Grounded Theory

Ritva Koskennurmi-Sivonen (2004, viimeiset muutokset 2007)
Palaute ja kysymykset kirjoittajan sähköpostiin etunimi.sukunimi@helsinki.fi

 

Tästä samasta tekstistä voi tulostaa lyhennelmän pdf-tiedostosta.

Taustaa johdannoksi

Grounded Theory (GT) on
1) tutkimusstrategia, joka edellyttää sitoutumista tietynlaiseen etenemiseen;
2) tutkimusmenetelmä, aineiston analysointimenetelmä, jota käytetään varsinkin laadullisten tutkimusten osana. Tässä jälkimmäisessä merkityksessä GT tarkoittaa melkein samaa kuin laadullisen aineiston analysointi yleensä. Onko GT:llä mitään erityisominaisuutta mihin tahansa laadulliseen analyysiin verrattuna, selviää tuonnempana.

Alkuperäiset kehittäjät ovat Barney Glaser ja Anselm Strauss, jotka edustavat yhdysvaltalaista, ns. Chicagon koulukunnan sosiologiaa. (Vrt. Herbert Mead, G. H. Blumer. Alan klassikkoja tulee vastaan ainakin pukeutumisen tutkimuksessa.) He julkaisivat yhdessä 1967 teoksen The Discovery of Grounded Theory (Chicago: Aldine). Sen jälkeen Glaser julkaisi klassikon Theoretical Sensitivity (1978, Mill Valley, CA: Sociology Press.)

Alkusysäys menetelmälle oli reaktio sellaista tutkimusta vastaan, jossa tutkimusongelmat johdetaan teoriasta. Tutkimuksessa ei silloin – ainakaan ensisijaisesti – synny uusia käsitteitä eikä uusia teorioita. Asioita pyritään lähinnä todentamaan, mutta sitä, mistä vaadittavat teoriat ovat alunperin syntyneet, ei oikeastaan problematisoida lainkaan. Grounded Theoryn alku merkitsi siis harkittua paradigman muutosta tutkimuksessa.

Alkuperäinen Barney Glaserin ja Anselm Straussin määritelmä (1967) kuului: ”Grounded Theory is a general method of comparative analysis.”

Kun G & S sanoivat, että GT on vertaileva menetelmä, he tarkoittivat, että tutkija vertailee aineistonsa jokaista osasta toiseen miettien, mitä käsitteellistä hyvää siitä saa irti ja kuuluuko seuraava asia saman käsitteen alle kuin aiemmin analysoidut vai ei. Tätä vertaamista ei pidä sotkea vertailututkimukseen, jossa kokonaisia aineistoja vertaillaan keskenään.

Kummaltakin tekijältä tuli samassa hengessä useita tutkimuksia yhdessä ja erikseen, kunnes Anselm Strauss julkaisi 1990 oppilaansa Juliet Corbinin kanssa teoksen Basics of Qualitative Research. Tämä teos aiheutti Straussille ja Glaserille täydellisen välirikon. Tai ehkä siinä vain kulminoitui jotain jo aiemmin kytenyttä. Glaser kirjoitti 1992 kipakan ”vastineen” Basics of Grounded Theory Analysis: Emergency vs. Forcing. (Ohut 129-sivuinen kirjanen maksoi 1990-luvun puolivälissä 450 mk!) Siinä on perusteltua ja selväjärkistä tekstiä, jonka väitteisiin on helppo yhtyä, mutta teos on katkeruuden maustama.

Nyttemmin Anselm Strauss on kuollut, ja Barney Glaser esiintyy silloin tällöin maailmalla. Hän julkaisi 2001 teoksen The Grounded Theory Perspective: Conceptualization Contrasted with Description, johon on tullut myös jatko-osa The Grounded Theory Perspective II: Description’s Remodeling of Grounded Theory.

Oman suuntauksensa tueksi Barney Glaser on perustanut The Grounded Theory Instituten.

Mitä nimi ’Grounded Theory’ tarkoittaa?

’ground’ englannin kielen verbinä tarkoitta
• laskea alas tai maahan
• perustaa, perustella esim. väitteet
• pohjustaa, opettaa alkeet
• jättää kotiarestiin :-)

Nimessä ’grounded’ on ikään kuin lyhenne siitä ajatuksesta, että teoria on aineistolla perusteltu. Onhan se myös siinä mielessä ”alas laskettu”, että ainakin menetelmän kehittäjien lähtökohta oli maanläheinen. Toivottavasti menetelmä on kuitenkin jo päässyt kotiarestista. Tämä merkitys ei varmaankaan ollut Glaserin ja Straussin mielessä alkujaan, mutta pitkään menetelmää on mollattu ja kyseenalaistettu, onko se tieteellinen menetelmä ollenkaan. Nykyään se kelpaa monille aloille ja monenlaisiin tutkimuskohteisiin periaatteessa oikein hyvin, mutta toteutukset eivät silti välttämättä aina ole hyviä. Se onkin toinen juttu.

