Mykiöttömyyden korjaaminen

Kaihileikkauksessa poistetaan silmän mykiö, joka taittovoimaltaan on parikymmentä diopteria. Leikkaus aiheuttaa siksi voimakkaan kaukotaitteisuuden, joka on tavalla tai toisella korjattava.

Kaihilasit

kaihilasit Vahvat pluslasit eli kaihilasit olivat aiemmin ainoa keino mykiöttömyyden korjaamiseen. Kaihilasien voimakkuus vaihtelee potilaan leikkausta edeltäneen taittovirheen vuoksi, mutta tyypillisesti niiden vahvuus oli +9...+12 diopteria. Näin voimakasta silmälasilinssiä ei voi käyttää pelkästään yhdessä silmässä sen aiheuttaman kuvakoon suurenemisen vuoksi.

Mykiöttömyyden aiheuttamien vaikeuksien vuoksi kaihileikkausta pitkitettiin, kunnes näytti selvältä että leikkauksen jälkeen potilas tulee käyttämään pelkästään leikattua silmäänsä. Kaihi leikattiin vasta kypsänä. Muussa tapauksessa kaihileikattu silmä jätettiin vaille lasikorjausta ja potilas jatkoi terveen silmänsä käyttöä. Kaihilasit suurentavat kuvaa noin neljänneksellä ja aiheuttavat lisäksi monia potilasta häiritseviä kuvausvirheitä. Tämän vuoksi niitä voidaan pitää epätyydyttävänä tapana mykiöttömyyden korjaamiseen.

Kaihipiilolasi

piilolasi Piilolasi, joka sijaitsee silmän pinnalla, ei suurenna kuvaa yhtä paljon kuin kaihisilmälasit. Aivot pystyvät silloin vielä sulauttamaan oikean ja vasemman silmän kuvat päällekkäin. Niinpä piilolasilla voidaan korjata myöskin yhden silmän mykiöttömyys. Monien potilaiden silmää piilolasit kuitenkin ärsyttävät tai niiden käyttö ei sarveiskalvon sairauksien vuoksi ole mahdollista.

Piilolasia käytetään suhteellisen harvoin mykiöttömyyden korjaamiseen. Ensisijaisesti ne tulevat kysymykseen hyvin nuorilla lapsilla, joille tekomykiötä vielä ei ole voitu asettaa, ja vamman aiheuttamassa mykiöttömyydessä silmän jäätyä vaille tekomykiötä. Kaihipiilolasi on yleensä jatkuvakäyttöinen ja se vaihdetaan kuukausittain.

Tekomykiö

Nykyisin mykiöttömyys lähes poikkeuksetta voidaan korjata asettamalla poistetun samean mykiön tilalle muovinen tekomykiö. Se voidaan sijoittaa joko silmän etukammioon tai tavallisimmin sen takakammioon, yleensä mykiön kotelon sisälle. Tekomykiöllä saatava näön laatu vastaa normaalia lukuunottamatta silmän mukauttamiskyvyn puuttumista. Jotta silmä näkisi normaalisti sekä lähelle että kauas, tarvitaan tavalliset kaksitehoiset tai monitehoiset silmälasit. Tekomykiön voimakkuus määritetään ennen leikkausta mittaamalla tärkeimmät silmän taittovoimaan vaikuttavat osatekijät eli sarveiskalvon kaarevuus ja silmän pituus. Tekomykiö jää silmän sisälle ja etenkään takakammioon asetettuna siitä ei yleensä aiheudu silmälle minkäänlaista haittaa.

Tekomykiökirurgia on ollut eräs nykyaikaisen kirurgian suurimpia läpimurtoja ja se on mullistanut miljoonien kaihipotilaiden elämän, jotka muutoin olisivat jääneet mykiöttömiksi kaihisilmälasien käyttäjiksi.

Elävä piilolasi

Epikeratofakialeikkaus eli n.s. elävän piilolasin asettaminen tarkoittaa mykiöttömyyden korjaamista kiinnittämällä leikkauksella sarveiskalvon pinnalle vainajan sarveiskalvosta hiottu linssi. Tämä siirrännäinen muodostaa onnistuneen leikkauksen jälkeen osan potilaan omaa silmää. Epikeratofakiaa käytetään erityisesti pienten lasten mykiöttömyyden korjaamiseen silloin, kun piilolasin käyttö ei ole onnistunut eikä tekomykiötä silmän sisälle myöhemminkään ole voitu asettaa.

Epikeratofakia ei ole ensisijainen toimenpide sen vuoksi, että toipuminen leikkauksesta kestää useita kuukausia ja tänä aikana toiminnallisen heikkonäköisyyden hoito ei ole tehokasta.

28.6.1996 Tero Kivelä & Annikki Heikkinen
Tuettu Helsingin yliopiston opetuksen kehittämisapurahalla
© HY Silmätautien klinikka