Takaisin Ajatusvarikolle - Back to the Thought Deposit
HAASTE - CHALLENGE
Dinoglyyfit
- Dinoglyphs - Esihistorialliset eläimet historiankirjoissa - Prehistoric Creatures Documented by the Ancient Man

TRIGONOGMATIIKKA - trigonogmatics - lukusymboliikka

Trigonometrian dogmatiikka - The dogmatics of trigonometry

Dogmatiikan trigonometria - The trigonometry of dogmatics

 Sekä heprean ja kreikan että latinan aakkosilla on myös numeerinen arvo. (Lue: aakkoset ovat samalla numeroita.) Vanhan Testamentin kopioinnissa oli käytössä tietokoneajan ohjelmien kopioinnissa uudelleen lämmitetty tarkistussumman menetelmä. Tämä tarkoittaa sitä, että joka rivin merkit lasketaan rivin päätteeksi yhteen tarkistussummaksi, jota verrataan kopion tarkistussummaan. Kun tooraa kopioitiin käsin, on kirjoitusvirheen sattuessa koko kopioinnin alainen kappale uusittava. Kopiointi on ollut kautta aikojen juhlallinen toimenpide, jonka suorittivat asialle vihkiytyneet miehet standardivälinein ja standardimitoin, siten ettei ”pieninkään piirto” (Mt 5:18) varmasti muuttuisi. Kopioinnin aikana piti käyttää tiettyä vaatepartta ja kirjainten välit oli mitattava, rivien väleistä puhumattakaan. Eräs todiste VT:n tekstin arkeologiselle luotettavuudelle on joidenkin kirjoitusvirheiden kopiointi. Vaikka jonkin sanan on voitu osoittaa tulleen väärinkopioiduksi jossakin historian vaiheessa, toistaa kirjuri toisensa jälkeen: ”kauki on hala”.

Modernistinen länsimainen maailmankuva tunnustaa vain ajan, luonnonlakien ja sattuman kolminaisuuden. Tästä poiketen Raamatusta nouseva maailmankuva ei pidä historiaa sattumanvaraisena, vaan Jumalan ohjaamana. Yksittäiset tapahtumat ovat tässä maailmankatsomuksessa kuin rakeita suuressa kuvassa. Daniel 8:13:ssa "eräs pyhä" kyselee toiselta historian tapahtumiin liittyvistä ajanjaksoista. Hepreankielisissä kirjoituksissa tämän enkelin nimeksi tai viraksi on mainittu palmoni, joka tarkoittaa "salaisuuksien numeroitsijaa" tai "ihmeellistä numeroitsijaa". Seuraava esitys perustuu pitkälti E.W. Bullingerin viime vuosisadan puolella kirjoittamaan kirjaan The number in Scripture, ellei erikseen muuta mainita.[1] En ole ottanut esitykseeni mukaan ns. gematrisia esimerkkejä, jotka perustuvat heprean ja kreikan aakkosten samanaikaisiin numeroarvoihin, syystä etten kykene arvioimaan väitteiden relevanssia.

 

Riippumaton ykkönen 

Heprealaisessa kontekstissa 1 on Jumalan luku. Yksi on riippumaton muista numeroista ja samalla muiden lukujen alku. Jumalalle itsenäisyys on kunnia, kun ihmisen kohdalla sama asia merkitsee syntiä, kapinaa ja häpeää. (Niin trendikäs käsite kuin riippumattomuus tänään onkin.)

"Minä olen ensimmäinen, ja minä olen viimeinen. Paitsi minua ei ole yhtäkään Jumalaa." (Jes 44:6. Kts. myös Ef 4:4-6; Jes 48:12,13; Jes 43:10,11 tai Ilm 1:11,17; 2:8 ja 22:13.) Juutalaisten uskontunnustusta (5 Moos 6 "Kuule, Israel, Herra sinun Jumalasi on yksi") luettaessa synagooga saattaa jäädä toistamaan sanaa yksi useiksi minuuteiksi. Hepreaksi lause kuuluu: "ShemA Israel, Jehovah, Elohenu, Jehovah, EchaD". (Se muistuttaa myös siitä, että väitteet Raamatun kahdesta keskenään ristiriidassa olevasta luomiskertomuksesta Jumalan eri nimineen - Jahve/Elohim - ovat ontuvia. Asiayhteydet, joissa keskeisiä Raamatun termejä käytetään ensi kertaa, ovat usein erityisen merkityksellisiä ja ikään kuin määritelmänomaisia.) Ef 4:4-6 listaa seitsemän ykseyttä: Yhden ruumiin, yhden Hengen, yhden toivon, yhden Herran, yhden uskon, yhden kasteen, sekä yhden Jumalan. Heprean sanat yhdelle on ”echad” tai abstraktimpi sana yacheed”. Jälkimmäinen sana mainitaan Raamatussa yhteensä 12 kertaa. Kaikkiaan koko Raamatussa ”yksi” esiintyy (noin) 1898 kertaa.

 

Kilpaileva kakkonen

Luku 2 kuvaa Raamatun asiayhteyksissä usein vastakohtaisuutta ensimmäiseen lukuun nähden. Toinen Henki, toinen evankeliumi tai toinen Kristus ovat negatiivisia ilmaisuja. Raamatun luomiskertomuksessa toinen luomispäivä, jona Jumala erotti taivaan ja maan, oli ainoa luomispäivä jona ei sanota: "Jumala näki, että se oli hyvä". Toisaalta kaksi muodostaa toistansa vahvistavan parin ja kaksi voi muodostaa liiton. Mooses sai kaksi laintaulua ja puhuessaan napista alkaneelle kansalle, kutsui hän todistajaksi kaksi asiaa: taivaan ja maan (5 Moos 4:26; 30:19). Kaksi on tavallaan ensimmäinen todellinen luku, josta kaikki vertaileminen ja vastakkain asetteleminen alkaa.

Raamatun toisessa jakeessa kerrotaan, miten maasta tuli autio ja tyhjä, filosofisesti tohu ja bohu hepreaksi. Lev. 14:4-7 kuvaa kuoleman ja elämän yhdistämistä ja mainitsee kaksi lintua ja kaksi vuohta. On kaksi todistuksen taulua ja kaksi todistajaa. Mt 7: 24-27 vertauksessa on kaksi perustusta, tuhlaajapoikavertauksessakin vanhempi veli. Gen 19 luvussa kuvataan kaksi enkeliä, kaksi ikää, kaksi tytärtä, kaksi luokkaa, kaksi asuinpaikkaa, kaksi tuhoutuvaa kaupunkia, kaksi asuinpaikkaa (talo ja luola), sekä tragedian päätteeksi kaksi lasta, Moab ja Ben-Ammi. Mt 7 on on hyvä ja paha puu, tyhmä ja viisas mies sekä kaksi velkojaa. On olemassa ensimmäinen ja toinen kirous, ensimmäinen ja toinen ihminen (Aadam ja Kristus), sekä ensimmäinen ja toinen kuolema. Gen 10:25 kertoo, miten Eberillä oli kaksi poikaa, joista Pelegin aikaan maa ”jakaantui” – minkä jakeen merkitystä jälkipolvet ovatkin sitten askarrelleet. Mooseksen laissa jokainen syytös piti vahvistaa kahden todistajan suulla. Niinpä ylösnousemuksestakin todisti kaksi enkeliä. Vedenpaisumuksesta varoitti sekä Eenok että Nooak. Erämaassa todistivat Mooses ja Aaron. Vakoojista oikean todistuksen todisti kaksi, Kaaleb ja Mooseksen seuraaja Joosua. Jaak 1:8 kertoo, miten kaksimielinen mies on epävakaa kaikilla teillänsä. Kaikkiaan luku kaksi esiintyy koko Raamatussa 808 kertaa.

 

Perustava kolmonen

Toisin kuin monesti luullaan, esiintyy oppi Jumalan kolminaisuudesta jo Vanhassa Testamentissa, vieläpä Genesiksestä - vieläpä sen ensimmäisestä luvusta alkaen. Vieläpä ensimmäisestä jakeesta. Ja ensimmäisestä sanasta. Vanha opettajani Seppo Mäki-Arvela kirjoitti loppiaisena 6.1.2005: ”Biblia alkaa: "Alussa loi Jumala taivaan ja maan. Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä." 1. Moos. 1:1,2. Oletko tietoinen, että jo tässä virkkeessä näkyy kolminaisuus. Ensimmäinen sana (be-)reshit, joka on käännetty alku-sanaksi, voidaan yhtä hyvin kääntää esikoinen ja ensimmäinen. Kol. 1:15-18 Paavali kirjoittaa: "Hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa. Sillä Hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu Hänen kauttansa ja Häneen,  ja Hän on ennen kaikkia, ja Hänessä pysyy kaikki voimassa. Ja Hän on ruumiin, se on: seurakunnan, pää; Hän, joka on alku, esikoinen kuolleista nousseitten joukossa, että Hän olisi kaikessa ensimmäinen.  Pauli! Et tee väärin, jos Raamatun ensimmäisen sanan yläpuolelle kirjoitat "Jeesuksessa." Seuraava sana on 'Elohim eli Jumala pluraalimuodossa ja virkkeen loppupuolella: Ruach 'Elohim eli Jumalan Henki eli Pyhä Henki”

Jos totta puhutaan, niin Raamatun ensimmäisissä luvuissa Jumalaan ei viitata lainkaan yksikkönä. Asia on aina ilmaistu monikossa: "Jumalat". Tietyissä piireissä ilmaisun tulkitaan viittaavaan polyteismiin (monijumalaisuuteen) alkumuotona yksijumalaisuuden uskonnon evoluutiossa. "Tehkäämme nyt ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme" - itsekseenkö Jumala puhelee? Monikollinen sanakäänne on aivan sama, kuin ensimmäisessä jakeessa: Alussa loi Jumala taivaan ja maan." "Taivaan" voitaisiin kääntää myös "taivaiksi", joihin Paavali viittaa kolmena kappaleena.* Serafit ylistävät Jumalaa Jesajassa ja Ilmestyskirjassa lausumalla kolmesti: "Pyhä, pyhä, pyhä". (Jes 6:3; Ilm 4:8.) Aaronin siunauksessa, jonka nimi on kristikunnassa väännetty Herran siunaukseksi, voidaan ripauksella hyvää tahtoa nähdä sama jako: "Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua. (Isä.) Herra valistakoon kasvonsa sinulle ja olkoon sinulle armollinen. (Poika.) Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan. (Pyhä Henki.)" (4 Moos 6: 23,24.)

Jumalan Poikaan ja Pyhään Henkeen viitataan Vanhassa Testamentissa säästellen, mutta viitataan kuitenkin. Luomiskertomuksen ohella ainoa paikka, jossa käytetään tyhjästä esiin kutsuvaa luomissanaa baaraa, on kuningas Daavidin tunnustaessa kätkettyjä syntejänsä: "Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulla uusi, vahva henki... äläkä ota minulta pois pyhää henkeäsi." (Ps 51:12.) Vaimoni ja pasifisti-ystäväni on vaikea ymmärtää, miksi Raamatun sankareista nimenomaan Daavid on Jumalan mielen mukainen mies.

Snl. 30:2-4 "Aagurin, Jaakeen pojan sanat, lauselma. Näin puhuu se mies: Minä olen väsyttänyt itseni, Jumala. Olen väsyttänyt itseni Jumala, ja menehdyn. Sillä järjetön olen minä mieheksi, ei ole minulla ihmisymmärrystä, enkä ole oppinut tuntemaan viisautta, tullakseni tuntemaan Pyhintä. Kuka on noussut taivaaseen ja astunut sieltä alas? Kuka on koonnut kouriinsa tuulen? Kuka on sitonut vedet vaipan sisään? Kuka kohdalleen asettanut maan ääret kaikki? Mikä on hänen nimensä ja mikä hänen poikansa nimi, jos sen tiedät?" Tekstissä puhutaan varsin suorin sanoin Jumalan Pojasta. Yksittäiset jakeet pitää ymmärtää asiayhteydessään, sanotaan. - On siis parasta lukea seuraavatkin jakeet: "Jokainen Jumalan sana on taattu; hän on niiden kilpi, jotka häneen turvaavat. Älä lisää hänen sanoihinsa mitään, ettei hän vaatisi sinua tilille ja ettet valhettelijaksi joutuisi." (Snl. 30:5-6.)

Uuden Testamentin kohdalla on tietenkin ilmeistä, että Jumalasta puhutaan Isänä, Poikana ja näiden persoonallisena Henkenä. Sielläkään asiaa ei silti tarkastella mitenkään systemaattisesti. Laajemmat oppirakennelmat aiheesta on kyhätty vasta kirkkojen seinien sisällä. Uudessa Testamentissakin Jumalan tahto ja olemus ilmaistaan keskustelujen lomassa ihmisten elämäntilanteisiin nähden, keskellä tapahtumien virtaa. Katekismuksen mukainen kysymys-vastaus -pedagogiikka oli toki varsin tuttua vanhalle juutalaisuudellekin, mutta Jumala oli ilmaissut itsensä kirjoituksissa ikään kuin rennommin. Israelin Jumalaa kutsuttiin Eläväksi Jumalaksi. (Taitava Raamatun selittäjä huomaa "Ihmisen Pojan" keskusteluiden suorastaan rakentuvan vakavahkossa mielenlaadussa esitetyn huumorin varaan, varsinkin julkisen toiminnan alkuvaiheessa.)

Mooseksen laissa otettiin sanasta miestä, sarvesta härkää. Jokainen syyte piti vahvistaa kahden tai kolmen todistajan suulla, jotta siinä olisi todistusarvoa. Kolme kuvaa tässä todistajien yhtäpitävyyttä ja ykseyttä. Kirjoituksiin viitattiin "lakina, profeettoina ja psalmeina". Kun Eliaa oli etsitty kolme päivää, katsottiin kiusankappaleen lopullisesti kadonneen (2 Kun 2:17). Kokonaiset ihmisryhmät esitetään usein kolmen henkilön kautta. Esimerkkejä ovat Seem, Haam & Jaafet; Aabraham, Iisak & Jaakob; Geersom, Koohat & Merari; Saul, Daavid & Salomo; Nooa, Daniel & Job sekä Sadrak, Meesak & Abednego (tai Danielin ystävien alkuperäiset heprealaiset nimet).

Lakia annettaessa koko Israel sitoutui siihen toistamalla kolme kertaa sanat: "kaikki, mitä Herra käskee, me teemme" (2 Moos 19:8, 24: 3, 7). Temppelin ympärillä oli kolme kammiota ja niin eteenpäin (1 Kun 7:24). "Niin pysyvät nyt nämä kolme: usko, toivo ja rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus", sanoo Paavali yllättäen Korinttolaiskirjeen kahdennentoista ja neljännentoista luvun välissä. Tämä kolmikko toistetaan viidesti. 1 Joh 2:16: "Sillä kaikki, mikä maailmassa on: lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole isästä, vaan maailmasta." Kiusauksetkin tuodaan siis esiin kolmittain. Egyptin vitsauksista viimeistä edellinen oli kolmen päivän pimeys, Joona oli "meripedon" vatsassa kolme päivää ja yötä ja Kristus nousi ylös kolmantena päivänä. Juutalaisuudessakin kolmas päivä tunnettiin pelastuksen ja ylösnousemuksen päivänä (Hoos 6:1-2). Vanhassa Testamentissa oli kolme vuosittaista pääjuhlaa: pääsiäinen, helluntai ja lehtimajanjuhla. Kolme kertaa vuodessa kaikkien Israelin miesten oli "näyttäydyttävä Herran, sinun valtiaasi, kasvojen edessä" (2 Moos 23:17). Salomon kerrotaan uhranneen rakennuttamassansa temppelissä polttouhreja ja yhteysuhreja kolmesti vuodessa (1 Kun 9:25). Temppelissä oli kolme osaa: esipiha, pyhä ja kaikkein pyhin. Kolmivuotiaat eläimet olivat Jumalalle erityisen otollisia uhreja (Gen 15:9). Profeetta Elia ojentautui kolmesti lesken kuolleen pojan ylitse rukoillessaan (1 Kun 17:21). Sama mies käski valuttaa kolme kertaa vettä sytytettävien puiden päälle kisatessaan Baalin profeettojen kanssa ennen rukoustaan (1 Kun 18:30-35). (En tiedä, juolahtiko Elian mieleen ajatus vedestä salaman ja sähkön johtajana.) Daniel rukoili jumalaansa kolme kertaa päivässä kielloista huolimatta (Dan 6:11). (Tämä maininta saattoi johtaa alkukristittyjen ja myöhemmin muslimien rukousaikoihin ja -mattoihin.)[2]

Taivaasta kuului kolmesti ”ääni” Jeesuksen julkisen toiminnan mittaan. Erämaassa koettelemus tuli kolmeen kertaan. Jeesus oli Tie, Totuus ja Elämä. Jeesus herätti kolme ihmistä kuolleista, hänet ristiinnaulittiin kolmantena hetkenä, ja pimeys ristillä riippuessa kesti 3 hetkeä. Ylösnousemus tapahtui kolmantena päivänä. Juutalaisuudessa oli kolme suurempaa juhlaa (pääsiäinen, helluntai ja lehtimajanjuhla). Lähetyskäskyssä on kolme osaa, Getsemanessa Jeesus rukoili kolme rukousta. Pietari kielsi kolmesti ja Jeesus kysyi asiaa Pietarilta kolmesti. Ilm 16:13-14 kertoo Hänestä joka ”oli, on, ja on tuleva”. Sama mies on ”uskollinen todistaja, ensimmäinen kuolleista nousseiden joukossa, ja maailman kuninkaiden prinssi”. Neljä ”olentoa” huutaa kolmeen kertaan ”Pyhä, Pyhä, Pyhä” Jumalan edessä, ja antavat Jumalalle ”kunnian, kirkkauden ja kiitoksen”. Pasuuna soi kolme kertaa, kolme sammakon kaltaista henkeä pääsee jonkun suusta, maata vaivataan kolmella vitsauksella ja kolme säätyä murehtii suuren Babylonin kaatumista, Ilmestyskirjassa. Jobilla oli kolme tytärtä ja kolme kaveria.  Nooalla oli kolme poikaa laivanrakennushommiin ja Aabrahamilla kolme vierasta joille Saara valmisti kolminkertaisen aterian (Gen 6 ja 18). Ex 8:29 piti mennä erämaahan kolmen päivän matkalle. Kolme päivää pääsiäislampaan lyömisen jälkeen ylitettiin Punainen Meri. Jordanin vesi jakaantui kaikkiaan kolmesti. VT:ssa on 3 ja UT:ssa 3 ylösnousemusta, seitsemännen ylösnousemuksen ollessa Kristuksen itsensä. Jeesus lupasi kolmessa yhteydessä herättävän häneen uskovan ylös kuolleista. Yövuoroja oli kolme ja Samuel kutsuttiin kolmesti (Tuom 7:19 ja 1 Sam 3:8). Elisa kumartui köyhän lesken pojan ylle kolmesti, ja kuollut poika aivasti seitsemästi. (Isäni isällä oli tapanaan sanoa ”Ensimmäinen hyvvää, toinen pahhaa, kolmas rahhaa” - ja isoanoppini jatkoi tästä: ”neljäs naimista.” Lopuista ei ole arkielämässä tietoa.

Täydellisyyden lukuja ovat juutalaisessa ajattelussa 3, 7, 10 ja 12, eli 7 kertaa 360, niin kutsuttu ”vuosiviikko”. Luku kolme mainitaan Raamatussa kaikkiaan 467 kertaa.

 Vaikka ajatus erityisestä luomisesta hyväksyttäisiinkin, kuulee toisinaan kyseenalaistettavan Luojan kolminaisuuden. Miksi juuri Raamatun Jumala? Eikö ainakin kolminaisuus ole teologien kyhäilemää monimutkaista dogmatiikan trigonometriaa? Pinnallisesti tarkasteltuna tämäkin oppi tuntuu Nooakin arkin tapaan väkisin keksityltä. Kannattaisiko sille kuitenkin uhrata toinenkin ajatus?

Luonto koostuu kolminaisuuksien kolminaisuudesta. Maailmankaikkeus ei ole osaksi tilaa, osaksi aikaa ja osaksi energiaa, vaan kaikkia näitä kokonaan ja yhtäaikaa. Nämä kolme tekijää muodostavat todellakin koko luomakunnan. Joku kysyy, eikö maailmankaikkeus muodostu myös aineesta, mutta aine on yksi energian muoto, kumpaa nimeä asiasta haluaakin käyttää. Tämän osoittaa esimerkiksi juutalaissyntyisen Albert Einsteinin laatiman yleisen suhteellisuusteorian kuuluisa yhtälö: E=mc2. Energia on siis massa kertaa valonnopeuden neliö, eli massa ja energia ovat ekvivalentteja. Käytännössä ilmiön voi havaita manipuloimalla suurten atomien ytimiä ydinvoimaloissa tai -pommeissa kun ainetta koossa pitävät, valtavat ydinvoimat, päästetään hallitusti irti fuusio- tai fissioreaktioissa. Teoriassa kilo mitä tahansa ainetta sisältää energiaa kahteensataan rahtilaivan Atlantin ylitykseen.

Käsittelemme ensin kolmesta tekijästä helppotajuisinta eli tilaa. Tila koostuu kolmesta ulottuvuudesta, jotka ovat kaikki yhtä tärkeitä ja täyttävät kaiken tilan. Matematiikassa tätä kuvataan kolmella muuttujalla x, y ja z, eli vaaka- pysty- ja syvyysakselilla. Tilan määrää eli tilavuutta ei lasketa lisäämällä nämä muuttujat toisiinsa, vaan kertomalla nämä toisillaan. Juutalaisten temppelin kaikkeinpyhin oli muodoltaan kuutio ja Ilmestyskirjan taivaallisessa kaupungissa lienee pilvenpiirtäjiä samasta syystä. Taivaallisen kolminaisuuden matematiikkakaan ei ole 1 + 1 + 1 = 1, vaan 1 x 1 x 1 = 1 kappaletta Jumalia. Tila määritellään aina yhden, verrataan kahden ja koetaan kolmen dimension kautta. Kahdella suoralla viivalla ei voi määrittää pintaa eikä kahdella pinnalla tilaa. Kolminaisuuden voi havaita myös ajassa. Aikaa kutsutaan neljänneksi ulottuvuudeksi. Aika koostuu menneisyydestä, nykyhetkestä sekä tulevaisuudesta. Jokainen osa pitää sisällään kaiken ajan, mutta on silti erillinen. Aineen kohdalla havaitsemme että näkymätön, vaikkakin kaikkialla läsnäoleva energia, saa aikaan (atomien) liikettä, joka koetaan ilmiöinä eli aineena. Saman kolminaisuuden voisi löytää myös aineen kolmesta olomuodosta (kaasu, neste ja kiinteä), joskin tämä jaottelu lienee rajoiltaan suhteellinen ja puhutaan myös plasmasta. (Kiinteän aineen muoto ei riipu säilytysastiasta. Nestemäinen aine ottaa säilytysastiansa muodon. Kaasumainen aine täyttää säilytysastiansa ja voidaan helposti puristaa pienempään tilavuuteen.)

Saman kolme yhdessä -periaatteen voi halutessaan löytää myös ihmisestä, mikäli hyväksymme raamatullisen ajatuksen ruumiista, sielusta (psyykkeestä) ja hengestä (iankaikkinen ja moraalinen tekijä, joka voi olla tai olla olematta yhteydessä Luojaansa ja joka eläimiltä puuttuu). Raamattu ei ennakkoluuloista huolimatta esimerkiksi väheksy ruumiillisuutta, vaan tiedostaa Sananlaskuissa psykosomaattiset sairaudet tai psykosomaattisen terveyden: "Älä ole viisas omissa silmissäsi. Pelkää Herraa ja karta pahaa. Se on terveellistä sinun ruumiillesi ja virkistävää sinun luillesi." Snl 3:7-8. Ylösnousemuksessakin saadaan ylösnousemuksen ruumis (1 Kor 15) ja niin edelleen.

Jokainen moraalinen teko taas koostuu teon motiivista, itse aktista ja teon seuraamuksista. Kausaalisuuden periaate taas kertoo syystä, tapahtumasta ja seurauksesta. Kieliopissa henkilöiden väliset suhteet määritellään kolmen persoonamuodon kautta. Ajatus, sana ja teko määrittävät ihmiskykyä, ja laatua kuvataan kolmella vertailun asteella. Kolmella päävärillä (sininen, punainen ja keltainen) - ja vain niillä - saadaan aikaan värien päättymätön paletti. (Huijaus piilee siinä että vaimoni piirustukynälaatikossa on sata puuväriä.) Tässä vertauksessa ainoa uupumaan jäävä ulottuvuus on kontrasti valkoisen ja mustan välillä.

Musiikissa tunnetaan kolmisointu sointujen kulmakivenä. Kolmesta sävelestä keskimmäisen voi kaunopuheisesti sanoa kuvaavan Poikaa ja mikäli se on alennettu, duuri vaihtuu molliksi ja kärsimykseksi. Matalimpaan säveleen ei kosketa, joten sen voi mieltää Isä-Jumalan symboliksi, isät kun ovat parhaassa tapauksessa vakaita ja muuttumattomia (1 Joh 2:12-14). Ylinousevasta ja vähennetystä sävellajista voisi johtaa hienosyisempiäkin symboliikkaa. Joidenkin kulttuurien musiikissa käytetään toki kvinttisointuja, mutta ne kuulostavat ontoilta.

