Pikkuväki-lehti 4.2002 (16.08.2002): 

                         ALLE KOULUIKÄISET UUSMEDIAN PYÖRTEISSÄ

 Tietokoneen hinnalla saa päiväkotiin monta autokuormallista savea. Kumpi on siis parempi hankinta?Sitä yritti selvittää lastentarhanopettajakoulutuksen lehtori Jyrki Reunamo. Yhtä ja oikeaa vastausta oli vaikea löytää.

 Uusmedian vaikutus lapsiin on vielä niin tuntematonta, että ilmiön äärellä moni ammattikasvattajakin on ymmällään. Juuri kun tavallisen median vaikutuksista aletaan päästä jyvälle, on ryhdyttävä pohtimaan uusmedian merkitystä lapsen elämässä. Uusmedia käsittää niin kännykät, playstationit, tietokonepelit, cd-romput kuin internetin mahdollisuudetkin. Lastentarhanopettajakoulutuksen lehtori Jyrki Reunamo näkee uusmedian vaikutuksissa paljon hyvää, mutta myöntää olemassaolevat ongelmatkin.

- Televisio-ohjelma etenee omaa vauhtiaan, sen kulkuun lapsi ei voi vaikuttaa. Uusmedia taas voi olla vuorovaikutteista. Eron huomaa kun seuraa ryhmää lapsia vaikka katsomassa videota, ja toisaalta vaikkapa pelaamassa tietokonepeliä. Videolla saadaan lapset hiljaa katsomaan ohjelmaa. Tietsikan ääressä taas lapset keskustelevat, neuvovat, kysyvät, kokeilevat ja ovat paljon yhteistyössä. Tietokoneen kanssa puuhailu päiväkodeissa on sosiaalinen tapahtuma. Harvoin koneen ääressä istuu vain yksi lapsi, vaan lapset ratkovat asioita yhdessä. 

 TIETOKONE PALVELEE LASTEN ERITYISTARPEITA

Reunamo antaa ymmärtää, että hän hankkisi tietokoneen päiväkotiin lasten käyttöön. Esimerkiksi erityistä tukea tarvitsevat lapset hyötyvät tietokoneesta. Vaikkapa dysfaatikoille, aistivammaisille tai liikuntarajoitteisille tietokone on oiva apuväline. Reunamo kokee tärkeäksi sen, että lapsi pääsee vaikuttamaan asioihin yhdessä muiden lasten kanssa. Tietokone avaa tähän yhden väylän. Aikuisille internet on hyvä väylä, josta löytää esimerkiksi ammatillisen kehittymisen kannalta tärkeää tietoa. Ja onhan aikuisten hyvä tietää, mitä internetissä on tarjolla.

- Tietokone on yksi tapa olla vuorovaikutuksessa. Näyttää siltä, että tietotekniikka ei useinkaan ole lapsille sosiaalinen uhka. Se on paremminkin yksi uusi tapa olla yhteydessä muihin ja saada aikaan jotakin, jota porukassakin arvostetaan. Ihmissuhteisiin liittyvä kömpelyys ja muun maailman sulkeminen näkyy suorana tietokoneen vaikutuksena vain harvoin. Yleensä tietokoneen kanssa taitava lapsi on aktiivinen ja taitava lapsi muutenkin. Lapsen sosiaalisuus ei ole kuitenkaan suoraan tietokoneen käytön seuraus tai ansio. Tietokonetta ei nähdäkään enää ihmevempeleenä, joka ratkoo kaikki ongelmat. Tietsikka onkin ehkä muuttumassa yhdeksi välineeksi muiden joukossa.

                Reunamon mielestä tietokone on väsymätön ja monipuolinen opettaja. Tietokoneella voi tehdä paljon ja monenlaisia asioita. Sillä voi tehdä yksinkertaisia harjoituksia, eikä se väsy koskaan. Toisaalta tietokone antaa mahdollisuuden luoviin toimintatapoihin, lapset voivat tehdä monenlaisia asioita. Lukemaan ja kirjoittamaan oppimistakin voivat erilaiset lapset opiskella omaa tasoaan vastaavasti. Eriyttäminen on helppoa.

