tkaisukeskeinen lyhytterapia mielenterveys hulluus terapia terapia terapia terapia terapia

Paluu pääsivulle


Huuhaatieteiden esittely: Psykiatria



Ei yksimielisyyttä

  • "Hajaannus lisääntyy, kun siirrytään psykologiaan: behavioristit ja neuropsykologit halveksivat introspektiota, joka on tärkeä tietolähde hahmopsykologiassa, kliiniset psykologit luottavat kokemukseensa, jota joskus kutsutaan intuitioksi,...kun taas 'objektiivisemmat' koulukunnat sen sijaan käyttävät tarkasti muotoiltuja testejä. "
    Paul Feyerabend, Farewell to Reason, Verso, 1987, s.75


    "Mietin mielessäni joskus sitä, minkälaisen kuvan me psykiatrit annamme ulospäin omasta ammattikunnastamme ja työstämme. Kollegoille on varmasti käynyt selväksi se, että psykiatrian alalla ei vallitse yhtä oikeata oppia, vaan että alalla on erilaisia osittain toistensa kanssa ristiriitaisia koulukuntia. On psykoanalyyttistä psykiatriaa, biologista psykiatriaa, kognitiivista terapiaa, perheterapiaa, ratkaisukeskeistä lyhytterapiaa jne. Mutta jostakin syystä tämä iloinen pluralistisuus on ammattikunnassa marginalisoitu.",
    Psykiatrian erikoislääkäri Ben Furman, Suomen Lääkärilehti, 18-19/95.

Phoenixin konferenssi -85

  • Konferenssi Arizonan Phoenixissä kokosi maailman johtavat psykoterapian asiantuntijat kaikkien aikojen suurimmaksi alan tapaamiseksi ja psykoterapian Woodstockiksi mainostettuun kokoukseen. Konferenssi, nimeltään “The Evolution on Psychotherapy”, keräsi 7000 mielenterveyden asiantuntijaa eri puolilta maailmaa. Sieltä lähti maailmaan useita mykistäviä paljastuksia.


    Konferenssista raportoinut Time-lehti huomioi skitsofrenia-paneelikeskustelussa kolmen asiantuntijan neljästä kieltäneen ko. sairauden olemassaolon.
    "A Therapist in Every Corner," Time (Dec 23, 1985) 59.


    Phoenixin konferenssi oli “ristiriitaisten äänien baabel”,
    Toht. Joseph Wolpe, käyttäytymisterapian (behavioral therapy) johtava edelläkävijä Ann Japengan artikkelissa "Great Minds on the Mind Assemble for Conference," Los Angeles Times (Dec 18, 1985) 16.


Ei vastauksia

  • “Psykiatria on puolustuskannalla kaikilla rintamilla... Monet psykiatrit haluavat luovuttaa tavallisten, arkisten neurootikkojen hoidon psykologeille ja amatöörimäisille populaaripsykiatreille. Kaiken kaikkiaan, tarvitaanko suuritöinen lääketieteen tohtorin tutkinto... jotta voi jutella sympaattisesti ja kertoa potilaalle hänen olevan liian ankara itselleen? Jos psykiatria on lääketiedettä, miksi sen harjoittajilla ei ole esittää mitattavia tieteellisiä tuloksia kuten muilla lääkäreillä?

    Psykiatrit itse tunnustavat alansa usein maistuvan modernilta alkemialta täynnä outoja sanoja, hämäryyttä ja mystiikkaa, mutta perin vähän todellista tietoa...

    Kuten aina, psykiatrit itse ovat ankarimpia kriitikkojaan. Jo kauan alansa suorapuheisin edustaja Thomas Szasz väitti, ettei psyykkisiä sairauksia ole olemassa; on vain tavallisia elämän ongelmia. Toinen psykiatrian vastainen psykiatri E. Fuller Torrey myöntää, että on olemassa muutamia aivovammoja, kuten skitsofrenia, mutta sanoo niitä voitavan hoitaa vain kourallisella lääkkeitä, joita yleis- tai sisätautilääkärit voisivat määrätä... Sitä vastoin skotlantilainen psykiatri ja runoilija R.D. Laing on varma, että skitsofrenia on todellista ja tekee hyvää: se on eräänlainen psykedeelinen jumalilmestys, paljon normaalia kokemusta parempi.