Keskiajalla meni aika pitkään, ennen kuin kolmisoinnun pohjan muodostava terssi-intervalli hyväksyttiin konsonanssiksi eli sopu-, ei riitasoinniksi. Puhumattakaan siitä, että nykyiset duuri- ja molliasteikot vakiintuivat muita moodeja "paremmiksi" vasta samaisena renessanssi/varhaisbarokkiaikana.

Kvinttisointujen sijasta puhutaan kvarttirakenteisista soinnuista (kvartti on kvintin käänteisintervalli). Niitä toki käytetään, ehkä eniten 1900-luvun taidemusiikissa, mutta ei-eurooppalaisten kulttuurien kansanmusiikista puhuttaessa on otettava käyttöön täysin erilaiset asteikot ja viritysjärjestelmät, jotka todellakaan eivät perustu länsimaiseen kolmisointujärjestelmään. Vaikka euroviisuja kuunnellessaan niin voisi kuvitellakin.

 Aminohapoissa biologisesti merkitykselliset sivuketjut liittyvät aina alfa-hiileen, kemiallisen evoluution koejärjestelyjen koeputkessa mihin tahansa peptidiketjun/proteiinin kolmesta "selkärangan" hiilestä ns. raseemisessa seoksessa.

Edellä mainituilla väitteillä ei tietenkään vielä perustella mitään, mutta ehkäpä ne auttavat hyväksymään kolminaisuuden hieman luonnollisempana. Immanuel Kantin sanontaa lainatakseni: kolminaisuus on lähinnä "käytännöllisen järjen postulaatti.”

  

Maailman nelonen

Luku 4 viittaa Raamatussa maailmaan ja luomakuntaan. Usein nelonen näyttää koostuvan rakenteesta 3 + 1. On neljää ilmansuuntaa, neljää Eedenin virtaa ja neljää vuodenaikaa. Neljä evankeliumia on omistettu neljälle eri mentaliteetille ja niistä kolme on "yhteenkatsovia", kun taas Johannes kulkee omia polkujaan. Kansojen Taulussa kansat luokitellaan nelitasoisesti (Genesis 10:5, 20, 31) "maittensa, kieltensä, heimojensa ja kansakuntiensa mukaan". (Näitä neljää kokonaisuutta käytetään eri järjestyksessä toista ja neljättä ilmaisua lukuunottamatta.) Ilmestyskirja viittaa tähän sanoessaan Kristuksen ostaneen ihmisiä Jumalalle "kaikista heimoista, kaikista kielistä, kansoista ja maista" (Ilm 5:9). Ilmestyskirjan meri taas kuvannee maailman väenpaljoutta ja sieltä kuvataan nousevaksi neljä erinäköistä petoa neljän tuulen ajamina. Neljäs käsky liittyy luomakuntaan, samoin kuin neljäs aihe "Isä meidän" -rukouksessakin. "Elämän äiti" Eeva mainitaan Raamatussa neljästi: Gen 3:20; 4:1; 2 Kor 11:3 ja 1 Tim 2:13. Paratiisin joki haarautui neljään haaraan (Pison, Gihon, Hiddekel/Tigris ja Eufrat Gen 2:10-14). Skitsofreenikoksikin kehuttu Hesekiel, tuttavien kesken Hessu vaan, näki kerubeita. Niitä oli neljä. Niillä oli neljät siivet. Niillä oli neljät kasvotkin. Ex 27:1-2 kertoo pronssialttarilla alias vaskimerellä olleen neljä reunaa ja neljä sarvea. Ylipapin rintapanssarissa oli neljä  riviä jalokiviä Heimojen muistoksi (Ex 28:17-21). Tabernaakkelissa oli neljä verhoa, neljä väriä verhoissa ja neljänsorttista elukkaa uhrattavaksi. Mt 24:6-7 ja Ilm 6 kertovat neljästä tuomiosta, jotka saadaan niskaan maailmassa: Sotaa on, nälkää on, ja tauteja ja maanjäristyksiä. Kaksitoista apostolia, jotka luetellaan kahdessa listassa evankeliumeissa ja yhdessä listassa Apostolien teoissa, on jaettu neljään kolmen ryhmään, joissa yksittäisten henkilöiden paikka voi vaihdella jonkin verran, mikä korostaa itse lukumäärien merkitystä. Roomalaiskirjeessä sana luomakunta on mainittu neljää kertaa lähes peräkkäin (Rm 8:19-22). Daniel paitsi selitti, myös kertoi ilmeisesti unensa unohtaneelle kuningas Nebukadnessarille mitä tämä oli unessaan nähnyt. Sekä unessa kuvapatsaasta, että Danielin omassa unessa neljästä pedosta eri elementtien kerrotaan kuvaavan eri aikoina vallitsevia neljää suurta maailmanvaltaa (Dan 2:37-40, 7:1-7). Osuvampi nimi kylväjävertaukselle olisi maaperävertaus, sillä siinä ihmisten asennetta sinne tänne maailmaan kylvettyyn evankeliumiin kuvataan neljän maaperän kautta. (Tien vierus, kallioperä, orjantappurat ja hyvä maa.) Paavali mainitsee esimerkkeinä fyysisen maailman erilaisista elämänmuodoista neljä sorttia: ihmisten, karjan, lintujen ja kalojen "lihan" (1 Kor 15:39).[5] Numero nelonen esiintyy Raamatussa 305 kertaa, siis useammin kuin ehdoilla voi suorittaa.

 

Vahvistettu vitonen

Luku 5 koostuu Raamatun symboliikassa usein rakenteesta 4 + 1. Jos neljä kuvaa ihmisen maallista heikkoutta, yksi siihen lisättynä kuvaa taivaallista vahvistusta. Raamatussa myös numeroiden monikerroille näytetään toisinaan annettavan sama merkitys kantalukunsa kanssa. Vitonen on armon luku - kuten jo peruskoulussa opittiin.

Nooan nimi mainitaan viidennen kerran lauseessa: "Mutta Nooa sai armon Herran silmien edessä" (Gen 6:8). Ruutin nimi mainitaan viidennen kerran jakeessa: "Ja mooabilainen Ruut sanoi Noomille: 'Anna minun mennä pellolle poimimaan tähkiä jonkun jäljessä, jonka silmien edessä saan armon'" (Ruut 2:2). Daavidin nimen esiintyessä viidettä kertaa, kuuluu jae seuraavasti: "Anna Daavidin jäädä minua palvelemaan, sillä hän on saanut armon minun silmieni edessä" (1 Sam 16:22).[6] Paitsi Nooalla, myös messiaslinjan sukukunnan isällä Juudalla oli viisi poikaa. Genesis 15:9:ssä liitto Aabrahamin kanssa tehtiin viiden uhrieläimen kautta, koska Aabrahamillekin annettiin lupaus armosta, ei omien suoritusten ansiosta. Miestä koeteltiin vasta jälkeen päin. Aabraham sai uuden nimensä kutsun merkiksi lisäämällä Abramin keskelle heprealaisten aakkosten viides kirjain. Tässä yhteydessä Jumala esitteli itsensä ensi kertaa nimellä El Shaddai, mikä viittaa Kaikkivaltiuteen ja siten myös armon ja mahdollisuuksien runsauteen. Jumala olisi kyllin voimakas auttamaan ja siunaamaan Aabrahamin siementä määrättömästi.

Uhrialttarille tuotiin viidenlaista uhria: Polttouhria, rauhauhria/sovitusuhria, syntiuhria, lankeemusuhria, sekä lihauhria. Ef 4:11:ssä Jumala antoi seurakunnan rakennuksen duunareiksi viidenlaista ammattimiestä: Apostolia, profeettaa, evankelistaa, pastoria ja opettajaa.

Saman henkisiä ovat Viides Mooseksen kirja, viides Psalmien kirja, tai vaikkapa Nebukadnessarin näkemän kuvapatsaan viides, rautainen valtakunta, joka murskaa kaiken alleen. Psalmin viidessä kirjassa käsitellään oikeastaan käsi kädessä samoja aiheita 5 Mooseksen kirjaan nähden: 1-41; 42-72; 73-89; 90-106; 107-150. Joh 6:1-10 kerrotaan viidestä viisaasta ja viidestä tyhmästä neitsyestä. 5000 miestä perheineen ruokittiin viidellä ohrakeksillä, ottipa eläinrehuksi tarkoitettu halpa ohraleipä myös Gideoninkin. Jeesuksen genealogiassa mainitaan 5 naista: Raahab, Ruut, Taamar, Batseba ja Maria. Jumala lupasi Jaakobille ”viittä hyvää ja kymmentä kaunista”: Maan jonka päällä nukkui; Olla kimpassa; suojella joka paikassa minne matka teki; tuoda mies takaisin takaisin; olla jättämättä petollisuudestaan tunnettua Luigia. Pyhässä voiteluöljyssä oli viidenlaista hajustetta (Ex 30:23-25). Pyhään Henkeen viitataan viisi kertaa lohduttajana: Joh 14:14; 14:26; 15:26; 16:7; Apt 9:31. Jesaja kertoo että Messiasta kutsutaan viidellä nimellä (9:6): ”Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas.” Room 8:29-30 kertoo viidestä asiasta jotka Jumala teki kansansa hyväksi. Jeremia 33:10-11 kertoo viidestä ilonlaulusta: ”Näin sanoo Herra: Vielä kerran kuullaan tässä paikassa, josta te sanotte: 'Se on oleva rauniona, vailla ihmisiä ja eläimiä.' Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin autioilla kaduilla, joilla ei ihmistä, ei asukasta, ei eläintä ole,
33:11 riemun ja ilon huuto, huuto yljälle ja huuto morsiamelle, niiden huuto, jotka sanovat: 'Kiittäkää Herraa Sebaotia, sillä Herra on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti', ja niiden, jotka tuovat Herran huoneeseen kiitosuhreja. Sillä minä käännän maan kohtalon muinaiselleen, sanoo Herra.”

2 Moos 13:8:ssa Israel marssi Egyptistä ulos järjestäytyneenä viiden riveihin merkiksi omasta heikkoudestaan ja Herra Sebaotin ("kenraalin") varjeluksesta. Daavid oli Goljatia heikompi ja valitsi siksi viisi sileää kiveä purosta. 3 Moos 26:8: "Viisi teistä ajaa pakoon sata, ja sata teistä ajaa pakoon kymmenentuhatta." 1 Kor 14:19:n perusteella Paavali osoittautuu juutalaisuuden hienosäätöihin perehtyneeksi kirjoittaessaan puhuvansa mieluummin "viisi sanaa ymmärryksellä", kuin kymmenen tuhatta sanaa ekstaattisella kielellä, jota kukaan ei käsitä eikä voikaan käsittää. Muutamakin sana Jumalan johdatuksessa voi saada aikaan sen, mitä tietosanakirjojen volyymitkään eivät saa. Kaikkiaan Raamatussa mainitaan luku viisi 318 kertaa.

 

Inhimillinen kuutonen

Luku 6 on ihmisen luku ja sitä käytetään usein negatiivisessa mielessä. Luku kuusi on joko ihmisen ja maailman luku 4 yhdistettynä Jumalan vihollisuuden lukuun 2, tai sitten mitätöity armon luku 5 johon on lisätty pienin kokonaisluku 1. Jos hengellisestä täydellisyydestä (7) vähennetään vähääkään, päädytään samoin vajavaiseen ihmisen lukuun. Ihminen luotiin kuudentena päivänä, ikään kuin luomisen huipentumana. Ihmiselle annettiin kuusi päivää viikosta työn tekoon. Kädessä on kuusi eri tasoista motoriikkaa hallitsevaa niveltä tuohon työntekoon. Päivä kestää 4 x 6 tuntia, tunti 6 x 10 minuuttia ja minuutti 6 x 10 sekuntia.

Kainin sukua seurataan Genesiksessä vain kuudenteen polveen saakka (Gen 4:17-22). Alkuperäisessä Kymmenen Käskyn numeroinnissa kuudes käsky käsittelee ihmisen murhaa, jota toiset pitävät pahimpana rikoksena ihmistä kesken. Kun (hallinnollisen täydellisyyden numero) 12 jaetaan puoliksi, saadaan hallinnollisen epätäydellisyyden luku. Aabraham rukoilee kuusi kertaa Sodomin kaupungin puolesta kuin kauppaa käyden ja tinkien. Rukous piilasi kaupungissa esiintynyttä ihmiskulttuurin rappion pohjanoteerausta (Gen 18). Genesis 22:ssa on mainittu sana "polttouhri" Iisakin uhrauksen yhteydessä kuusi kertaa.

Psalmit 9 ja 10 kuuluvat yhteen ja niissä jakeiden ensimmäiset kirjaimet juoksevat aakkosjärjestyksessä - kuutta peräkkäistä kirjainta lukuunottamatta. Teksti kuvailee "ihmistä, joka maasta on" (10:18) ja "ahdingon aikaa" (9:9; 10:1). Uusi Testamentti mukaan lukien Raamatussa on mainittu kuusi maanjäristystä ja seitsemännen maan järistyksen kerrotaan olevan tulossa. Atalja oli Daavidin kuningassuvun heikoin lenkki. Atalja ei esitellyt lastenlastensa kuvia mummopiirissä, vaan pyrki hävittämään kaikki jälkeläisensä isoäideille aika epätavallisessa vallanhimossaan. Tämä kuningatar hallitsi kuusi vuotta ja lupaus tulevasta "Daavidin Pojasta" ja kuningasten kuninkaasta pysyi voimassa pullonkaulasta vain yhden isoäidiltään piilotetun pikkupojan avulla. Jooas istui valtaistuimelle seitsemäntenä vuotena. (2 Kun 11; 2 Kun 23.) Goljat oli kuusi kyynärää pitkä, hänen varustukseensa kuului kuusi osaa ja hänen peitsensä kärki painoi kuusisataa sekeliä. Danielin kirjassa ei ole suoraan mainittu, teettikö Nebukadnessar kultaisen kuvapatsaansa unensa stimuloimana. Patsaan väitetään kuitenkin olleen peräti kuusikymmentä kyynärää korkea ja kuusi kyynärää leveä.

Kuusi kertaa Jeesusta syytetään riivatuksi, joko vakavissaan tai härnäysmielessä. Kyseessä on ihmissielun säälittävin tila. (Kun Magdalan Mariasta oli ajettu pois "seitsemän riivaajaa", hän kiintyi Herraansa niin syvästi, että viipyi ristin juurelle Jeesuksen äitiäkin pidempään tai ainakin mainitaan viimeiseksi. Ensimmäinen Magdaleena sen sijaan oli ylösnousemuksen todistajana.) Pitkäperjantain pitkistä "hetkistä" kuudennesta alkaen tuli pimeys yli kaiken maan (Mt 27:45). Nehemiaan vastustajat ovat Jumalan työn vastustajien esikuvia ja heidän mainitaan estäneen Jerusalemin muurien rakennusprojektia kuudella keinolla.

Goljatin sanotaan olleen 6 kyynärää pitkä ja hänen peitsensä kärjen sanotaan painaneen 600 sekeliä. Goljatin suvussa kerrotaan esiintyneen perinnöllisesti kuutta sormea kuutta varvasta. Nebukadnessarin kultaisessa kuvapatsaassa kuvapatsaassa puolestaan oli strategiset mitat. Patsas oli 60 kyynärää korkea ja 6 kyynärää leveä. Eksymyksessään ”viisas” kuningas Salomo ansaitsi yhtenä vuonna 666 talenttia kultaa. Ilmestyskirjassa puolestaan 666 on tietenkin pedon luku. Kolme kuutosta on parasta, mihin ihminen kykenee – muta ei siltikään täydellistä. Numeron tulkitseminen on arkkiesimerkki tulkintakiistoista, kuten kyseinen jaekin antaa olettaa: ”Tässä on viisaus, jolla ymmärrys on, se laskekoon pedon luvun”. Varmaa lienee se, ettei ainakaan moderni humanismi käsitteelle vierasta ole.

Kun otetaan huomioon kaikki kielet joilla joko Uutta tai Vanhaa Testamenttia on kirjoitettu, löytyy Raamatun lehdiltä kuusi eri sanaa ihmiselle. Ad-dahm viittaa ihmislajiin luotuna ja maasta lähtöisenä olentona. Sanonta "Ihmisen Pojasta" viittaa tähän sanaan ja latinan sana homo on sanan vastine. (Joskin viisautta merkitsevä liite sapiens tai sapiens sapiens puuttuu niin heprealaisesta asiayhteydestä kuin kristillisestä teologiastakin.) Ish tarkoittaa miestä voimakkaana, etevänä ja eri kyvyillä varustettuna, vahvana sekä ruumiiltaan että hengeltään. Haluttaessa viitata ihmiseen heikkona, kuolevaisena, kärsimyksen ja rappion alaisena, käytettiin hepreassa sanaa enosh. Gehver merkitsi mahtavaa, vahvaa ja urhoollista ihmistä. Sanaa käytettiin miehestä erotettuna Jumalasta tai naisesta erotettuna vaimosta.  Jokaista neljää hepreankielistä sanaa voisi sovittaa Messiaaseen. (Ps 32:2; Ps 1:1; Job 5:17; Ps 94:12.) UT:n kreikan kaksi ihmis-sanaa kattavat käytännössä kaksi ensimmäistä heprealaista ilmaisua.

Talmud, johon Jeesus "isien perinnäissääntöinä" vuorisaarnassaan viittaa, kiinnittää erikseen huomiota seikkaan, että käärmeestä käytetään VT:ssä samoin kuutta eri sanaa. Nachash merkitsi kirkasta ja loisteliasta käärmettä. (Gen 3:15, Job 26:13). Paavalikin muisti tämän käsityksen alkuperäisestä käärmeestä viitatessaan Saatanaan "valkeuden enkelinä". Ilmestyskirjassa valonkantajaksi (lucifer) sanotaan kuitenkin myös Kristusta. 2 Kor 11:14-15.) Ak-shov tarkoittaa suoraan käännettynä "taittaa selkää" tai "vaania" (Ps 140:3.) Ephah viittaa mihin tahansa myrkkykäärmeeseen. (Job 20:16, Jes 30:6, 59:5.) Tsiph-ohnee viittaa pieneen käärmeeseen ja juontaa juurensa sanasta "sihistä". (Jes 11:8, 59:5; Snl 23:32.) Kantasanasta "polttaa"  johdetaan sana saraph, joka merkitsee tappavan myrkyllistä käärmettä ja viitannee pureman aiheuttamaan kivuliaaseen tulehdukseen enemmän kuin tuluksiin. (4 Moos 21:8, Jes 14:29, 30:6.) Sanaa tannin eli suuri käärme tai lohikäärme, käsittelemme seikkaperäisemmin muualla. Tässä yhteydessä mainittakoon vain se, että kantasana merkitsee "venymistä"  tai "ulottumista". (2 Moos 7:9, 10, 12.)

Hepreassa on myös kaikkiaan kuusi eri sanaa leijonalle. (Jotka muuten esiintyvät kaikki Jobin kirjassa. Job 4:10, 11; 28:8.) Nykyään alueella ei lajia enää esiinny.*  Jeesukselta pyydettiin kuusi kertaa tyhjentävää merkkiä ja todistetta arvovallastaan (Mt 12:38/Mk 8:11; Mt 16:1; Mt 24:3/Mk13:4; Lk11:16; Joh2:18; Joh 6:30). Kuusi virallista tai epävirallista todistajaa todisti Jeesuksen syyttömyydestä oikeudenkäynnin kuluessa (Lk 23:14; Lk 23:15; Mt 27:3; Mt 27:19; Lk 23:41; Lk 23:47.) 1 Joh 2:16 kertoo kolmella artikkelilla "kaikesta" siitä, mitä maailmassa on. Yksi artikkeleista on "silmäin pyyntö".

Ihmissilmän liikkeitä ohjaa kuusi silmälihasta ja kolme silmähermoa molemmin puolin. Kuusisärmäisillä lokeroilla mehiläiset muokkaavat vahastaan suurimman mahdollisimman määrän kennoja toukkia varten mahdollisimman pienellä vahankulutuksella. Sama rakenne toistuu luonnossa usein, mm. verkkosilmien lukuisissa ommatideissä. Jos pöydällä on kasa samanlaisia kolikoita, on tehokkain tapa pakata ne juuri kuusikulmion muotoon. Siinä jokaisella kolikolla on kuusi naapuria. 

Heprealaisen orjan piti palvella kuusi vuotta (Ex 20:8-11). Työpäiviä viikossa oli niin ikään kuusi. Maata sai kylvää kuusi vuotta, mutta seitsemäntenä pläntin piti saada levätä. Maailman valtakuntien oli kirjaimellisessa Raamatun ”tulkinnassa” määrä kestää kuusituhatta vuotta. Raamatun kuudes roolihahmo on paratiisin käärme. Goljatilla joka herjasi ”elävän Jumalan rivejä” oli kuusiosainen haarniska. Daavid otti purosta armon luvun verran eli yhden vähemmän sileitä kiviä ja juoksi tätä vastaan. Erämaassa valittu kansa alkoi himoita kuutta artikkelia (Numerot 11:4-5). Luku kuusi mainitaan 199 kertaa Raamatussa.

 

Hengellisen täydellisyyden seitsemän

Luku 7 on hengellisen täydellisyyden luku. Myös lukujen 7 ja 10 yhdistelmät 17 ja 70 saavat Raamatussa erityishuomion. Heprealaisessa ajattelussa 3 on taivaallisen, 7 hengellisen, 10 järjestyksellisen ja 12 hallinnollisen täydellisyyden luku. Täydellisyyden lukujen keskinäinen tulo on 2520, jota pidetään kronologisen eli ajallisen täydellisyyden lukuna.

Mitään muuta lukua ei viljellä sen paremmin numerona kuin sananakaan Kirjoituksissa kuin seitsemää. Sana "seitsemän" esiintyy VT:ssä 287 (tai 7 x 41 kertaa), "seitsemäs" 98 (eli 7 x 14) kertaa ja sana "seitsenkertainen" 7 kertaa. Jotkut näkevät merkitystä pelkissä sanojen esiintymiskerroissa ja numeroiden kerronnaisissa. Tällöin kiinnitetään huomiota siihen, että yllä mainittujen kolmen lukumäärän summa 287 + 98 + 7 on 392, siis 72 + 73 (tai 72 x 8).

Juutalaisille määrätyissä rituaaleissa luvun 7 piti antaa esimakua lunastustyöstä, mutta seitsemän kunnioitus tunnetaan myös monissa muissa vanhoissa kulttuureissa. Luomisen viikossa oli seitsemän päivää, joista seitsemäs oli pyhitetty.* Heprean kielessä luku seitsemän on shevah. Se on muodostunut kantasanasta savah: olla täynnä, tyydytetty, tai olla tarpeeksi. Shavath merkitsee loppumista ja lepo on hepreaksi shabat. (Sapatti on otettu lainasanana myös suomen kieleen.) Seitsemän kantasana kulkee monissa eri kielissä. Esimerkkejä ovat sanskritin saptan, zend. hapta, kreikan hepta ja latinan septem. Nämä kielet säilyttävät t:n, joka seemiläisissä ja teutonisissa kielissä jätetään pois kuten gootin sibun, saksan sieben ja englannin seven. Jeesuksen on taltioitu tehneen seitsemän ihmettä sapattipäivänä (Mt 12:9; Mk1:21; Mk1:29; Lk13:11; Lk14:2; Joh 5:8,9 ja Joh 9:14). Hepreassa sana shavagh tarkoittaa vielä valaa tai vannomista (Gen 21:28-31). Sana merkitsi lupauksen varmuutta ja sinettiä, jonka vuoksi valan sanottiin lopettavan kaikki riidat.

Jos kalevala kertoo kuudesta munasta – rautamunasta seitsemännestä, niin maailma luotiin Genesiksen mukaan seitsemässä päivässä. Tämän muistoksi sapattia eli lepopäivää tuli viettää 7 päivän välein. Tämä viikon pituus vahvistettiin myös Kymmenessä Käskyssä eli dekalogissa. Beer-sheba, valan kaivo, on eräs harvoista nimistä, jotka käännetään Genesiksessä auki. 3 Moos 28 kertoo Jumalan säätämistä seitsemästä vuosijuhlasta. Seitsemäntenä kuukautena vietettiin poikkeuksellisen lukuisia pyhiä juhlia. Joka seitsemäs vuosi oli sapattivuosi jolloin maan piti antaa levätä kesannolla. 7 x 7 vuoden (49.) jälkeen koitti riemuvuosi, jolloin maansa myöneen jälkeläiset saivat isiensä maat takaisin ja velalliset armahdettiin. (Tai ainakin näin piti tapahtua ideaalikaasussa.)

 30 riemuvuotiskautta johti Raamatun lukujen kanssa hieman enemään näpertävien mielestä matemaattisen tarkkaan Kaitselmuksen historiaan Israelin kansakunnan synnystä erämaavaelluksessa Messiaan palvelustehtävän alkuun seitsenkertaisine profetioineen (Lk 4:18-21/Jes 61:2). Samojen piirien mukaan Israelin historia Raamatussa jakaantuu neljään 490 (70 kertaa 7) vuoden jaksoon (tietyin Raamatussa mainituin reunahuomautuksin): Aabrahamista erämaavaellukseen eli eksodukseen (uloslähtöön); eksoduksesta Temppelin vihkimiseen; Temppelistä Nehemiaan johdolla tapahtuneeseen pakkosiirtolaisuudesta paluuseen; ja Nehemiaasta Messiaan toiseen tuloon.

