Jälkiviisautta vuosimallia 2006 ------------------------------- Verkon kytkimien ongelmat johtuivat ilmeisimmin (pää)prosessorin ylikuormittumisesta niin, että jotkin tärkeämmät asiat jäivät tekemättä ajallaan. Tähän(kin) kummalliseen verkon käyttäytymiseen tuntuisi löytyvän seuraava jälkikäteen(!) loogiselta tuntuvat selitys. Itse kaikukaapeli oli yksinkertaisesti parikaapeli, jossa lähetys- ja vastaanottoparit oli kytketty sillä tavalla ristiin, että ollessaan kiinni koneessa kaikki verkosta tulevat paketit lähtevät sinne suoraan takaisin. Half duplex -kytkennässä niistä jokainen saisi aikaan vain törmäyksen kytkimen portissa, mutta full duplex -portissa syntyy kaiku, joka vastaa kaikkiin verkossa näkyviin broadcast- ja multicast -paketteihin toisella samanlaisella... :-) Näistä tuplakuulutuksista hermostuivat mm. palveluistaan kuuluttavat omanarvontuntoiset palvelimet ("Node x claims to be ME", missä x on kuitenkin palvelin itse). Kaikukaapelin ansiosta verkoon lähetetyt paketit näkyivät keskemmällä verkossa olevissa laitteissa kahteen kertaan: aluksi alkuperäisen lähettäjän suunnassa portissa x, sitten kaiun ansiosta portissa y. Tuon ajan laitteiden prosessoritehot eivät olleet kovin huimaavia, joten kun verkossa oli aktiivisena muutamia satoja koneita, jotka lähettivät broadcast-paketteja (mm. ARP ja SAP), päätyivät laitteet päivittämään siltaustaulujaan (=mikä kone on minkäkin portin takana) useamman kerran sekunnissa niin tiiviisti, että esim. ATM-kortin ajurin aikakriittiset osat jäivät suorittamatta ajallaan. Havaitut ongelmat (ATM-modulin putoaminen verkosta, signalointijonojen rikkoontuminen) kertonevat siitä, että laitteiden käyttöjärjestelmän kaikkia piirteitä ei oltu onnistuttu käyttämään aivan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Sekä Xylanin että Digitalin laitteiden käyttäjälle näkyvän käyttöliittymän alla oli VxWorks, joka on ihan toimiva reaaliaikakäyttöjärjestelmä, mutta ei sekään aivan ihmeisiin pystynyt. Paremmin tehty ohjelmisto olisi toipunut ongelmista paremmin ja esimerkiksi alustanut ATM-modulin huomattuaan sen jääneen liian vähälle huomiolle. Samaan tapaan Digitalin kytkimien sekoilua VPI-kanavien kanssa on vaikea selittää muuten kuin laitteen sisäisen tiedonvälityksen pettämisellä (verkkoon lähetetään tavaraa, joka on sattunut olemaan muistissa sopivassa paikassa, vaikka se ei olekaan minkään olemassaolevan yhteyden kannalta kelvollista). Edellä mainittu on itse myöhemmin pääteltyä; laitevalmistajilta ei tällaisia tietoja silloinkaan saanut. Voi tietysti toivoa, että nykyiset laitteet ovat ratkaisevasti parempia. Ehkä nykyiset suuremmat prosessoritehot peittävät ongelmat paremmin alleen? -ss- ====================================================================== Seuraavassa on kertomus siitä, mitä tapahtui Yliopiston verkossa heinäkuun loppupuolella 1999. Ao. viesti lähetettiin mm. atk-tukihenkilölistalle. * * * Pölyn laskeuduttua katsaus viime päivien tapahtumiin (Viikin ja muun verkon ongelmat 27.