’Theory’ tietenkin tarkoittaa teoriaa, mutta siitä ei pidä päätellä, että kaikki mitä menetelmällä tuotetaan, ilman muuta täyttäisi teorian kriteerit ainakaan ankarassa tieteenfilosofisessa mielessä. Teoria-sanaa käytetään moninaisilla tavoilla. Jos seurataan Barney Glaserin linjaa, joka nimenomaan vastustaa kaikenlaista todentamista, voisi sanoa, että analyysin tuloksena on malli, joka saattaa saavuttaa teorian statuksen, jos se saa vahvistusta myöhemmissä tutkimuksissa.

Opinnäytetyön tekijöiden käytössä GT on ollut lähinnä laadullisen aineiston analysoinnin johtolanka. Jos analyysin tulokset jäsennetään hyvin, pienenkin tutkimuksen tuloksena voi olla käsitteellinen malli tutkitusta ilmiöstä.

Tavallisimmin Grounded Theory -nimi on suomennettu ’aineistopohjainen teoria’ tai sitten vain puhutaan suomeksikin Grounded Theorysta.

Hyvä tietää ennen työhön ryhtymistä

GT sopii sellaisiin tutkimuskohteisiin, joista ei vielä ole olemassa teoreettista ja jäsentynyttä tietoa mutta josta sellaista tarvitaan esim. ammatillisen päätöksenteon tueksi tai perustutkimukseksi. Alunperin menetelmä kehittyi ihmisiä tutkivan sosiologian piirissä, mutta sitä on sovellettu mitä erilaisimpiin kohteisiin. Käsitteellistämisen etenemistapa ei aseta rajoituksia sille, mitä tutkimuskohde tai aineisto ontologisilta ominaisuuksiltaan on.
Tutkimusaineisto voi olla missä muodossa tahansa. Menetelmää on käytetty tavallisimmin kvalitatiivisten aineistojen analysointiin, mutta mikään ei estä käyttämästä myös kvantitatiivisia aineistoja. Aineistosta täytyy joka tapauksessa voida tehdä käsitteellistäviä tulkintoja, ei esim. tilastollisia. Tilastollisissa tulkinnoissa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta GT:n idea on paljastaa käsitteellisiä suhteita eikä määrällisiä kuvauksia tai todennäköisyyksiä.

Teoreettinen kirjoittaminen vaatii syvällisempää tulkintaa ja korkeampaa käsitteellistämistä kuin kuvaus. Datan analyysi ja tulkintaprosessi onkin olennaisesti juuri käsitteellistämistä ja suhteiden luomista (paljastamista) käsitteiden välillä. Vaikka GT:ssa varoitetaan pelkästä ilmiön kuvaamisesta (vs. käsitteellistäminen), on kuitenkin hyvä tietää ja muistaa, että kuvaamistakin on erilaista. Tiheä kuvaus (thick description) tarkoittaa nimenomaan teoreettisesti valveutunutta kuvausta ilmiöstä, joka itse asiassa on yksi tapa käsitteellistää (Geertz 1973).

Tutkimusongelman lähtökohta
– joku ehdottaa – esim. liittyminen johonkin tutkimushankkeeseen
– kirjallisuus
– henkilökohtainen tai ammatillinen kokemus.
Ongelmanasettelun ehdot
– joustavuus ja vapaus
– alussa väljästi määritelty, tarkentuu tutkimuksen kuluessa
– mieluummin teemat kuin tarkat kysymykset.
Teoreettinen herkkyys
– teoria- ja dokumenttikirjallisuus
– ammatillinen kokemus
– henkilökohtainen kokemus
– analyysiprosessi
herkistävät sille, mistä ilmiössä on kysymys.
Teoreettinen herkkyys
auttaa tutkijaa käyttämään henkilökohtaista ja ammatillista kokemusta sekä kirjallisuutta luovasti. Teoreettinen herkkyys on kykyä nähdä se, mikä on tärkeää aineistossa ja tulkita se oikein = antaa sille merkitys, niin että ilmiöstä syntyy ymmärrys. Hyvä teoria [tieteellinen tutkimus] syntyy luovuuden ja työelämässä ja opiskelussa saatujen taitojen vuorovaikutuksesta.
Herkistävä käsite (sensitizing concept) on sellainen tutkimuskirjallisuudesta saatu käsite, joka auttaa lukemaan aineistoa teoreettisesti = näkemään yksittäisessäkin tapauksessa jotain käsitteellistä/teoreettista, ts. itseään yleisempää.
Prosessin aikana oppii
– tekemään kysymyksiä aineistosta
– tekemään vertailuja
– tekemään hypoteeseja
– kehittämään miniteorioita käsitteistä ja niiden välisistä suhteista
Tieteellisen luovuuden kontrolli
– ajoittain askel taakse päin ja tarkistus: Sopiiko tämä idea yhteen todellisuuden kanssa?
– skeptinen asenne: tulokset ovat väliaikaisia ja tarkistettavia
– aineiston keruun ja analysoinnin vuorottelu, vinoumien havaitseminen.
Kirjallisuuden käyttö
– kirjallisuus voi stimuloida teoreettista herkkyyttä
– kirjallisuudesta voi saada hyödyllisiä käsitteitä (vs. aineistopohjaiset käsitteet, molempia voi käyttää)
– antaa toisen käden tietoja ilmiöstä
– ohjaa aineiston täydentämiseen (theoretical sampling)
– täydentää validointia.

