Ritva Koskennurmi-Sivonen
Etusivulle
Riitta Immonen (os. Närhi) syntyi 13.5.1918 Ilomantsissa ja kävi
koulua Mikkelissä.
Hän tiesi jo hyvin nuorena haluavansa muotisuunnittelijaksi, mutta varsinaista
suunnittelijakoulutusta ei Suomessa ollut saatavissa. Hän hankki koulutuksen
Ammattienedistämislaitoksen kaavapiirustus- ja pukuompelukursseilla ja
täydensi tietojaan vielä taiteilija Regina Backbergin muotipiirustuskurssilla.
Riitta Immonen perusti ensimmäisen yrityksensä yhdessä opiskelutoverinsa Sirkka Timosen kanssa syksyllä 1942. Liikkeen nimi oli Taidepuku. Kummatkin perustajat toimivat kuitenkin hyvin itsenäisesti. Liikkeen nimi ei koskaan tullut laajalti tunnetuksi, eikä sitä näkynyt julkisuudessa. Kun Riitta Immosen luomuksia alkoi näkyä muoti- ja naistenlehdissä, niiden yhteydessä oli suunnittelijan nimi tai hänen oman liikkeensä nimi Atelier Riitta Immonen, vaikka se rekisteröitiin virallisesti vasta tammikuussa 1949.
Yksilöllisesti suunniteltujen pukujen oli tarkoitus olla pariisilaisen haute couturen hengessä valmistettuja, toisin sanoen pikkutarkkaa ja taitavaa käsityötä korkealaatuisista materiaaleista. Tässä suhteessa liiketoiminnan alku osui mahdollisimman huonoon aikaan – sotaan ja sen jälkeiseen pula- ja säännöstelyaikaan. Keskeisessä asemassa tämän ongelmatilanteen ratkaisemisessa olivat suomalaiset tekstiilitaiteilijat, etenkin Alli Koroma ja Liisa Suvanto, jotka suunnittelivat käsin kudottuja kankaita. Tehtävä vaati aivan erityistä tuotekehittelyä, sillä mitkä tahansa käsin kudotut kankaat eivät soveltuneet muotikankaiksi aina iltapukuja myöten. Niistä tehtiin kirjaimellisesti salonkikelpoisia hyvän suunnittelun ja kudonnan sekä erityisesti viimeistelyn keinoin, niin että lopulta kangas teki kunniaa leikkaukselle ja päinvastoin.
Atelier Riitta Immosesta tuli varsinainen muotisalonki vuonna 1951. Silloin
liike siirtyi uuteen varta vasten salongiksi sisustettuun huoneistoon, jossa
oli asiakkaiden vastaanottotila sekä työtilat ja jossa voitiin pitää
myös näytöksiä. Taiteilija Helge Mether-Borgström suunnitteli
liikkeen logon, jota käytettiin ovessa ja pakkauksissa koko liikkeen toiminnan
ajan vuoteen 1985 saakka, ja taiteilija-muotipiirtäjä Kyllikki Raustila
suunnitteli etikettinauhan, joka ommeltiin pukuihin. Samaan aikaan materiaalipula
alkoi vähitellen hellittää ja loisteliaat tuontikankaat alkoivat
syrjäyttää kotimaiset käsin kudotut kankaat.
Huippukautenaan 1950-luvun alusta 1960-luvun loppupuolelle salonki sijaitsi
useissa eri huoneistoissa Helsingin keskustassa, aina kuitenkin arvokkailla
paikoilla ja tyylikkäissä huoneistoissa. Vaikka suunnittelu- ja valmistusprosessit
poikkesivat ranskalaisesta couturesta, päälinjat olivat vastaavat.
Liikkeessä oli leninkiompelijoita (flou-osasto) ja vaattureita (tailleur-osasto).
Atelier Riitta Immonen oli suurin Helsingin muotisalongeista ja työllisti
parhaimmillaan noin 30 henkilöä.