Psalmit 12:6 mukaan Herran sanat ovat selkeitä sanoja, hopeata, joka kirkkaana valuu sulattimesta maahan, seitsenkertaisesti puhdistettua. Luku 7 esiintyy yhdessä 6:n kanssa Jeesuksen kahdessa sukuluettelossa. Neljästä evankelistasta Matteus painottaa Jeesusta kuninkaana, Markus palvelijana, Luukas ihmisenä ja Johannes Jumalana. Sukuluetteloa tarvitaan kuninkaiden ja ihmisten tapauksissa, joten ko. evankeliumeista Jeesuksen äidin- (Luukas nousevana sarjana) ja isänpuoleiset (Matteus laskevana sarjana) sukuluettelot löytyvätkin. Luukkaan evankeliumin kolmannessa luvussa annetaan tasan 77 nimeä Naatanin kautta kulkevaan sarjaan, jonka toisessa päässä on Jumala, toisessa Jeesus nasaretilainen. Matteus ei yletä luetteloansa Aabrahamia pidemmälle koska hän omistaa kirjansa juutalaisille ja vasta välillisesti koko maailmalle. Tähän mennessä sukupolvia kertyy kuitenkin 3 x 14 eli 42, joka on 6:n ja 7:n tulo. Tällä välillä yhteisestä sarjasta Luukkaan kanssa Matteus näyttää jättävän pois neljä peräkkäistä polvea (Jehoramin ja Ussian välistä) ja Jekonja mainitaan kahteen kertaan sekä toisen listan lopussa, että kolmannen alussa. Mikäli tähän liittää 21 Aabrahamia edeltänyttä polvea Luukasta uskoen, inhimillisesti viisaan Salomonin kautta kulkeneeseen kuninkaalliseen linjaan mahtuu tasan 66 nimeä. Kun muistamme kuuden olevan ihmisen ja seitsemän taivaallisen luvun, ymmärrämme yhdistelmän vihjaavan inkarnaatioon eli Jumalan ruumiillistumiseen. Tarkasteltaessa sukuluetteloja tarkemmin, voidaan havaita 36 nimen olevan identtisiä kahdessa listassa. (36 on 6 x 6 eli kuuden neliö 62.) Jeesuksen syntymä ilmoitettiin kuudennessa kuussa (Lk 1:26) ja kuudes hetki ristillä oli erityinen hylkäämisen hetki (Mt 27:45; Mk 15:33; Lk 23:44).

Nooan pojista Seem ja Jaafet mainitaan yhdessä seitsemän kertaa ja näistä kerroista kuudessa kirouksenalainen Haam on laskuissa mukana. 4 Moos 11:5:ssä on mainittu kuusi Egyptin ruokalajia, kun taas Luvatun maan antimia kuvataan seitsemällä artikkelilla (5 Moos 8:8). Hoosean kirjassa Israelin rakastajat tarjoavat kuutta ja kansan laillinen mies Jumala seitsemää lahjaa (Hoos 2:5, 8, 9). Monissa muissakin seitsemän artikkelin listoissa kuusi seikkaa on kruunattu seitsemännellä. Kultaisessa kynttilänjalassa menorahissa oli kuusi oksaa sekä yksi keskijalka. Esine kuvasi Jumalan kansaa maailman valona ja Jumalaa valon lähteenä.

Juutalaiset ja kristityt kinastelevat "Aabrahamin siemenen" käsitteen soveltamisesta itseensä, koska kyseiset tahot ovat eri sarjoihin valittuja. Israel on valittu kansakuntana yhteiskunnallisesti, henkilökohtainen kristitty omakohtaisesti sen "seitsemännen polttouhrin" kautta johon Aabraham viittaa: "Jumala on katsova itselleen lampaan polttouhriksi, poikani."

Efesolaiskirjeen Jumalan sota-asussa (Ef 6:14-18) uskovan haarniska koostuu roomalaisesta sotasovasta lainatuin metaforin kuudesta varusteesta, joka viimein piti pukea ylle kaikessa rukouksessa seitsemäntenä kohtana. Hesekielin kirjassa luvusta 40 eteenpäin käytetään muutama yksitoikkoiselta vaikuttava luku tulevan taivaallisen temppelin strategisten mittojen kuvaamiseen ja mittailuun. "Sen tietyn miehen" mittakeppinä käytetään "koko ruokoa" joka oli kuusi suurta kyynärää (41:8). Jae 40:5 täydentää mittaruovon pituuden kuudeksi tavalliseksi kyynäräksi ja kämmenenleveydeksi. Kun kämmenenleveyksiä mahtuu kuusi yhteen tavalliseen kyynärään, toi kuuden ruovon täysi mitta kuution mallisen temppelin tiloissa (41:8) esiin ikään kuin täydellisyyden ensi säteet.

Raamatun ensimmäisessä jakeessa on seitsemän sanaa ja 28 eli 4 x 7 kirjainta. Aabrahamia siunattiin Gen 12:2-3 seitsenkertaisella siunauksella. Suurena sovituspäivänä pirskotettiin verta seitsemän kertaa. (Kun 3 Moos 16:een lisätään 3 Moos 4:17 ja 18, sekä 2 Moos 30:10.) Psalmien tekijöiksi (säveltäjiksi, sanoittajiksi vai sovittajiksi?!) mainitaan otsikoissa yhteensä seitsemän eri henkilöä ja Daavidin psalmeista 14 tehtiin historiallisissa tilanteissa, jotka tarkkaavainen lukija löytää Samuelin ja kuningasten kirjoista. (Kyseessä ovat siis Psalmit 3, 7, 18, 30, 34, 51, 52, 54, 56, 57, 59, 60, 63 ja 142.) UT:ssa Daavid mainitaan nimeltä seitsemän psalmin yhteydessä, joista mikään ei kuulu edelliseen listaan. (Apt 4:25 & Ps 2; Apt 2:25 & Ps 16; Rm 4:6 & Ps 32; Apt 1:16 & Ps 41; Rm 11:9 & Ps 69; Hp 4:7 & Ps 95 ja Mt 22:43 & Ps 109.)

Tuomarien kirjassa Jumala käyttää Israelin vapauttamisen välineenä kaikkiaan seitsemää eriskummallista tai heikkoa asiaa: vasenta kättä, härän pistintä/tutkainta, naista, telttavaarnaa, myllynkiven palasta, 300 savilamppua ja pasuunaa, sekä aasin leukaluuta. Jumala saattaa inhimilliset ansiot häpeään käyttämällä omia keinojansa. Ihmiset kuvittelevat usein, että suuria töitä saatetaan toimittaa vain suurten ja loistavien välikappaleiden avulla. (VT:ssä on vielä mainittu erikseen mm. sauva, ohraleipäkakku sekä aasin leukaluu tässä yhteydessä.)

Jumala lupasi johdattaa israelilaiset "maahan joka vuotaa maitoa ja hunajaa". Asiayhteydessä esiteltiin seitsemän maassa kasvavaa hedelmää. Maa jaettiin seitsemään eri osaan heimoittain Joosuan aikaan. Jaakob kumarsi Eesaun edessä seitsemän kertaa maahan asti menneitä petoksiansa anteeksipyydellen (Gen 33:3). Snl 6:31 kertoo varkaan joutuvan korvaamaan tekonsa seitsenkertaisesti ja Ps 119:164:ssä ylistetään Jumalaa seitsemästi päivässä. Simson väitti voimiensä häviävän joutuessaan sidotuksi seitsemällä tuoreella jänteellä, vaikka totuus löytyi seitsemästä hiuspalmikosta.* Kun Aaronin pojista tuli pappeja, he pukeutuivat pyhiin vaatteisiin seitsemäntenä päivänä isänsä kuolemasta. Syntiuhria toimittava pappi kastoi sormensa uhrisonnin vereen ja pirskotti sitä seitsemästi Herran edessä pyhäkössä. Jobin arvovaltaisilla ystävillä oli aikaa ottaa osaa Jobin kärsimyksiin seitsemän päivää, ennen kuin aloittivat "lohdutuksensa" (Job 2:13). Tulevaisuudessa "kuun valo on oleva kuin auringon valo, ja auringon valo on oleva seitsenkertainen, kuin seitsemän päivän valo yhdellä kertaa" (Jes 30:26).

Johanneksen evankeliumin neljännen luvun keskipäivän "kenttäkeskustelu" samarialaisen naisen kanssa muodostaa räikeän vastakohdan edellisen luvun sivistyneelle öiselle diskussiolle oppineen Nikodeemuksen kanssa. Sykarin kaivon nainen oli kuitenkin ensimmäinen, jolle Jeesus kertoi avoimesti olevansa kuningas. ("Hän on se, joka puhuu kanssasi.") En tiedä, onko keskustelu lyhennelmä, mutta Johannes mainitsee Jeesukselta seitsemän repliikkiä. Koko Johanneksen evankeliumi rakentuu seitsemän Jerusalemin-matkan struktuuriin, aivan kuten Israelin kansaa kohtasi seitsemän vaikeutta Kaislameren ja Siionin vuoren välillä. Jeesuksen elämän aikana nähtiin seitsemän enkeli-ilmestystä odotusaikaa lukuunottamatta ja Mt 15:19 kertoo seitsemästä pahasta asiasta jotka tulevat ihmissydämestä. Paha henki tulee takaisin seitsemän vielä pahemman kanssa (Mt 12:45; Lk 11:26), mikäli ihmissydän ei tule perusteellisesti siivotuksi, vaan parannus jää vain tapojen parantamisen asteelle. Alkuseurakunta valitsi seitsemän nuhteetonta diakonia vanhaan juutalaiseen tapaan (Apt 6:1-6).

Moni kirkkoisä ja rabbi on kiinnittänyt huomiota luvun 7 esiintymiseen kymmenessä käskyssä: 7 käskyistä on kielteisiä "älä"-käskyjä; sana päivä esiintyy 7 kertaa; suomen sijamuoto adessiivi 7 kertaa (:ssa/:ssä, vastaa esim. englannin prepositiota in); suomen sijamuoto allatiivi 14 kertaa (vastaa kysymykseen minne, kenelle, engl. prepositio to); yläpuoleen viittaava ilmaisu esiintyy 7 kertaa; sana palvelija 7 kertaa; sukulaissuhteet 7 kertaa; erilaiset numerot 7 kertaa (3, 4, 6, 7, ja "tuhannet"); Herra/Jumala -nimet esiintyvät yhteensä 7 kertaa, mikä on mielenkiintoista silmälläpitäen väitettä kahdesta kilpailevasta luomiskertomuksesta; tekstissä esiintyy 7 eri pronominia kaikkiaan 49 (7 x 7) kertaa; yksikön kolmanteen persoonaan viitataan 7 kertaa; käsky 4 kieltää työnteon seitsemäntenä päivänä seitsemälle eri henkilölle ja asialle; käsky 10 kieltää himoitsemasta seitsemää henkilöä tai asiaa. Tätä taustaa vasten on outoa, että keskiaikaisen kirkon tarpeisiin muunneltu käskyjen uudelleen järjestely (1. ja 2. käsky yhteen, 10. käsky puoliksi) pyörii edelleen kauhtanoissa. Uusi vuosituhat pitää Suomessa aloittaa raamatunkäännöksellä, joka ei tietenkään yllä näihin sfääreihin, koska käännös joutui kärsimään vain "asiatarkasta" alkutekstin seuraamisesta.

Usein luku 7 jakaantuu kahteen osaan 3 ja 4. Ilmestyskirjan seurakuntia ja kirjeitä on 7. Ne kätkevät sisäänsä 7 lupausta, jotka on liitetty ankaraan kehotukseen: "jolla on korva se kuulkoon". Kolmessa ensimmäisessä kirjeessä lupaus seuraa kehoitusta, neljässä jälkimmäisessä edeltää sitä. Ilmestyskirjassa on tietenkin 7 seurakuntaa, tähteä, sinettiä, pasuunaa, enkeliä, vitsausta, vihan maljaa, henkeä, sarvea, silmää, taivaallista näkyä ja ukkosenjylinää. Kirja tuntee myös seitsemän yhteiskunnallista luokkaa: kuninkaat, ylimykset, sotapäälliköt, rikkaat, "väkevät", orjat ja vapaat (6:15).

Edelleen Matteus 13:n jakso pitää sisällään seitsemän vertausta ja Rm. 12:6-8 seitsemän henkilahjaa. Heprealaiskirjeessä juutalaiselle lukijakunnalle ei luvatakaan viittä hyvää ja kymmentä kaunista, vaan ainoastaan seitsemän "parempaa" asiaa (7:22, 8:6, 10:34, 7:19, 9:23, 11:16 ja 11:35). Samassa kirjeessä on edelleen seitsemän titteliä Kristukselle (1:2, 2:10, 3:1, 5:9, 6:20, 10:21 ja 12:2) sekä seitsemän "ikuista" asiaa (5:6, 5:9, 6:2, 9:12, 9:14, 9:15 ja 13:20). Lukunäpertelijöiden mielestä heprealaiskirjeen täytyy olla Paavalin kirjoittama, jotta eri aiheiden kuvaannolliset kuutosten ja seiskojen sarjat tulisivat Paavalin epistoloista yhteenkerättynä täyteen.

Siis 2x7 eli 14 kirjettä. Paavali aloittaa jokaisen hänen nimiinsä tunnustetun kirjeen sanalla ”Paavali” - mikä itse asiassa on loogisempaa siihen verrattuna että nimen esittely tapahtuu vasta kirjeen lopussa kuten meillä - mutta heprealaiskirje tekee tässä poikkeuksen. On kuitenkin pantava merkille se seikka, että juutalaisille osoitetun kirjeen ollessa kyseessä VT:n kuin omat taskunsa tunteva kirjoittaja ei viittaa keneenkään Vanhan Testamentin kirjoittajaankaan nimeltä. ”Eräskin kirjoittaa jossakin” viittaa Daavidin ja ”eräät ovat tietämättään pitäneet vierainaan enkeleitä” (hp 13:1) jne. Tällainen tyyli olisi kuin kliimaksi Paavalin kirjeiden tyylille, joissa ei koskaan viitata keneenkään juutalaiseen oppineeseen Vanhaa Testamenttia ja Jeesusta lukuunottamatta. (Mm. vuorisaarnassahan Jeesuksen itsensä tyyli oli tätä vielä puhtaammin: ”Te olette kuulleet sanotuksi vanhoille... mutta minä sanon teille...xn”) Jospa juutalaisilla olisi erityistä syytä nöyryyteen Jumalan ilmoituksen välikappaleina? Saviastia on siitä erikoinen, että vedestä poistuvat sivumaut kaadettaessa vettä lukuisia kertoja astiasta astiaan.  Paavi Gregoriuksen aikaan numeriikkaa harrastettiin enemmän ja silloin heprealaiskirje laskettiin yleisesti Paavalin kirjeisiin.

Huudot ristiltä olivat harvat, koska kyseessä on yleensä tukehtumiskuolema ja puhuminen vaatii ilmaa. Jeesus punnersi itsensä kaikkiaan seitsemän kertaa ylös huutamaan. Aadamista alenevassa polvessa seitsemättä ihmistä ei yhtäkkiä enää ollut (Gen 5:24) ja vasta Uusi Testamentti palailee juutalaisen kirjallisuuden tavoin Eenokin asiaan. Sovituspäivää vietettiin seitsemännessä kuussa (3 Moos 6:29), Hesekiel 40:ssä temppeliin johtavissa portaissa oli seitsemän askelmaa, kun Salomon norsunluiselle valtaistuimelle pääsi nousemaan kuudella askeleella. (Salomon omat rakennushankkeet tuppasivat kiilaamaan taivaallisten ohitse, vaikka juuri hänen piti olla se Daavidin pojista, jolla oli lupa rakentaa ensimmäinen Jumalan temppeli.)

Puhtaat eläimet otettiin arkkiin seitsemittäin (Gen 7:2). Isä meidän rukouksessa on 7 pyyntöä, jotka jakaantuvat kolmen ja neljän ryhmiin. Jos eskimoilla on yli kymmenen sanaa lumelle, arabiassa neljäkymmentä sanaa kamelille ja viidakon kätköissä viisikymmentä sanaa vihreälle, niin hepreassa on 7 eri sanaa kullalle ja koko Raamatussa 7 eri sanaa Palestiinan maalle - joista mikään ei muuten ole Palestiina. Tätäkin sanaa käytettiin kyllä jo Raamatussa - mutta Israelin perivihollisten seudusta (Ps 60:8, 87:4, 108:9). Hesekielin luvussa 36 luetellaan 7 Israelia koskevaa ajankohtaista piirrettä, 7 seikkaa jotka Jumala aikoo tehdä Israelin vainoojille, 7 seikkaa jotka Jumala aikoo tehdä Israelille ja 7 seikkaa jotka Israel itse tulee tekemään. Jumala kysyy Jobin kirjassa 77 kysymystä. Kain kostettiin seitsemän kertaa, mutta Lemek uhosi kostavansa itsensä seitsemänkymmentäseitsemän kertaa. Jaepariin viitataan UT:ssä, kun Jeesus kehotti Pietaria antamaan anteeksi veljelleen (Andreaalle?), ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa (Gen 4:24, Mt 18:21-22). Matteus 23 sisältänee Jeesuksen kovimmat moitteet ja kohteena ovat, ihme kyllä, uskonnolliset ihmiset. Palopuheeseen sisältyy kaikkiaan 7 autuaaksi julistamiselle vastakohtaista "voi"-huutoa.

2 Kun 5:19:ssä Naamania kehotetaan hyppäämään seitsemästi saviseen Jordaniin, vaikka Damaskon virrat olisivat olleet vuolaammat ja kirkaat. Elisa ei harrastanut parantaessaan suggerointia eikä vaivautunut tulemaan edes ulos tapaamaan itsetietoista sotapäällikköä. Parannuttuaan Naaman ottaa Israelista maata säkissä mukaansa kuin Karjalan evakot konsanaan. (Jeesus viittasi tapahtumaan ohjelmapuheessaan kotikaupungissaan Nasaretissa Lk. 4.) 2 Kun 8:1:ssa kerrotaan seitsemän vuoden nälänhädän puhkeamisesta niin ikään Elisan aikaan. 1 Moos 41:ssä faaraon unessa Niilistä nousee sekä seitsemän lihavaa, että laihaa lehmää.

Perin kiusallisessa tilanteessaan Maria, joka ei "miehestä mitään tiennyt", sai vakuuden tapahtuneesta seitsemältä eri taholta oman ilmestyksensä lisäksi: enkeliltä kihlattunsa Joosefin välityksellä (Mt 1:20, 21); Elisabetilta (Lk 1:42, 43); Elisabetin mieheltä pappi Sakariaalta (Lk 1:67-79); paimenilta (Lk 2:10-20); itämaan tietäjiltä (kyseessä olivat todennäköisesti Persian kuninkaita voidelleet ”maagit” Persian heikkouden tilassa Rooman edessä, Mt 2:1-12; http://www.helsinki.fi/~pjojala/Daniel_eunukki_astrologi_vai_profeetta.htm); jerusalemilaiselta Simeonilta (Lk 2:25-32) sekä naisprofeetta Hannalta (Lk 2:36-38). Mariankin sydämen läpi oli miekka käyvä. Hänen kohdallaan se lienee tarkoittanut klassista tarinaa naisten kohdalla. 30 vuoden arki toi epäilykset ja nuoruuden ihanteet väistyivät kyynisyyden tieltä.

Myöhemmin käsittelemme omassa luvussaan juutalaisuuden seitsemää Jumalan määräämää vuosittaista juhlaa pelastushistorian virstanpylväinä (3 Moos 23). Ilm 5:11-12: "Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan voiman ja rikkauden ja viisauden ja väkevyyden ja kunnian ja kirkkauden ja ylistyksen" - siis arvollinen saamaan seitsemän artikkelia.

Nooa otti puhtaita eläimiä arkkiin seitsemittäin. Seitsemän päivää sisään menonsa jälkeen alkoivat tulivuorenpurkaukset ja tuhan alas tuoma sade. Aaron ja hänen poikansa valmistautuivat papin tehtäviin pyhittymällä seitsemän päivää (Pietari korostaa asiayhteydessä Jumalan täydellistä kärsivällisyyttä, 1 Piet 3:21). Ylipapin armonistuin pirskotettiin seitsemän kertaa verellä ( Leev 16:14). Jerikon ympäri marssittiin seitsemästi ennen kuin muuri murtuivat (Joos 6:1-6). Juutalaisten kynttilänjalassa Menorassa oli seitsemän oksaa (kyse on juutalaisuuden vanhimmasta symbolista). Salomo oli seitsemän vuotta rakentaessaan temppeliä ja juhlisti asiaa seitsemän päivää. Jobilla oli seitsemän poikaa ja hänen ystävänsä istuivat seitsemän päivää ja seitsemän yötä vaiti nähtyään hänen hätänsä. Sen jälkeen uhrattiin seitsemän härkää ja seitsemän oinasta. Naamanin piti sukeltaa seitsemän kertaa Jordaniin. Jeesus lausui seitsemän taltioitua sanaa ristiltä. Apt 6:1-7 valittiin seitsemän luotettavaa miestä diakoneiksi. Joosefin päivinä oli seitsemän lihavaa ja seitsemän laihaa vuotta. Ilmestyskirjassa kuvataan seitsemää autuaaksijulistamista (1:3; 14:13; 16:15; 19:9; 20:6; 22:7; 22:14). Jeesus kehotti antamaan anteeksi seitsemän kertaa seitsemänkymmentäseitsemän kertaa. Nebukadnessarin patsastakin kutsuttiin kunnioittamaan seitsemää eri sorttia virkamiestä. Hetken päästä juostiinkin sitten jo kuumentamaan uunia seitsemän kertaa tavallista kuumemmaksi, mutta pelastus sieltä oli täydellinen, ei edes vaatteiden palamisen hajua tuntunut. 

Päässä on seitsemän reikää ja seitsemän luuta. Luita on seitsemän myös nilkassa. Yleensä nisäkkäillä raskauden kesto on jaollinen viikolla eli seitsemällä päivällä. Luku seitsemän esiintyy 735 kertaa Raamatussa ja pelkästään 54 kertaa Ilmestyskirjassa. Seitsenkertaisesti mainitaan 6 kertaa ja seitsemäs 119 kertaa. Seitsemännen kerran Nooan nimi esiintyy Gen 6:9 jakeessa ”Nooa oli oikeudenmukainen mies ja täydellinen sukupolvensa keskellä.”

Vuodessa voi olla korkeintaan seitsemän pimennystä: joko viisi auringon ja kaksi kuunpimennystä tai sitten neljä auringon ja kolme kuunpimennystä. Ehjässä sateenkaaressa aarre on lakipisteessä eikä päässä: kaaressa on seitsemän väriä.

Luku seitsemän on myös matemaattisesti erikoinen. Ensinnäkin se on jakamaton alkuluku, eli minkään kokonaisluvun mikään kertolasku ei tuota tuloksi sitä. Jos laskettaisiin yhteen luvut 1-7, saataisiin 28. Sama luku saataisiin myös laskemalla yhteen kaikki luvut, joilla 28 on jaollinen (1+2+4+7+14=28). Seitsemän käänteisluku 1/7 puolestaan voitaisiin ilmaista desimaalisarjana 0,142857142857... eli lukusarja 142857 toistuisi loputtomiin. Jos tämä luku kerrottaisiin luvuilla 1-6, tulossa toistuisi sama lukusarja, vain ensimmäinen luku muuttuisi: 2x 142857 = 285714; 3x 142857 = 428571; 4x 142857 = 571428.[7] 

Kolmiyhteisen fyysisen maailmamme symboli on kuutio. Arpakuutiossa on aseteltu mahdollisimman suuri ja pieni numero vastakkain, jolloin vastakkaisten tahkojen summa on aina seitsemän. Äänet jaettiin Stuttgartissa vuonna 1834, Pariisin konservatoriossa 1859 ja Englannissa 1869 luvun seitsemän jaksoihin, sillä kahdeksaan viittaavassa oktaavissa C/Do on toistettu. (Taajuuserot sävelten välillä värähdyksissä sekuntia kohden voidaan esittää kauniisti luvun 11 monikertoina, johon lukuun palataan myöhemmin.) Kolmesta pääväristä saadaan kolme väliväriä violetti, oranssi ja vihreä, mutta seitsemänteen väriin ruskeaan vaaditaan kolmen päävärin yhdistämistä. 