Analyysin tekeminen

Avoin koodaus
= ensimmäisen vaiheen käsitteellistäminen
(Oletetaan nyt, että tulkitsija lukee tekstiksi kirjoitettua aineistoa, mikä on ehkä yleisintä.)
– Datasta tulee esiin seikka, joka tulkitaan ja sille annetaan käsitteellinen nimi = ilmaus, joka kuvaa esiin tullutta asiaa yleisemmällä tasolla.
– Jos datasta tulee esiin samantapainen asia eri tavoin ilmaistuna, se voidaan koodata samaan kategoriaan, samaan käsitteeseen kuuluvaksi.
– Kategorioille siis annetaan käsitteellinen nimi, joka voi tulla tutkimuskirjallisuudesta, muusta ammattiasiantuntemuksesta tai se voi olla aineistopohjainen eli in vivo -nimitys.

Tämä avoimen koodauksen selitys on yksinkertaistus. Esim. Straussin ja Corbinin teoksessa asia on selitetty paljon pitemmin ja monimutkaisemmin. Asiaan ensimmäistä kertaa tutustuvaa ei myöskään lohduta se, että eri teoksissa, joissa muut selittävät Grounded Theorya, asiasta esiintyy terminologian käytön suhteen jonkin verran ristiriitaisiakin versioita. Tässäkin pätee se hyvä yleisohje, että valitsee sen linjan, joka itsestä tuntuu mielekkäältä ja omaan tutkimukseen sopivalta, ilmoittaa lähteet ja kertoo, miten niitä soveltaa, ja lopuksi on yksimielinen edes itsensä kanssa eli johdonmukainen oman tutkimuksensa alusta loppuun.

Dimensio
– Samaan kategoriaan kuuluvat käsitteet voivat ominaisuuksiensa (properties) puolesta asettua dimensiolle.
– Aina näin ei tapahdu. Jos esimerkiksi informantit ovat aivan yksimielisiä jostain asiasta, aineistosta saa kehitellyksi käsitteen kuvaamaan ilmiötä mutta ei saa esiin vaihtelua ilmiön sisällä. Ominaisuudet eivät siis asetu dimensiolle vaan kasautuvat muulla tavalla.

Esimerkki kahden keskeisen käsitteen dimensiosta ja käsitteiden keskinäisestä suhteesta huumeiden käyttöä koskevasta tutkimuksesta (Strauss & Corbin 1998, 141)

Käsityötieteen tutkimuksista ehkä havainnollisimmin aineistosta löytyneet käsitteet ja niiden ominaisuudet on tuotu esiin Anna-Marja Ihatsun tutkimuksessa Craft, art-craft or craft-design?: In pursuit of the British equivalent for the Finnish concept ”käsityö”.
Ihatsu on jatkanut saman menetelmän käyttöä myöhemmissäkin tutkimuksissaan, mutta tässä julkaistussa gradussa asia on minusta aloittelijan näkökulmasta erittäin havainnollinen.

Aksiaalinen koodaus (axial coding)
– Kuten Seale (1999) on huomauttanut, tässä ei ole kysymys koodauksesta samassa mielessä kuin avoimessa koodauksessa.
– Tässä vaiheessa luodaan yhteydet edellisessä vaiheessa saatujen käsitteiden/kategorioiden välille.
– Tutkija havaitsee samaan ilmiöalueeseen liittyvät yhteydet, syy-yhteydet, väliintulevat yhdistävät tekijät, jne.
– Keskeistä on huomata, mitkä ylemmän tason käsitteet luonnehtivat avoimessa koodauksessa luotuja käsitteitä.
– Vaikka vaiheet tässä esityksessä ovat peräkkäin, käytännössä asiat tapahtuvat tutkijan mielessä ainakin osittain samanaikaisesti.
Havainnollistava esimerkki 1.

Selektiivinen koodaus
= ydinkategorian (core category) valinta (löytäminen) ja sen suhteuttaminen muihin kategorioihin
– suhteiden validointi
– niiden kategorioiden kehittely, jotka näyttävät puutteellisilta.


