Joukokylä on pirteä kylä Puolangan pohjoisosassa. Joukokylässä ja sen lähitienoilla on asuttu satoja vuosia vaarojen päälle raivattujen peltojen ja niittyjen äärellä ja kauas avautuvien maisemien äärellä. Aktiivinen kylätoiminta ja talkoohenki ovat taanneet kylän elinvoimaisuuden säilymisen. 

Kylätoiminta

Kylätoiminta on Puolangalla vilkasta. Joukokylä ja Suolijärvi ovat molemmat äskettäin julkaisseet laajan kyläkirjan, ja kyläyhdistykset ovat olleet vahvasti mukana eri kesätapahtumien ja kerhotoiminnan suunnittelussa. 

Joukokylän kyläkauppa on Suomen vanhimpana kyläläisten itse omistamana kyläkauppana menestynyt hyvin. Kaupan yhteydessä toimii myös asiamiesposti ja huoltoasema. Myös Joukokylän ala-asteen tulevaisuus näyttää vahvalta. Erilaiset kyläprojektit etenkin sienten hyödyntämisen muodossa ovat osoittaneet ennakkoluulottomuutta.

Kulttuurimaisema

Puolangan tyypillisintä kulttuuriympäristöä ovat vaarakylät peltoineen ja laidunmaineen. Joukokylässä sijaitseva Kempasvaara edustaa hyvin kainuulaista vaara-asutusta ja on valittu valtakunnallisesti arvokkaaksi maisemakokonaisuudeksi. Vaaralta näkee kauas aina viiden kunnan alueelle. Hoidetut niityt, kedot ja hakamaat ovat tärkeitä myös luonnon monimuotoisuuden kannalta. Kulttuuriympäristön vaaliminen edellyttää menneisyyden maiseman kunnioittamista, aktiivista vaalimista ja asukkaiden osallistumista. 

Kulttuuriympäristön eräs ominainen piirre ovat myös vanhat saari- ja kylähautausmaat, jotka syntyivät tarpeesta saada vainajat nopeasti haudatuksi tarvitsematta kuljettaa heitä monien kymmenien kilometrien päässä sijaitseviin kirkkomaihin. Suolijärvellä sijaitsee yksi tällainen saarihautausmaa.

Historia ja murre

Puolangan ensimmäisiä asuttajia olivat metsästävät ja keräilevät lappalaisia, joista kertovat edelleen useat paikannimet. Puolanka merkitsee lapin kielessä palopaikkaa. Joukokylä ja Puolanka mainitaan kartoissa ensimmäisen kerran 1600-luvulla, jolloin alueen asuttajina olivat erityisesti savolaiset. 

Nykyinen Puolangan murre kuuluukin savolaismurteiden pohjoiseen ryhmään. Vaikutteita on saatu sekä idästä että lännestä, ja paikkakunnalle on kehittynyt omaleimainen puheenparsi. Sanonnoissa ja kuvaavissa ilmaisuissaan kieli on harvinaisen rikasta, ja perinteistä murretta puhuvien kanssa on lystikästä keskustella.

Kylätoiminnan aktiivisuus näkyi vuoden 2000 sienifestivaalien järjestämisessä.

Lato Kempasvaaran päällä. Ympärillä aukeavat laajat pellot ja niityt. Takaoikealla näkyy myös nykymaatalouden elementtejä maisemassa.

Joukokylän harratelijateatterin eläytyvä esitys Joukokylästä vuonna 2050. Näytelmä esitettiin vuoden 1998 sienifestivaaleilla.
 
 

Kempasvaraan on rakennettu Joukokylän yhdistyksen varoilla näkötorni, josta voi ihailla maisemia. Alakuvassa näkymä näkätornista pohjoiseen.