sjs 10.8.1995
Swift & Tuttle and their Comet presents
*** the Total Valoläikkä Show *** (c) KJT?
Elokuun alkupuolella Maapallo menee taas Swift-Tuttle-komeetan (pyrstötähden) radan ohitse/läpi, jolloin Maan ilmakehään osuu komeetasta varissutta hiekkaa ja muuta hippusta aiheuttaen kosolti tähdenlentoja.
Jos säät vaan sallivat, kannattaa elokuun 11.-14. tiirailla itätaivaan puolelle sopivassa lepotuolissa. Huonolla tuurilla ei näe varttitunnissa yhtään tähdenlentoa, paremmalla useamman.
Tähdenlento syntyy kun pieni (luokkaa 0.1-1 mm) hiekanmurunen (meteoroidi) törmää ilmakehään suurella nopeudella (luokkaa 40 km/s) ja kuumenee ilman kitkan vaikutuksesta niin kuumaksi että lähettää valoa. Tämä valoilmiötä kutsutaan tähdenlennoksi eli meteoriksi. Useamman sentin kokoisesta rakeesta tulee jo komea kirkas tähdenlento, tulipallo.
Pienet kappaleet tuhoutuvat täysin, vasta muutaman kilon kokoisista murikoista voi pudota palasia maahan asti. Tämmöinen maahan pudonnut kappale on nimeltään meteoriitti (koska siitä RIITTI materiaa maahan asti (c) J. Moll :-).
Käytännössä tärkein tähdenlentoja aiheuttavien hiukkasten lähde ovat komeetat eli pyrstötähdet. Komeetat ovat löyhiä sora/lumipalloja, jotka kylvävät sulaessaan ympärilleen ja radalleen kaikenlaisia hiukkasia ja soraa (Aurinko sulattaa komeetan lunta aina sen lähestyessä Aurinkoa).
Jos komeetan rata leikkaa Maan rataa, nähdään aina kyseisenä aikana vuodesta (vuotemmehan perustuu Maan paikkaan avaruudessa!) tavallista enemmän tähdenlentoja (=tähdenlentoparvi). Parvet nimetään sen tähtikuvion mukaan mistä sen tähdenlennot näyttävät tulevan, esim. elokuun alussa nähdään Perseuksen tähtikuvion suunnalta tulevia Perseidejä.
Parvet tuottavat tähdenlentoja usein muutaman viikon aikana, joillakin on selvä yön, parin mittainen maksimi. Maksimin molemmin puolinkin parven meteoreja nähdään yleensä mukavasti.
Osasta parvista tunnetaan myös niihin liittyvä komeetta (esim. Perseidit aiheuttaa komeetta P/Swift-Tuttle), suurimmasta osasta parvia komeetta on jo hajonnu murusiksi pitkin rataansa (komeetta ei kestä kovinkaan monia tuhansia lähekkäisiä Auringon ohituksia).
Tähdenlennon aiheuttaa nopesti liikkuva hehkuva pieni kappale, joten se nähdään nopeasti liikkuvana valopisteenä jossain päin taivasta. Tähdenlennon rata taivaalla voi olla vain lyhyt vilahdus, taikka piitkä rauhallinen kaari puolen taivaan poikki. Kirkkaus voi vaihdella radan eri osissa, lopussa on voi olla räjähdys. Kirkkaimmat tähdenlennot valaisevat maiseman kuin Kuu (erittäin harvinaisia), nähtävien lentojen määrä kasvaa mitä pimeämmässä paikassa havaintoja tekee.
Tähdenlento on niin nopea ja ennalta arvaamaton ilmiö, että sitä ei voi odottaa, eikä myöskään ehtiä mukaan katsomaan jos on sattunut vilkaisemaan muualle juuri kyseisellä hetkellä.
Paras tapa nähdä on pitää mahdollisimman suuren osan ajasta mahdollisimman paljon taivasta omassa näkökentässään. Katseen voi antaa lipuilla taivaalla vapaasti. Tähdenlennon sattuessa se ei ehkä ole keskellä näkökenttää, joten havainto perustuu siihen että osaa katsella jälkikuvaa.
Koska tähdenlentoparven, tähtisateen, aiheuttavat hiukkaset liikkuvat avaruudessa suunnilleen samaan suuntaan Maan suhteen, näyttävät tähdenlennot tulevan tietystä pisteestä taivaankannelta, radiantista. Tähdenlennon näkyvä rata taivaalla ei suinkaan välttämättä ALA radiantista, parveen kuuluvan meteorin tuntee siitä että sen rataa taaksepäin jatkamalla joudutaan radiantin tienoille taivasta. Tähdenlennon syttymispaikan taivaallahan ratkaisee se missä paikassa hiukkanen törmään ilmakehään ja mistä paikasta havaitsija tätä katselee.