Ydinkategoria = ilmiön keskeisin osa, johon muut kategoriat integroituvat.
Useissa eri yhteyksissä korostetaan sitä, että GT-tutkimusprosessissa pitäisi löytyä vain yksi ydinkategoria, joka kokoaa yhteen kaiken muun.
Ydinkategorian suhden muihin kategorioihin voi ilmetä eri tavoin. Joissakin tutkimuksissa se voi olla kuten yläkäsite, jonka alle kaikki muu asettuu. Mutta voi käydä myös niin, että aineisto paljataa ilmiöstä jonkinlaisen selvän ylimen, mutta ydinkategoriaa ei silti voi luonnehtia yläkäsiteekksi, jonka alle muut käsiteet voisi luonevasti sovittaa. Näin on seuraavan linkin takana olevassa esimerkissä, jossa ydinkategoria on ilmiön keskeinen ominaisuutta, jonka ympärille muut luodut kategoriat asettuvat. Ydinkategoria on kuin keskuspaalu tai sarana, jonka varassa ilmiö muine ominaisuuksineen ”pyörii”.
Visualisointi ei ole GT-tutkimuksen raportoinnille välttämätöntä, mutta se kyllä saattaa havainnollistaa sitä, miten tutkija ilmiön jäsentää. Tutkimusten visualisoinneista ei käy ilmi ainoastaan se, millaisesta ilmiöstä on kysymys. Se kertoo myös siitä, miten tutkija on tulkinnut ydinkategorian olemuksen tai onko hän löytänyt sitä ollenkaan. Samoin visualisointi saattaa kertoa siitä, miten dimensionalisuus on tulkittu, tai siitä, että ilmiöstä ei ainakaan ao. aineiston avulla ole dimensioita löydettävissä. Grounded Theorya on sovellettu niin monilla tavoilla, että oikeaa mallia tuskin löytyy, lukuisia esimerkkejä sitäkin enemmän. Pääasiahan kuitenkin on, että menetelmä on auttanut paljastamaan jotain olennaista ilmiön luonteesta.
Havainnollistava esimerkki 2.

Teorian (mallin, tulkinnan) sitominen aineistoon (grounding)
– Verrataan teoriaa aineistoon.
– Tunnistetaan teoriaan sopimattomien tapaukset ja jäljitetään syyt.
– Täydennetään puutteellisia kategorioita.
Huom. Tässä tulee esiin laadullisen aineiston mainio ominaisuus ja tutkimuksen joustavan etenemisen mahdollisuus. Aukkoja voi täydentää eri vaiheissa, voi muuttaa suuntaa ja terävöittää analyysia. Tämä ei tarkoita sitä, että tutkija tekisi lopputuloksen mieleisekseen olemalla ”joustava”. Falskin tutkimuksen voi tehdä millä menetelmällä tahansa. Kysymys on siitä, että huomattuihin puutteisiin ei tarvitse jäädä jumiin, vaan niistä voi ottaa opikseen ja ryhtyä täsmentämään työtään valveutuneemmalla tavalla. Rehellinen tutkija pitää silti kaikki aineistossa olevat elementit mukana (ellei päätä rajata tutkimuskohdetta toisin), sillä keskeistä on se, että yksikin päinvastainen tapaus kumoaa käsitteellistyksen. Mitään ei tiputeta yli poikkeamana säännöstä. Numeerisessa aineistossa, joissa etsitään esim. yleisyyttä ja todennäköisyyttä, poikkeamia ei problematisoida samalla tavalla kuin tässä. Yleisyyden aste kerrotaan sitä varten kehitetyillä tunnusluvuilla. GT:ssa tutkijan asia on muuttaa kuvausta, jakaa syntymässä oleva kategoria uudelleen osiin tai muuttaa ilmiön käsitteellistä nimeämistä siten, että kaikki aineistossa olevat seikat tulevat mukaan.

Keskeisiä käsitteitä ja analysoijan työkaluja ovatkin:
Teoreettinen näyte (theoretical sampling)
– lisäaineisto, jota hankitaan sen perusteella, mikä näyttää olevan relevanttia kehittyvän teorian kannalta.
Aineiston kyllääntyminen (saturation)
– aineiston hankinta ei enää lisää tietoa = tuo mukaan uusia ominaisuuksia.

Conditional matrix
Strauss ja Corbin ovat esittäneet diagrammin, jonka avulla voidaan tarkastella sitä, millaisissa olosuhteissa ja kuinka laajasti ilmiötä on tulkittu.
Esim. mihin saakka sisäkehältä (yksilöistä ja pienyhteisöistä) ulospäin (kohti globaalia) tutkija uskoo teoriansa pätevän. Kansallista ilmiötä koskeva tutkimus ei välttämättä päde koko maailmaan, eikä kampustutkimus päde koko maahan jne. Kysymys on siis tutkimuksen yleistettävyydestä.

Conditional matrix (Strauss & Corbin 1998, 184).