Eikä aikuisen tarvitse pelätä omaa huonoa osaamistaan. Lapset opettavat mielellään toisiaan ja onhan se hienoa, että lapset voivat opettaa aikuisiakin. Sitä enemmän lapsi rohkaistuu tekemään asioita, mitä enemmän aikuinen arvostaa hänen osaamistaan. Aikuisen ei ole syytä peitellä osaamattomuuttaan, vaan nauttia peittelemättä lasten tarjoamasta asiantuntevasta uusmediaopetuksesta.

UUSMEDIAA VAI EI?

Mutta tietokoneella tuotettu lumiukko ei tunnu samalta kuin oikea lumiukko. Tietsikalla tehtyä lumiukkoa ei voi maistaa, haistaa tai siitä henkivää kylmyyttä ei voi aistia. Tietsikalla lumiukkoa tehdessä ei tarvitse pinnistää lihaksiaan läheskään yhtä runsaasti kuin raskaita lumipalloja päällekkäin aseteltaessa. Ei siis liene kuitenkaan syytä siirtyä ainakaan laajemmassa mitassa pihassa tehdyistä lumiukoista tietsikalla tehtyihin lumiukkoihin.

Tietotekniikka kehittyy edelleen nopeaa vauhtia ja uusia muotoja ja sisältöjä tulee koko ajan. Reunamon mukaan aikuinen, joka ei halua olla tekemisissä tietotekniikan kanssa, tai ei halua saattaa lapsia sen kanssa tekemisiin, on hankalassa tilanteessa. On totta, että lapselle on olemassa tärkeämpiäkin asioita kuin tietokone. Näitä ovat esimerkiksi syli ja  riittävän pysyvät ihmissuhteet. Toisaalta kasvattajan pitäisi kuitenkin jostain saada aikaa tutustua teknologiaan, koska se on kasvava osa tätä maailmaa, jossa elämme. Jos uusmedia on joka tapauksessa iso osa lapsen elämää, aikuisten tulisi olla mahdollisimman tietoisia asiaan liittyvistä vaaroista ja mahdollisuuksista.

- Emme saisi työntää päätä pensaaseen. Silloin menetämme mahdollisuuden vaikuttaa kehitykseen. Toisaalta emme tiedä tulevaisuutta. Tietokoneiden merkitys ainakin nykyisessä muodossa voi olla pian jo menneen talven lumia. Se saattaa näyttää piankin vanhanaikaiselta muotivillitykseltä. Silloinhan kasvattajan on turha uhrata energiaa moisille kotkotuksille, kun lapsi nimenomaan tarvitsisi kiireetöntä ja luottamuksellista yhdessäoloa. Onhan näitä muoti-ilmiöitä ennenkin tullut ja mennyt. En osaa antaa vastausta siihen miten paljon meidän kasvattajien olisi uusmediaan satsattava. Itse suosisin vanhaa kunnon kohtuullisuuden periaatetta, Reunamo pohtii.

Mitä pienempi lapsi, sitä enemmän hän on kiinni tässä ja nyt hetkessä. Pieni lapsi on aistiensa vietävissä. Vasta vähitellen hän oppii pitkäjänteiseksi ja karaistuu elämän kolhuissa ja iloissa. Mitä esimerkiksi etäisyyksien kutistuminen internetin myötä vaikuttaa lasten maailmaan? Internetin ja muiden uusmediavälineiden välityksellä pääsee reaaliajassa maapallon toiselle puolelle. Etäisyys häviää internetissä. Pienen lapsen tapa olla tässä ja nyt aistimassa ja vaikuttamassa välittömään ympäristöönsä näyttää siirtyneen uusmedian myötä entistä enemmän myös aikuisten maailmaan. Millaisessahan maailmassa me pian elämme, jos annamme tänä päivänä tutun ”heti mulle kaikki” mentaliteetin vapaasti rehottaa, Reunamo kysyy.

