Sattuu ja tapahtuu

Ensikosketuksia CERNin sisäiseen maailmaan

CERN on suljettu alue — kulkuluvan haltijoille on pakollinen turvakoulutus ja kaikkien myös oletetaan tietävän mitä saa ja mitä ei saa tehdä (ei säteilytyöalueelle omin nokkineen jne.). Siispä on aivan luonnollista säilyttää painepulloja kadulla.

Kaikki CERNin rakennukset on numeroitu (kuvassa 14 ja 15). Numeroinnissa ei ole ymmärrettävää logiikkaa —- itse olen rakennuksessa 589 jonka vieressä ovat 194 ja 555. Alueen kartta on välttämättömyys.

Kadut on nimetty tieteentekijöiden mukaan. Itse olen Route Einsteinin varrella. Mm. Newton, Röntgen a Babbage ovat ikuistettu CERNin kaduiksi. Kuvassa Coulomb.

Arkkitehtuuri on paikoitellen vähintäänkin omituista. Onko tai onko se joskus ollut kasvihuone?

CERN on osittain Ranskan ja osittain Sveitsin puolella. CERNin alueen sisällä rajaa ei näy mitenkään. Kartasta katsomalla voi todeta että raja kulkee juuri tämän yksinäisen tolpan kohdalla —- ehkä siinä on joskus ollut oikeasti raja-asema.

Vietin päivän CERNissä kolme vuotta sitten turistina. CERNissä järjestetään ilmaisia kierroksia kiinnostuneille joissa esitetään vähän CERNin historiaa, nykyistä toimintaa ja esitellään jotain kiinnostavia tutkimuslaitteita [1]. Jottei sana “tutkimuslaite” kuulostaisi liian vähäpätöiseltä pitää ymmärtää, että nämä “tutkimuslaitteet” joita täällä käytetään ovat niin kooltaan, budjeteiltaan kuin niiden rakentamiseen tieteen suhteen i-so-ja. Tunneli johon paraikaa asennetaan uutta LHC-kiihdytintä on Sveitsin ja Ranskan rajaseutua halkova 27 kilometriä pitkä maananalainen rengas. Yksittäiset “mittalaitteet” renkaan kehällä ovat hyvinkin kerrostalon kokoisia raudasta ja hienoelektroniikasta kasattuja satojen miljoonien eurojen rakennelmia. Laitteille asetetaan suuria tieteellisiä odotuksia, mutta itse ainakin menin häkellyksiin pelkästä koosta (seurauksena en tajunnut ottaa kuvia).

Jos pohtii vaikkapa LHC:n kokoluokkaa, tai sitä miten CERN on oman alansa huippututkimuksen keskus niin varmasti se luo jotain edellytyksiä puitteille. Varmasti koko kymmentuhatpäinen tutkija- ja työläisjoukko joka tätä miljardiluokan konetta käyttää on tiukasti johdettu ja tehokkaasti organisoitu? Voisiko tälläistä työtä tehdä muualla kuin huippuarkkitehtien suunnittelemissa designmaisemakonttoreissa (ihmisille tarkoitetut rakennukset ovat pieni kuluerä koko tutkimusbudjetissa.)

Mutta ei. Katsokaa huviksenne oheisia kuvia siitä miltä CERNissä oikeasti näyttää. Rakennusten suunnitelu ja sijainti on alistettu fysiikan tarpeille —- kun maanalainen kiihdytin on tarvinnut huoltorakennusta tiettyyn paikkaan, siihen se on myös rakennettu. Tuloksena on melkoinen labyrintti rakennuksia jotka on rakennettu vuosikymmenien saatossa milloin mihinkin tarkoitukseen milloin minkäkin arkkitehtin kynästä (tai ei kenenkään kynästä, jos lasketaan mukaan 50-luvulla tuodut “tilapäiset” parakit). Monien rakennusten käyttötarkoituskin on muuttunut, jolloin niihin on kerrostettu uuden käyttötarkoituksen tuomat muutokset.

Kaikki rakennukset on tehty kunkin hetken tarpeeseen ja vain siihen, joten ne ovat päätyneet yleensä myös inhimillisen kokoisiksi. Missään vaiheessa ei ilmeisesti ole ollut vallalla ajatusmalli jossa “rakennetaan kerralla tarpeeksi iso, ettei myöhemmin tarvitse rakentaa lisäsiipeä”. Lisäsiivet ovatkin sääntö eikä poikkeus [2]. Etäisyydetkin ovat — ainakin CERNin Meyrinin pääalueen sisällä — myöskin inhimillisiä, autolle ei alueen sisällä ole käyttöä ja tärkeimmät asiat saa hoidettua viiden minuutin kävelymatkan alueella. Oikeastaan CERNin alue on varsin viihtyisä omalla tavallaan. Ainakin kun jättää suomalaisen tehokkuusmanian (“tehoneliöitä, himpskatti!”) ensin narikkaan. Lopulta kaikki on perin sveitsiläisittäin siistiä, kunnossa ja toimivaa —- mutta yhtälailla periranskalaiseen tapaan kaikki repsottaa himpun verran.

Ihmiset ovat samanlainen sekalainen joukko. CERNiin tullaan ensisijaisesti Euroopasta, mutta tutkijoita saapuu tänne ympäri maailman. Tosin itse olen törmännyt vasta suomalaisiin, ranskalaisiin, saksalaisiin, italialaisiin ja jenkkeihin. Suomalaiset ovatkin täällä varsin aktiivinen joukko, erityisesti kesäopiskelijoiden suhteen. Muista maista radikaalisti poiketen Suomi kustantaa ihan omasta pussistaan tänne toistakymmentä opiskelijaa joka vuosi. Suomen kiintiö CERNin omassa kesäopiskelijaohjelmassa on vain kaksi ihmistä… CERNin kiintiöinti kun lienee jollain mystisellä puolipoliittisella tavalla suhteutettu kunkin maan kustannusosioon koko budjetista. Suomi on kuitenkin suhteellisesti yliedustettu kesäisten opiskelijoiden keskuudessa.

Kyllä täällä varmasti kolme kuukautta viihtyy.

Keskiviikkona, 1 kesäkuuta 2005