Yleistäminen
Huomio, huomio, huomio:
Kysymys ei ole tilastollisesta yleistettävyydestä! Tutkimuksen loppuun ei pidä kirjoittaa mitään sen tapaista, että tutkimusta ei voi yleistää, koska aineisto on niin pieni. Sellainen puhe juontuu kvantitatiivisen tutkimuksen arvioinnista. Nyt kyseessä olevassa tutkimuksessa pitäisi olla lähtökohtaisesti selvä, että sellaista yleisyyttä ei tavoiteltukaan. Yleistettävyys arvioidaan käsitteellisellä tasolla, ja siinä aineiston antoisuudella, tutkijan tulkintakyvyllä ja oivaltavuudella on aivan keskeinen merkitys. On syytä pohtia sitä, onko löytynyt mitään sellaisia käsitteellisiä oivalluksia (pienestä tai isosta aineistosta), joiden avulla vastaavaa ilmiötä voitaisiin tarkastella ja jäsentää laajemminkin. Tämän asian ymmärtäminen ja pätevä pohtiminen tutkimusraportissa on yksi osoitus kypsästä tutkijuudesta. Uskaltakaa tulkita ja ehdottakaa itse, mihin asti tulkinta yltää ja millä perusteella.
Ks. Seale, C. 1999. The Quality of Qualitative Research. London: Sage. (Luku 7. Grounding Theory ja luku 8. Generalizing from Qualitative Research,

Havainnollistaminen (illustration)
– Lainaukset alkuperäisestä datasta havainnollistavat tutkijan tulkintaa ja käsitteellistä kuvausta tutkitusta ilmiöstä. Lainauksia, olivatpa ne sitten kuvia tai tekstisitaatteja, kannattaa käyttää säästeliäästi. Niiden on todella tarkoitus havainnollistaa lukijalle sitä, millaista data on, ja tehdä tulkinta uskottavaksi ja seurattavaksi. Jos sitaatteja alkaa olla yhtä paljon kuin tutkijan omaa tekstiä, herää kysymys, jättäkö tutkija tulkitsemisen lukijalle vai täyttääkö hän tyhjää tilaa.

Minun tietämän mukaan vain Jouni Tuomi ja Anneli Sarajärvi suhtautuvat nurjamielisesti tutkimusraportin havainnollistamiseen sitaatein. (Teos on Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi, ei siis erityisesti GT-teos). Peruste ei ole ihan selvä. Niitä käytetään ja sopii käyttää edelleenkin tarkoituksenmukaisella tavalla.
Havainnollistava sitaatti voi tulla myös tutkijan omasta memosta.
Memo = tutkijan muistiinpano, joka auttaa validoimaan tutkimusta ja havaitsemaan käsitteiden välisiä yhteyksiä.

Täydennystä ja kommentteja Glaserin (1992) pohjalta (osittain myös kertausta)