-29.7.1999) sillä tarkkuudella kuin ne tällä hetkellä tiedetään. Tarina on aika pitkä. Tiistai 27.7.1999 Tiistaina n. klo 15 kytkettiin Viikin Infokeskuksessa muutama mikro sinne hiljattain tuotuun kytkimeen ja verkkoon. Huonolla tuurilla kytkennässä käytettiin edellisestä talosta tuotuja, mutta uuteen verkkoon kelpaamattomia kaapeleita (toisessa päässä CAT5, toisessa CAT3(?) -liittimet, vain tarpeelliset johtimet kytkettyinä). Tässä vaiheessa emme (=Seppo S & Niko T) tiedä onko kaapelin toisessa päässä olevan kytkimen valmistajalla (HP) tai ohjelmaversiolla tai mikron verkkokortin valmistajalla tai sillä miten päin kaapeli kytkettiin tai infotalon uudella gigabittitalokaapeloinnilla lopputuloksen kanssa suurempaa merkitystä. Seuraukset olivat joka tapauksessa dramaattisia: kytkimestä mikroon päin mennyt paketti heijastuikin takaisin kytkimeen ja sitä kautta takaisin verkkoon. Oli syntynyt eräänlainen verkkopeili tai kaiku, joka monisti etenkin palvelimien kuulutuksia. Hyvin vaarallinen kapine, siis. Palvelinkoneet valittivat näkevänsä verkossa samaa osoitetta käyttävän rötöstelijän, joka oli kuitenkin se itse. Ufoa. Tätä jatkui, kunnes jokin tietoliikenneverkon laitteista sai hepulin kuullessaan oman pakettinsa verkosta (ko. laitteet harrastavat vähän koko verkkoon kuuluvaa liikennettä). Näin tietynmalliset Xylanin reunakytkimet irroittautuivat ATM-verkosta. Tämä toisaalta rauhoitti tilanteen talon sisällä, mutta katkaisi yhteydet ulkomaailmaan. Irti putosivat ymmärrettävästi Biokeskukset, Infotalo ja Metsätalo (Viikin virtuaaliverkkoa), mutta vähemmän ymmärrettävästi myös Opiskelijakirjasto, Nilsiänkatu, Ratakatu sekä (ikävimpänä) Teollisuuskatu. Tässä vaiheessa emme tietenkään tienneet ongelmien syytä tai lähdettä, joten seuraavassa kertomus siitä miten asiat selvisivät. Havaittujen ongelmien ainoa korjaus oli reunakytkimien (uudemmat 24-porttiset ATM-yhteydellä varustetut Xylanit) boottaus, jota harrastimme runsaasti tehden samalla katkoja myös talojen sisäiseen liikenteeseen. Biokeskusten reunakytkimet ovat kiinni omassa Foren ATM-kytkimessään, jonka yhteistyö vanhempien ex-Digitalin ATM-kytkimen (Gigaswitch) kanssa on ollut joskus tukkoista. Tämän takia Biokeskusten irrottautuessa ne rykäisivät verkkoon yhteysturauksen, joka vielä tiistaina grillasi Viikin ATM-kytkimen signalointijonon (ks. http://www.helsinki.fi/atk/yhteydet/viat.html#2) monta kertaa. Tämä tapahtui tiistaina viimeisen kerran niin myöhään, että Viikki jätettiin irti verkosta kokonaan. Näitä ongelmia seuratessa myös Teollisuuskadun verkko tipahti irti muusta maailmasta tilanteessa, jossa keskustan ATM-kytkimen tapahtumaseuranta oli päällä sillä seurauksella, että sekin tärväsi signaalijononsa. Seuraavaksi siis keikka hallintorakennukseen giga1:tä boottamaan (16.30). Kävimme samalla opiskelijakirjastossa palauttamassa yhteydet eli boottamassa Xylanin (~17). Sitten takaisin Vallilaan valmistelemaan seuraavaa päivää. Metsätaloa varten luotiin väliaikainen Viikin virtuaaliverkko, jonka turvin osa yhteyksistä palautui (Silvia-palvelin on Viikissä kesähoidossa, joten mikroverkkojen käyttö ei silti onnistunut). Samaan aikaan Infotalo oli tyhjentynyt yöksi ja ongelmakoneet kadonneet kaapelin toisesta päästä, jolloin ko. kytkin ei lähettänyt paketteja monistettavaksi. Aikapommi odotti seuraavaa aamua... Keskiviikko 28.7. Heti amusella korjausjoukkomme suunnisti Viikkiin ja päivitti Gigaswitchiin uudemman ohjelmiston (jolla ei ole nähty signalointijono-ongelmia). Kaikki näytti menevän lähes hyvin, kunnes vikapäivystäjä soitti, että maailma