Paluu pääsivulle
Big bang

Evolutionistien lausuntoja evoluutioteoriasta


(Omistan kopiot alla lainatuista artikkeleista. Voin lähettää kopioita lainauksien asiayhteyttä epäileville.) 

Ei välittömiä havaintoja

    "...monet biologit ovat langenneet ajattelemaan, että voimme "nähdä" evoluution tapahtuvan. Pääasiallinen syymme olettaa evoluutiota tapahtuneen pitkien aikajaksojen kuluessa menneisyydessä perustuu omana aikana näkemiemme trendien ekstrapolatioon... Yhdenkään havainnoitsijan elinaikana ei ole voitu todeta kehitystä Darwinin tarkoittamassa mielessä " (David B. Kitts, "Paleontology and Evolutionary Theory", Evolution, Vol. 28, September 1974, p.466). 


Ei tunnettua kehityksen mekanismia

    "Reduktionistiset  evoluutiogeneetikot, kuten Richard Dawkins, pitävät eliöitä geenien lisääntymiskanavina ja jopa määrittelevät evoluution 'geenifrekvenssin vaihteluna ajan funktiona' . Kuten Mayr osoittaa, tällainen reduktionismi on hitaasti poistumassa muodista, kun biologit tajuavat eliöiden olevan kiinteitä kokonaisuuksia, joissa monet erilaiset geenit vuorovaikuttavat monimutkaisilla tavoilla... Perinteisesti ajattelevat uusdarwinistit ovat epäonnistuneet näkemään mitään eroa perinteisen luonnonvalinnan ja 'species sorting'-ajatuksen välillä. Kun lukee alan kirjallisuutta, on selvää, että vastapuolet puhuvat toistensa ohi, koska heillä on perusteellisesti erilaiset käsitykset maailmasta. Perinteisesti ajattelevat uusdarwinistit lähtevät liikkeelle reduktionistisesta näkemyksestä, joka ei kykene näkemään lajeja kokonaisuuksina, edes kaiken sen todistusaineiston jälkeen, joka on kerätty. Vastakkainen leiri näkee hierarkisesti järjestäytyneen maailman, jossa kullakin tasolla on oma todellisuutensa. Niin kauan kuin tämä perustavaa laatua oleva eroavaisuus on argumenttien pohjana, kumpikaan puoli ei pysty vakuuttamaan toista edes kaikkein selvimmillä esimerkeillä.

    Enemmän on kuitenkin vaakalaudalla kuin lajien todellisuus. Jos 'species sorting'-teoria on totta, niin lajien tasolla toimivat prosessit (makroevolutiiviset prosessit) eivät välttämättä ole samoja kuin yksilöiden ja populaatioiden tasolla toimivat prosessit (mikroevolutiiviset prosessit). Toisin sanoen makroevoluutio ei ehkä olekaan suuremman mittakaavan mikroevoluutiota. Banaanikärpäskokeiden vuosikymmenten jälkeen mielenkiintoisimmat evoluutioilmiöt voivat olla tutkittavissa vain fossiiliaineistossa tai sikiötutkimuslaboratoriossa. Kun taistellaan julkaisuista, maineesta ja tutkimusrahoista, perinteisen ajattelun evoluutiobiologien tutkimusyhteisö ei halua nähdä itseään yht'äkkiä tarpeettomana biologian mielenkiintoisimpien kysymysten suhteen. Toisaalta paleontologit ovat alkaneet hankkiutua eroon nöyrästä alamaisuudestaan evoluutiobiologian suhteen ja painottavat fossiiliaineiston tärkeyttä tutkittaessa ilmiöitä, jotka tapahtuvat liian suuressa mittakaavassa, jotta biologit näkisivät ne. Koko evoluutiobiologia on selvästi käymis- ja muutostilassa. Kiinalaista sanalaskua lainatakseni: elämme mielenkiintoisia aikoja." (Donald R. Prothero, "Punctuated Equilibrium At Twenty: A Paleontological Perspective", Skeptic, 3/1992, ss.38-47)
     