  KOSKA TUTUSTUA UUSMEDIAAN?

 Mikä on paras aika aloittaa tietokoneen käyttö? Mielipiteitä on monia, mutta onko olemassa yhtä ja oikeaa vastausta? Jyrki Reunamon mielestä lapsi vailla tietokonetta voi jäädä osattomaksi monesta hauskasta ja hyödyllisestä asiasta. Mutta jo seuraavassa lauseessa hän myöntää, ettei sellainen lapsi syrjäydy, joka on tottunut osallistumaan. Käytännössä tietotekniikka voi olla positiivinen asia jo vauvalle. Näppäimistöä on hauska paukuttaa ja katsoa miten kuvat vaihtuvat ruudulla, tai miten tietsikan ääniin voi vaikuttaa. Lapsi voi pelata tai touhuta tietokoneen kanssa yksinkin, se usein vain vahvistaa lapsen itsenäisyyttä, mutta aikuisen on kuitenkin oltava koko ajan kuulolla, miten lapsi tilanteen kokee. Reunamon mielestä alle kouluikäisen ei olisi hyvä kuluttaa koneen ääressä liian pitkiä aikoja yhteen menoon, varsinkaan päivittäin. Reunamon mielestä tutustumisen voi aloittaa niin aikaisin kuin lapsella suinkin on asiaan kiinnostusta. Mutta uppoutumista uusmediaan tulee varoa ainakin niin kauan kuin lapsen aistit ja mieli ovat vielä kehittymässä. Kaikkea uusmediaan ja lapsen kehitykseen liittyvää ei ole vielä selvitetty, mutta on selvää, että pelkkään silmän, korvan ja käden yhteistyöhön perustuva uusmedia antaa vain kalpean aavistuksen todellisuudesta. Pihalla kuraa monipuolisesti tutkinut lapsi on valmiimpi kohtaamaan tulevaisuuden haasteet kuin hiiri kädessä uusimpia ohjelmia opiskellut lapsi, kärjistää Reunamo.

Reunamo kehottaa vanhempia tutustumaan tietokoneeseen yhdessä lapsen kanssa. Lapset ovat erilaisia. Yhdelle lapselle tietokoneen käyttö voi olla elämää rikastava lisä. Toiselle lapselle tietokone voi taas olla väline, joka vain lisää hänen tuhoavaa maailmaansa. Aikuisen on tiedettävä, mitä lapsi tietokoneen parissa touhuaa, vaikka hän ei olisikaan itse aina paikalla. Pelikoneiden kanssa on oltava vielä tietokoneita tarkempi, Reunamo tähdentää. Uusmedia ei saa toimittaa lapsenvahdin virkaa.

- Joillekin lapsille tietokone on vaarallinen. Yksinäisen lapsen uppoutuminen pitkiksi ajoiksi tietokoneen ääreen on ongelmallista, Reunamo toteaa. Samoin vaikkapa aggressiivisuudelle altis lapsi on myös vaarassa, jos hän joutuu tai pääsee pitkiksi ajoiksi itsekseen pelikoneen ääreen. Tietokone on lapselle yksi väylä kehittää ja toteuttaa asioita, kun opimme antamaan sille kuuluvan arvon. Mikä tietotekniikan arvo sitten on, se on vielä näkymättömissä, Reunamo myöntää.

                                                                                                 Teksti ja kuva
Päivi Romppainen

 Jyrki Reunamo luennoi Valtakunnallisessa kasvatusyhteistyöseminaarissa
“Minä kasvattajana - arki, arvot ja media” 22.3.2002
Järvenpään Seurakuntaopistolla