on mennyt punaiseksi: aha, T-katu taas irti. Annettiin lupa bootata aina vaan isompia yksiköitä (viini klo 10, giga6 klo 11) koska vika näytti olevan aina vaan kauempana. Tästä tuli todella suuria katkoja koko yliopiston liikenteeseen. Toisaalta, nämä olivat ainoa tapa selvittää, ettei vika sittenkin ollut ko. laitteissa (teorioina mm. sekaantuvat BUS-palvelut). Samoihin aikoihin nähtiin ekaa kertaa kunnolla, miten Biokeskukset putoavat ja opittiin korjaamaan tilanne Biokeskus 1:n osalta (sinne meni valvontaverkko, joten sen Xylanin sai bootattua; Biokeskus 2 sai jäädä irti). Kierretiin Biokeskukset tarkistamassa, ettei missään ollut silmukkaa tai muuta ilmiselvää sotkua. Aina välillä ihmeteltiin Xylaneiden diskoefektejä (=kaikki valot vilkkuvat samaan tahtiin), mutta silmukka olisi näyttänyt vielä hurjemmalta (niitäkin on nähty). Kun kaikki oli tehty ja tarkastettu ja kaikki kikat kokeilty, palattiin Vallilaan vetämään henkeä, tankkaamaan verensokereita ja ajattelemaan. Iltapäivällä tartuimme ongelman kummallisimpaan kohtaan: mitä ihmettä Xylanin irroittautumisessa tapahtuu. Tätä on nähty aikaisemminkin, mutta ei koskaan näin deterministisesti, nopeasti tai fataalisti (vain bootti auttaa). Meillä oli päällä signalointijäljitys kolmessa ATM-kytkimessä matkan varrella kohti LECS-palvelinta (koska Xylanit näyttivät jäävän kaipaamaan aluksi LESCiä, sitten koko ATM-verkoa). Silloin kohtalo iski kuin salamimakkara kirkkaalta taivaalta ja tiputti meidätkin irti verkosta: hiljaiseen aikaan voi signalointijäljityksellä katsoa mitä tapahtuu ja kuka soittaa kenelle jne. mutta säpinähetkinä näitä tapahtumia on niin paljon, että ATM-kytkin kupsahtaa tai tärvää signalointinsa koska sen aika menee jäljitykseen. Tämä tapahtuu ETENKIN jos se ei saa tulostettua tuloksia siihen kuolleeseen valvontayhteyteen ... ja sekoaa joskus niin täydellisesti, että julistaa koko ATM-verkon kuolleeksi (tapahtunut kerran aikaisemmin). Näin kävi klo 15.30. Viikin ongelma oli laajentunut koko verkon kattavaksi: kaikki ATM-kytkimet piti bootata. Keskustan kytkimiin päästiin vielä valvontaverkon kautta. Meilahdesta saatiin onneksi kiinni talonväkeä ja kytkin bootattua klo 16.30. Siltavuori jäi odottamaan aamua. Vallilan ja Viikin uudempaa ohjelmistoa ajaneet ATM-kytkimet eivät seonneet tai boottasivat ongelmatilanteessa itse (oikein kiva). Viikin ATM-kytkimen bootatessa Biokeskus 1 oli tullut taas verkkoon. Oltiin takaisin lähtöruudussa (mitä nyt paljon dataa tutkittavana). Takaisin irtoavan Xylanin ongelmiin, tällä kertaa Metsätalon näkövinkkelistä. Vuoden aikana rakennettu valvontaverkko osoittautui taas äärimmäisen hyödylliseksi: moneen oikuttelevaan laitteeseen pääsimme käsiksi nurkan takaa vaikka tuotantoverkko olikin pimeänä. Tätä kautta sain Metsätalon Xylaniin ohjelmaversion, joka ei enää kovallakaan rääkillä pudottautunut irti verkosta. Päivitimme sen nopeasti kaikkiin ongelmapaikkoihin (niihin, jotka olivat vielä kiinni verkossa) ja boottasimme. Osa paikoista jäi odottamaan seuraavaa katkoa, jolloin uusi ohjelmaversio tulisi käyttöön (Teollisuuskatu). Tämän jälkeen kiusallisimpaan ongelmaan näytti olevan ainakin väliaikainen hoito ja olimme saaneet lisäaikaa varsinaisen ongelman etsimiseen. Hidasteleva ja pätkivä verkko on silti parempi kuin ei verkkoa