H.V. Skepsis ry:n sivuilla 25.11.2004: ”Oktaavin sävelten lukumäärä on eräs (mielivaltainen) poiminta, jolla muodostetaan jokin sävellaji. Itse asiassahan länsimaisessa musiikissa käytetään oktaavin jakamista kahteentoista yhtä suureen puolisävelaskeleeseeen, joista jotkin jätetään pois kutakin sävellajia muodostettaessa. Näitä puolisävelaskeleita vastaavat taajuudet muodostavat geometrisen sarjan. Sarjassa peräkkäisten taajuuksien suhde on sama kuin kahdestoista juuri kakkosesta, koska oktaavin ylimmän ja alimman taajuuden suhde on kaksi. Jos taas tästä fysikaalisesta sävelkäsityksestä (ja tasaväreisestä virityksestä) lähdetään seikkailemaan eri viritysjärjestelmien suuntaan, asia mutkistuu sen verran, että sen matematiikkaa en enää muista ulkoa. Joka tapauksessa oktaavin muodostaa kuusi kokosävelaskelta tai kaksitoista puolikasta, ei seitsemää kappaletta mitään yhtä suuria olioita.”

Joskus viisas on mennyt kuitenkin vipuun. Antiikissa tunnettiin seitsemän planeettaa ja seitsemän metallia ja myöhemmin suhteellisiksi ja virheellisiksi osoittautuneita lukuja pidettiin enemmän tai vähemmän kivitauluun hakattuina. Myös Jerusalemin temppelissä oli ennen sen hävittämistä ollut seitsenhaarainen kynttilänjalka, menorah, jonka haarat kuvasivat jonkun tulkinnan mukaan myös seitsemää planeettaa.  Lumikki tapasi seitsemän kääpiötä seitsemän vuoren takana olleessa metsässä, ja pieni räätäli iski seitsemän kärpästä yhdellä iskulla. Maapallolla on seitsemän maanosaa ja seitsemän valtamerta. Peninkulman saappaat ottavat 7 peninkulman askelia, joku joutuu 7 sylen syvyyteen, joku 7. taivaaseen ja peilin rikkoontuessa koituu 7 vuoden onnettomuus. Maailman seitsemästä ihmeestä laaditut luettelot sisältävät enemmän kuin seitsemän rakennusta. Aina kun luetteloon lisättiin uusi kohde, toisesta päästä vähennettiin jokin entisistä, jotta lukumäärä pysyisi seitsemänä. Isaac Newtonkin sortui uskottelemaan, että spektrissä olisi seitsemän väriä lisäten sinisen ja violetin väliin indigonsinisen saadakseen lukumäärän täsmäämään. Seitsikko esiintyy myös taajaan sumerilaisten mytologiassa ja heprealaisten on syytetty anastaneen ideansa sieltä. Seitsikko on tärkeä myös Islamissa, joskaan luku ei esiinny Koraanissa yhtä tiuhaan kuin Raamatussa. Tieteen kuvalehti 10/1996 s. 50-51. Edelleen sekä kreikkalais- (eli roomalais-) että roomalaiskatolisessa kirkossa sakramenttien eli ”salaisuuksien” lukumääräksi vakiintui seitsemän kappaletta. Salaisuus on sikäli hyvä nimike, että Uudesta Testamentista on mielestäni jotensakin vaikea löytää perusteluja massiiviselle, helposti yleisuskonnolliseksi muodostuvalle rituaalistolle. (Kts Joh 4: 20-24.) Mainittakoon vielä tässä yhteydessä, että Israelin presidentin virkakausi on seitsenvuotinen.

Aikanaan planeettoja arveltiin olevan seitsemän kappaletta. Jäänteenä tästä käsityksestä monissa kielissä ainakin joidenkin 7-päiväisen viikon päivien nimet pohjautuvat edelleen planeettojen nimiin. Sunnuntai (Sunday, söndag, Sonntag) viittaa aurinkoon, maanantai (Monday, måndag) kuuhun, tiistai (espanjan martes, italian martedi) Marsiin, keskiviikko (italian mercoledi) Merkuriukseen, perjantai (italian venerdi) Venukseen ja lauantai (englannin Saturday) Saturnukseen. Viimeistään Rudyard Kiplingin jälkeen on puhuttu myös kaunokirjallisista syistä maailman seitsemästä merestä.

Sunnuntai tulee auringosta (Sun day) mutta kuuhun viittaa kyllä maanantai (Mån dag) (Måne=kuu ruotsiksi, jos pakkoruotsi ei tärpännyt). Keskiviikko suomeksi on Onsdag, joka tulee Odenista, joka oli Asa-uskonnon ylijumala. Torstai, Tors dag, on samaisen uskonnon ukkosen jumalan Torin päivä. Perjantai, Fredag, on Frejin päivä. Frejkin oli jumala. Englannin Wednesday puolestaan viitannee vendeihin, joiden sukusana on myös veneemme. Englantilaisten Saturday tulee roomlaisten Saturnuksesta (entä 'satu'?). Freja oli vapautumisen päivä, varsinkin naisten, eli sillä on samaa merkitystä kuin roomalaisten Maius-kuulla. Se oli myös merimiesten päivä, he pääsivät vapksi päästessään satamaan, eli purjeetkin reivattiin. Tallinnan saksalainen ja Venäjän aikana käytetty nimi Rääveli tulee tästä. Dienstag, tisdag, oli germaanisen ylijumalan päivä, Dienstu tulee sekä hänen palvelemisestaan, että siitä, kuin sinä aikana työt olivat vain palvelijoiden vastuulla. Enpä juuri usko, että ruotsin onsdag olisi Odinin eli Odenin päivä. mikään muissakaan kielissä ei viittaa siihen vaan pikemminkin siihen, että onsilla eli iskulla, kirveen tai keihään, viikko tässäkin puolittuu. Tai siis 'onsii' eli menee väliin. Suomalaisten viikonpäivät yleensä seuraavat germaanista nimistöä. Lauantai, siis lauteen, saunan päivä, kuitenkin on poikkeus. Hieman sukua kuitenkin on saksalaisten Sonnabend, siis sunnuntain, auringonpäivän, aatto.

 

Lihava kahdeksikko

Heprean sana kahdeksalle tulee juuresta "tehdä lihavaksi" tai "peittää rasvalla". Kahdeksan merkitsee uutta alkua ja uutta luomusta. Kahdeksan aloittaa uuden sarjan ja jos seitsemässä on täyttä, on kahdeksassa jo ylimäärin. Kahdeksan on myös ylösnousemuksen luku. Raamatussa Jumala teki kaikkiaan kahdeksan liittoa Aabrahamin kanssa, seitsemän ennen Iisakin "uhraamista" ja kahdeksannen tämän kuolleista heräämisen merkiksi. Raamattu ja Koraani ovat eri mieltä siitä, monesko Aabrahamin pojista oli lupauksen lapsi. Kaikkiaan "kansanpaljouden isällä" kuitenkin oli kahdeksan poikaa. Joosef kävi veljiensä kanssa kahdeksan pitkällistä keskustelua, ja kanssakäymistä pidetään esikuvana juutalaisherätyksestä kun aika on kypsä. (Käänne tapahtui silloin kun Joosef itse alkoi puhua heprean kielellä pakanallisesta vaatetuksesta ja hiustyylistä huolimatta ja kertoi olevansa miesten oma juutalainen veli.) Vuorisaarnan alussa Jeesus julisti kahdeksan mielenlaatua autuaaksi (Mt 5:3-11). Luettelo on negatiivi siitä, mitä ihmiset itse yleensä "kadehdittavan onnellisena" pitävät.           

"Anna seitsemälle, kahdeksallekin, sillä et tiedä, mitä onnettomuutta voi tulla maahan." (Saarn. 11:2.) 2 Moos 21:23-25:n sanotaan mukailevan Hammurabin lakia ja listassa mainitaan kahdeksan artikkelia ("elämä elämästä", "silmä silmästä", "hammas hampaasta" jne.) (Mooseksen laista poiketen ei Hammurabin laki tuntenut vaatimusta lähimmäisenrakkauteen, eikä ottanut kantaa siveettömiin ja turmiollisiin elämäntapoihin, joiden välttäminen oli kansan menestymisen ehto. Niinpä hyvinvointiin veltostunut kansa ajautui suurpääoman, kruunun ja temppelien vuokraviljelijöiksi ja maaorjiksi. Hamurabin kuoltua kenelläkään ei ollut halua puolustaa rappeutunutta valtakuntaa ja maa joutui itäisiltä vuorilta tulleiden kassilaisheimojen valtaan.)

Lehtimajanjuhla oli ainoa juhla jota vietettiin kahdeksan päivää ja viimeinen juhlapäivä oli erityisasemassa. Juhla kuvaa Jumalan ikuista seuraa taivaassa. (Kts. luku "Juutalaisten seitsemän juhlaa".) Hesekielin temppelissä oli 7 askelmaa työstä lepoon ja kahdeksas levosta ylistykseen. Ef 4:4-6 kertoo seitsemästä ykseydestä, mutta näistä viimeinen on kaksiosainen. Jaak 3:17 kertoo ylhäältä tulevasta viisaudesta seitsemällä piirteellä, joista viides on kaksiosainen. Aabrahamin poikia oli kahdeksan, mutta seitsemän oli "lihan mukaan syntyneitä" ja joista Israel sai kateellisimmat vihollisensa kuten midianilaiset.

Salomon rakentamassa temppelissä oli kahdeksaa lajia huonekaluja, kun erämaavaellukselta periytyneessä Jumalan majassa niitä oli seitsemän. Salomon omille hankkeille tyypillinen piirre oli ylilyönteihin ajautunut mahtipontisuus ja oman palatsinsa hän rakensi ennen kuuluisaa temppeliä. Temppeliin mittoja eivät keksineet kuninkaalliset arkkitehdit. Daavid oli Iisain kahdeksas poika ja toisinaan veljessarjasta vähennetään jostakin syystä yksi nimi pois, jolloin häntä kutsutaan "seitsemänneksi" (1 Sam 16:6, 1 Aik 2:15). Arkissa matkusti kahdeksan ihmistä - ja 160:sta Pohjois-Amerikkaan parisataa vuotta sitten muilta mantereilta kuljetetuista kottaraisesta muistuttaa nykyään 500 miljoonan yksilön populaatio) (1 Piet 3:20 ja 2 Piet 2:5). Israelilaisten piti pyhittää esikoisensa kahdeksanpäiväisenä Jumalalle ja kaikki pojat - Jeesus esikoisena eritoten mukaan lukien - ympärileikattiin samanikäisinä (Gen 17:12).. Jeesuksen vanhempien on täytynyt olla poikkeuksellisen vähävaraisia, koska he uhrasivat Jeesuksen syntyessä ainoastaan parin kyyhkysiä. Se oli häpeällistä kuin suolakurkkupurkki joulupöydässä kinkun (uhrilampaan) sijaan, vaikka virallisesti luvallista olikin.

Kahdeksan on ykköstä lukuunottamatta ensimmäinen kokonaisluku, jonka kolmiojuurikin on kokonaisluku (23 = 8). Kahdeksan on siis tietyllä tapaa ensimmäinen kuutioluku, jos kolme on ensimmäisen tason ja neljä ensimmäisen neliön symboli. Kaikkeinpyhin oli sekä lehtimajassa että Salomon temppelissä kuutio, edellisessä 10 kyynärää ja jälkimmäisessä 20 kyynärää kanttiinsa. Ilm 21:12-17 mukaan "Uusi Jerusalem" on niin ikään kuution muotoinen 12 000 vakomittaa suuntaansa. Vanhassa Testamentissa on kahdeksan laulua psalmien ulkopuolella (2 Moos 15, 4 Moos 21:17, 5 Moos 32, Tuom 5, 2 Sam 22, Laulujen Laulu, Jes 5 ja viimeisenä Jes 26, joka Jes 25:8 mukaan lauletaan vasta shown päätyttyä). Elian on taltioitu tehneen kahdeksan ihmettä aikana jolloin muut eivät sellaista auktoriteettia saaneet, kun taas hänen seuraajansa Elisa teki ihmeitä Toisen Kuningastenkirjan mukaan 16 kappaletta. Parivaljakko on Mooseksen ja Joosuan kanssa VT:n toinen opetuslapsien kouluttamisen perikuva ja Elisa oli pyytänyt Elian henkeä omaan palvelustyöhönsä kaksin verroin. Elian julkinen toiminta kesti lisäksi alle kymmenen vuotta, mutta Elisan ainakin viisikymmentäviisi vuotta: Jooramin, Jeehun, Jooahasin ja Jooasin hallituskaudet.

Jeesus nousi ylös viikon ensimmäisenä eli kahdeksantena päivänä. Pessimistiselle Tuomaalle Hän ilmestyi kahdeksan päivän kuluttua. Kahdeksan pelastui Nooan ajan tulvassa. Nuo 8 olivat ihmiskunnan uusi alku. Uudella Testamentilla on kahdeksan kirjoittajaa kuvaamassa Jeesuksen vaiheita.  Daavis oli Iisain kahdeksas poika (1 Sam 16:1-12). Israelilaiset leiriytyivät kahdeksassa osastossa erämaassa.

Kun alkuaineilla on uloimmalla elektronikuorellaan kahdeksan elektronia, niiden sanotaan saaneen oktetin. Se tarkoittaa, että masu on täynnä, eikä ole tarvetta reagoida enää minkään aineen kanssa. Kahdeksannen jakson alkuaineet ovat nk. jalokaasuja. (Joten Neon 2 -yhtyeen nimi oli harhaanjohtava. Laboratoriossa tosin on onnistuttu saamaan keinotekoisesti aikaan joitakin jalokaasuyhdisteitä.) Kaikki ensimmäisten jaksojen alkuaineet pyrkivät reagoimaan siten, että saisivat ulkokuorellensa yhteisiä elektronipareja jakaen oktetin. (Siirtymämetalleilla ulkokuorien elektonit virtaavat atomien välitse soljuvan veden tavoin.)

  

Tuomion ja lopullisuuden ysi

Luku 9 on kymmenkantaisen lukujärjestelmän numeroista viimeinen ja merkitsee siten lopullisuutta ja asiain johtopäätöstä. Yhdeksän on sukua luvulle ihmisen luvulle, sillä kolmosten tulo on 9 ja summa 6. Yhdeksän liittyy lopullisuuteen ja on ihmisen kohdalla tekojen tuloksena tuomion luku. Nimi ”Daniel” merkitsi: ”Herra on tuomarini” ja siinä esiintyy juuri luku 9. 

Luku yhdeksän kertoo lopullisuudesta ja taivaallisesta päätöksestä. Gal 5:22-23 kertoo yhdeksästä Hengen hedelmästä. Mt 5:3-12 on yhdeksän autuaaksijulistamista. Jeesus kuoli ristillä yhdeksännellä hetkellä. Leev 25:2-4 kuvataan mitä yhdeksäntenä vuonna syötiin.

Yhdeksän on mielenkiintoinen jo puhtaasti matemaattisessakin mielessä. Yhdeksän kertotaulun tulon numerot ovat äärettömään saakka yhdeksällä jaollisia: 2 x 9 = 18 (1 + 8 = 9); 3 x 9 = 27 (2 + 7 = 9); 4 x 9 = 36 (3 + 6 = 9)... 52843 x 9 = 475587 (4 + 7 + 5 + 5 + 8 + 7 = 36 ja 3 + 6 = 9) jne. Sääntö koskee siis kaikkia kokonaislukuja, tilintekoa ei pääse pakoon.

Heprean aakkosten 22:n kirjaimen lukuarvojen summa on 4995 eli 5 x 99. (Psalmissa 34:2-22:sta löydämme kaikki heprean aakkoset järjestyksessään.[8]) Viisi oli siis armon ja 99 tässä tapauksessa ikään kuin viimeisen sanan luku. Kreikan aakkosten lukuarvojen summa on 3999, muttei näytä erityisen kiinnostavalta. Joidenkin mielestä Jerusalem on valloitettu historian saatossa jo täydet 27 (3 x 9) kertaa. Haggai 1:11:ssa Jumalan tuomio esitetään yhdeksän yksityiskohdan kautta. Yhdeksää henkilöä kivitetään Raamatussa (3 Moos 24:14; 4 Moos 15:36; Joos 7:25; Tuom 9:53; 1 Kun 12:53; 1 Kun 21:10; 2 Aik 24:21; Apt 7 ja Apt 14:19). Raamatussa mainitaan erikseen yhdeksän leskeä (Gen 38:19; 2 Sam 14:5; 1 Kun 7:14; 1 Kun 9:26; 1 Kun 17:9; Mk 12:42; Lk 2:37; Lk 7:12 ja Lk 18:3). Hengen hedelmiä (Gal 5:22) on mainittu yhdeksän kappaletta (rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen), ja sama määrä mainitaan myös saman Hengen lahjoja (1 Kor 12:7-10), vaikka jälkimmäiset ovatkin saaneet suuremman huomion. (Hedelmä kun on hitaan työn tulos, ja laiska ihminen odottaa joululahjojen tupsahtavan savupiipusta.) Huvittavasta vaikutelmastaan huolimatta heprean sana ”halleluja” tarkoittaa tuomiota, tarkemmin ottaen vihollisista veripäin saatua voiton karjuntaa. VT:n puolella yhdeksää nimeltä mainittua ihmistä vaivaa sokeus ja yhdeksää spitaali. Viimeiseksi: lunastustyö päättyi yhdeksännellä hetkellä: "Se on täytetty."

Sananlaskut: 28:2: "Rikkomisensa tähden maa saa ruhtinaita paljon, mutta yhden ymmärtäväisen miehen taidolla järjestys kauan pysyy." Israelin erottua Juudan valtiosta, hallitsi Israelia 300 vuoden aikana ennen pakkosiirtolaisuutta yhteensä yhdeksän eri hallitsijasukua. Valta vaihtui taajaan. Juudaa sen sijaan hallitsi yksi ainoa Daavidin suku alusta loppuun. Uusi Testamentti kertoo, ettei tuota loppua eli tuomiota koskaan tullutkaan - vaan iankaikkisesti hallitseva Messias syntyi tähän sukuun.

 

Järjestelmällisyyden huippu kymmenen

Kuten mainittua, on luku kymmenen yksi täydellisyyden luvuista Raamatussa. Kymmenen merkitsee järjestelmällisyyttä, lakia ja vastuuta. Kymmenlukujärjestelmä ei ole ainoa historian tuntema lukujärjestelmä, vaan esimerkiksi sumerilaiset käyttivät eri tarkoituksiin eri systeemiä. Kymmenen on kuitenkin vakiintunut ja laajimmin levinnyt kantaluku lukujen perustana, ja siihen viittaa myös desimaalilukujemme latinansukuinen nimi. Sormien ja varpaiden lukumäärä vaikutti mitä ilmeisimmin kymmenen vakiintumiseen kantalukuna. On esimerkiksi sanottu, etteivät roomalaisten numerot 1-10 ole kirjaimia, vaan ne on saatu sormien asennosta. (Roomalaisten numeroiden käyttöönotto muuten myöhästytti eurooppalaisten matematiikan tutkimusta lähes tuhat vuotta, koska niillä korkeampaa matematiikkaa on liki mahdotonta kirjoittaa.)

Raamatun ensimmäisessä luvussa Jumala "sanoi" jotakin kaikkiaan kymmenen kertaa. Nooa päätti antediluviaanisen eli alkuaikojen katastrofia edeltäneen ajan ja oli kymmenettä sukupolvea luomisesta. Kaikki tarpeelliset lait mahtuvat kymmeneen käskyyn ja Isä meidän rukous rakentuu kymmenen väittämän ympärille. Kymmenykset tulee antaa ansioista heti päältä. Tapa on ikivanha ja kymmenyksiä maksettiin muinoin monissa muissakin kuin uskonnollisissa yhteyksissä. Ihmishengestä maksettava sovitusmaksu oli kymmenen geeraa eli puoli sekeliä.[9] Esikoisista piti maksaa kymmenen kertaa tämä summa. (2 Moos 30:12-16, 4 Moos 3:12-13, 40-51.) Kymmenen Egyptin vitsausta kuvasi Jumalan tuomioiden täyttä kierrosta (2 Moos 9:14). Nebukadnessarin näyn kuvapatsaan kymmenen varvasta ja kymmensarvinen neljäs peto kuvaavat antikristillisen maailmanhallituksen kymmentä valtakuntaa (Dan 2:41, 7:7, 20, 24; Ilm 12:3, 13:1, 17:3,7,12). Aabrahamille luvattiin kymmenen kansan maat (Gen 15:19) ja koska jokainen usko on koeteltava, koeteltiin hänen kuuluisaa uskoansa täydet kymmenen kertaa kuten Herran veli Jaakob toteaa väärinymmärretyssä kirjeessään. Faarao paatui 10 kertaa. Ensin hän paadutti itse itsensä toistuvasti – tämän jälkeen paaduttamisen hoitikin jo Jumala. Juutalaisuudessa puhuttiin ensihedelmänä kymmenyksistä jo Aabrahamin ja Melkisedekin kohdalla – mahdollisesti jo Kainin ja Aabelinkin tapauksessa. Vertaus kymmenestä neitsyestä viittaa vastuuseen. Ilmestyskirjassa puhutaan 10 valtion liitosta ja 10 sarvesta, jotka kuvaavat valtaa. Room 8:38-39 kerrotaan kymmenkertaisesta turvasta pahaa vastaan: ”Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.”

Israel kapinoi täydet kymmenen kertaa erämaassa (4 Moos 14:22) ja siellä kuljetetun Jumalan lehtimajan perustat valettiin 10 x 10 hopeajalustasta (3 Moos 38:27). Vanhassa Testamentissa tuli lankesi taivaasta eri yhteyksissä kymmenen kertaa (Gen 19:24, 3 Moos 9:24, 3 Moos 10:2, 4 Moos 11:1, 4 Moos 16:35, 1 Kun 18:38, 2 Kun 1:10, 2 Kun 1:12, 1 Aik 21:26, 2 Aik 7:1) ja kansa huusi ilosta kymmenen kertaa (3 Moos 9:24, Joos 6:20, 1 Sam 4:5, 1 Sam 10:24, 1 Sam 17:20, 1 Sam 17:52, 2 Sam 6:15/1 Aik 15:28, 2 Aik 13:15, 2 Aik 15:14 ja Esra 3:11). Kymmenen neitsyttä kuvaa Israelia ja viisi viisasta niitä jotka voivat lopuksi, Jumalan armosta, lausua: "Tämä on meidän Jumalamme, olemme jaksaneet odottaa häntä." Kaikkiaan kymmenen ihmistä tunnustaa Raamatun lehdillä avoimesti olevansa tehnyt syntiä (2 Moos 9:27/10:16; 4 Moos 22:34; Joos 7:20; 1 Sam 15:24; 30/26:21; 2 Sam 12:13/24:10; 17/ 1 Aik 21:8; 17/ Ps 41:4, 51:4; 2 Sam 19:20; 2 Kun 18:14; Job 7:20; Miika 7:9; Neh 1:6.) Vaikea paikka itse kullekin.

Psalmi 119 on Raamatun pisin luku. Juuri psalmien kirjassahan lukujaot, toisinaan jopa jakeetkin, ovat alkuperäisiä eivätkä keinotekoisia kuten yleensä. Tämä psalmi käsittelee Jumalan ilmoituksen erehtymättömyyttä ja siinä joku kymmenestä Sanan tai Kirjoitusten synonyymistä toistuu joka jakeessa jaetta 122 lukuunottamatta. Mooseksen laissa kansa ei muuttunut toiseksi alle kymmenen sukupolven (5 Moos 23:3-5, Neh 13:1). Matteuksen evankeliumissa on kymmenen vertausta "valtakunnasta", seitsemän luvussa 13 ja kolme luvuissa 22 ja 25. Suomessa herätti taannoin kohua "Kaikki pääsevät taivaaseen" -kirjanen, mutta 1 Kor 6:9,10:ssä Paavali luettelee kymmenen epävanhurskasta, jotka sinne valitettavasti eivät pääse. Myös vertaus kymmenestä neitsyestä viittaa vastuuseen (Mt 25:1-13). Johanneksen evankeliumissa on taltioituna kymmenen Jeesuksen "Minä olen" -lausetta. Uusi Testamentti mukaan lukien Raamatussa on kymmenen nimeä, jotka toistetaan painavasti peräjälkeen. (Gen 22:11; Gen 46:2; 2 Moos 3:4; 1 Sam 3:10; Lk 10:41; Lk 22:31; Apt 9:4; Mt 7:21, 22/, 25:11/ Lk 6:46, 13:25; Mk 15:34/ Mt 27:46/Ps 22:1; Mt 23:37/ Lk 13:34). Raamatussa mainitaan erikseen kymmenen pääsiäisenviettoa (2 Moos 12; 4 Moos 9:5; Joos 5:10; 2 Aik 30:1; 2 Aik 35:1; Esra 6:19; Lk 2:41; Joh 2:13; Joh 6:4; Mt 26:2). Kuin Eevaa muistellen kymmenen naisen on mainittu aiheuttaneen jonkun kuoleman (Tuom 4:21; Tuom 9:52-53/ 2 Sam 11:21; 2 Sam 20:1, 21-22; 1 Kun 3:19; 1 Kun 18:4; 1 Kun 21:9-10, 2 Kun 6:29; 2 Kun 11:1, Ester 9:13-14 ja Mt 14:8).

