissa kaihileikkauksella. Leikkaustekniikat ovat viime vuosikymmeninä kehittyneet ja nykyisen kaihin poiston ja tekomykiön asettamisen jälkeen potilaan näön laatu vastaa normaalia. Kaihin ei myöskään tarvitse kypsyä ennen leikkausta. Se voidaan hoitaa heti, kun potilaan jokapäiväiselle elämälle aiheutuu haittaa. Tekomykiökirurgia on poistanut myös tarpeen käyttää leikkauksen jälkeen mykiöttömyyden korjaamiseksi kaihilaseja. Kaihileikkaus on turvallinen. Kaihin poisto lisää kuitenkin verkkokalvon irtauman ja eräiden muiden näköä heikentävien tilojen yleisyyttä. Lisäksi neljäsosalle potilaita kehittyy hoitoa vaativa jälkikaihi.

12.6.1996 Tero Kivelä & Annikki Heikkinen
Tuettu Helsingin yliopiston opetuksen kehittämisapurahalla
© HY Silmätautien klinikka