ollenkaan. Irti verkosta jäivät siis Biokeskus 2 sekä Nilsiänkatu, Ratakatu jne. (taloissa ei ollut paikalla ketään, joka osaisi bootata Xylanit tai tietäisi missä ne ovat). Myös Metsätalolla oli vielä outoja ongelmia (osa koneista näkyi). Viikin vanhemmissa osissa (ison Xylanin kautta verkossa) ei ongelmia ollut läheskään niin paljoa. Myöhemmin myös infotalo katosi taas. Yöllä tein triplatarkistukset ATM-verkon rakenteelle, reititykselle, osoitetauluille jne. En löytänyt mitään vikaa enkä siten syytä ATM-puolen käytökseen, mikä oli sinänsä lohdullista. Torstai 28.7. Aamu valkeni tutuissa merkeissä: Viikkiin. Tällä kertaa varustautuneena Biokeskus 2:n valvontaverkon rakennustarvikkein. Tarkoitus oli päivittää Biokeskus 2:n ja Infotalon Xylanit. Muu verkko näytti toimivan ongelmitta, joten etenimme todella varovaisesti. Infotalon väki halusi yhteydet toimimaan, joten annoimme luvan bootata Xylanin klo 10. Näin saimme päivitettyä sen verkon kautta ja bootattua uudestaan [hmm]. Rakensimme valvontaverkon biokeskusten välille ja majoittauduimme Biokeskus 2:n kellariin. Xylanin päivitys valvontaverkon kautta, sitten varovainen boottaus. Pitkien sekuntien ajan odotimme miten Xylan liittyisi Viikin verkkoon ja mitä sitten kävisi. Hetken näytti pahalta (vain LES/BUS-yhteydet auki), mutta sitten loputkin yhteydet avautuivat ja kaikki näytti toimivan. Kello näytti n. 11.15. Nyt verkko näytti pysyvän pystyssä, mutta liikenne selvästi takkuili. Kytkimme päälle spanning tree -protokollan silmukoiden etsimiseksi (ei voida pitää normaalisti päällä, sillä verkossa on vielä jokunen laite jotka sotkevat sen toiminnan aiheuttaen katkoja muutaman minuutin välein; tässä tapauksessa tuolla ei olisi ollut merkitystä). Puoliltapäivin Biokeskuksen viileälle terassille lounastauolle ja odottelemaan milloin rysähtää. Puhelin soi: vielä tahmaa, vaikka osa liikenteestä toimii. Mikroverkkoon ei silti pääse. Takaisin Biokeskus 2:n kellariin varmentamaan tilanne: joo, suurin osa paketeista katoaa. Saimme pari pöydänkulmaa Biokeskus 1:stä. Nyt kun verkko pysyi pystyssä sen toimintaa voi katsella paremmasta paikasta ja paremmassa työasennossa (viileässä kellarissa juomakorin päällä ei ajatuskaan juokse optimaalisesti). Niko kävi Vallilassa hakemassa verkon nuuskimiseen paremmin sopivan kannettavan. Päivän mittaan myös Nilsiänkatu ja Ratakatu oli saatu mukaan Villen piipahdettua paikalla. Biokeskus 1:stä saimme pari ratkaisevaa todistajalausuntoa: aamulla (lähes) kaikki oli toiminut ongelmitta, mutta enää ei kukaan päässyt sisälle mikroverkkoon ja muukin liikenne hidasteli. Hmm. Klo 13.40 huomattiin, että Infotalo on taas irti verkosta (eikös siinä ollut se ohjelmaversio joka ei tätä harrasta?). Samalla selvisi, että myös tahma on kadonnut! Alkoi näyttää kovasti siltä, että syy löytyisi Infotalosta. Lisää testausta ja tarkistuksia (liian hätäisistä johtopäätöksistä saa yleensä vaan paljon lisäharmia ja vaivaa): kaikki näyttäisi toimivan. Soitimme valoisamman tiedotteen lepakkoluolaan (vikapäivitystykseen) ja kielsimme boottaamasta Infotalon Xylania. Kamat kassiin ja pahoittelut pitkästä piinasta talonväelle. Kahden tienoilla infotalon trooppisessa kellarissa (vesivahingon jälkeen siellä oli kuumaa kuivausilmaa puhaltavia putkia kuin Amazonissa