    "Kaikki tieteenalat näyttävät kiertävän kehää, aikakausista, jolloin useimmat kysymykset näytetään tiedettävän aikakausiin, jolloin kukaan ei ole edes varma, ovatka kysymykset oikeita. Tämä on tilanne kehitysbiologiassa. Kaksikymmentä vuotta sitten Mayr, kirjassaan Animal Species and Evolution, näytti osoittaneen, että jos evoluutio on palapeli, niin ainakin kaikki reunapalat ovat paikoillaan. Mutta tänään olemme vähemmän luottavaisia ja koko ala on mitä jännittävimmässä käymistilassa. Evoluutiota vaivaavat ulkoa päin tieteen vastustajien näykkivät väitteet, ja sisältä päin alaa näykkivät kehitysmekanismin ymmärtämistä vaikeuttavat geneettisten ja kehitysmekanismien ongelmallinen sisäinen monimutkaisuus ja uudet keskeistä mysteeriä - itse lajiutumista - koskevat kysymykset." (Keith S. Thomson, "The Meanings of Evolution", American Scientist, Vol. 70, September/October 1982, p.529). 


Aukot fossiiliaineistossa

    "Oli miten oli, kukaan todellinen evolutionisti ei käytä fossiileja todisteina kehitysopin tueksi ja luomista vastaan..." (Mark Ridley, "Who Doubts Evolution?", New Scientist, Vol. 90, June 25, 1981, p.831).

    "Useimpien fossiilien historiassa on kaksi piirrettä, jotka erityisesti ovat ristiriidassa gradualismin kanssa:
    1. Stasis. Useimmissa lajeissa ei tapahdu muutoksia niiden maapallolla olon aikana. Ne ilmestyvät fossiilikerrostumaan hyvin samanlaisina kuin katoavat siitä. Muodonmuutokset ovat tavallisesti rajoitettuja ja päämäärättömiä.
    2. Äkillinen ilmestyminen. Paikallisesti laji ei kehity asteittain, jatkuvasti muuttuen suhteessaan esi-isiinsä; se ilmestyy hetkessä ja 'täysin valmiina'."
    (Stephen J. Gould, "Evolution's Erratic Pace", Natural History, Vol.86, May 1977, p.14)

    "Huolimatta suurista lupauksista, että paleontologia tarjoaa välineen "nähdä " evoluutio, se on tuottanut muutamia ilkeitä vaikeuksia, joista pahamaineisin on "aukkojen" olemassaolo fossiiliaineistossa. Evoluutio vaatii välimuotoja aukkoihin ja paleontologia ei tarjoa niitä.Aukkojen täytyy siten olla fossiiliaineiston kiinteä ominaisuus. Darwin kiinnitti "Lajien synnyssä" yhden kappaleen verran huomiota tähän ongelman. Hän selittää "geologisen aineiston puutteet" lähinnä jatkuvien sedimenttikerostumien puutteella ja eroosiolla. Darwin myös toivoi, että jotkut aukot täyttyisivät uusien fossiililöytöjen tuloksena. Mutta suurin osa aukoista oli olemassa sata vuotta myöhemmin ja muutamat paleontologit eivät enää halunneet selittää niitä pois geologisesti. Simpson oli kuuluisin heistä." (David B. Kitts, "Paleontology and Evolutionary Theory", Evolution, Vol. 28, September 1974, p.467). 

    Se, että välimuodot ovat äärimmäisen harvinaisia fossiiliaineistossa, on edelleen paleontologien kauppasalaisuus. Oppikirjojamme somistavissa Evoluutiosukupuissa on faktaa vain oksien haarautumiskohdissa ja kärjissä: loppu on päätelmiä, joskin järkeviä, ei todisteita fossiileista. Kuitenkin Darwin oli niin paljon naimisissa gradualismin kanssa, että hän perusti koko teoriansa näkyvän fossiiliaineiston kieltämiseen: 
    "Geologinen aineisto on äärimmäisen epätäydellinen ja tämä tosiasia selittää suurelta osin, miksi emme ole löytäneet kaikkia sukupuuttoon kuolleita ja eläviä elämänmuotoja pienin askelein yhdistäviä välimuotoja. Joka hylkää nämä näkemykset geologisen aineiston luonteesta, voi oikeutetusti hylätä koko teoriani." 
    Darwinin argumentti on edelleen useimpien paleontologien suosima pakotie hämmentävästä fossiiliaineistosta, jossa on niin vähän evoluutiota nähtävissä." (Stephen J. Gould, "Evolution's Erratic Pace", Natural History, Vol.86, May 1977, p.14)

