Tarvitaan rohkeampi mies, kuin minut, että painaa jotain noista napeista silloin kun istuu tuolla. Ei auta myöskään, että pönttö on liitetty sähköverkkoon ja alkaa hurisemaan omituisteti heti kun siihen istuu. Onneksi tämä kappale on konferenssikeskusessa ja hotellissani on ihan tavallinen vanhanaikainen pönttö. Vannon muuten, että japanilaiset ovat hygeniahullua kanssaa, konferenssikeskuksen vessassa mihinkään ei tarvi koskea (paisti tietty pakaralla pönttöön), jopa saippua-automaatti toimii antureilla.
	Hyvä esimerkki japanilaisten hygieniahulluudesta ja toisten huomioon ottamisesta on muuten tapa, jolla ihmiset, joilla on pikkuinen flunssa, kantavat hengityssuojaa ollakseen tartuttamatta muita ihmisiä. Invaliidejakin otetaan hyvin huomioon, kuten jo kaupunginlaajuinen sokeiden kävelyavuste osoitti. Tässä kuitenkin mielestäni kaiken voittaja. En keksi muuta selitystä kuin että rullatuolissakin oleva ihminen haluaa välillä kusta seisaalteen (Ilmeisesti pitää olla myös mutantti sillä en keksi millään kuinka tätä pystyy käyttämään ilman että on kolmikätinen). Huomaavaisia nämä japanilaiset.
Noniin, nyt kun tämä reportaasi on saatu tavallisen laadukkaan alkuunsa, siirrytään siihen, kuinka menimme Jarin ja muutamien epsanjalaisten kanssa syömään sushia. Täysin elekielellä hankittu istumapaikka oli autuaan savuttomassa tupakoitsijasiivessä. Ja eikun menu eteen ja kuvien perusteella valkkaamaan namia.
	Japanilaiseen tapaan kaikki on ruokalistaa myöten standardin mukainen. Tarjoilijalla oli hieno digitaalinen muistiinpanoväline ja hän puhui koko ajan valtavalla nopeudella japania meidän vain nyökkäillessä ja osoitellessa ruokien kuvia.
Kävi sitten tuuri ja tuli ihan kuvan näköinen annos. Jotenkin jäi kuitenkin vähän huijattu olo, kun härkä-nuudelikeitoksi osoittautunut annos ei sisältänytkään raakaa kalaa ja/tai merilevää. Kun kaikki maistui vielä ihan hyvältä oli pakko maistaa vieressä istuvan epsanjalaisen lautaselta jotain vihreätä ja limaista, jotta sai aidon japanilaisen tunnelman käyntiin.
	Ruuan jälkeen suuntasimme pienelle korttelilenkille mutta harmiksemme ensisijainen kohde, elektroniikkakauppa, oli jo mennyt unten maille, joten jouduimme tyytymään muuhun tarjontaan. Kirjakaupassa oli valtavat manga osastot ja pienen kansiselauksen jälkeen olen vakuuttunut siitä, että suomeen tuodaan jo ihan riittävästi tuota suurimmaksi osaksi sellua tuhlaavaa teinityttölukemistoa (rakkausaiheiset mangat päihittivät seksin ja scifin monihyllyisesti).
Muita kirjoja ei oikein tullut vilkaistua muuten kuin varmistaakseni, että ne olivat todellakin kanji merkeillä kirjoitettu. Katseltavaa oli toki muutakin kuten esim. tämä erään taitelijan valokuvausta käsittävä kirja. Hmm otan kuvan kirjasta jossa on valokuvia... zen!
	Hotellin aamiainen koostuu tavallisesta continental-pläjäyksestä plus erinäiset japani viritelmät, joita en pystynyt tunnistamaan. Kaikenkaikkiaan ihan hyvä valikoima, mutta 8 euron hintaisena budjettimatkailijan kukkarolle hieman raskas. Päätimme siis hankkia jotain pientä aamupurtavaa paikallisesta 24 tunnin valintatalosta. Kyllähän me kaikki tiedämme, että japanissa saa todella kummallisia asioita, ja tässä muutama hieno esimerkki: kuivattuja pikku makkaroita ja sokerikuorutettuja ja kuivattuja vadelmia (jari osti pussin valkosuklaakuorutettuja vadelmia). Niin ja löytyi tästä kaupasta myös hieno havainto alkuasukkaasta, joka sumeilematta luki aikuistenlehtiä.
Jäätelön tuoteselosteesta ei ota sen enemmin selvää kuin juomahyllyn tarjonnastakaan. Jari lottosi ja voitti pari kappaletta tee-juomaa, minä otin lähdevettä... kai.
	Seuraavaksi nousevan auringon matkamiehet löysivät toiminnassa olevan Pachinko hallin. Tietämättömille selitettäköön, että kyseessä on japanilaisten flipperi / bingo, jossa pelataan metallikuulilla. Melu hallissa on uskomaton. Kuten kuvasta näkyy, on pachinko arki-iltoina yhtä suosittua kuin bingo suomessa. Kun ajattelen asiaa nyt tarkemmin, niin emme ole oikein vielä törmänneet mihinkään kunnon väenpaljouteen täällä japanissa, hämmentävää kyllä.
Salariman on voittanut laatikkokaupalla pieniä metallikuulia ja vaihtaa ne vekseliin. Käsittääkseni pachinkossa ei voi voittaa rahaa vaan tuotteita, jotka olivat jossain määrin esillä itse pachinko hallissa. Saakohan tuolla kuulamäärällä jo polkupyörän?
	Löysimme vihdoinkin Geemu Sentaah:n. Pienehkö arkadi sisälsi vähän asiakkaita ja paljon pelejä.
Huhut ovat tosia: ilmakitarapeli löytyi heti sisäänkäynnin lähellä rumpupelin vierestä. Näitö lukuunottamatta koko halli oli itse asiassa aika tylsä. Suurin osa peleistä oli tappelupelejä, autopelejä ei ollut yhtään, vajaa puolet peleistä oli hedelmäpelejä (Jari "löysi" kourallisen kolikoita ja hävisi ne kaikki) tai muun tyyppisiä uhkapelejä (hevosravit olivat erityisen hienot sillai kumisella tavalla). Muutama japanille tyypillinen seurustelupeli oli myös esillä. Noh kaikikhan me tiedetään mitä nämä "seurustelupelit" oikeasti ovat, ja alla olevat kuvat antavat jotain osviittaa -- insert coin tosiaankin.
Ei vain tikru vaan frotee-tikru!
	Nah Puh ei halunnut tulla ulos kaapistaan.
Illan päätteeksi löydettiin se kauan peräänhaikailemamme elektroniikka kauppa. Tässä kaikille epäilijöille pieni näyte paikallisista kännyistä. Jari huomasi oivallisesti, ettei yksikään puhelin ollut läppätön. Selittää miksi nää japanilaiset on niin hyviä heittää läppää... .... hohhoijaa alkaa olemaan aika väsynyttä juttua. Parasta lopettaa tähän.
	Kerta kiellon päälle, lähinnä siksi että tämä oli niin hieno vempain. SIM kortti ineen ja johan siirtyy tieto flash-kännyllä 348kB/sec.