Ennen Vedenpaisumusta oli kymmenen patriarkkaa. Kymmenen neitsyen vertaus pohjaa juutalaiseen traditioon jossa häissä pitää olla kymmenen todistajaa. Luuk 19:13, 17 kerrotaan kymmenestä palvelijasta joille uskotaan kymmenen leiviskää ja kymmenen kaupunkia. 1 Kor 6 on lueteltuna kymmenen pahetta, jotka saattavat Jumalan valtakunnasta eroon. Genesiksen ensi luvussa kerrotaan miten kymmenen kertaa ”Jumala sanoi”. Kymmenen psalmia alkaa huudolla Halleluja (106, 111, 112, 113, 135, 146-150). Ihmiskunnan viime tempaus tulee Ilmestyskirjan ja Danielin mukaan olemaan kymmenen valtakunnan konfederaatio. Ex 12:3 mukaan pääsiäislammas syötiin 10. päivänä. Tabernaakkelissa pöydät olivat kymmenen kyynärää pitkät, niillä oli 10 verhoa ja kymmenen pylvästä länteen. Luku kymmenen esiintyy 242 kertaa Raamatussa ja sana kymmenes 79 kertaa.

Kymmenen eli laki saa Paavalin mukaan aikaan vihaa, niinpä Paavalin kielenkäytössä kymmenes lihan teoista onkin juuri viha (Gal 5:19-21). Heprealaiskirjeen uskon sankarien listassa lain antaja Mooses mainitaan kymmenentenä.

 

Sekava yksitoista

Luku 11 osuu kahden täydellisyyden luvun väliin. Se kuvaa hajottamista ja epäjärjestystä. Haamin pojasta Kanaanista polveutui 11 kansaa. Eesau oli lupauksen linjassa lähimmälle rannalle jäänyt ja Edomin ruhtinaita oli 11 (Gen 36:40-43). Yhtä uupumaan jääneet Jaakobin 11 poikaa ja Jeesuksen 11 opetuslasta samaten kertovat hajaannuksesta. Yhdestoista vitsaus särki Egyptin armeijan (2 Moos 14:23-28). Hoorebilta Kaades Barneaan oli 11 päivän matka ja yksi päivä lisää olisi vienyt lopullisen Jumalan lain antamisen paikkaan (5 Moos 1:2). Jehoiakin oli hallinnut 11 vuotta, kun Nebukadnessar tuli ja aloitti Israelin unelman särkemisen (2 Kun 23:36, 24:1 ja 2 Aik 36:5,6). Sidkia taas oli hallinnut niin ikään 11 vuotta kun Nebukadnessar tuli ja saattoi päätökseen Juudan ideaalivaltion itsenäisyyden Jerusalemissa (2 Aik 36:11, Jer 52:1, Jer 39:2). Jeesuksen vertauksessa anteliaasta työnantajasta työttömät norkoilivat torilla vielä yhdennellätoistakin hetkellä, jolloin päivätyöläisen toivo oli jo painunut mailleen (Mt 20:6, 9). 11 ruhtinasta tai kuningasta loukkaantuivat Jumalan palvelijoihin näiden kertoessa heille totuuden (2 Moos 10:28; 4 Moos 24:10; 1 Kun 13:4; 1 Kun 22:27; 2 Kun 5:12; 2 Aik 16:10; 2 Aik 24:21; 2 Aik 26:19; Jer 26:21; Jer 32:3 ja Mt 14:3). Faraota kohtasi tuomio 11:lla kerralla. Johannes näki tuomion valtaistuimella 11 asiaa Ilm.20: 11:n mukaan.

Jos ottaa huomioon myös Punaisen Meren ilmiön, kohtasi egyptiläisiä 11 onnettomutta. Sidkia oli huono kuningas ja Jer 52:1 mukaan hän hallitsi 11 vuotta Jerusalemissa, kunnes kohtasi tuomionsa. Kaades-Barneassa Israel napisi ja passitettiin takaisin aavikolle kunnes kaikki yli 20-vuotiaat olisivat kuolleet. Paikalle oli 11 päivän vaivalloinen matka Hoorebin vuorelta (5 Moos 13:25). Ihminen saa Ilmestyskirjassa tekojensa mukaan, joita on Ilm 20:12-13 mukaan yksitoista. Luku esiintyy Raamatussa 24 kertaa.

 

Hallituksen tusina

Luku 12 kuvaa hallinnollista täydellisyyttä ja järjestystä. 12 on lukujen kolme ja neljä - eli taivaallisen ja maallisen - tulo, kun taas 7 on niiden summa. Luku liitetään taivaankappaleiden hallintaan ja myös ympyrä on jaettu muinaisuudesta saakka universaalisti 12 x 30 = 360 asteeseen. Kukaan ei muuten osaa varmuudella kertoa miksi. Nykyisinkin asteen merkkinä käytetty pieni ympyräo oli alun perin Aurinkoa tarkoittava kirjoitusmerkki. Tulo 3 x 4 x 5 x 6 tosin on 360. 7 kertaa 360 taas 2520, ajallisen täydellisyyden luku. 2520 on lisäksi pienin yhteinen osoittaja, ”least common multiple”, niistä kymmenestä numerosta, joihin lukujärjestelmämme perustuu. 2520 löytyy siis kaikkien numeroiden kertotaulusta yhdestä kymmeneen. Muinaisten kulttuurien ja myöhäisempienkin uskonnollisissa kalentereissa vuodessa oli samoin 12 x 30 = 360 päivää.

Kaikkiaan Genesiksessä on 11 toledotia, kirjan johdannon jäsentäessä teoksen kaikkiaan kahteentoista osaan. Otoksessa eläinkunnasta Jobin kirjassa Jumala viittaa lähemmin vain kahteentoista eläimeen. Israelin sukukuntien ja apostolien ohella myös Genesiksen patriarkkoja Seetistä Nooaan ja Seemistä Jaakobiin oli kaksitoista. Ise asiassa Jaakobin eli Israelin poikia oli 13, mutta missään listassa heistä ei mainita kuin 12 yhdellä kertaa. Pois jää yleensä Leevi tai Daan ja välillä Joosefin tilalle asetetaan hänen kaksi poikaansa merkiksi Joosefin erityisasemasta ja esikuvallisuudesta. Kahtatoista sukukuntaa edustivat ylimmän papin rintakilvessä olevat kaksitoista jalokiveä (2 Moos 28:17-21). Jaakobin tapaan myös Ismaelilla oli 12 poikaa, joista tuli heimojensa päämiehiä (Gen 25:16). Arabit itsekin pitävät Aabrahamia kantaisänään aina ympärileikkaukseen saakka. Ennen kuninkaiden aikaa Israelissa oli yhteensä 12 tuomaria tai vapauttajaa. Salomonin temppelissä keskeinen luku oli 12, kun se lehtimajassa oli ollut 5. Ilmestyskirja kertoo taivaallisessa Jerusalemissa olevan 12 perustusta, 12 porttia joissa 12 helmeä ja 12 enkeliä, kuin Grimmin saduissa konsanaan.* Sinetillä merkittyjen ihmisten lukumäärä on 144 000 eli 12 x 12 x 1000 ja joka lahko on sovittanut toiveikkaasti tätä erikoisosaa omiin kannattajiinsa. Vanhassa Testamentissa voidellaan 12 yksityishenkilöä, joista 5 oli pappia ja 7 kuninkaita. (2 Moos 29: 7,9; 1 Sam 10:1, 1 Sam 16:13; 2 Sam 19:10; 1 Kun 1:39; 2 Kun 9:6; 2 Kun 11:12; 2 Kun 23:30). Daavid voideltiin peräti kolmeen kertaan ja kun hän oli järjestyksessä seitsemäs, kuningas Saul oli kuudes. Jeesus esiintyi ensi kertaa julkisesti 12-vuotiaana ja juuri ennen "käskyn pojan" kolmattatoista syntymäpäiväänsä hän lausui myös ensimmäiset taltioidut sanansa (Lk 2:42). (Jeesus tosin myös esikunnassaan olevan reservissä enemmän kuin 12 legioonaa enkeleitä Mt 26:53). Salomon vaskimerta kannatteli 12 vahvaa pronssihärkää, kolme jokaiseen neljästä ilmansuunnasta (1 Kun 7:24). Otoksessa eläinkunnasta Jobin kirjan loppuosassa Jumala viittaa lähemmin vain kahteentoista eläimeen ja temppelissä oli 12 näkyleipää. Jeesuksen on mainittu ilmestyneen ylösnousemuksensa jälkeen ennen taivaaseenastumistaan kerrallakin yli 500 hengelle) 12 kertaa. Pikkuprofeettoja on 12.

Luku kaksitoista esiintyy Raamatussa 187 kertaa, Ilmestyskirjassa 22 kertaa. Gen 17:20 kertoo Ismaelilla olleen 12 poikaa. 1 Kun 4:7 kertoo Salomon asettaneen 12 upseeria maahan. Job 38:32 Jumala kysyy, kuka kykenee ohjaamaan mazzarothia eli eläinradan tähtikuvioita. Mazzaroth on hepreaa ja merkitsee ”niitä kahtatoista merkkiä”. Ylipapin rintapanssarissa oli 12 erilaista kiveä ja pyhimmässä oli leipä joka jaettiin 12 osaan, kunkin sukukunnan puolesta. Kaanaan maahan lähetettiin 12 vakoojaa kaikkiaan (Numerot 13:1-33). Elimissä löydettiin 12 vesikaivoa (Ex 15:27). Elias rakensi alttarin 12 kivestä (1 Kun 17:30-40). Jeesus sanoi että hänen isänsä voisi lähettää Getsemaneen enemmän kuin 12 legioonaa enkeleitä. Jeesus vieraili temppelissä 12-vuotiaana, bar mitsva –iässä. Saman ikäinen oli myös Jairuksen tytär ja yhtä kauan oli sairastanut verenvuototautia nainen, jota parannettiin Jairuksen tyttären sillä välin ”nukahtaessa”. Tuomarien kirjassa mainitaan 12 tuomaria. Joh 19:11 Jeesuksen sanat Pilatukselle koostuvat 12 sanasta kreikassa: ”Sinulla ei olisi mitään valtaa minuun ellei sitä olisi annettu sinulle ylhäältä.”

Vuodessa on tietenkin 12 kuukautta, mutta vuorokauden jakamisen historiaa 12 +12 tuntiin en tunne. 12 legioonaa viittasi hallintavaltaan, josta Jeesuksen kerrotaan kieltäytyneen Getsemanessa. Ilmestyskirjassa kerrotaan ”uuden Jerusalemin” kaupungista, jossa on 12 porttia ja 12 enkeliä (päävartiossa) Kaupungissa on 12 perustusta ja 12 jalokiveä. Kaupungin mittana käytetään 12.000 vakomittaa ja sen muurista käytetään ilmaisua 12x12 =144 kyynärää.

Yleisen ilmoituksen puolella harmoninen (eli sopusoinnussa oleva) sävelasteikko kattaa koko sävelten kirjon. Siinä ovat mukana myös toiselta puolelta katsoen ylennetyt ja toiselta alennetut sävelet, jolloin yksikköjen määrä on kaksitoista. Ihmiskehosta on löydetty yli 300 lihasta. Kaksitoista niistä on keskitetty katselemiseen. Kummankin silmän töistä vastaa kuusi lihasta, jotka muodostavat kolme lihasparia. Näistä kuitenkin vain yksi lihaspari kerrallaan on täydessä työssä - samoin kuin apostolit ja laajempi 70:n opetuslapsen ryhmäkin jaettiin toisiaan täydentäviin pareihin. Poikkijuovaisia silmäliikuttajalihaksia voidaan säädellä erittäin tarkasti. Vaikka niiden motorisiin yksikköihin kuuluu vain muutamia lihassoluja, uhraavat aivot kuitenkin paljon silmälihasten säätelyyn. Aivojen motorisessa kuoressa silmien pienille lihaksille on omistettu suhteessa hyvin laaja vastinalue.[10]

On hyvä tietää, että Raamatun ulkopuolelta tunnetaan kreikkalaisten Odysseus ja tämän 12 toveria; egyptiläisten Osiriksen kuvat joissa on pää ja 12 osaa; roomalaisten Romulus ja 12 paimenta; germaanien Balder ja 12 tuomaria; anglosaksien kuningas Arthur ja 12 pyöreän pöydän ritaria; sekä ranskalaisten Roland ja 12 aatelismiestä. Monissa maissa käytäntönä on myös 12 oikeuden jäsentä ylituomarin apuna.[11] Jälkimmäiset tapaukset selittyvät kristillisillä kulttuurivaikutteilla, edelliset kuvaavat luvun 12 laajalti nauttimaa erityisasemaa antiikissa.[12]

 

Muita lukuja

Numero 13 on kuudes jaoton numero. Luku kolmetoista mainitaan Raamatussa ensi kerran kapinana yhteydessä: "Kaksitoista vuotta he olivat olleet Kedorlaomerille alamaiset, mutta kolmantenatoista vuotena he tekivät kapinan." (Gen 14:4.) Esterin kirjan Haaman juoni aikaan ensimmäisen kuun kolmannelletoista päivälle päivätyn määräyksen, jonka nojalla valtakunnana kaikki juutalaiset sai hävittää kahdennentoista kuun kolmantenatoista päivänä (Ester 3:8-13.) "Sillä sisästä, ihmisten sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuonti, jumalanpilkka, ylpeys, mielettömyys" (Mk 7:21-22). Jeesuksen esittämä lista pitää siis sisällään kolmetoista artikkelia. Kansojen taulu (Gen 10) kertoo Joktanista, josta tuli polveutumaan turmeltuvaa kansaa. Patriarkalla oli Gen 10:26-29:n mukaan kolmetoista poikaa.[13] Em. kohdat eivät ehkä ole aivan vedenpitäviä, mutta näyttää joka tapauksessa siltä, että heprealaisessa kontekstissa luvulla 13 on länsimaisen taikauskon tavoin negatiivinen leima.

Luku kolmetoista esiintyy noin 15 kertaa Raamatussa. Sana lohikäärmeelle esiintyy Ilmestyskirjassa 13 kertaa (12:3; 12:4; 12:7; 12:7; 12:9; 12:13; 12:16; 12:17; 13:2; 13:4; 13:11; 16:13; 20:2). Nimrod oli kolmastoista Haamin sukulinjassa (Gen 10:6-8). Gen 14:4 kertoo kuninkaiden palvelleen 12 vuotta Kedorlaomeria, mutta 13. vuotena he nousivat kapinaan.  Ester 3:8-13 juutalaisten vihollinen Haaman allekirjoitti ensimmäisen antisemitistisen lopullisen ratkaisun 13. päivänä. Ensimmäisen kuun 13. päivä määrättiin että saman vuoden 12. kuun 13. päivään mennessä kaikkien juutalaisten piti olla kuolleita.  Numerot 1:5-16 kertoo sukukuntien 12 prinssistä: Elizur, Shelumiel, Nahshon, Natanael, Eliab, Elsihama, Gamaliel, Abidan, Ahiezer, Pagiel, Eliasaf, ja Ahira. Aaronia vastaan kapinoitiin, mutta hänen sauvansa asetettiin 13:ksi muiden joukkoon. Aamulla hänen kuiva käkkyräsauvansa kasvoi versoja ja kukki. Exodus kertoo 21 rikoksesta vaelluksella, joka kerrottuna 13:lla tekee 273. Sillä määrällä sekeleitä piti lunastaa esikoiset. Napinoinnista 13. oli kapina (numerot 14:1-11).

Matt 1 kertoo, miten Aabrahamista Daavidiin oli 14 polvea, Daavidista pakkosiirtolaisuuteen 14 polvea ja pakkosiirtolaisuudesta Messiaaseen 14 polvea. Paavalin haaksirikossa oli 276 matkustajaa. Room 1:29-32 kertoo että 23 on kuoleman luku. Kun se kerrotaan 12:lla, saadaan 276. Laivan matkustajat pelastuivat 14. päivä – mutta ehtona sille oli ettei kukaan poistu laivasta veneellä!

Luku 15 pitää sisällään kolme armon lukua 5. Niinpä Nooan arkin syväyksen sanotaan olleen 15 kyynärää (Gen 7:20) ja Hiskia sai 15 vuotta lisäaikaa (2 Kun 20:6). Juutalaiset säästyivät Esterin aikoina kuun 15:ntenä päivänä, kun heidän joukkoteloituksensa piti tapahtua 13:ntena (Ester 9:18, 21). Ensimmäisen kuun 15:ntenä päivänä piti juhlia happamattoman leivän juhlaa (3 Moos 23:6) ja seitsemännen kuun samana päivänä oli lehtimajanjuhla (3 Moos 23:34). Luku 15 on levon luku. Leev 23:6-7 kertoo että happamattoman leivän levon juhla alkoi 15. päivä. Sama koski myös lehtimajanjuhlaa (23:34-35). Esterin kirjassa asetettiin omin päin edelleen vietettävä puurim-juhla niin ikään 15. päivä. Silloin sai hengähtää. Naomin nimi mainitaan Ruutin kirjassa 15. kerran jakeessa 3:1: ”Tyttäreni, enkö saa lepoa sinusta?” Booas tuli Ruutin sukulunastajaksi ja täydellinen vävykokelas esiintyy 15 kertaa ko. kirjassa. Luku 15 mainitaan 24 kertaa Raamatussa.

Luku 16 on rakkauden luku. Se mainitaan Raamatussa 23 kertaa. Jumalan nimi Jahve/Jehova kuvataa 16 eri tavalla Raamatussa (Gen 2:4-25; 15:2,8; 22:8-14; Ex17:15; Ex15:26; Tiom 6:24; Jer 23:6; Ex 31:13 & Leev 20:8 ja 21:8; 1 Sam 1:3 – käytetään 281 kertaa Raamatussa); Hes 48:35; Ps 7:17, 47:2, 97:9; Ps 23:1; Ps 95:6; Ps 99:5, 8, 9; Ex 20:2, 5, 7; Sak 14:5.

17:ssä ei ole pienempää numeroa tekijänä ja siitä syystä sitä kutsutaan alkuluvuksi. Alkulukujen sarja juoksee 2, 3, 5, 7, 11, 13, 17 jne. Numero 17 on siis seitsemäs jaoton numero. Luku 17 kuvaa turvaan pääsyä ja on pelastusvarmuuden ja voiton luku. Arkkiin päästiin vedenpaisumukselta suojaan 17:nä päivänä toista kuuta (Gen 7:11) ja ylösnousemus tapahtui (viimeinen ehtoollinen vietettiin?) juutalaisessa kalenterissa saman kuukauden 17:nä päivänä[14]. (Kuukauden numerointi vaihtui välillä, mutta  2 Moos. 12:2 ja 12:6 pääsemme jäljille tästä yhtäläisyydestä. Seitsemännestä kuukaudesta tehtiin ensimmäinen kuukausi.) Luku seitsemäntoista on erikoinen heprealaisessa kontekstissa. Tämän näkee erinäisissä seitsemäntoista artikkelia käsittävissä listoissa: henkilökohtaisen turvallisuuden Psalmissa 23 yksikön ensimmäisen persoonapronominin tai vastaavan sijapäätteen 17 käyttökertana ("Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu...") tai Roomalaiskirjeen 8:n luvun pelastusvarmuuden 17 uhkaavan mutta torjutun artikkelin luettelossa. Kyseisessä roomalaiskirjeen luvussa 7 artikkelia esittävät ensin kysymyksen ja 10 artikkelia antaa sitten kysymyksen vastauksen. ("...Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka on meitä rakastanut...") Israelilaiset lähtivät Egyptistä kuukauden neljäntenätoista päivänä ja ylittivät Punaisen Meren kolmen päivän matkan jälkeen eli seitsemäntenätoista päivänä (2 Moos 8:27; 12:1-13, 37; 13:20, 14. Näin Mooses ei tullut rikkoneeksi lupaustaan faaraolle viedä kansa kolmen päivän matkan päähän uhraamaan, vaikka egyptiläiset tulivatkin itse valinneeksi uhrin osan jahdatessaan aseetonta joukkoa.)

Kun Salomo pyytää Hiiramilta käsistään kätevää työmiestä, annetaan 2 Aik 2:7:ssä 7 kelpoisuusvaatimusta ja jakeessa 14 valittua työntekijää kuvataan kymmenellä piirteellä. Heprealaiskirjeen 12:nnen luvun jakeissa 18-24 Uutta liittoa verrataan Vanhaan kertomalla ensin seitsemästä asiasta jonka luokse nyt ei tulla ja sen jälkeen kymmenestä joiden luokse tullaan. Psalmi 83:6-11 laittaa kymmenen ja seitsikon eri järjestykseen. Ensin kerrotaan kymmenenjäsenisestä konfederaatista ja sitten seitsemästä vihollisesta, jotka tuhottiin menneisyydessä. Evankeliumeissa ja apostolien teoissa mainitaan kaikkiaan 17 enkeli-ilmestystä pelastuksen aikaa siivittämässä. Luomiskertomuksen sana "taivaanvahvuus" on mainittu Vanhassa Testamentissa 17 kertaa. Rauhaan viittaava Jerusalemin nimi mainitaan psalmeissa kaikkiaan 17 kertaa. Apostolien teoissa luetellaan seitsemäntoista eri kieltä, joita puhuttiin Pyhän Hengen tultua seurakuntaan (Apt 2:8-11). Sana "maailma" mainitaan Johanneksen ensimmäisessä kirjeessä seitsemännentoista kerran jakeessa: "Sillä kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman. Ja tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme." (1 Joh 5:4.)

Kuten 13 on kuudes pääluku, on 17 seitsemäs jakamaton pääluku. Luku 17 esiintyy Genesiksen 5. luvun näennäisen kuivassa luvussa patriarkkojen iässä. Esimerkiksi Metusalemin ikä 969 on jaollinen 17:llä. 187 vuoden iässä hänelle syntyi Lemek, ikä on myös 17 jaollinen. Lemek oli 182 Nooan syntyessä ja hän eli 17 jaollisen luvun, 595 vuotta. Metusalemin nimi merkitsee ”kun kuolee, niin tulee”. Eenok oli Adamista seitsemäs ja Nooa kymmenes. Arkki pysähtyi seitsemännen kuun 17. päivänä. Israel lähti Egyptistä 14. päivä ja kolmen päivän matkan jälkeen meri jakaantui.  Ex 12:2 määrää että kyseinen kuukausi piti asettaa vuoden ensimmäiseksi kuukaudeksi. Myös Jeesus kuoli pääsiäisenä, 14. päivä. Siitä kolmen päivän perästä hän nousi kuolleista, siis 17. päivä. Gen 37:2 kertoo Joosefin olleen 17 vuotta vanha hänen isänsä Israelin viedessä pojan Hebronin laaksosta Sikemiin katsomaan ”millainen veljiensä rauha on”. Samainen isä tuli viimein eläneeksi Egyptin laaksossa 17 vuotta (Gen 47:28). Isä siis saa viettää lempipoikansa kanssa tämän elämän 17 ensimmäistä vuotta sekä 17 viimeistä vuottansa. Jaakob kävi myös faraon juttusille, tämän päivitellessä Joosefin isän korkeata ikää. Jakeissa 3-13 esiintyy 17 kertaa sana ”minä”, Jumalan puhuessa itsestään. ”Rauhan kaupunki” Jerusalem esiintyy psalmeissa 17 kertaa. Leeviläiskirjettä ja Numeria vastaavissa psalmien kirjan osissa on kussakin 17 laulua (73-89 ja 90-106). Jeremia rukoili 17 rukousta kirjaansa. Vankeudestaan huolimatta hän punnitsi juuri ennen 17. rukoustaan17 sekeliä hopeaa ostaakseen symbolisen pellon sen merkiksi että joskus kotikonnuille palataan vielä takaisin (Jer 32:9). Room 8:35-39 luetellut 17 asiaa jaetaan 10 ja 7 uhkaavan asian ryhmiin. 1 Pietarinkirjeessä käydään läpi 17 seikkaa, jotka ovat peräisin ”Jumalasta”. Sana kethab, kirjoitukset, esiintyy 17 kertaa VT:ssä. Johanneksen evankeliumissa esiintyy 17 kertaa sana semeion, merkki. 1. Johanneksen kirjeessä esiintyy 17 kertaa sana agapee, pyyteetön rakkaus. Ruut 4:15 puoliso on parempi kuin seitsemän poikaa ja 1 Sam 1:8 parempi kuin kymmenen poikaa. Luku esiintyy Raamatussa vain kymmenen kertaa. Sjutton också.

Mitä luonnontieteisiin tulee, on ehkä hassua ettei ihminen pysy hengissä, jos hapen osapaine on vähemmän kuin 17 prosenttia.* Albumiini on veriplasman/seerumin ylivoimaisesti runsain proteiini. Sitä on yhtä paljon kuin muita 300-3000 proteiinia yhteensä, eli noin 50 grammaa litrassa (3 mM pitoisuus 66 kDa kokoiselle proteiinille). (Tällöin pitää tosin muistaa, että punasolujen sisällöt huomioiden erytrosyyttien eli punasolujen hemoglobiinia on tätäkin enemmän. Albumiini sitoo erittäin laaja-alaisen kirjon substraatteja: Rasvahappoja, bioaktiivisia lysolipidejä, metalleja, aminohappoja, bilirubiinin kaltaisia metaboliitteja - sekä suurta osaa synteettisistäkin lääkeaineista. Albumiinissa on kolme domeenilumpiota, joista jokaisessa on karkeasti ottaen kolme sitoutumispaikkaa. Albumiini on teollisuuden käytetyin proteiini. Sitä käytetään kantaja-aineena, stabilaattorina, surfaktanttina, vapaiden radikaalien haaskana jne. Albumiini on erittäin mukautuvainen ja kestävä proteiini näin yleiseksi valkuaisaineeksi. Sen sulamislämpö on niinkin korkea kuin 60 celcius-astetta. Verestä fraktioituna albumiini säilyy huoneelämmössäkin lasipurkissa valolta suojattuna helposti 3 vuotta toimintakykyisenä. Onpa käytetty jopa puoli vuosisataa vanhoja albumiinipreparaatioita. Albumiini on kuin kumiukko, se palaa ruotuunsa vaikka siitä poistettaisiin rasvahapot pH kolmessa tai 12,5:ssä aktiivihiiltä käyttäen. Ja albumiinissa sanotaan yleensä olevan seitsemän rasvahappojen telakoitumispaikkaa. Ja albumiinissa on kolme itsenäisesti liikkuvaa jäykkää subdomeenia, joiden keskinäisessä asemassa tapahtuu merkittävä konformaatiomuutos rasvahapon sitoutuessa. Ja albumiinissa on 17 rikkisiltaa, plus yksi vapaa SH-ryhmä joka reagoi mm. S-nitrosylaatiossa.