    "On kulunut 120 vuotta Darwinin ajoista ja ymmärryksemme fossiiliaineistosta on kasvanut suuresti. Meillä on nyt 250000 fossiilia, mutta tilenne ei ole muuttunut paljoa. Evoluutioaineisto on yhä yllättävän hankala ja ironisestimeillä on jopa vähemmän esimerkkejä evoluution välimuodoista kuin Darwinin aikaan. Tarkoitan tällä, että jotkut evoluution klassiset fossiilitodisteet, kuten hevosen evoluutio Pohjois-Amerikassa, on täytynyt hylätä tai muotoilla uudelleen tarkentuneen tiedon tuloksena. Se, mikä näytti mukavalta pieneltä kehitykseltä kätettävissä olleen suhteellisen pienen tietomäärän valossa, nyt näyttääkin hyvin paljon monimutkaisemmalta ja paljon vähemmän gradualistisemmalta." (Raup, D. (1979), "Conflicts Between Darwin and Paleontology," Field Museum of Natural History Bulletin, vol. 50 (1), p. 25)

    "Sitä tosiasiaa, että fossiiliaineisto kokonaisuudessaan ei näyttänyt sopivan vallitsevaan malliin evoluutioprosessista - esimerkiksi välimuodot ja miljoonia vuosia kattavat, vähitellen muuttuvat kehityslinjat puuttuvat - selitettiin halukkaasti fossiiliaineiston puutteellisuudella. Toisin sanoen, kun oletettu evoluutioprosessi ei sopinut fossiiliaineistoon, jonka sen oletettiin saaneen aikaan, fossiiliaineisto tuomittiin "vääräksi".  Kyseessä on kehäpäätelmä: Ensin tulkitaan fossiililöydöt kehitysteorian ehdoilla. Sitten tarkastellaan tulkintaa ja todetaan , että se vahvistaa kehitysteorian. Se todellakin vahvistaa sen - vai mitä? ...paleontologia tutkii nyt mitä se todella löytää, ei sitä mitä sille kerrotaan, että sen pitäisi löytää. Kuten hyvin tiedetään, useimmat fossiililajit ilmestyvät kerrostumiin yht'äkkiä, pysyvät muuttumattomina miljoonia vuosia kadoten sitten äkisti - Gouldin ja Eldredgen 'punctuated equilibrium"-teoria." (Tom Kemp, "A Fresh Look at the Fossil Record", New Scientist, Vol. 108, December 5, 1985, p.67).


Ei näyttöä, että kemiallinen evoluutio olisi mahdollinen maapallolla

    "Väite, että ei vain biopolymeerit, vaan elävän solun toimiva ohjelma olisi voinut syntyä sattumalta maapallon alkuliemessä, on suuremman luokan hölynpölyä." (Sir Fred Hoyle, "The Big Bang in Astronomy", New Scientist, Vol.92, November 19, 1981, p.527)


Rekapitulaatioteoria

    "Downin päivinä rekapitulaatioteoria oli biologin paras opas eliöiden jakamiseen korkeampien ja alempien eliöiden sarjoihin. Sekä itse teoria että "tikapuulähestymistapa" eliöiden luokitukseen, johon teoria kannusti, ovat, tai niiden tulisi olla, kuolleita tänä päivänä." (Stephen J. Gould, "Dr. Down's Syndrome", Natural History, Vol.89, April 1980, p.144). 
     


Paluu pääsivulle
Big bang