Radiantti on perspektiivi-ilmiö samalla lailla kuin ratakiskojen yhtyminen kaukaisuudessa tai se miten lumisateessa autolla ajettaessa hiutaleet näyttävät tulevan yhdestä pisteestä jostain edestäpäin.
Jos hiukkaset olisivat avaruudessa paikalleen, ne näyttäisivät tulevan siitä pisteestä, minne Maa on radallaan kulloinkin menossa (=apeksi; vinkki: 90 astetta auringosta myötäpäivään pitkin Maan ratatasoa, eläinrataa, keskiyöllä idän suunnalla). Hiukkasten oma nopeus Maan suhteen siirtää radianttia tästä pisteestä muualle avain samoin kuin lumihiutaleiden radiantti autosta katsottaessa riippuu sekä auton että tuulen nopeuksista.
Mitä korkeammalla taivaalla radiantti on, sitä enemmän meteoreja näkyy. Tästä syystä aamuyö on parempaa aikaa kuin iltayö. Lisäksi syksyllä apeksi on korkeammalla tavailla kuin keväällä, joten syksyisin meteoreja nähdään runsaammin.
Mitä pimeämmässä paikassa katselee, sitä enemmin näkee. Katulampun alla ei takuulla näe mitään, tavallisia tähtiä pitää näkyä vähintään kymmeniä (ei riitä että juuri erottaa Otavan taustataivaan loisteesta). Kunnolla pimeää on vasta 10 km kaupungista ja pari km siitä viimeisestäkin katuvalosta (on se kumma kun valaistaan taivasta vaikka kävellään maassa).
Syksyisin tähdenlentoja näkee kohtuupaikalla _normaalistikin_ muutaman tunnissa. Vartin odottelulla pitäisi tärpätä melkein iltana kuin iltana.
Runsaan parven sattuessa kohdalle määrä nousee jopa sataan/tunti (jos ollaan pimeässä).
Lähteissä tähdenlentojen määrää kuvataan ZHR-luvulla (Zenital Hourly Rate), mikä tarkoittaa tunnin aikana pimeässä nähtävien tähdenlentojen määrää jos radiantti on suoraan ylhäällä (zeniitissä). Almanakoissa jne. olevista ZHR-luvuista ja omasta pakkaskestävyydestä voi arvioida parven mielenkiintoisuuden.
Kannattaa kuitenkin muistaa annettujen arvojen tilastollisuus: jos komeetan radalla on isompi materiaklimppi, voi meteoreja näkyä jopa kymmeniä kappaleita minuutissa. Tai olla näkymättä juuri yhtään puolenkaan tunnin jälkeen. Kirkas tähdenlento on kuitenkin niin sykähdyttävä näky että jo pari sellaista riittää korvaamaan pitkänkin odottelun ja uloslähtemisen vaivan.
Silmät auki ja katse taivaalle mahdollisimman koko ajan. Käytännössä radiantin puoleinen taivas (yleensä itätaivas) on hiukka parempi vaihtoehto (ks. radiantti), tosin aamun edetessä itä alkaa myös vaalentumaan aikaisemmin.
Koska kenenkään niskat eivät kestä muutamaa minuuttia kauempaa ylöstiirausta, kannattaa ottaa suosiolla mukaan ilmapatja, lepotuoli, makuualusta tms. Tämä kannattaa ottaa vakavasti, vartin jälkeen niskat ovat niin kipeät ettei rennosta katselemisesta tule mitään.
Ja koska paikallaanlojuminen on varsin passiivista puuhaa, ei yhtään harmita jos laittaa lämpimästi päälle. Makuupussissa on vieläkin lämpöisempää eikä haittaa vaikka nukahtaisikin välillä (yö tähtitaivaan alla piristää harmaata arkea pidemmäksikin aikaa!). Termokseen lämmintä juotavaa, hiukan evästä mukaan ja olo on oikein auvoinen! Ja koska tähdenlentoja näkyy paljon, kannattaa varata paljon toiveita mukaan!
Ei ole suurtakaan väliä minne suunnalle taivasta katselee, pimeimmän kohdan tienoilla näkyy periaatteessa eniten tähdenlentoja.
Jos haluaa tietää mitkä meteorit kuuluvat parveen, pitää tietää missä sen radiantti on. Mikä tietty edellyttää että tuntee edes perustähtikuviot (joita onkin hyvä opetella punaisen fikkarin kanssa samalla kun tiirailee meteoreja).
Perseidien radiantti (R) on itätaivaalla Kassiopeijan alapuolella. Kassiopeja on vinossa olevan W:n muotoinen tähtikuvio, joka on suunnilleen vastakkaisella puolella Pohjantähteä kuin Otava ja suunnilleen tässä asennossa tuossa puolenyön jälkeen:
*
. *
*
*
*
R
.
*
Lisätietoja: Tähtitieteen harrastaja käsikirja 1 (Ursa)