Luku 18 on orjuuden luku. Luuk 13:4-5 on 18 ihmistä synnin orjuudessa. Tuomarien kirjassa mainitaan Israelin olleen parissa yhteydessä orjuuden ikeen alla 18 vuotta (3:14 ja 10:7-8). VT:ssä puhutaan Egyptin 400 vuoden orjuudesta 18 kertaan, myös Stefanus artikuloi luvusta (Apt 7:6). Luku mainitaan 22 kertaa Raamatussa.

Luku 19 kuvaa uskoa. Uskon sankarien luvussa heprealaiskirjeen 11. luvussa kuvataan 19 ihmistä tai ryhmää. Näistä toinen oli Abel – ja kaksi jakamisen luku. Kolmas oli Eenok, ylösnousemuksen enteenä. Neljäs oli neljäs, maailman tuhoamisen muistona. Viides oli Aabrahan, armon merkiksi. Jaakob on kahdeksas uuden alun merkiksi. Luku 19 esiintyy vain kolmesti Raamatussa.

Luku 20 jää yhden vajaaksi täydestä ventistä eli kolmesta seitsikosta. Se näyttää olevan jonkinlainen odotuksen luku. Jaakob odotti 20 vuotta saadakseen vaimonsa ja omaisuutensa (Gen 21:38, 41). Israel odotti 20 vuotta vapauttajaa Jaabinin sorrosta (Tuom 4:3) ja 20 vuotta Simsonia, joka kuitenkin tuotti pettymyksen (Tuom 13:25, 15:20, 16:31). Liiton arkki odotti 20 vuotta Kirjat-Jearimissa (1 Sam 7:2) ja Salomo odotti 20 vuotta kahden rakennuksensa valmistumista (1 Kun 9:10, 2 Aik 8:1). Jerusalem odotti 20 vuotta valloituksensa ja hävittämisensä välillä ja Jeremia ennusti nuoresta pojasta saakka 20 vuotta siihen liittyen. Viimeiseksi Raamatussa on vielä kuvaillen mainittu 20 unta (Gen 20:3; Gen 28:12; 31:10; Gen 31:24; Gen 37:5 sekä 9; Gen 40:5 (2 unta); Gen 41:1 sekä 5; Tuom 7:13; 1 Kun 3:5; Dan 2:3; Dan 4:5; Dan 7:1; Mt 1:20; 2:13; 2:19; Mt 2:13 ja Mt 27:19). Unet eivät ennusta tulevaisuutta, mutta ihmisen alitajuisista peloista, toiveista ja odotuksista ne kertovat. Oma huomioni kiinnittyy siihen, että tasan puolet unista löytyy Genesiksen kirjasta alkukulttuurien ihmisiltä. Ilmeisesti varhaisimmat ihmiset olivat mieleltään virkeitä. Luku 20 esiintyy 288 kertaa Raamatussa. Kyse on lunastuksen luvusta. Tässä iässä israelilaisten piti toimittaa uhri täysikäisyydestään, 20 gerahia hopeassa. Booasin nimi esiintyy 20 kertaa, hekilöiden kokonaismäärä Ruutissa on niin ikään 20 erisnimeä. Yli 20-vuotiaat saivat surmansa erämaassa.

II tim 3:2-5 Paavali luettelee 21 asiaa joita ihmiset tekevät viimeisinä päivinä. Matt 23 kuvaa 21 tekopyhän ominaisuutta.

Luvulla 22 on ilmeisesti muiden kerronnaislukujen tavoin merkitystä lähinnä kantalukunsa 11 tehostettuna muotona. Esimerkiksi Israelin kehnoimmat kuninkaat Jerobeam ja Aahab hallitsivat kumpikin 22 vuotta ja aika johti suureen sekasortoon tai hajaannukseen (1 Kun 14:20, 1 Kun 16:29). Heprean kielessä on 22 aakkosta ja mm. Psalmeissa ja Valitusvirsissä on ns. alfabeettisiä lukuja, joiden jakeet alkavat järjestyksessä aina tietyin alkukirjaimin. Luku 22 on valon luku. Temppelissä oli 22 öljyastiaa menoran palaa. num 3:39 kerrotaan 22 tuhannesta leeviläisestä jotka toimittavat pappistoimia kansan valaisemiseksi. Sana valo esiintyy 264 kertaa Raamatussa. Se on 12 kertaa 22. Johanneksen evankeliumissa sana valo mainitaan 22 kertaa.

Sefanja 3:8 sisältää heprean kaikki konsonantit ja kaikki vokaalit. Se on ainoa tällainen jae koko Raamatussa: "Sentähden odottakaa minua, sanoo Herra, odottakaa sitä päivää, jona minä nousen saaliille. Sillä minun tuomioni on, että minä kokoan pakanakansat, saatan kokoon valtakunnat vuodattaakseni heidän päällensä tuimuuteni, vihani kaiken hehkun; sillä minun kiivauteni tuli kuluttaa koko maan." Seuraavasta jakeesta saamme lukea: "Silloin minä muutan puhtaiksi kaikkien kansojen huulet (kielet). Niin että ne kaikki rukoilevat Herran nimeä." Onko yhteinen sävel ja yhteinen kieli hepreassa 22 aakkosensa kanssa? Israelissa oli 22 kuningasta. Juudassa oli 22 kuningasta. Hmm... Leeviläisiä erämaassa 22 000. Deuterenomissa 22 kertaa sana "laki". Galatalaiskirje vastaa Deuteronomiin, siirrytään laista armoon. Paavali laittoi sanan "usko" tasan 22 kertaa galatalaiskirjeeseen. Koko VT:ssa sana "laki" on 220 kertaa, 22x10.

Raadollisuuden luku 13 plus lain luku 10 tekee 23, joka on kuoleman luku. Room 7:11: ”Sillä synti (13) sai voimansa laista (10) ja petti minut, niin minä kuolin (23).” Luku 23 on kuolemaksi.

Luku 24 on taivaallisen tai täydellisen hallinnon luku. Englanniksi voitaisiin sanoa "comittees of comittees".  Israelin temppelin papit oli jaettu 2x12 eli 24 luokkaan ja Ilmestyskirjan 4. luvun Jumalan valtaistuimen ympärillä majailevan 24 vanhimman identiteetistä on kiistelty vuosituhannen, pari, pääsemättä asiasta selvyyteen. Luonnontieteen ja biologian puolelle mennäksemme ihmiskehossa taas on kaksitoista paria suuria aivohermoja. Vuorokauden jakamisen historiaa 12 +12 tuntiin en tunne. Psalmissa 22 kuvataan 24 asiaa jotka Messias on tekevä kansalleen.

Maailmankaikkeuden on osoitettu viimeisimmissä hiukkaskiihdyttimillä tehdyissä "kolaritutkimuksissa" koostuvan 12 alkeishiukkasesta ja niiden 12 antihiukkasesta, jonka sähkövaraus on vastakkainen parillensa. Kaikkiaan perushiukkaslajeja on siis 24. Atomiytimessä on protoneja sekä neutroneja ja nämä ydinhiukkaset vuorostaan koostuvat vielä pienemmistä kvarkeista. Kvarkkeja on kuusi ja ne jaetaan kolmeksi perheeksi (Ylös- ja Alas-; Outo- ja Lumo-; sekä Kauneus- ja Totuuskvarkit). Kuhunkin kolmesta perheestä kuuluu myös yksi elektroni ja neutriino, pieni neutraali hiukkanen, eli hiukkasia on yhteensä 12. Ensimmäisen elektronit ovat tunnetuimmat ja kulkevat elektronien nimellä, kahdessa jälkimmäisessä elektronien nimenä on Myoni ja Tau. Kolmen perheen neutriinot ovat nimetyt elektronikategorian mukaan. Ihmisellä - sekä miehellä että naisella - on 12 kylkiluuparia, jotka suojaavat rinnan seudun elimiä. Ihmisellä on 23 kromosomia, joista kutakin kaksi paria. Pikkuseikkoihin takertuaksemme kromosomeja on 22 kappaletta sekä pari sukupuolikromosomeja, jotka ovat keskenään erilaisia. (Naisilla esiintyy vain toista näistä eli X:ää ja sitä kaksin kappalein, kun miehillä parin muodostavat X ja Y.) Kaikkiaan erilaisia kromosomeja on siis 24 kappaletta. Toisaalta joku saattaisi sanoa, että juutalaisen Sanhedrinin 71 jäsenestä 23 läsnä olevaa riitti tekemän kokouksesta päätösvaltaisen. Tämä yhteys lienee kuitenkin sitäkin keinotekoisempi.  En ole varma, onko lukusymboliikalla ollut merkitystä Israelin hallituksen 24 hallituspaikan tai Gnessetin 120 edustajanpaikan lukumääriä päätettäessä.

Luku 30 esiintyy Lunastajan veren lukuna. Juudas sai sen verran verirahaa (Mt 26:14-15). 20 on lunastuksen ja 10 lain luku. Yhdessä se tekee maksupäivän. Nooan nimi mainitaan 30. kerran sovituksen yhteydessä. Ennen tätä ikää papit eivät voineet toimia itsenäisesti tehtävässään. Se oli vihkiytymisen luku, silloin sai alkaa vuodattaa alttarilla verta (Num 4:3; 1 Aik 23:2-3). Jeesus oli kuusi kuukautta serkkuansa Johannes Kastajaa nuorempi. Jeesus aloitti julkisen toimintansa 30-vuotiaana, ja hänen serkkunsa puoli vuotta aikaisemmin. Tabernaakkelissa vuohenkarvoista tehtyjen verhojen tuli olla tasan eikä melkein 30 kyynärää pitkät. Luku mainitaan 168 kertaa Raamatussa. Luku 30 on kolmen ja kymmenen tulo ja näyttää liittyvän ajanmääritykseen. Alkuperäisessä, ja myöhemminkin uskonnollisessa kalenterissa, kuukaudessa oli aina 30 päivää ja sekä Jeesus, Joosef että Daavid olivat 30-vuotiaita aloittaessaan toimintansa toden teolla.[15]

Luku 31 lienee jälkeläisten luku Raamatussa. Gen 14:14 Abramin nimi esiintyy 32. kerran puhuttaessa hänen telttoihinsa syntyneiden palvelijoiden luvusta. Aabrahamin nimi taas esiintyy 31. kerran Gen 20:17-18, puhuttaessa Abimelekin vaimolle ja tämän palvelijoille syntyneistä lapsista. Jaakobin nimi esiinty 31. kerran puhuttaessa hänen jälkeläistensä luvusta Gen 28:13-16.

Nooan nimi esiintyy 32. kerran puhuttaessa Jumalan hänen kanssaan tekemästä Liitosta. 5 Mooseksen kirjassa viitataan Aabrahamin Liittoon 32 kertaa. Ruutin nimi mainitaan 12 kertaa ja Booasin 20 kertaa. Yhdessä nämä Messiaan esivanhemmat tekevät 32 mainintaa. Luku esiintyy 32 kertaa Raamatussa.

Luku 33 on lupauksen luku. Nooan nimi esiintyy 33. kerran kun Jumala lupasi hänelle olla hukuttamatta enää maata. Gal 4:28 kertoo Iisakin olleen lupauksen lapsen. Aabrahamin nimi mainitaan 33 kertaa paikan yhteydessä jossa Iisak syntyi. Kyse oli niistä sijoista, joissa lupaus luvatusta maasta annettiin. Aika kävi pitkäksi lapsettomille. Jaakobin nimi mainitaan 33. kerran Jaakobin luvatessa kymmenyksiään (Gen 28:20-22). Jeesus oli 33. vuotta kuollessaan. Tähän kuolemaan liittyi lupaus.

Luku 34 esiintyy vain kerran Raamatussa, Gen 11:16.

Luku 35 on toivon luku. Kun lasketaan yhteen uskon luku 19 ja rakkauden luku 16, saadaan toivon luku 35.

Luku 36 on vihollisuuden luku. Esterin nimi mainitaan kirjassaan 36. kerran jakeesa 7:5: ”tämä vastustaja, tämä vihollinen, on ilkeä Haaman.” Samassa yhteydessä mainitaan myös nimi Haaman 36. kerran. (Ja räikkä soi.) Paholaisen luku on kuusi ja kuudennen kerran Haamanin luku esiintyi hänen suunnitellessaan juutalaisten murhaamista. Goljatilla oli kuusi osaa haarniskassaan ja sama luku esiintyy myös hänen pituudessaan. Kun vihollisesta vähentää uskon luvun, jää jäljelle voiton luku (36-19=17).

Luku 37 on Jumalan sanan luku. Raamatun ensimmäinen jae kuuluu ”alussa Jumala”. Sanojen lukuarvo gematriassa on 999, eli 37 kertaa 27. 27 on kolmen kuutio eli ylösnousemuksen luvun huipentuma. Nimi armoistuin esiinty 27 kertaa Raamatussa. Sekä sana ympärileikattu että sana ympärileikkaamaton esiintyvät 37 kertaa Raamatussa. Samoin Beetlehem mainitaan 37 kertaa, kuten myös kynttilänjalka menorah.

 

Neljäkymmentä

40 on koetuksen ja kasvun ajan luku. Se on armon ja uudistuksen lukujen (5 & 8) tulo. Toisaalta sen voisi mieltää liittyvän tuloon 4 x 10, jolloin se saisi laajennetun vallan merkityksen. Iisak oli 40-vuotias naidessaan Rebekan (1 Moos 25:20), samoin Eesau kaksi pakanavaimoa ottaessaan (1 Moos 26:34). Israelia koeteltiin erämaassa Mooseksen elämän viimeinen 40 vuoden jakso (5 Moos 8:2-5, Ps 95:10 ja Apt 13:18) ja ainakin suurin piirtein sama jakso meni ristiinnaulitsemisesta Jerusalemin hävitykseen. Otnielin, Baarakin ja Gideonin johdolla maa sai olla rauhassa 40 vuotta. (Tuom 3:11, 5:31 ja 8:28). 40 turvallista vuotta laajennetuin aluein vietettiin myös Daavidin, Salomon, Jerobeamin, Jeehun ja Jooasin aikaan (2 Sam 5:4, 1 Kun 11:42, 2 Kun 12:17-18, 13:3, 5, 7, 22, 25; 14: 12-14, 23, 28; 2 Kun 12:1 ja 2 Aik 24:1). 40-vuotiskaudet nöyryytyksessä vietettiin filistealaisten alla sekä Eelin ja Saulin aikana (Tuom 13:1, 1 Sam 4:18 ja Apt 13:21). Mooses odotti 40 vuotta sekä Egyptissä että Midianissa (Apt 7:23, 30). Mooses odotti 40 päivää vuorella saadakseen lain taulut (2 Moos 24:18) ja uudelleen 40 päivää kultaisen vasikan jälkeen (5 Moos 9:18, 25). Vakoojat tutkivat Luvattua maata 40 päivää (4 Moos 13:26; 14:34), joista kukin tuli vastaamaan yhtä vuotta erämaassa. Jättikokoinen Goljat ehti herjata 40 päivää israelilaisia ja näiden Jumalaa, ennen kuin kaatui suulleen (1 Sam 17:16). Elia kulki Hoorebin (Siinain) vuorelle 40 päivää ja 40 yötä ja viipyi sen jälkeen paikan päällä saman verran (1 Kun 19:8). Joona saarnasi Niinivelle yhtä pitkään (Joona 3:4). Hesekielin piti maata vertauskuvallisesti kyljellään julkisella paikalla Juudan syntejä' kantaen "päivän vuotta kohti, neljäkymmentä päivää" (Hes 4:6). Hän ennusti myös Egyptin joutuvan syntiensä tähden autioksi 40 vuodeksi (29:11). Vanhassa Testamentissa lapsensynnyttäjän katsottiin olevan epähygienisessä tilassa 40 päivää poikalapsen ja 8+ päivää tyttölapsen syntymän jälkeen (3 Moos 12:2-5). Jeesusta kiusattiin tämän paastotessa erämaassa 40 päivää (Mt 4:2). Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus ilmestyi 40 päivän aikana valmistaen vielä opetuslapsiaan lopulliseen lähtöönsä (Apt 1:2, kaikkiaan 12 kertaa). Syylliselle sai antaa korkeintaan 40 raipaniskua Mooseksen laissa (5 Moos 25:3). Koska ruoskija saattoi mennä hurmiossaan sekaisin laskuissaan, lyöntejä annettiin varmuuden vuoksi vain 39 kappaletta. Iskut jaeltiin eri puolille kehoa: 13 rintapuolelle ja 26 selkään. Niinpä Paavali oli ehtinyt laskuissaan 195:een lyöntiin.

Tasan 40 vuoden päästä Jeesuksen julistustyön alkamisesta (70 jKr) Jerusalem hävitettiin isä Vespasianuksen ja poika Tituksen toimesta ja ilmoitus-usko alkoi siirtyä muillekin kuin juutalaisille. Tätä ennen keisarin purppurainen mantteli ei ollut ennen ”periytynyt” keisarin oikealle pojalle, mikä lienee ollut kiusallista alkaneen diasporan juutalaiseliitille.

Joonalle kerrottiin, että Niinive hävitettäisiin 40 päivän kuluttua. Erämaassa oltiin siis 40 vuotta, mutta ilmoituksen vuorelta Mooses tuli alas jo 40 päivän kuluttua. Saman ajan väitetään paastonneen myös ihmeidentekijä Jeesuksen.

Luku 70 on kahden täydellisyyden luvun tulo. Kansojen Taulussa Genesis 10 on lueteltu 70 alkuperäistä kansakuntaa. Jaakobin muuttaessa Joosefin perässä Egyptiin, kulki 70 sukukaishenkeä yhdessä (Apt 7:14, Gen 46:26), jotka muodostivat kansakunnan alun. Israelilla oli 70 vanhinta Mooseksen aikaan (2 Moos 24:1, 4 Moos 11:16) ja lukumäärä säilyi Jeesuksen päiviin saakka sanhedrinissa eli juutalaisten neuvostossa. (Septuagintalla eli VT:n kreikannoksella oli kuitenkin nimestään huolimatta tiemmä muutama ylimääräinen henki kääntäjinään.) Jeesuskin lähetti jossakin vaiheessa 70 oppilastaan liikkeelle kahden hengen ryhmissä (Lk 10:1, 17). Jerusalemin piti olla hiljaisena viettämättömistä sapateistaan 70 vuotta pakkosiirtolaisuuden aikaan niin Jeremiaan kuin Danielinkin mukaan (Jer 35:11 ja Dan 9:24).

Tau tarkoittaa merkkiä hepreaksi, kreikaksi sana kääntyy "ot". Kumpikin sana 77 kertaa Raamatussa, Tau 77 kertaa VT:ssä, out 77 kertaa UT:ssä. Raamatussa on kuvattuna 77 ihmettä.

120 on kolmen ja neljänkymmenen tulo, eli taivaasta annettu odotusaika. Genesis 6:3: "niin olkoon siis ihmisen ikä 120 vuotta..." voi viitata joko antediluviaanisen yhteiskunnan valomerkkiin tai sitten ihmisen alentuvaan elinikään, koska koko elämämme on koeaikaa. Ihmisten lukumäärään liitettynä se saattaa merkitä odottavaa joukkoa (Apt 1:15).

Joh 21:11 kalansaaliin lukumäärä "153" tuntuu myös olevan tarkoituksellinen. 153 on yhtä paljon kuin 9 kertaa 17. Tavallaan kyseessä ovat vastakkaiset ja ristiriitaiset luvut, mutta pelastusvarmuuden luku näyttää ylittävän tuomion luvun. Kun luvun numerot lasketaan yhteen saadaan yhdeksän (1 + 5 + 3 = 9), ja kun numeroiden kuutiot lasketaan yhteen, saadaan jälleen 153 (1pot3 + 5pot3 + 3pot3 = 1 + 125 + 27 = 153). 153 muodostuu myös summasta (12 x 12) + (3 x 3) ja 1 + 2 + 3 + 4 + 5 + 6 + 7 + 8 + 9 + 10 + 11 + 12 + 13 + 14 + 15 + 16 + 17 = 153. Kalastusihme on myös, mikäli kalavaleen mahdollisuus sivuutetaan, yhdeksäs ja viimeinen Johanneksen evankeliumissaan mainitsemista ihmeistä. Se on lisäksi ainoa ihme, jonka Jeesuksen mainitaan tehneen ylösnousemuksensa jälkeen. Toisin kuin edellisellä kerralla Pietarin kalansaaliissa (Lk 5), eivät ”ihmisten kalastajien” verkotkaan revenneet tällä kertaa. Jo kirkkoisät olivat ilmeisesti ottaneet helmitaulunsa esiin tämän jakeen kohdalla ja esimerkiksi Augustinus sai siitä vahvistusta valittujen pelastusvarmuudelle nk. predestinaatio-opissaan. Joku on ollut laskevinaan, että evankeliumeissa mainitaan Jeesuksen siunanneen henkilökohtaisesti ”tasan” 153 eri henkilöä. Luku 153 on kolmionumero 17, siis: (17² + 17)/2 = 153, edellisen numeroista 1 ja 15 ovat nekin kolmionumeroita ja 153:n käänteisluku 351 on kolmioluku 26 (hvhy): (26² + 26)/2 = 351.

153 on ns. kolmioluku. Kun laitetaan esineitä kolmioon siten, että jokaisella uudella rivillä on yksi enemmän kuin edellisellä (kuten biljardipallot pelin alussa) saadaan seuraavanlainen sarja:

1
1+2 = 3
1+2+3 = 6
1+2+3+4 = 10
1+2+3+4+5 = 15
...
1+2+3+4+5+6+7+8+9+10+11+12+13+14+15+16+17 = 153

Toisaalta:

1 x 2 x 3 x 4 x 5 = 120
1 x 2 x 3 x 4 = 24
1 x 2 x 3=6
1 x 2 = 2
1 x 1 = 1, yht. 153
Se on siis myös numeroidensa kuutioiden summa:
1³ + 5³ + 3³ = 153
Luku 200 näyttää viittaavan riittämättömyyteen. Aakanin 200 sekeliä eivät riittäneet pelastamaan häntä syntinsä seurauksilta (Joos 7:21). Absalomin 200 sekelin painoinen hiuskuontalo teki hänestä komean miehen, mutta johti lopulta hänen kuolemaansa (2 Sam 14:26, 18:9) - eikä edes mitenkään epäsuorasti. Miikan jumalankuva ostettiin 200 sekelillä (Tuom 17:4 ja 18), ja se johti yleistyvään epäjumalanpalvontaan. (Tuomarien kirjan Miika muuten saattoi olla Mooseksen sukulaisia alenevassa polvessa.) Esran 200 laulavaa miestä ja naista eivät voineet tuoda todellista iloa tai rauhaa Jumalan kanssa, koska siihen tarvittiin Kirjoitusten ymmärrettävää selittämistä (Esra 2:65, Neh 8:5-9). Niin raha ja kauneus, kuin ulkoiset rituaalitkin ovat riittämättömiä sovittamaan ihmistä.

Luku 666 on varmaankin tunnetuimpia Raamatun numeroista suuren yleisön tietoisuudessa. (Vaikka siihen viitataankin suoranaisesti vain kerran Ilm 13:18: "Tässä on viisaus. Jolla ymmärrys on, se laskekoon pedon luvun; sillä se on ihmisen luku...") Kolme kuutosta on parasta, mihin ihminen pystyy. Se on epätäydellisyyden täydellistyminen ja rajallisen inhimillisen suorituksen optimointia. Samalla se kuvaa myös riippumattomuutta Jumasta ja pettävää uskoa ihmisen omiin kykyihin.[16]

Roomalaiset eivät käyttäneet kreikkalaisten ja heprealaisten tavoin kaikkia aakkosiaan numeroina. Heillä oli käytössään vain kuusi numero-kirjainta I (1), V (5), X (10), L (50), C (100) ja D (500) - sekä myöhemmin käyttöön otettu M (1000). Näiden summa on 500 + 100 + 50 + 10 + 5 + 1 = 666 - vaikkei olekaan varmuutta siitä, oliko Johanneksella Rooma mielessään hänen puhuessaan peitellysti "Babylonista" ja sen salaisuuksista.* Yleensä luvulle etsitään vastinetta hallitsijoiden nimien gematriasta ja ainakin keisari Nerolla kirjaimet sattuivat osumaan kohdalleen. Salomolle tuotiin vuosittain 666 talenttia kultaa, mikä ei ainakaan auttanut hänen hartauden harjoitustaan (1 Kun 10:14). Salomo oli VT:n tiedemies ja lopulta sama mies huokaili kaiken maallisen tiedon ja tekniikan olevan vain katoavaisuutta ja turhuutta (Saarn 2:8, 11). Matematiikassa luku 666 on kuuden neliön eli luvun 36 "summaama":

1+2+3+4+5+6+7+8+9+10+11+12+13+14+15+16+17+18+19+20+21+22+23+24+25+26+27+28+29+30+31+32+33+34+35+36 = 666.