• GT-tutkijalta edellytetään analyyttistä etäisyyttä tutkimuskohteeseen.
• Tutkijalla tulee olla hyvä käsitteellinen kyvykkyys. Jos sitä ei ole, ei GT onnistu. Käsitteet ”nousevat”(emerge) datasta, mutta ne eivät nouse itsestään, ne täytyy oivaltaa. Pelkkä kuvaus ei tuota niin korkeatasoista tietoa, että se vastaisi tieteellisyyden vaatimuksia.
Teoreettinen herkkyys viittaa tutkijan tietoihin, ymmärrykseen ja taitoihin. Se on kykyä kehittää käsitteitä.
• Hyvin rakennettu teoria täyttää neljä kriteeriä: sopivuus (= sopii aineistoon, empiriaan), toimivuus, relevanssi ja muunneltavuus.
Sopivuus = ekologinen validiteetti = tutkittavat tunnistavat siitä todellisuuden.
Toimivuus = teoria selittää suurimman osan siitä ilmiöstä, jota se koskee.
• Hyvällä GT:llä on ne ominaisuudet, jotka täyttävät minkä tahansa tieteellisen teorian kriteerit: niukkuus (tai tiiviys) ja kattavuus (parsimony and scope).
• Glaserin mielestä GT-tutkimuksen tulos on ehdottomasti vain hypoteesi. GT-tutkijan asia ei hänen mielestään ole testata, toimiiko teoria. Glaserilla tuntuu olevan oikein testauskammo. Enin osa katkeruutta ilmeneekin juuri siinä, että hän syyttää Straussia testaamisesta.
• Toinen asia, josta Glaser syyttää Straussia on pakottaminen. Glaser: ”Truth is stranger than fiction or emergent is stranger than forced.” Datasta ei saa pakotta esiin mitään väkisin tai siihen ei saa väkisin soveltaa mitään ulkopuolista käsitettä. Kaiken täytyy antaa tulla esiin (emerge) datasta.
• GT on yleinen metodologia. Se ei ole sidottu tieteenalaan eikä tiedonhankintatapaan. (Sitä käytetäänkin juuri sellaisissa tapauksissa, joissa teoriaa ei vielä ole ja tieto on hajallaan eri muodoissa.)
• GT sopii poikkitieteellisiin tutkimuksiin, koska käsitteellistämisen avulla siinä voidaan yhdistää erilaisia perspektiivejä.
• GT-tutkimuksessa on elintärkeää, että tutkija lähtee tutkimusalueelle ilman tutkimusongelmaa. Esim. haastattelukysymysten täytyy olla niin avoimia, että ne maksimoivat pakottamattoman tiedon määrän. Huom. Ei ihmisiltä silti voi kysyä mitä tahansa ”kerro kaikki” -tyyliin. Tutkijalla täytyy olla teemat tai kohdealueet (focus), jolla pääsee alkuun. Glaser on yltiöinduktivisti, joka ei itse kuitenkaan pystynyt selittämään (Helsingissä 21.5.2001), miten tutkimus tapahtuu, jos ei aiheesta tiedä mitään.
• Tutkijan täytyy ajatella teoriaa, mutta puhua normaalia kieltä ilman teoreettisia pakotuksia. Glaser: ”Think theory, speak English.”
• Integraatio (=sisäinen yhtenäisyys), saturaatio (kyllääntyminen) ja tiheys (empiiristen tapausten runsaus) tekee GT:sta uskottavan ja helpon muunnella uusissa olosuhteissa.
• Integroituminen on sitä, että kategorioiden väliset suhteet tulevat esiin. Se vain tapahtuu, koska tutkittava ilmiö on maailmassa integroituneena. GT paljastaa (discover) sen, miten ilmiö on maailmassa. Todellisuus ei ole tutkijan luomus, mutta tutkija paljastaa sen muille luomalla siitä teoreettisen jäsennyksen.
• GT-tutkijan on oltava tarkkana siinä, että hän ei vain nimeä ilmiöitä GT-metodin nimissä, vaan että hän todella käsitteellistää tapauksia ja niiden välisiä suhteita. (Siis jos vain lajittelee dataa, ei synny tiedettä! Tiede operoi käsitteillä. )
• Käsitteellistämisessä on jatkuvasti varottava ennakkokäsityksiä ja maltettava ”kuunnella” huolellisesti dataa.
• Työn kuluessa jokaista datan osaa verrataan jo kehitettyihin käsitteisiin. Niillä käsitteellisillä nimillä, tai kuvauksilla, joita kategorioille annetaan, täytyy olla analyyttista kykyä. Ts. käsitettä ja uutta tapausta vertaamalla täytyy voida päätellä kuuluuko uusi koodattava tapaus jo käyttöön otetun käsitteen /koodin alle (siis samaan kategoriaan) vai onko kehitettävä uusi käsite.
• Tutkijan on muistettava kaiken aikaa, että se mikä datasta tulee esiin, saadaan hänen tulkintansa välityksellä. Datassa voi olla tyhjiä aukkoja (gaps), joita tutkija ei voi täyttää esim. omalla teoreettisella tiedolla asiasta, esim. oletuksella siitä, mitä siinä kohtaa pitäisi olla. Epäsystemaattisuus kuuluu elämän ilmiöihin ja GT on GT vain jos perustuu dataan.
• Huomaa ero siinä, johtuuko aukko esim. haastattelussa siitä, että asiaa ei ole kysytty, kysymystä ei ole ymmärretty vai siitä, että asialla ei ole merkitystä haastatelluille. Tai dokumenttiperäisessä aineistossa – onko asiasta dokumentteja olemassakaan vai eikö niitä ole osattu hakea.

Teorian yleisyystaso
Edellä oli jo puhetta tutkimuksen yleistettävyydestä siinä mielessä, että tutkija arvioi, mihin saakka hänen käsitteellistyksensä kantaa, mihin sitä voidaan soveltaa. Jos kehitellään todella teoriaa jostakin ilmiöstä, asiaa voidaan jäsentää vielä seuraavasti:

Substanssialan teoria (substantive theory) liittyy siihen ilmiöalueeseen, josta data on kerätty.
Formaalinen teoria taas on kehitetty (tai löydetty, discovered) tutkimuksen käsitteelliseltä alueelta. Se on yleisempi ja selittää useampia ilmiöitä.
Glaserin mukaan formaaliteoriassa on nimenomaan kysymys käsitteellisen tason nostamisesta. Se, että tutkitaan useita substanssialueita ei auta, jos käsitteellinen taso pysyy samana.
Straussin ja Corbinin mukaan taas ero on siinä, että formaalista teoriaa varten täytyy tutkia useampia tilanteita.
RKS: Todellisuudessa toimintatapa saattaa löytyä näiden näkemysten yhdistelmästä. On nostettava käsitteellistä tasoa, mutta eipä liene haittaa siitä, jos oikein tutkii muutakin kuin yhtä asiaa eikä vain päättele ja väitä sen tuottaman tiedon sopivan muuallekin.