    Jopa valtavirtaankin kuuluvat ammatinharjoittajat ovat epävarmoja psykiatrian kyvystä erottaa sairaat terveistä.”
    "Psychiatry on the Couch," Time (Apr 2, 1979) 74.


    Asian tekee ongelmalliseksi, että useimmat terapiat - mukaanlukien jotkut oudot terapiat - myös väittävät jonkinlaista paranemista kahdessa kolmasosassa potilaistaan. Kriitikot väittävät monien potilaiden menevän hoitoon traumaattisen kokemuksen (avioero, rakkaan läheisen kuolema) jälkeen ja ovat joka tapauksessa pakotettuja voimaan paremmin, kun shokkitila katoaa. Eräs tutkimus osoittaa ihmisten tilan parantuneen heidän pelkästään odottaessa pääsyä psykoanalyyttiseen hoitoon. Luultavasti pelkkä päätös hakeutua hoitoon auttaa.”
    "Psychiatry on the Couch," Time (Apr 2, 1979) 79.


    “Emme tule löytämään psyykkisten sairauksien syitä ja hoitokeinoja lähitulevaisuudessa.”
    Ross Baldessarini, psykiatri ja biokemisti tutkimuskeskus Mailmanissa, "Psychiatry on the Couch," Time (Apr 2, 1979) 82.


    “Nykytietämyksen valossa lääkärillä ei ole mitään keinoa tietää etukäteen, mikä terapia olisi kullekin asiakkaalle paras vaihtoehto. Kun eri hoitomenetelmiä on vertailtu keskenään, on toistuvasti todettu, että ne eivät tulosten kannalta poikkea juurikaan toisistaan. Käytännössä se minkälaista terapiaa potilaan katsotaan "tarvitsevan" riippuu lähinnä siitä, mitä koulukuntaa suositusta antava lääkäri edustaa. Pitkän terapian koulukuntaa edustavat lääkärit suosittavat asiakkailleen pitkiä terapioita ja "sitoutumattomat" pyrkivät suosittelemaan sellaista terapiaa, johon potilas voi hakea korvausta.“,
    Psykiatrian erikoislääkäri Ben Furman, Helsingin Sanomat 13.9.95

Phoenixin konferenssi -85

  • Laing “sanoi, ettei hän keksinyt mitään oleellista ihmissuhteisiin liittyvää ymmärrystä, jonka vuosisata psykoterapiaa olisi saanut aikaan. ‘En usko meidän edenneen Sokratesta, Shakespearea, Tolstoita tai edes 15-vuotiasta Flaubertia edemmäs.’ hän sanoi. Hän lisäsi: “En usko psykiatrian olevan edes tiedettä. Se ei ole kuten kemia tai fysiikka, joissa tieto kasaantuu ja tapahtuu edistystä.”

    Hän sanoi tämänhetkisessä henkilökohtaisessa taistelussaan masennuksen kanssa suosikkisävelmän (‘Keep Right on to the End of the Road’) hyräilemisestä olevan joskus suurempaa apua kuin mistään psykoterapian tarjoamasta.”
    Ann Japenga, "Great Minds on the Mind Assemble for Conference," Los Angeles Times (Dec 18, 1985) 5:1 and 17.


    “60-luvun opiskelijamellakoiden suosittu jäänne R.D. Laing säilyttää romanttisen mielipiteensä skitsofrenikoista julmaa kulttuuria uhmaavina urheina uhreina. Hänen mukaansa monet ihmiset diagnosoidaan skitsofrenikoiksi vain, koska he nukkuvat päivisin ja valvovat öisin. Skitsofreniaa ei ollut olemassakaan ennen kuin sana keksittiin, hän sanoi... Myöhemmin paneelikeskustelussa eräs nainen yleisön joukosta kysyi Laingilta miten hän hoitaisi skitsofrenikkoja. Laing hyppi ja huitoi 27 minuuttia ja lopulta tarjosi ainoan mahdollisen hoidon ihmisille, joita hän itse ei edes pidä sairaina: ‘Käsittelen heitä täysin samalla tavalla kuin ketä tahansa. Käyttäydyn huomaavaisesti ja kohteliaasti.’”
    "A Therapist in Every Corner," Time (Dec 23, 1985) 59.


Paluu pääsivulle