Heprealaiset käyttivät, kreikkalaisten tapaan, viimeistään alkaen 200 eKr. jokaista aakosten kirjainta siis myös numerona. Ensimmäinen kirjain vastasi numeroa 1, toinen numeroa 2 jne. aina kymmenenteen numeroon asti. Seuraavat kirjaimet tarkoittivat kymmeniä aina sataan saakka, siitä eteenpäin kyseessä olivat sataset. Numerot erotettiin muusta tekstistä jättämällä pieni väli numeron kummallekin puolelle tai kirjoittamalla pieni merkki numeron viereen. Tällaista kirjainten käyttöä kutsutaan gematriaksi ja alan harrastajat vetävät pitkiä johtopäätöksiä numerotutkimustensa pohjalta. Koska en itse ole vakuuttunut gematrian sotkuisen vyyhdin merkityksestä tai kyvykäs arvioimaan sitä, sivuutan sen tässä yhteydessä. Ainakaan kukaan noin neljästäkymmenestä Raamattua kirjoittaneesta miehestä ei käyttänyt yksittäisiä kirjaimia edes mainitessaan numeroarvoja. Mainittakoon kuitenkin se, että tooraa neuroottisen tarkasti kopioitaessa jokaisen rivin kirjainten numeroarvot laskettiin yhteen tarkistussummaksi - tapa joka on otettu uudelleen käyttöön kopioitaessa tiedostoja tietokoneella. Jeesuksen sanat: ”Niin kauan, kuin maa ja taivas pysyy, ei laista katoa yksikään kirjain eikä pieninkään piirto”, viitannevat tähän.

Kuitenkin, kaikitenkin, on hämmentävää että sellaiset seikat kuin lukujen symboliikka, sapatti tai ympärileikkaus eivät olleet hamassa muinaisuudessa ainoastaan Israelin tapoja. Nämä käsitteet tunnettiin monissa muissakin vanhoissa kulttuureissa. Israelin tehtävä oli - ja edelleenkin on - periä tieto pidempään perintönsä mahdollisesti hukkaaville naapurikansoille jaettavaksi (5 Moos. 6).

"...sillä hänen veljensäkään eivät häneen uskoneet. Niin Jeesus sanoi heille: 'Minun aikani ei ole vielä tullut, mutta teille aika on aina sovelias.'" (Joh 7:5-6.)

Asiani oli siis

Raamatun lukusymboliikka ja numerologia - Biblical Numerology


[1] E.W. Bullingerin The number in Scripture. Uusintapainos Kregel Publications, 1967. Vastaavaa aineistoa on lisätty myös Henry Morrisin kirjasta Many Infallible Proofs, s.358-359. Master Books, 1996, sekä Ed F. Vallowen kirjassa Biblical Mathematics – Keys to Scripture Numerics.

* 2 Kor 12. Paavali kritisoi rehvastelevia opettajia ja antaa näiden maistaa omaa lääkettänsä. Hän kertoo ”miehestä”, joka temmattiin kolmanteen taivaaseen, ja tarkoittanee itseänsä. Kyseessä lienee ollut Apostolien Tekojen tapahtuma, jossa Paavali itse asiassa kivitettiin kuoliaaksi. Tai näin ainakin luultiin, kunnes mies toipui ja nousi pimeän tultua pakoon. Tilannetta ei kuvata minkäänlaisena kuolleista heräämisenä. Paavalilla asiat teetettiin kovemman kautta, olihan hän itsekin ollut kivittämässä kristittyjä, mahdollisesti antamassa Stefanukselle varsinaista kuoliniskua. (Kivittäminen pyrittiin tekemään humaanimmaksi siten, että teloitettava ensin tiputettiin taakse päin jyrkänteeltä. Tämän jälkeen oli tarkoitus, että tajuttoman tai niskansa katkaiseen uhrin päähän heitettiin suuria kiviä. Stefanuksenkin kohdalla tämä armonisku lienee epäonnistunut, koska hän ehti rukoilla anteeksiantoa kivittäjiensä.)

[2] Pentti Lempiäinen, Lukujen symboliikka nollasta miljoonaan s. 95. WSOY 1995.

[5] Pekka Lahtinen, Luojan lukuja s. 40-41.

[6] Pekka Lahtinen, Luojan lukuja s. 42.

"KALENTEREISTA JA ETYMOLOGIASTA Thor, Baltiassa idässä tunnettu myös Taarana ja Piruna. Etelä viittaa etäisiin maihin. Tausta, saamelaisten 'davvin', oli alkujaan pohjoisen nimitys, huomaa nmyös taustlaiseet eli hämäläiset ja eestiläiset eli virolaiset. Itä on koin, auringon nousun suunta, ja länsi laskemisen. Koillinen, se on kylmimmän tullen suunta, ja siis sanan sukulaiset ovat germaanikielissä, vaikak 'cool'. Lounas oli ja on lämpimän suunta. Kaakko, se johtuu siitä, etä jääkauden jälkeen korkeimmat maat olivat siinä suunnassa. Luode puolestaan johtuu silloisesta vesien laskusuunnasta. Tämä asiahan muuttu aikanaan maan kohoamisen vuoksi. - Siis kuitenkin suomalaisten neljään väli-ilmansuuntaan perusteet olivat omassa maantieteessä. Pohjoinen. Pohjan joki alkujaan oli kreikkalaisten Borysthenes eli Dnepr. Heille se oli pohjoisessa, mutta finneille päinvastoin etelässä. Viikinkiretkien aikoihin Pohja tarkoitit Norjaa ja yleensä länttä, siis pohjanmiesten maita. Vasta yhteydessä ruotsalaisiin pohjoinen saa suomalaisilla nykyisen merkityksensä, ja 'tausta' häipyy; tärkeä vaikuttanut sana on 'botten', ynnä siitä tulevat lahden ja maakuntien nimet. Venäläisten ilmansuunnat niissä näkyy historia runsaat tuhat vuotta sitten. Sever, siis pohjoinen, svealaisten ja miekan, svärdin, maa. Syväri eliu Svir lie Pohjoinne joki. Jug, etelä, siellä olivat juhdat, juutlaiset, Rooman ajan orjat. Zapad, länsi, viittaa vapaisiin germaaneihin. Vostok, itä eli vastakko, viitaa lähinnä Volgan vastarannan komien eli syrjäänien sukulaisiin, ja voidaan tulkita myös vihdan eli vastan käyttäjiksi.

Taivaan merkkien suhteen Maan radassa Auringon ympäri on 26000 vuoden kiertymä. Alkujaan egyptiläisillä sopiva vuoden alku oli Sirius aamulla helmikuussa, ja merkkihän taisi olla Kaksosten. Siitä on aikaa jo 6000 vuotta, eli varsinainen suuren Egyptin vanhakaan valtakuina ei olut syntynyt, ja menisi vielä pitkälle aikaa pyramidienkin rakentamiseen. Oinas siis alkoi jo nykyisen joulun aikaan, Härän viikot tammikuussa, ja kas, huomaammekin, että suomalaisetkin olivat omaksuneet nimistöä myöten kalenteria kaukaa. Kaksosten aikana mentiin talvikalaan ja hylkeiden pyyntiin. Toukokuussa myös maa oli neitsyt, ja tehtiin vähäisiä kylvöhommia, ehkä se oli otollisin aika myös laittaa ihmisiä alulle. Mätäkuu tulee skorpionin merkistä. Vesimiehen aikaan Välinmeren maissa meriväki palasi kaukomatkoilta, kun se kravun aikaan, siis maakravun aikaan, oli lähtenyt. Suomessa alkaa vesien jäätyminen. Huhtikuu siis kaskeamisen aikoina oli rasiin kaatamisen kuu. Mutta sitä enne se merkitsi varmaan, että sulamisvedet alkoivat huuhtoa maata.

Kerrataanpa roomalainenkin kalenteri ja juliaaninen ajanlasku, Augustuksen aikoihin. Januarius tulee ajan jumala Januksesta, tältä myös sodan aikana rukoiltiin rauhaa. Helmikuu vivahtaisi rautaan; nimi voi olla peräisin toscilta eli etruseilta. Mars, sodanjumalan kuu, oli vuoden alku. April tulee Egyptissä saakka härästä, ja oli Italiassa toukotöiden kuu. Maius, maanjukmalan ja kasvunb vapautumisen kuu. Juniuksen takana on Jupiterin puoliso Juno, ja se vastaa myös egyptiläisten alkuperäisen kalenterin Neitsyttä. Julius on Caesarin mukaan, Augustus siis ensimmäisen varsinaisen keisarin mukaan. Seuraavat kolme kuuta ovatkin lukusanoista seitsemästä yhdeksään, eli olivat varmaan varatut hallitsijoille vaan niitä ei täytetty. Myös november jossakin määrin ennen on ollut vuoden alun asemassa. Ja vielä december on kymmenes kuu. Marras, lähtökohta on Kaksoisvirtain maa, seemiläiset ja sitä ennen jo sumerit. Jumala oli suuri Marduk, sodan, ja kuoleman. Muinaiset finnit omaksuivat kuoleman eli marraksen. Roomalaisille vastine oli Mars; etruskien yläkerroksen otaksutaan saapuneen Lähi-idästä."

 * Yksi nasiirien avoista oli karvojen ajelemattomuus. Parturissa käynti ei kuitenkaan ollut kuitenkaan ainoa kohta, jossa Simsonin nasiirinlupaus ei oikein tahtonut pitää.

[7] Kaarle Jalonen kirjoitti tämän ansiokkaan kommentin Tieteen kuvalehden 2/97 palautesivuille.

[8] HEPREANKIELEN AAKKOSET

A= alef = 1/ 111

B=beit=2/412

G=gimel=3/83

D=dalet=4/434

H=he=5/6

W=vav=6/12

Z=zajin=/67

h=chet=8/418

t=tet=/419

Y=jod=10/20

K=kaf=20/100

L=lamed30/74

M=mem=40/80

N=nun=50/106

s=samech=60/120

a='ajin=70/130

P=pe=80/81

X=tsadi=90/104

Q=kuf=100/186

R=resh=200/510

S=shin=300/360

T=tav=400/406

k=kaf sofit=500/656

m=mem sofit=600/636

n=nun sofit=700/662

p=pe sofit=800/637

x=tsadi sofit=900/660

     Viisi kirjainta (k, m, n, p, x) kirjoitetaan sanan lopussa omilla merkeillään ja niitä

     kutsutaan sofit-kirjaimiksi.

[9] Luonnollisia aminohappoja on 20 ja nekin muodostavat samaan tapaan suurempia kokonaisuuksia.

* 2000 vuotta sitten Välimeren itärannikolla helmi oli arvokkain jalokivi, kuten elämän tarkoitusta systemaattisesti etsivää ihmistä kuvaavassa helmikauppiaan vertauksessa annetaan ymmärtää. Toiset löytävät aarteen sattumalta tutusta kotipellostaan. Myös helmen kohdalla koko tai paino on arvon tärkein mittari. Eloperäisyyden vuoksi asia on vielä hivenen kiehtovampi timantteihin verrattuna.

[10] HS 17.3.2000 s. C16.

[11] Pentti Lempiäinen, Lukujen symboliikka nollasta miljoonaan s.  s 288-289. WSOY 1995.

[12] Eri maiden hallituksissa ministerien lukumäärä on yleensä kymmenestä viiteentoista siitä riippumatta, miten suurta virkakoneistoa kussakin maassa tarvitaan. Hallinnohaaroja toki on enemmän kuin viisitoista. Apulaisministerejä suurissa maissa toki on useampia, mutta viimeiset päätökset tekeviä "palvelijoita" (hah!) on yleensä korkeintaan kaksikymmentä. Jospa noin kaksitoistahenkinen ryhmä on toimintakykyisin ja siihen pyritään vaistomaisesti. Kuuluisiin Raamatun tusinan porukoihin kuuluu kuitenkin sisäpiirejä.

[13] Pekka Lahtinen, Luojan lukuja s. 66-68.

[14] Pääsiäislammas uhrattiin temppelissä nisan-kuun 14. päivänä, ja syötiin illalla auringon laskettua mutta ennen puolta yötä. Perinteisen tulkinnan mukaan, jota edustaa mm. 1800-luvulla elänyt juutalaiskristitty tutkija Alfred Edersheim, kiirastorstai oli 14. päivä. Pitkäperjantai oli tällöin 15. päivä, happamattoman leivän juhlan ensimmäinen päivä, jolloin uhrattiin juhlauhri päivällä temppelissä. Tämä tapahtui suurin piirtein samoihin aikoihin Jeesuksen ristinkuoleman kanssa. Edersheimin mukaan Johannes viittaa tähän toiseen pääsiäisuhriin evankeliumissaan. Tämän vuoksi papit eivät voineet astua Pilatuksen palatsiin välttääkseen kultillista epäpuhtautta. Edersheimin tulkintaan nojaa myös Risto Santala kirjassaan Messiaan ateria (Kuva ja Sana 1999).

[15] Esimerkiksi Ilmestyskirjassa kolme ja puoli vuotta on ekvivalentti 42 kuukauden ja 1260 päivän kanssa. Nykyään Juutalaisessa kalenterissa on 29 päivää kuukaudessa, eli kuu-kaudessa. Vuodessa usein 13 kuukautta eli toinen 12. kuukausi on nimeltään toinen adar. Tämän vuoksi kristilliset ja juutalaiset juhlat harvoin osuvat täsmälleen samalle päivämäärälle.

[16] Pedon luku 666

"Kuuluisa luku 666 lienee Raamatun eniten spekuloitu luku, onhan se _petoa_edustaessaan kelvannut hyväksi lyömäkirveeksi taisteluissa kulloisenkin ainoan ja oikean taivaaseen vievän opin puolesta. Niinpä luterilaiset ovat löytäneet luvusta paavin ja paavilliset tietysti Lutherin, maltillisemmat vannovat keisari Neron ja monet keisari Diocletianuksen nimeen. Kun luku 666 tulee kolmesta gematrian kielestä (heprea, kreikka, latina) tietysti lukemattomin yhdistelmin, on spekulaatioille tilaa. Loogisimman ratkaisun lienee esittänyt astro-argeologi John Michell, mutta ennen kuin menemme hänen nerokkaaseen ratkaisuunsa katsokaamme hieman 666´n aritmeettisia ominaisuuksia, joihin välillisesti sisältyy yhdessä muodossaan myös tuo Osmo Pekosen kaipaama raamatullinen pii.

Luku 666 on ensinnäkin kolmioluku 36
Se on 8:n 1. _taikaluvun_ summa:
1 + 5 + 15 + 34 + 65 + 111+175+260 = 666
(Edellinen toteutuu kaavasta n3+n/ 2 = magos arithmos)
Taikaneliö 6:n(6x111) sivujen summa on 666
huomaa lisäksi, että
6+6+6=18
18 x 3 7 = 666
6x6x6=216

Muitakin mielenkiintoisia ominaisuuksia on, mutta tarkoituksiimme riittää hyvin edelliset. Luvun raamatullisen tarkoituksen selvittämiseksi tarvitsemme kuitenkin myös sen ne sekä piilotekstiset, että avoimet raamatulliset esiintymät, jotka selvästikään eivät nouse sattumasta. Piilotekstisiä gematrisia 666´n tuottavia sanoja ja sanontoja on ensinnäkin Vt:ssä 72, joista useimmat ovat toistuvia sanoja kuten sana _hyöty_ nvrty. Kaikkien 72:n esiintymän kokonaisumma on 47952 eli 222 x 3 x 72! Kun esiintymisiin liittyy lähes aina sanat valo tai aurinko, on selvää, että myös luku 72 palvelee astronomisia laskelmia ja 72 onkin lähin täysi vuosimäärä, jonka prekessio tarvitsee liikahtaakseen taivaalla yhden asteen. Ja vielä 666´n merkityksiä ovat sanat taikakeino, lumous, taikavoima ja edelleen demooni, riisuutua, itkeä, ja mittanuora. Erikoisuutena muoto Ja Sumerista rinys mv on 666. Vihjanneeko edellinen raamatullisen tietämyksen alkukotiin? Myös verbistä myydä esiintyy muoto, joka on 666. Myös paha ja paholaiset tuottavat saman lukuarvon. Nimen Hiram yhteydessä muoto kolmeksi vuodeksi antaa arvon 666 svlsl, Myös verbi aiheuttaa, olla syynä jhkn antaa arvon 666. Jobin kirjan verbi kätkeä, salata, peittää muodossa rtsy on myös 666. Mielenkiintoisesti verbi nähdä havaita on myös 666 kuten verbi hajoittaakin suffiksin kanssa. Avoimesti luku 666 esiintyy Ilmestyskirja 13.18 lisäksi vain yhden kerran, tällöin luku Kuningasten kirjassa ilmoittaa talentteina sen kullan painon, mikä kuningas Salomolle yhden aurinkovuoden aikana tuotiin. Pröystäilevä kuningas käytti valtaosan kullasta _ varsin moderniin tyyliin - sotilasmenoihin ja mitä jäi hän käytti _ ei köyhien hyväksi _ vaan valtaistuimensa ja linnansa koristeluihin: Kuningas teetti myös suuren norsunluisen valtaistuimen, joka päällystettiin puhtaalla kullalla. Valtaistuimessa oli kuusi porrasta ja sen selustassa oli häränpää. Istuimessa oli käsinojat ja kummankin käsinojan vieressä seisoi leijona. Myös jokaisen portaan kummallakin puolella oli leijona 12 kaikkiaan.
Selvempää aurinkoallegoriaa saa Raamatusta hakea. Etenkin kun vanhatestamentillinen nimi Adoniqam, joka kääntyy _ylösnoussut Herrani_, saa arvon 666 sekin ja tarkoittaa ylösnousevaa aurinkoa. Kun jopa nimi Salomo viittaa aurinkoon (xm ls = Sol mach: Suuri aurinko), on kertomus ilmiselvä metafora auringosta eläinradan Härän merkissä. Härällä on hepreassa mm. vastineet aleph pla ja torin ]yrvt (nuori uhrattava härkä), edellisen lukuarvo 111 ja jälkimmäisen 666, joka luettuna 6 x 6 x 6 on 216 ja kun sana leijona hyra saa myös lukuarvon 216 ja leijonia 6:lla portaalla on yhteensä 12, viittaa kertomus ilmiselvästi myös puoleen ja täyteen aurinkoprekessioon, joka on 6 tai 12 x 2160 eli 1296o tai 25920 vuotta! Härkää merkitsee myös sana Shur rvs , josta johtuu myös sana Sorat trvc joka tarkoittaa aurinkovoimaa ja jonka luku on myös 666! Kertomuksen käsitteet kulta, härkä, leijona ,666 aurinko ja Salomo ovat kukin edustamansa käsitemaailman täydellistymisien symboleja.

Parjattu luku 666, jonka petomaisuutta ainakin sen aritmeettisista sisällöistä on vaikea havaita, muuttuu Uudessa testamentissa - piilomerkitystensä kautta varsinkin - pedosta lähes enkeliksi. Luku 666 esiintyy Ut:n gematriassa ensinnäkin sanassa qhrion, joka merkitsee peto, siis pedon luku on peto sanan lukuarvo! Tämä sana esiintyy Ut: sssa 37 kertaa ja 37 x 18 (6+6+6) = 666. Sitten arvon saavat ainakin sanat traditio paradosij, Jumalan viha orgh qeou, me hukumme apollumeqa hajallaan diasporas ja vielä sanonta alfa + w (1332:2), sana kylki pleuran (Jeesuksen) ja Kristusmonogrammi cxj.
Erityisen kiinnostavia arvoja ovat tietysti Kristukseen liittyvät sanat kylki pleuran, Kristusmonogrammi ja sanonta alfa ja omega. Mielenkiintoa lisännee, että perimätiedon mukaan Loginus työnsi lävistävän keihään Jeesuksen kylkeen ja Jeesus kutsui itseään alfaksi ja omegaksi ja että luvun 666 avoimen esiintymän Joh. Ilm. 13.18(!) ja päättyy lauseeseen Ja se luku on 666 - Kai o ariqmos auton cxj , Jonka jokaisen kirjaimen gematrinen summa on 2368, eli sama kuin nimen Jeesus Kristus arvo! Tämäkin ja aiemmin mainitun John Michell´n löydös tukee olettamusta, että pääsisäiskertomuksessa on paljolti käytetty myös ns. pyhän geometrian terminologiaa, missä Kristus vastaa pinta-alaltaan 12 yksikköistä suorakaidetta, jonka diagonaalikeihäs lävistää kahteen suorakulmaiseen kolmioon, jonka sivut ja hypotenuusa antavat tällöin luvut 345 ja 543, yhteensä 888 eli nimen Iesous arvon. Lisäksi koko arvo 888+1480 (Ieosus +Kristhos) ja summa 2368 muodostavat keskenään suhteen 3:5:8, joka lähenee kultaisen leikkauksen arvoa 1, 616. Mainittu suorakaide (korkeus 888) muuttuu helposti myös säännölliseksi 12 kulmaiseksi ristiksi, jonka _kylki_ _käsivarsiin_ asti on 666 ja joka voidaan muuttaa edelleen kuutioksi, jonka kulmien asteluku on tällöin useasti mainittu luku 2160, joka on myös niiden kuukausien määrä, jonka tarvitaan tarkan ja pyöristetyn prekession sovittamiseen. Mutta eihän Raamattu opeta matematiikkaa, joten kaiken edellä esitetyn täytyy johtua sattumasta tai kirjoittajan mielivaltaisesta innosta pyöritellä lukuja haluamallaan tavalla. Tällä tavalla lukujaan kaiketi pyöritteli aikanaan myös professori Ivan Panin, joka toistaiseksi kumoamattomasti todisti, että mikäli hänen löytämänsä Raamatun monet seitsenjärjestelmän variaatiot johtuisivat sattumasta, olisi tuo mahdollisuus vain yksi tuhannesta miljoonasta miljoonasta.
(1:1 000 000 000 000 000) Tampereella 15.1 2004 SH"

Nathan Wood: The Secret of the Universe (1936).

Eräs omituisuus on patriarkkojen elinvuosien sarja. Vrt. eletyt vuodet laskutoimitus lukujen summa:
Abraham 175 =(5x5)x7 17
Iisak 180 =(6x6)x7 17
Jaakob 147 =)7x7)x3 17
Abram eli 175 vuotta. Genesis 17:5:ssä hän saa nimen Aabraham. Nimi Aabraham mainitaan Vanhassa Testamentissa 175 kertaa.

Vastaavaa signaalia näkyy myös His-Storinsa kirjailijalta TUHON ja TUOMION aikatauluista:
Jerusalem hävitettiin 15. heinäkuuta 586 eKr.
Täsmälleen samana päivänä Tiitus hävitti uuden temppelin v. 70 jKr.
Täsmälleen samana päivänä tuhoutui v. 135 jKr. Bar Kokhban kapinan viimeinen linnoitus ja juutalaisten diaspora alkoi. Divida et impera; hajota ja hallitse.

 

Apoptosome

Sevenfold cooperativity of troponin-mediated calcium sensing in actomyosin of the muscle filaments

Coiled coil architecture

7-TMS, 7-transmembrane superfamily of receptors

Encounters at the seventh level: PIP3/PI(3,4,5)P3

 

 

Draw an initial circle, and arrange six circles tangent to it such that they touch both the original circle and their two neighbors. Then the three lines joining opposite points of tangency are concurrent in a point. The figures above show several possible configurations. Evelyn, C. J. A.; Money-Coutts, G. B.; and Tyrrell, J. A. "The Seven Circles Theorem." §3.1 in The Seven Circles Theorem and Other New Theorems. London: Stacey International, pp. 31-42, 1974. Wells, D. The Penguin Dictionary of Curious and Interesting Geometry. London: Penguin, pp. 224-225, 1991.

Heptagonin kukin seitsemän pistettä on yhtä kaukana toisistaan. The seven corners of the heptagon as far from each others.

Septic graphs. A septic graph is a regular graph of degree seven. The numbers of simple septic graphs on n==8, 10, 12, ... nodes are 1, 5, 1547, 21609301, ... (Sloane's A014377). Examples are illustrated above and summarized in the following table.

graph G

|V(G)|

8-complete graph

8

(5,5)-torus grid graph

10

(7,5)-cone graph

12

complete bipartite graph (7,7)

14

8-crown graph

16

Klein graph

24

incidence graph (15,7,3)

30

Hoffman-Singleton graph

50

(7,6)-cage

90

7-hypercube graph

128

The seventh colour is white (the light) and contains the six others. Every nuance of a colour can be made by mixing the three main colours, red, blue and yellow.  Päävärit ja vastavärit: Seitsemäs sinetöi kaikki värit. Seitsemäs on valkoinen ja pitää sisällään kaikki muut.