Substanssialueeseen liittyvästä teoriasta voidaan (yrittää) tehdä formaalinen teoria uudelleenkirjoittamismenetelmällä (rewriting). Kirjoitetaan sama teksti uudelleen käyttämättä tutkitun alueen spesifiä terminologiaa ja korvataan ne yleisemmillä käsitteillä.

Tiede, käsitteet ja kieli

Kun edellä olen puhunut pitkään käsitteistä ja käsitteellisyydestä, saattaa syntyä kuva tieteestä jonakin elämälle etäisenä ja ”hienona” rakennelmana. Näin ei tarvitse olla, eikä käsitteellinen kuvaus parhaimmillaan ole vaikeaselkoinen eikä hämärä. Päinvastoin, hyvä teoreettinen teksti osoittaa oivallusta ja saa muutkin ihmiset oivaltamaan saman, kun he jäsentävät reaalimaailman ilmiöitä tutkijan tarjoamien käsitteiden avulla. Tieteellisessä tekstissä ja puheessa käytetään yleiskielestä poikkeavia sanoja, mutta niiden maksimoiminen ei tee tutkimuksesta ja tutkijasta uskottavaa. Tieteellisellä jargonilla, kiemuraisella oppineelta kuulostamisella, voi hämätä vain harvoja, ja pahimmillaan sillä voi karkottaa mahdollisesti kiinnostuneet ihmiset tieteen ääreltä kokonaan.

Kertaukseksi: Mikä tekee Grounded Theorysta Grounded Theoryn?

Usein GT mainitaan laadullisten aineistojen analysoinnin yhteydessä kertomatta kuitenkaan tarkasti, onko kyseessä sama asia vai jotain samantapaista. Jo pelkästään Straussin ja Gorbinin teoksen yläotkikko Basics of Qualitative Research antaa ymmärtää, että kysessa on laadullinen tutkimus yleensä. Vasta alaotsikko grounded theory procedures and techniques kertoo tarkasti, mistä on kysymys.

Laadullista tutkimusta voi tehdä olematta GT:n jäljillä ollenkaan. Laadullisen tutkimuksen ongelmat voi johtaa vaikka yhdestä ainoasta teoriasta tai laajasta joukosta tutkimuskirjallisuutta, mutta GT-tutkija ei tee niin.
• GT-tutkija lähtee aineistosta.
• GT etenee induktiivisesti. Aineiston pienimpiä mahdollisia merkityksen sisältäviä osasia vertaillaan toisiinsa ja mietitään, kuuluvatko ne samaan käsitteeseen vai onko niitä varten luotava uusi käsite (koodi). Sitten läsikäsitteille luodaan yläkäsitteitä. Tutkijalle voi tietenkin tulla oivallus käsitteiden välisistä yhteyksistä ja mahdollisista yläkäsitteistä milloin tahansa, mutta periaatteessa kulkusuunta on alhaalta ylöpäin.
• GT-tutkimuksen keskeinen tunnusmerkki on ydinkategoria ja sen selvä esiintuominen tutkimusraportissa. Kaikissa laadullisissa tutkimuksissa ei ole sellaista.

Miksi Grounded Theorya on vaikea soveltaa opinnäytetyöhön?

Opinnäytetöiden, kuten muidenkin tutkimusprosessien, keskeinen osa on tiedonhaku ja muiden tutkimusten tuntemuksen osoittaminen. Opinnäytetöissä edellytetään myös alan kirjallisuutta, vaikka tutkimus olisikin menetelmäpainotteinen ja tutkija osoittaisi syvällistä ja monipuolista menetelmäkirjallisuuden tuntemusta ja loistavaa käsitteellistämiskykyä. Pelkkä aineisto ja menetelmäkirjallisuus eivät riitä.
Ratkaisuehdotuksia:

• Varmaankin haasteellisin tie on osoittaa alan kirjallisuudella, että aihetta ei ole tutkittu ja että siksi juuri on sijaa aineistoon perustuvalle lähestymistavalle. Tähän samaan menettelyyn voisi liittää joltakin muulta alalta vastaavanlaisen teorian kehittelyn kuvauksen. Se olisi oikein Barney Glaserin hengessä etenemistä. Hän nimittäin on sitä mieltä, että ei pidä lukea tutkimansa aiheen kirjallisuutta vaan hyviä teorioita, jotta oppii rakentamaan teorioita. Vaativaa sekä opinnäytteen tekijälle että ohjaajalle!
• Turvallisempi tapa on tehdä ensin aineistoon perustuva tutkimus ja keskusteluttaa sitten omia tuloksia tutkimuskirjallisuuden kanssa. Jos ei mitään lue etukäteen tai analyysin rinnalla, on olemassa kuitenkin vaara, että keksii pyörän uudestaan. Barney Glaser ohittaa täysin tämän näkökohdan, mutta opinnäytteen arvioijat eivät ohita. Paha juttu.
• Realistisinta voi olla, ettei yritä tehdä ”puhdasoppista” GT-tutkimusta ollenkaan vaan myöntää ja kertoo kirjallisuuden ja jo olemassa olevien käsitteiden osuuden analyysissa. Tällaista menettelyä on kuvannut Jari Eskola artikkelissa Laadullisen tutkimuksen juhannustaiat. Laadullisen aineiston analyysi vaihe vaiheelta (2001). (Artikkelissa käytetyt termit ovat kiusallisen epähavainnoolisia, mutta asian pitäisi siitä selvitä.) Vaikka tutkimus ei olisi sataprosenttisen iduktiivinen, tutkija voi silti hyötyä GT:n periaatteista esimerkiksi panostamalla tosissaan ilmiön käsitteellistämiseen ja jopa mallintamiseen. Se ei ole ollenkaan tavallista opinnäytteissä, vaikka siihen voisi rohkeasti ryhtyä. Tällöin voisi myös miettiä, onko ilmiöstä osoitettavissa ydingategoria. Tutkimus muistuttaisi silloin pitkälti GT:a, vaikkei olisisikaan yltiöinduktiivinen.
•Keksi lisää hyviä ratkaisuja ja lähetä niitä tähän jatkoksi.