jättiläiskäärmeitä) selvisi, että talossa on kovin paljon liikennettä siihen nähden miten vähän koneita sielä on. Ja että liikenteessä oli epäilyttävän paljon samanlaisia paketteja peräkkäin. Eliminointimenetelmällä (piuhoja irti kunnes rauhoittuu) ongelma paikallistui kerrokseen X, jonne sitten seuraavaksi. Siellä oli enää aktiivisena muutama, viimeisesssä HP:n kytkimessä lopulta vain neljä konetta. Näistä yksi tuntui olevan syyllinen: kun sen irrotti eivät muiden koneiden kuulutukset monistuneet. Kaapelipiirustusten mukaan suunnistimme paikalle ja löysimme kovin hämmästyneen koneenomistajan. Koneessa itsessään ei näkynyt mitään epäilyttävää. Ilmoitimme, että se pitäisi jättää kytkemättä kunnes sen verkkokortti jne. oli tarkistettu. Otimme irti myös kaapelin ja - tadaa - hei, mikä tää on! Palapelin palaset alkoivat loksahdella yhteen: tämmöinen sinänsä kunnollinen edellisen sukupolven parikaapeliverkon 6-napaisella liittimellä toisessa päässä varustettu (10MB) Half Duplex -kaapeli taitaa toimia 100M Full Duplex -kytkimessä (ainakin tässä yhdessä) jotenkin peilin tapaan: sisääntuleva signaali kopioituu takaisin lähteväksi. Huu! Vaihdoimme kaapelin ja tilanne normalisoitui (vääränlainen kaapeli koki karun kohtalon). Onneksi koneen käyttäjä muisti (kiitos, oi kiitos!), että kone oli kytketty mukaan vasta viideltä tiistaina, mikä ei sopinut alkuperäiseen aikatauluun (klo 15). Ja että täällähän on muitakin edellisestä paikasta tuotuja koneita ja kaapeleita. Hyytävä ajatus, että olisimme lähteneet paikalta tähänastiseen löytöön tyytyväisenä. Tai että olisimme tulleet paikalle siinä vaiheessa, kun talossa ei olisi ollut enää yhtään ongelmakonetta päällä. Lynkkauskierroksella löysimme kolme muuta ufokaapelia. Selvisi, että osa muuttaneista koneista on vielä pakkauksissa, osa on vasta tulossa. Jätimme paikalle suullisesti ja toimitamme ko. tahoille muillakin keinoin ukaasin ko. kaapeleiden käyttökiellosta ja tuhoamisesta. Tällä kertaa huomaamme varmaan epätavallisen nopeasti, jos sana ei ole mennyt perille... ;-) * * * Sitten on aika kiitosten ja taustaturinoiden. KIITOS monille soittaneille tai hihasta tarttuneille hyvistä täsmällisistä havainnoista (mitä tapahtui ja milloin, milloin toimi ja milloin ei). Näistä oli tälläkin kertaa apua palapelin kokoamisessa. Yleensä parhaan tiedon ratkaisujen etenemisestä saa silti vikapäivystyksestä (p. 44444), jonne kerromme kun ehdimme ja tiedämme jotain uutta. Sieltä saa myös luvan soittaa suoraan vikaa korjaaville, jos tilanne sitä vaatii (kriittiset verkontarpeet, tukihenkilöiden sosiaaliset paineet, tarkat havainnot). Pitkin näitä päiviä vikapäivystykseen ja minullekin soitteli pahassa välikädessä olevia atk-tukihenkilöitä, tutkijoita ja muita verkkoa todella kipeästi tarvitsevia tai sen toimintaa kaipaavia. Tunteet alkoivat ymmärrettävästi lämmetä (tärkeitä sähköposteja, postereita, yhteistyöprojekteja, patentteja jne. riippui siitä että verkko toimii). Ikävä kyllä en voinut antaa kuin pessimistisiä lausuntoja: "toimii aikaisintaan tuntien päästä tai huomenna". Kun ongelman aiheuttajasta ei ole vinkkiäkään 20 tunnin selvitystyön jälkeen ei voi olla kovin toiveikas. Ymmärrän toki verkonkäyttäjän tuskan. Harmi vaan, että oma ongelmanratkaisukyky ei tunnu siitä paranevan... Keskiviikon lounaspöydässä