Kun Atelier Riitta Immonen oli saavuttanut vakaan aseman Helsingin muotiliikkeiden joukossa, siitä tuli Pukine- ja turkisliittoon kuuluvan Salonkijaoston jäsen. Salonkijaoston toiminta-ajatuksen taustalla oli samanlainen keskinäinen solidaarisuus ja korkean laadun takaaminen kuin Chambre Syndicale de la Couture Parisiennella, joka oli Pariisin haute couture -talojen yhdistys ja tähän nimikkeeseen oikeuttavien tiukkojen toimintasääntöjen laatija ja valvoja. Suomessa säännöt eivät olleet yhtä tiukat, ja yhtenäinen hinnoittelukäytäntökin jäi kaavailujen asteelle. Suurin merkitys järjestöllä oli tuontilisenssien jakamisessa ja yhteisen asiamiehen palveluissa.
Vaikka valtaosa Atelier Riitta Immosen tuotannosta suunniteltiin suoraan asiakkaalle, julkisuuskuvan kannalta näytökset, ja siis mannekiineille suunnitellut puvut, olivat keskeisessä asemassa. Julkisten näytösten pitäminen noudatti tavallaan myös pariisilaista toimintatapaa, vaikka näytöksiin suunnitellut kokoelmat ja itse näytökset toteutettiinkin eri tavalla kuin Pariisissa. Näytökset olivat yksi salongeille ominainen tapa erottautua ns. tavallisista ompelijoista. Lisäksi Riitta Immosen periaatteena oli, että näytös oli ainoa rehellinen mainos. Niinpä Atelier Riitta Immonen ei koskaan mainostanut, mutta näytöksiä oli jo varhain 1940-luvulla. Mannekiinit olivat kunkin ajan huippumalleja: Tatjana Lindström, Nora Mäkinen, Jutta Zilliacus, Marita Lindahl, Harriet Wrede, Anneli Kangas-Cederberg, May-Britt Seitava ja Seija Mäkinen.
Keväällä 1951 Riitta Immonen perusti yhdessä tekstiilitaiteilija Armi Ratian kanssa Marimekko Oy:n. Lähtökohtana oli Printex Oy:n kankaiden markkinointi. Riitta Immonen suunnitteli pukukokoelman, joka esitettiin ravintola Kalastajatorpalla 20.5.1951. Kokoelma herätti erittäin runsaasti huomiota. Lehdistössä sitä kuvattiin enemmän kuin mitään muuta muotitapahtumaa Suomessa siihen saakka.
Kesällä 1955 Riitta Immonen ja Lempi Hildén, tunnettu ravintoloitsija ja leipomon omistaja, perustivat yhdessä naisten vaatetusliikkeen Cinderellan. Korkeatasoisista valmisvaatteista oli pula 1950-luvulla, ja Cinderella täytti juuri tätä aukkoa. Sillä oli oma boutique Helsingin keskustassa eurooppalaisen trendin hengessä. Tuoteidea oli joustava: tehdään sitä, mikä on uutta, innostavaa ja mitä tarvitaan. Tällaisia tuotteita olivat ammatissa toimivien naisten tyylikkäät työtakit, äitiyspuvut, yöpuvut ja vapaa-ajanvaatteet sekä kesäpuvut.
1960-luvun puolivälissä Cinderellan toiminta alkoi hiipua. Korkeatasoisille valmisvaatteille oli kuitenkin lisääntyvää kysyntää samaan aikaan, kun salonkipukujen tilaukset vähenivät. Vuonna 1968 Riitta Immonen avasi boutiquen omissa nimissään. Uutta yritystä ei perustettu; Atelier Riitta Immonen vain avasi katutasossa uuden liikehuoneiston, jonka nimessä ei näkynyt sanaa Atelier. Pukuihin kiinnitettiin uusi etiketti, jossa luki Riitta Immonen Sport. Nimestä huolimatta kysymys ei ollut urheiluvaatteista vaan erilaisista korkealuokkaisista materiaaleista valmistetuista naisten puvuista aina vapaa-ajanvaatteista iltapukuihin. Kun varsinaisen muotisalongin toiminta loppui vuonna 1975, boutique jatkoi vielä kymmenen vuotta valmistaen pieniä sarjoja ja tarvittaessa uniikkipukujakin helmikuuhun 1985 saakka.
