3. LUENTO 17.11.2003 Aurinkokunta


  1. AURINKOKUNNAN (PLANEETTASYSTEEMIEN) SYNTY JA KEHITYS

    Meidän oma aurinkokuntamme on ainoa kokonaan tuntemamme planeettasysteemi. Aurinkokuntamme tunteminen antaa perustan mitä (tai ainakin joissakin suhteissa samanlaista) etsiä muidenkin tähtien ympäriltä. Aurinkokuntamme erilaiset planeetat muodostavat pienen joukon mahdollisista eksoplaneettatyypeistä.

    Aurinkokunnat (planeettakunnat) muodostuvat luhistumalla/tiivistymällä/kertymällä avaruuden kaasusta ja pölystä (interstellaarisesta aineesta) sen tiheyden paikallisesti kasvaessa niin suureksi, että luhistumista vastustavat voimat (lämpöliike/turbulenssi/magneettikenttä) jää pienemmäksi kuin hiukkasten välinen vetovoima. Tähän alkusysäyksenä voi toimia lähiavaruuden supernovaräjähdyksen aikaansaama paineaalto, joka puristaa kaasua kokoon (yli luhistumisen edellyttämän paikallisen tiheyden). Luhistuvan kaasupilven seurauksena syntyy keskustähti (tai useita keskustähtiä/musta aukko/suuria planeettoja) sekä sen ympärille kaasukiekko. Alkuperäisen kaasupilven (epätasaisesti jakaantunut) liike-energia säilyy muuttuen luhistumisen aikana/seurauksena keskustähden ja planeettasysteemin pyörimisliikkeeksi. Luhistumisessa gravitaatioenergia muuttuu lämpöenergiaksi ja lämpötilan kasvaessa prototähdessä riittävän korkeaksi fuusioreaktiot (ensin heliumia vedystä) käynnistyvät ja keskustähti syttyy (eli siirtyy ns. tähtien pääsarjaan, jossa sen energiantuotanto (ja sen seurauksena kirkkaus) on verraten tasaista). Tähden ominaisuudet ja sen ympärille syntyvän kaasukiekon koostumus riippuvat alunperin luhistuneen kaasupilven alkuaineiden pitoisuuksista (metallipitoisuudella tarkoitetaan vetyä ja heliumia raskaampien alkuaineiden pitoisuutta). Jos kaasupilvi sisältää aikaisemman lähistöllätapahtuneen supernovaräjähdyksen (tähden hydrostaattisen tasapainotilan järkkyessä kiivaiden reaktioiden ja niiden sammumisten seurauksena) jäänteinä raskaampia alkuaineita (tähden fuusioreaktioissa syntyy mm. kaikki hiili) tähden ympärillä olevasta kiekosta syntyy kiviplaneettoja (tiheys 4000-5000 kg/m³) ja kaasuplaneettoja (tiheys 1000-2000 kg/m³). Pienemmät kiviplaneetat syntyvät lähelle tähteä ja suuremmat kaasuplaneetat kauemmas tähteä. Planeetat saattavat kuitenkin myöhemmin ajautua (emigraatio) joko ulommas tai sisemmäs syntypaikaltaan. Pienemmistä kiekon kappaleista (joista ei ala muodostua planeettadesimaaleja/planeettoja) syntyvät asteroidit ja uloimmaksi jäiset (kylmät) komeetat. Planeettojen lisäksi systeemiin jää aina kaasua ja pölyä (aiheuttaa eksozodiakaalista ekstinktiota, valon himmenemistä planeettasysteemin sisällä).

  2. VERTAILEVA PLANETOLOGIA

    Aurinkokuntamme planeettojen olosuhteet tunnetaan melko hyvin. Etenkin 70- ja 80-luvuilta lähtien luotainlennot (ja laskeutujat näyteanalysaattoreineen planeettojen pinnoille) ovat antaneet mittaustuloksia planeettojen pintaosien ja atmosfäärien olosuhteista ja kuvamateriaalia (ja tutkamittauksia planeettojen pintojen topografiasta). Tänä vuonna 2003 ja ensi vuonna 2004 saadaan jälleen paljon uutta tietoa (kurssin kotisivulla on linkkejä matkalla olevista luotaimista ja Ajattelun varastossa tämän luennon linkin vieressä linkki mm. Aurinkokunnan luotainlennoista. Vertaileva planetologia rakentaa planeettamalleja, joita voidaan soveltaa edelleen eksoplaneettamalleina.


  3. MAA-PLANEETTA ON SEMIOTIIKAN PERINTEINEN TUTKIMUSKOHDE

    Maan pinnanmuodot, kasvillisuus, eläimistö ja ympäristöt (sekä kulttuurit) ovat erikoistuneen semiotiikan eräitä tutkimuskohteita.

  4. AURINKOKUNNASSAMME ON MONIA SEMIOOTTISESTI KIINNOSTAVIA PAIKKOJA

    Aurinkokuntamme ei ole mitenkään tylsä tutkimuskohde. Ei edes oma Kuumme ole niin "harmaa" ja "kuollut" kuin usein näkee kuvattavan. Erityisesti uusimmat tähtitieteen tutkimustulokset (astrobiologia) ovat osoittaneet, että Kuusta löytyy vesijäätä. Semiotiikan tutkimuskohteena esim. Semioosi (sen muoto, operaatiot ja sisältö) Kuussa antaisi aivan uuden (paikanpäällä olevan) näkökulman, joka tuottaisi uutta tietoa Kuun olosuhteista esim. jo olemassaolevaa kuvamateriaalia uudelleen/edelleentulkitsemalla/analysoimalla.

    Kuuluisin (mielikuvitusta kiihottanut) astrobiologisesti kiinnostusta herättänyt kohde on ollut Mars-planeetta. Tämä johtuu siitä, että Marsin olosuhteet (ja etenkin aikaisemmat olosuhteet) ovat jossakin määrin Maan kaltaisia. Marsiin suunnitellaan miehitettyä lentoa (Aurora). Viimevuosina Jupiterin Europa-kuu (oletettu syvä meri jääkuoren alla) ja Saturnuksen Titan-kuu (monipuolinen kemia) ovat tulevien luotainlentojen kohteita. Myös asteroidien paikalliset olosuhteet ovat nousseet esille (asteroidien aiheuttaman suuren, mutta hyvin epätodennäköisen törmäysuhan vuoksi).

  5. EKSOSEMIOTIIKKA JA AURINKOKUNTA

    Etenkin suoria eksoplaneettahavaintoja odotellessa Aurinkokunnan planeetat tarjoavat käyttökelpoisen kehitysalustan eksosemiotiikan teorioille ja niiden kehitystyölle. Eksosemiotiikan teorioita voi testata ja kehittää Aurinkokunnan kohteita ja paikkoja (ympäristöjä) hyväksikäyttäen.

    Eksosemiotiikan kannalta mielenkiintoisia kysymyksiä ovat:



päivitetty 18.11.2003