mutisin jotain semmoista, että vaikka kuinka on kerännyt kokemusta näistä rakkineista viimeiset kymmenen vuotta, tulee välillä vastaan tilanteita, joissa tuntee itsensä amatööriksi. Mutta näinhän se on ollut ennenkin. Toisaalta, kaikki ongelmat on tähänkin asti opittu ratkaisemaan tai kiertämään jollain tavalla niin, että niiden kanssa osataan tulla toimeen ja verkko on normaalisti käyttökelpoinen. Toivotaan, ettei sitä viikon katkoa aiheuttavaa mörköongelmaa tule vastaan vielä pitkään aikaan... * * * Tästä katkosta opimme taas paljon uutta ja hyödyllistä, paransimme ongelmanhallintaamme ja työkalujamme jne. (ja saimme avaimia tarpeellisiin paikkoihin). Seuraavalla kerralla tunnistamme tämän ongelman paljon nopeammin. Ja olihan tämä Nikolle hyvä tulikaste yliopiston haastavien verkko-ongelmien luksusluokkaan. ;) Jälkiviisauden valossa tälläkin kerralla jotain olisi voinut tehdä paremmin ja välttää pari lisäkatkoa. Toisaalta, nämä ongelmat ratkeavat vain kokeilemalla, eliminoimalla vaihtoehtoja, pelkistämällä tilannetta kunnes syy tulee esiin. Joskus joudutaan valitettavasti pitämään joitakin osia verkosta pois käytöstä pohjakohinan vähentämiseksi. Lastua syntyy vain sorvaamalla, rapatessa roiskuu. Joskus varsinaisen vian etsiminen ei tuota tulosta ja joudutaan rakentamaan väliaikaisia kytkentöjä, jotta verkon saa taas joksikin aikaa käyttöön. Nämä kytkennät joudutaan aina purkamaan, sillä ne ovat yleensä hyvin joustamattomia, kalliita, hitaita tai muuten epätoivottuja. Olin luvannut (sana, jota ei oikeastaan voi näissä yhteyksissä käyttää) torstaille varayhteyksien (ohi ATM-verkon) rakentamista Biokeskuksille, jos varsinaista vikaa ei olisi saatu kiinni. Onneksi Xylanien ohjelmapäivitykset auttoivat, sillä tähän ongelmaan varayhteyksistä ei olisi ollut mitään apua: hitaus johtui muusta kuin ATM:stä (itse asiassa koko ongelmassa ei ollut mitään ATM-pohjaista, runkoverkon laitteet eivät vaan kestäneet näitä häiriöitä). Juuri tällaisten syiden takia tietoliikenneväki yrittää pikemminkin löytää ongelman syyn kuin pikaisesti kiertää sen jollain laastarivirityksellä, vaikka se kestäisikin pidempään ja kiristäisi käyttäjien pinnaa. Tällä alalla olevilla ihmisillä taas ei kannattaisi olla pinnaa ollenkaan. * * * Hampaankoloon jäi vielä pari mysteeriä: 1) miksi oi miksi opiskelijakirjasto jne. kärsivät tästä samasta. Aivan kuin valvontaverkko olisi ajoittain kiinni Viikin verkosta (mutta jos näin olisi ei juuri mikään toimisi) ja 2) miksi Viikin Giga tarjoaa Forelle yhteyttä VPI 4:ää pitkin (vaikka kummankin pitäisi harrastaa vain 0:aa); ehkä tätä tapahtuu vain ongelmatilanteissa (tämän ongelman paikkaus osataan). Näiden tutkimista jatketaan myöhemmin (data suunnilleen kerätty, toivottavasti sieltä löytyy jotain). Verkossa on vieläkin pari pienempää ongelmaa (Keskustan verkko #1:n kourissa [klo 02: korjasin äsken boottaamalla xylan1:n], Meilahti katoaa Ruskeasuon näkyvistä [klo 03: xylan4 & 9 bootti], hyhalin yhteydet nykivät), mutta näissä ei tällä hetkellä näytä olevan mitään kovin mystistä. Eiköhän ne selviä huomisen kuluessa. Tai toivottavasti ainakin myöhemmin. * * * Vielä kerran: pahoittelut näistä katkoista kaikille yliopiston verkon käyttäjille! Pitkämielisin terveisin, -ss- eli Seppo Syrjänen Atk-osasto/Tietoliikenneryhmä