Oman yrityksensä sulkemisen jälkeen 1985–1986 Riitta Immonen
suunnitteli vielä boutiquepukuja Intress Design Oy:ssä, jonka hän
perusti yhdessä lastensa kanssa. 1987–1990 hän suunnitteli uniikkipukuja
Atelierika Oy:ssä, joka toimi Helsingin keskustassa parhaita salonkiperinteitä
noudattaen.
Pukeutumisneuvonta Eeva-lehdessä
Vuosina 1954–1965 Riitta Immonen toimi Eeva-lehdessä pukeutumisneuvojana.
Oma palsta kuvan kera teki hänestä laajasti tunnetun kautta maan myös
asiakaskuntansa ulkopuolella.
– Riitta Immonen on suunnitellut naisten virkapukuja sairaanhoitoalalle,
diakonissoille ja seurakuntalehtoreille. Diakonissan juhlapuku on edelleen käytössä.
– 1950–60-lukujen vaihteessa Riitta Immonen suunnitteli ideamallistoja
Tikanolle ja Villayhtymälle suomalaisten kankaiden myynninedistämistä
varten. Pukuja esitettiin kiertävissä näytöksissä,
ja niitä kuvattiin lehtiin ja esitteisiin.
– 1950- ja 1960-luvuilla Riitta Immonen vaikutti myös koulutuksen
alalla. Häntä kuultiin asiantuntijana komiteassa, joka suunnitteli
ammattikoulun ompelunopettajien koulutusta, ja hän oli useiden vuosien
ajan pukuompelualan ammattitutkintolautakunnan jäsen.
Riitta Immosen rakas harrastus on ollut toiminta Helsingin Soroptimisteissa,
mikä on ollut myös erinomainen verkostoitumisen väylä.
Julkisena tunnustuksena työstään Riitta Immonen sai ensimmäisenä
muotitaiteilijana Suomessa valtion taiteilijaeläkkeen vuonna 1983.
Aktiiviuransa jälkeen Riitta Immonen on pitänyt retrospektiivisen muotinäytöksen Helsingin Taideteollisuusmuseossa syksyllä 1990. Näytös toteutettiin suppeampana Oulussa Pohjois-Pohjanmaan museossa syksyllä 1991.
Syksyllä 1992, kun uran alkamisesta oli kulunut 50 vuotta, Riitta Immonen suunnitteli juhlanäytöksen, joka toteutettiin yhteistyössä Roihuvuoren ammattikoulun kanssa.
1995 Riitta Immonen kutsuttiin MUSUn (muotisuunnittelijoitten yhdistyksen) kunniajäseneksi.
Viimeksi Riitta Immosella oli näyttely kesällä 2003 Pohjois-Pohjanmaan museossa Oulussa. Kysymyksessä oli tätä näyttelyä varten suunniteltu uusi kauluskokoelma. Se esitettiin myös mannekiinien yllä Helsingissä ravintola Michellessä syksyllä 2003.
Koska ura on ollut niin pitkä ja monipuolinen, Riitta Immonen on vaikuttanut monenlaisten naisten elämään aina työvaatetuksesta lähtien. Parhaiten tunnettua hänen urastaan ovat tähän saakka olleet yksilölliset puvut ja kuuluisat asiakkaat, mutta uusi teos valottaa uran kaikkia puolia.
Riitta Immosen suunnittelemia pukuja on ainakin Suomen Kansallismuseon, Designmuseon ja Helsingin yliopistomuseon kokoelmissa.
13.5. 2008 Riitta Immonen täyttää 90 vuotta.
Samana päivänä julkaistaan hänen uraansa koskeva teos
Ritva Koskennurmi-Sivonen:
Muotitaiteilija Riitta Immonen – vaatteita naisille työhön,
juhlaan, vapaa-aikaan
Multikustannus
http://www.multikustannus.fi/Products.asp?document_id=205
Ritva Koskennurmi-Sivonen
FT, dosentti
050-3209839
http://www.helsinki.fi/~rkosken/
Ritva Koskennurmi-Sivonen
Etusivulle