GT:n ideasta on siis hyötyä laadullisen aineiston, varsinkin suuren tekstiaineiston, hallinnassa, johon Atlas/ti-ohjelmakin soveltuu parhaiten. Ohjelma ei kuitenkaan ole GT-tutkimuksen edellytys, ehdoton apu kylläkin, koska GT:n ja Atlas/tin logiikka sopivat yhteen aina yhteenkuuluvien koodien visuaalista havainnollistamista myöten.

GT-kirjallisuus

Glaser, Barney. 1978. Theoretical Sensitivity. Mill Valley: Sociology Press.

Glaser, Barney. 1992. Basics of Grounded Theory Analysis: Emergency vs. Forcing. Mill Valley: Sociology Press.

Glaser, Barney. 2001. Grounded theory perspective: conceptualization contrasted with description. Mill Valley: Sociology Press.

Glaser, Barney. 2002. The Grounded Theory Perspective II: Description’s Remodeling of Grounded Theory. Mill Valley: Sociology Press.

Glaser, Barney & Strauss, Anselm. 1999 (1967). The discovery of grounded theory: strategies for qualitative research. New York : Aldine de Gruyter.

Strauss, Anselm. & Corbin, Juliet. 1990/1998. Basics of Qualitative Research: grounded theory procedures and techniques. Newbury Park: Sage.

Strauss, Anselm. & Corbin, Juliet. 1994/2000. Grounded Theory Methodology. An Overview. Teoksessa Norman Denzin & Yvonna Lincoln (toim.) Handbook of Qualitative Research. Thousand Oaks: Sage, 273–234. (Tämä on muutenkin erittäin suositeltava mammuttiteos, josta löytyy apua moneen menetelmäongelmaan.)

Muuta asiaan liittyvää hyödyllistä kirjallisuutta

Alasuutari, Pertti. 1993/1999. Laadullinen tutkimus. Tampere: Vastapaino.

Eskola, Jari. 2001. Laadullisen tutkimuksen juhannustaiat. Laadullisen aineiston analyysi vaihe vaiheelta. Teoksessa Juhani Aaltolan &Raine Valli (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin II. Näkökulmia aloittelevalle tutkijalle tutkimuksen teoreettisiin lähtökohtiin ja analyysimenetelmiin. Jyväskylä: PS-kustannus. (Suositeltava teos muiltakin osin.)

Kinnunen, Merja & Löytty, Olli (toim). 2002. Tieteellinen kirjoittaminen. Tampere: Vastapaino.

Seale, C. 1999. The Quality of Qualitative Research. London: Sage. (Luku 7. Grounding Theory ja luku 8. Generalizing from Qualitative Research, mutta suositeltavaa luettavaa muutenkin ja kuuluu sitä paitsi tutkintovaatimuksiin.)

Tuomi, Jouni & Sarajärvi, Anneli. 2002. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Helsinki: Tammi.

Esimerkkitutkimukset, joihin viitattaan tässä tekstissä

Ihatsu, Anna-Marja. 2002. Making Sense of Contemporary American Craft. Joensuun yliopiston kasvatustieteellisiä julkaisuja # 73.

Ihatsu, Anna-Marja. 1998. Craft, Art-craft or Craft-design? In pursuit of the British equivalent for the Finnish concept ’käsityö’. Joensuun yliopisto. Kasvatustieteiden tiedekunnan tutkimuksia julkaisuja # 69.

Ihatsu, Anna-Marja. 1996. Craft, Art or Design? In pursuit of the changing concept of craft. Techne Series. Research in Sloyd Education and Crafts Science A: 1/1966. Vaasa: NordFo.

Koskennurmi-Sivonen, Ritva. 1998. Creating a Unique Dress. Helsinki: Akatiimi.