 

SOLU- JA MOLEKYYLIBIOLOGIAN VILLI KORTTI

Vaan mikä siinä on, kun lihasten supistuksessa (actomyosin contraction) vallitsee seitsenkertainen ko-operatiivisuus? Lihassupistus on kalsiumsäädelty, mutta tuo kalsiumpulssi detektoidaan ja poistetaan seuraavaa rundia varten parhaiten tuntemamme proteiinikoneiston kautta - jossa muuten on mukana myös suurin tuntemamme biosfäärin proteiini, titiini. Tämän sevenfold cooperativity -periaatteen saavat aikaan seitsemän aktomyosiiniyksikön välein tarttuvat proteiiniryppäät. Myös lihasdiskejä esiintyy seitsemän intervalleissa.

Myosiinin ja muidenkin "coiled coil" -superkierteiden salaisuus on luvussa 7. Yksittäinen alfa-kierre tekee yhden kierroksen noin 3,6 aminohappotähteen matkalla. Se ei kuitenkaan pidä muotoansa ilman kontekstia - ellei kierteitä sitten ole kahta kiertymässä toistensa ympäri. Tällöin rasvaliukoiset aminohapot sojottavat toista peptidiketjua kohden tasan 7 aminohapon välein. Mm. "common cold" eli flunssavirus pääsee coiled coil -koukulla soluista sisään.

Alfa-aktiinin aminohapposekvenssi sinänsä on 100% identtinen ihmisestä koiraan ja pyhään lehmään. Tämän perusproteiinin ihmisgeenissä on 7 koodaavaa DNA-aluetta kuin standardoinnin huipentumana.

Aktiinitukirangan komponentteihin sitoutuvat fosfatidyyli-inositolilipidit, tuttavien kesken Pipit, ovat ainoa fosfolipidien kategoria, joka kyetään ankkuroimaan plasmamembraanin sisäpinnalle. Teoriassa signaloivia fosfatidyyli-inositolifosfaatteja voisi olla olemassa kymmeniä. Käytännössä niitä on seitsemän:

PI3P - 1st

PI4P - 2nd

PI5P - 3rd

PI34P2 - 4th

PI35P2 - 5th

PI45P2 - 6th &

PI345P3 - 7th (jossa negatiivinen varaus saavuttaa neutraalissa pH:ssa arvon seitsemän; with the net charge of minus 7 in neutral pH).

Proteiinien laskostamisessa auttavat kaperoni-entsyymit ovat luonnon "esiliinoja" ja estävät valkuaisaineita saostumasta. Ne esiintyvät 7 alayksikön "tynnyreinä" ja korjailevat agregoituneita holhokkejaan ATP:n energian avulla, hydrolysoimalla "soluvaluuttaa" 7 yksikön sarjoin. Vain pahimmin aggregoituneissa käytetään energiaa, pienet bugit korjataan lämpöliikkeen turvin. Jos energiaa käytetään - hydrolysoidaan ATP:tä 7 sarjassa, koko kierros.

Ohjelmoitu solukuolema eli apoptoosi käynnistyy siten, että CASP9-kaspaasit asettuvat seitsen-jäseniseen piiriin apoptosomi-koneistoksi. Sitten jokainen tarttuu mitokondriosta vuotaneeseen CYTC eli sytokromi c -proteiiniin adapteriproteiinin välityksellä. Näin muodostuu rengas, jossa on 7+7+7 alayksikköä.

Lähes kaikki solun amplifikaatiokaskadiin pääsevät signaalit tulevat läpi 7-TMS:stä, eli 7-transmembrane superfamily reseptoreista. Solun signaalinvälityksen vahvistinlaitteet siis ankkuroituvat solukalvoon läpäisten sen 7 kertaa.

Aktiini on kierrätettävä biopolymeeri, joka käyttää filamenttimuodostuksen käynnistykseen 7 alayksiköstä muodostuvaa biokoneistoa. Aktiini on autopolymeeri, mutta lepotilassakin esim. verihiutaleet käyttävät energiastaan 40% sen treadmillingiin, kuin hölmölässä peiton loppuessa jalkopäässä. Homma pitää valjastaa tarkasti säätelyyn. Niinpä polymerisaation nukleaatio vaatii aktiiniproteesin. Tässä Arp2/3-kompleksissa on 7 alayksikköä.

Luvut 7 ja 12 lienevät parhaiten tunnetut juutalaisuuden lukusymboliikasta. Luvun 7 voisi olettaa liittyvän solun peruselementteihin, luvun 12 säätelyyn.

On selvää, että solussa esiintyy myös muita lukuja kuin 7 ja 12. Numeerinen hypoteesi voisi korkeintaan erottaa solubiologian keskeiset komponentit tai peruspilarit joistakin vähemmän tärkeistä. Omaan innovaatioon kiintyy helposti, mutta herätessäni aamuisin en koskaan ole kovin vakuuttunut ideasta. Lopuksi on vielä hyvä muistaa, että niin kehitykseen kuin rappeutumiseenkin perustuvassa maailmankuvassa luonto on murrosvaiheessa, muuttumassa. Täysi optimaalisuus on joko tulevaisuutta tai menneisyyttä.

people.cryst.bbk.ac.uk/~ubcg16z/cpn/elstruct.gif

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/a/a3/Chaperonin.PNG/180px-Chaperonin.PNG

http://www.sgul.ac.uk/depts/immunology/~dash/apoptosis/apoptosome.jpg

http://www.sgul.ac.uk/depts/immunology/~dash/apoptosis/caspases.htm

www.unmc.edu/Physiology/Mann/pix_14/thin.gif

http://en.wikipedia.org/wiki/Phosphatidylinositol_(3,4,5)-trisphosphate

http://www.ks.uiuc.edu/Research/z1z2/

http://flowerslove.110mb.com/index.php?l=FSH-receptor

http://www.ust.hk/~stn/focus_area/shiny-rhodopsin3-1.jpg

http://www.uic.edu/classes/phyb/phyb516/regulatoryproteinsu3.htm

mathworld.wolfram.com/SevenCirclesTheorem.html

http://demonstrations.wolfram.com/LabelingTheIntegerHeptagon/

http://mathworld.wolfram.com/SepticGraph.html

http://www.harvardsquarelibrary.org/Hartshorne/symbols/seven_arts.html


Pauli af Ojala
http://www.helsinki.fi/~pjojala/Helsinki_ID_conference_1004.htm

http://www.helsinki.fi/~pjojala/Huuhaa.htm

www.kp-art.fi/

PPPPPS. Jälkilöylyt, En Core

* Ensimmäiseksi molekyylibiologian noviisille tulee mieleen laajat transmembraaniperheet, joissa toisella seitsemän, toisella kaksitoista membraanin puhkaisevaa heliksiä. On arvioitu, että 80 % elävän solun vastaanottamista signaaleista kulkee heterotrimeeristen G-proteiinien kautta. G-proteiini ei kuitenkaan itsessään vastaanota ulkomaailmasta saapuvia viestejä, vaan kullekin aineelle spesifiset reseptorit. Poikkeuksetta kaikki G-proteiineihin liittyvät reseptorit kuuluvat laajaan 7-TMS-superperheeseen. Homologisten 7-TMS (Seven transmembrane superfamily) proteiinien yhteinen nimittäjä on seitsemän kertaa plasmamembraanin (solukalvon) läpäisevä rakenne.[1] Yhteiseen ja yksinkertaiseen G-proteiiniin kytketty signaalinvälitys on taloudellinen ratkaisu jokaisen reseptorin omaan, sytosoliseen (solunsisäiseen) signaalinvälityskoneistoon verrattuna. G-proteiinin avulla erilaisia viestintuojia voidaan käsitellä koordinoidusti. 7-TMS-reseptorit vastaanottavat suoraan solukalvon läpi kulkeutuvia (diffundoituvia) aineita sekä entsymaattista aktiivisuutta omaavien reseptorien ligandeja lukuunottamatta signaaleja laidasta laitaan. Reseptorit tunnistavat sekä verenkierrossa kulkeutuvia hormoneja, sähköisesti purkautuvia neurotransmittereita, että paikallisesti vaikuttavia, parakriinisia välittäjäaineita. Vastaanotettavat signaalit ovat rakenteeltaan yhtä vaihtelevia kuin ovat toiminnaltaankin: niin suuria proteiineja, kuin pieniä peptidejäkin, pelkkiä aminohappoja, rasvahappojohdannaisia, kolesterolijohdannaisia steroidihormoneja, jopa fotoneja (yksittäisiä valopartikkeleja.) Ihminen voi aistia esimerkiksi yli 10 000 hajua, vaikka kaikki aistittavat hajuste-yhdisteet vaikuttavat saman 7-TMS-perheen G-proteiinin kautta.[2], [3] Sama ligandi voi lisäksi aktivoida useampia erilaisia, itselleen spesifisiä 7-TMS-reseptoreja: ”paniikkihormoni” adrenaliini vähintään yhdeksää, asetyylikoliini viittä ja serotoniini vähintään viittätoista erilaista reseptoria. Bakteerien bakterio-rodopsiini-reseptori ei ole liitetty G-proteiiniin, mutta myös se on sidottu solua ympäröivään, interaktiiviseen ”solukalvo-muuriin” seitsenkertaisesti.[4] G-proteiinien merkityksestä kertoo esimerkiksi se, että eräät maailmanhistorian tappavimmista myrkyistä, kolera- ja hinkuyskä-toksiinit, vaikuttavat kolmiosaisen G-proteiinin a-alayksiköihin. Maallikolle asian voisi ilmaista siten, että solun ovilla kolkutetaan pääasiassa seitsenkertaisesti sinetöityihin päärlyportteihin.

* Reseptorien tavoittama signaali kertautuu räjähdysmäisesti, mutta hallitusti kaskadi-matkassaan solun pinnalta alavirtaan tumaan päin. Selkärankaisen eliön silmän rodopsiinin vastaanottaessa yksittäisen valohiukkasen eli fotonin tapahtuu seuraavaa: Aktivoitunut rodopsiini katalysoi satojen transdusiinimolekyylien aktivaation nopeudella 1000 kappaletta sekunnissa. Jokainen aktivoitu transdusiini puolestaan aktivoi yhden cGMP fosfodiesteraasin, joista jokainen hydrolysoi noin 4000 cGMP:tä sekunnissa. Todellisuudessa tämä katalyyttinen kaskadi kestää noin sekunnin ja yhden ainoan valokvantin absorboiminen johtaa yli 10pot5:n cGMP:n hydrolyysiin. Fyysisesti tapahtuma aikaansaa satojen Na2+-kanavien hetkittäisen sulkeutumisen solukalvolla, josta seuraa sauvasolujen membraanin 1 mV hyperpolarisaatio. Tästä eteenpäin signaali kulkee nopeasti ja sähköisesti aivoihin - ja näemme kuvaa.[5] Useimmat G-proteiinit: 1 kopio alfaa (45 kDa), beetaa (35 Kda) ja gammaa (8kda). Alfassa GTPaasi aktiivisuus, GTPhen sitoutuminen aktivoi, tällöin alfa erkanee ja loput jää heterodimeeriksi. Molemmat vievät viestiä, kumpikin omille tahoilleen. Human genomessa arvioitu olevan noin 1000 tällaista. Lisäksi eri kopmbinaatiot, joilla voi tunnistaa monet signaalit. Gbeeta kuin propelli, jossa 7 rattaan vispilää. Ripiiteissä on noin 40 AaHoota, anteeksi residua.

* Neljä nukleotidia voi vaihtua toisikseen tasan 12:lla eri tavalla.

* Elämässä on kolmen pituiset sanat (kodoni), neljä nukleiiniaakkosta ja 20  aminohappoaakkosta. Solun kategoriaalisuudesta ei saa tehdä tutkimuksen estäviä dogmeja, mutta idea äärimmäisen kiehtova ja todistuskelpoinen pitäessään paikkansa, luomisajatuksen ja suunnittelijan pohjalta. (Vrt Raamatun gematria ja numeriikka: 3, 4, 6, 7, 12, 17, 70.) Nucleotide pyrophosphatases/phosphodiesterases (NPPs) ovat kaikkialla läsnäolevia membraani-assosioituneita tai eritettyjä ektoentsyymeitä jotka vapauttavat nukleosidi 5'-monofosfaattia erilaisista nukleotideista tai nukleotididerivaateista. nisäkkäiden NPP-perhe koostuu seitsemäsä jäsenestä.

* Entäpä tosiaankin sekä prokaryootti- että eukaryoottisolujen proteiinien yleisin laskostuskoneisto? Vastavalmistuneiden proteiinien oikea, aktiivinen konformaatio eli muoto, saadaan aikaan yleensä GroEL/GroES-kaperoniinien sisässä. Kaperoniinit ovat ikään kuin tynnyreitä tai proteiinien autotalleja, joiden sisällä vastikään syntetoitua valkuaisainetta pyöritetään, kunnes se on saavuttanut alhaisimman energiatilansa. Kaperoniinitynnyrit koostuvat kahdesta seitsemän alayksikköä kattavasta munkkirinkilää muistuttavasta renkaasta, joista vain toinen ottaa varsinaisesti sisäänsä laskostettavan polypeptidin. Prokaryoottien kaperoniinien 7+7:ää alayksikköä koodaa yksi ja sama proteiini, mutta eukaryooteilla 7+7 eri geeniä. Kaperoni-esiliinat käyttävät soluvaluuttaa eli hydrolysoivat ATP:tä tuhlailevasti, mutta seitsemän ATP/ADP-molekyylin sarjoissa.[6] Toinen puoli hydrolysoi ATP:tä, toinen pyörittää hydrofobisia segmenttejä sisäänpäin. Chaperonin: 14 alayksikköä GroEL ja 7 GroES:ää. "Autotalli" on 90 Ångströmiä halkaisijaltaan, joten ATP ja ADP mahtuvat diffundoitumaan sisään ja ulos. Seitsemästä aukosta. Sattumoisin ihmisellä on sama määrä aukkoja päässänsä.

* ATP-syntaasissa pumpun läpi menevien protonien suhde tuotettavaan ATP:hen nähden perustuu lukuun 12. Entsyymissä on kolme asentoa 360 asteen kierroksellaan mitokondriomembraanissa. Kukin loksahdus vaatii 4 protonia. Muilla organismeilla tai kloroplasteilla luku ei ole tasaluku.

Solutukirangan proteiineja laskostava koneisto on vastaava, mutta siinä on kahdeksan alayksikköä munkkirinkelien kummallakin puolella. Aktiinit, tubulukset ja niihin sitoutuvia proteiineja näissä. Kyseessä toisaalta erittäin runsaslukuiset proteiinit, vaikka itse identiteettiä ei olekaan monta tässä kaperoni-tynnyrissä.

Endoplastisen retikkelin (ER) proteosomi: Yleensä vialliset tai muuten vain lyhytikäiset proteiinit pilkotaan lysosomeissa (eläimet) tai vakuoleissa (kasvit), solun ”jätteenkäsittelylaitoksissa”. ER:n proteiinipilkonta on ikään kuin julkisella paikalla tehtävää siivoustyötä tai ylläpitoa. 26S proteosomi on ER:n proteiinirouhentaja. 26S:n päissä sijaitsee kaksi 19 CAP-proteiinialayksikköä ja sen ytimen/varsinaisen rouhennusjyrän muodostavat neljä rengasta joiden koostumus on seuraava: 7 alfa, 7 beta, 7 beta, 7 alfa. Ydintä kutsutaan nimellä 20S koon ja sedimentaationopeuden mukaan sentrifugoinnissa. 26 S:n 19 CAP-osat tunnistavat Ubikitiiniin liitetyt pilkkomista odottavat peptidit. Ubikitiini esiintyy ja on aivan keskeinen proteiini kaikissa eukaryoottisoluissa epätavallisten solun komponenttien poistamiseen liittyen.[7]  

* Koatomeeri-membraanipanelointi: Kalvorakenteen irtoaminen pieneksi, itsenäiseksi kalvovesikkeliksi vaatii toteutuakseen jonkinlaisen proteiinirakennelman. Parhaiten tunnettu on ns. klatriini-häkki, mutta vastaavanlainen funktio on myös seitsemästä alayksiköstä muodostuvilla koatomeereilla. Pallon muotoisen membraanipinnan vuoraus vaatii proteiineilta symmetriaa ja klatriininkin tapauksessa tehtävään vaaditaan useita kappaleita tiettyä proteiinia. Koatomeerit muodostuvat seuraavista alayksiköistä: a -COP, b -COP, b’ -COP, g -COP, d -COP, e -COP, z -COP (COP - Cytosolic Coat Proteins. Rakenteeseen liittyy tämän lisäksi myös GTPaasi ARF(1)). COP I coated vesicle. Koatomeeripanelointi liittyy membraanivesikkelin liikkeeseen golgin laitteesta endoplastiseen retikkeliin (ER) tai ER:stä golgiin. Reitillä lajitellaan vastatehdyt ja ribosomituoreet proteiinit käyttöpaikkansa sekä jatkokehittelynsä perusteella erilaisiin solun kalvorakennelmiin ja leimattaviksi erilaisilla sokeri tms. ”korvamerkinnöillä”. Reitillä toimii myös eräänlainen solun laadunvalvontajärjestelmä. Klatriinivesikkelit taas liittyvät solun ulkopinnan ja ulkokalvon eli plasmamembraanin sisäänpäin pullistumiseen. Tällaiset endosomirakkulat joko keräävät solun ulkopuolelta spesifisten reseptorien avulla yhdisteitä, tai vaihtoehtoisesti erittävät niitä ulos. Molemmantyyppiset membraanivuoraukset ovat tiiviin pakkauksensa ja symmetriansa avulla ikään kuin hiihtohissejä, jotka eivät lähde liikkeelle ennen kuin hissi on täynnä asiakkaita. [8]

* Mitokondrion tai prokaryoottien hengitysketjun kompleksi I rakentuu seitsemästä alayksiköstä koostuvan rungon varaan. Mitokondrion kompleksi I on ribosomin eli valkuaisainesynteesin ”liukuhihnan” jälkeen solun suurin entsyymikompleksi ja koostuu vähintään 42:sta proteiini-alayksiköstä. Näistä seitsemää koodataan mitokondriaalisella DNA:lla, loput proteiinit tuodaan tumasta. Monilla bakteereilla kompleksi I on riisutumpi ja koostuu ainoastaan noin14:stä alayksiköstä, mutta pelkistetystäkin mallista löytyvät nuo seitsemän proteiinia. Hengitysketjun muissa komplekseissa on vähemmän alayksiköitä ja niistä mitokondriossa koodataan yhtä, kahta tai kolmea proteiinia. Kompleksi I:n tehtävänä on pumpata protoneja (tai natriumioneja) mitokondrion kalvojen väliseen tilaan ja siten muodostaa protonigradientti ja tämän lisäksi pelkistää ubikinonia. Kompleksi on L:n muotoinen, ikään kuin propelli. Protonigradientin avulla syntetisoidaan ATP:tä, pyöritetään flagelloja tai synnytetään yksinkertaisesti lämpöliikettä.

*Hiilipohjaisessa elämässä jokaisella tetrahedrisellä, yksöissidoksisellä hiilellä, on kolme pysyvää asentoa (”staggered conformation”) naapuriinsa nähden 120 asteen välein - elleivät raskaat sivuryhmät estä orbitaalitilojen rotaatiota akselin ympäri. Polypeptidien ja proteiinien tapauksessa tämä merkittävä ilmiö koskee kitkatta pyöriviä ja sitoutumispareja etsiviä sivuketjuja. (Pienikokoisia glysiiniä ja alaniiniä lukuun ottamatta.) Myös lipidisignaloinnissa kolme on fundamentaalinen luku, sekä glyserolirunkoisella että sfingosiiniemäksen puolella.

* Rasvahappojen synteesi vaatii seitsemää erilaista kemiallista reaktiota. Kasvien kloroplasteissa näitä reaktioita katalysoi seitsemän eri proteiinia, kun taas nisäkkäillä niistä huolehtii yksittäinen polypeptidi, joka sisältää seitsemän domeenia lyhyillä linkkerialueilla yhdistettynä. (Branden-Tooze s. 30.)

* Aminohappoketjuilla on kaksi pääasiallista sekundäärirakenne-elementtiä: ns. alfa-heliksi ja beeta-juoste. Rakenteet eivät kuitenkaan säily lyhyissä peptideissä vesiliuoksissa, vaan tarvitsevat kontekstin pysyäkseen ryhdissä.

* Alfa-heliksejä stabiloidaan pakkaamalla hydrofobisia aminohappoja vierekkäin. Yksinkertaisin tapa tähän pääsemiseksi on sijoittaa kaksi heliksiä kylki toistensa kylkeen. Sivuketjujen interaktiot ovat tällöin maksimissaan, kun heliksit eivät ole suoria tankoja, vaan kiertyvät toistensa kylkeen superheliksisksi, nk. coiled-coil järjestelyssä. (Yleisiä kuiduissa, liittävät myös proteiineja yhteen homo- ja heterodimeereiksi.)

* Hienous piilee siinä, että kahden oikeakätisen alfaheliksi vasemmankätinen superkierre lukitsee muuten eläväiset alfaheliksit. Tällöin aminohappojen lukumäärä per kierros vähenee tavallisesta 3.6:sta 3.5:een, jolloin naapurusten sivuketjujen interaktioiden patterni toistuu seitsemän residun eli kahden kierroksen välein. Näitä toistojaksoja on helppo löytää sekvenssianalyysissä ja niitä kutsutaan hepta-repeateiksi.

* AH:ja nimitetään siinä usein a-g. Näistä d-residu keskellä on hydrofobinen jokseenki aina. (Mm. myosiinissa.) Esimerkiksi influenssavirus infektoi tällä tapaa: hemagglutiniini-proteiini aikaansaa matalassa pH:ssa membraanifuusion, korkeammassa pH:ssa vain osittain coiled coil, matalassa paljon. Mukana trimerisaatiossa. Matalan pH:n aikaansaama suuri konformaation muutos on irreversiibeli. Matalan pHn muoto on termostabiilimpi.

* Influenssan infektion kokkuproteiinin ohella toinen esimerkki ovat Leusiinizipperit: ne ovat homodimeerejä tai heterodimeerejä transkriptiofaktoreissa. Coiled coil löytyy edelleen mm. hiusten tai ihon kestävässä keratiinissa ja juuri lihassäikeiden kidemäisen runsaslukuisessa ja kestävässä myosiinissa. (Gly-X-Y; Xusein proliini ja Y hydroksiproliini) Kollageenit pakkautuvat vierekkäin ja vastaavat terästä vastaavalta paksuudelta.  Myös fibrinogeeni ja aktiinia cross linkkaavat kuten spectrin ja dystrophin, välikokoisten keratiini, vimentiini, desmiini ja neurofilamentit. Tekee jäykkyyden, myosiini mekaanisen lihasvoiman takana suurella konformaation muutoksella.

* Kollageenissa on tripla helix, Beeta-sheetit amyloidikuiduissa ja silkeissä. Esim. villa on joustavaa, voi vetää tuplasti pituudeltaan ja palautuu silti. Kollageenia on sidekudoksessa ja se antaa gelatiinia keitettäessä. Saarnaaja 4: 9-12: "Kahden on parempi kuin yksin, sillä heillä on vaivannäöstänsä hyvä palkka. Jos he lankeavat, niin toinen nostaa ylös toverinsa; mutta voi yksinäistä, jos hän lankeaa! Ei ole toista nostamassa häntä ylös.  Myös, jos kaksi makaa yhdessä, on heillä lämmin; mutta kuinka voisi yksinäisellä olla lämmin? Ja yksinäisen kimppuun voi joku käydä, mutta kaksi pitää sille puolensa. EIKÄ KOLMISÄIKEINEN LANKA PIAN KATKEA."

* 8-juosteinen alfa/beta-tynnyri on yksi laajimmista ja yleisimmistä kaikista domeenirakenteista. Minimissään vaatii 200 residua muodostuakseen. Sisään tulee tiiviisti pakkautunut ydin, joka muodostuu yksinomaan beetajuosteiden sivuketjuista. Poikkeaa muista suurista domeenirakenteiden perustyypeistä siinä, että aktiivinen kohta sijaitsee aina samassa kohdassa: tunnelinmuotoisen taskun pohjalla, jonka saavat aikaan 8 luuppia jotka yhdistävät 8 juosteen karboksipäät 8 alfaheliksi aminoterminaaleihin. Luupit muodostavat spesifisyyden. Kuin runsas kaivo, jonka phjalta ongitaan aktiivisuusspesifisyyksien kirjo. Mm. biosfäärin määrällisesti runsain entsyymi RuBisCo (ribulose bisphosphate carboxylase), joka liittyy CO2-fiksaatioon. (Branden & Tooze s. 52-53.) Avoimet beetashiitti rakenteet omistavat monia topologioita, eivätkä näin rajattuja.

Edellä mainitut esimerkit lukeutuvat solubiologian kivijalkoihin. Vähempimerkityksisiä tai epävarmempia esimerkkejä solun heprealaistyylisestä suunnittelusta ovat seuraavat tapaukset:

*CaM-kinaasi II-tyyppi. (Koostuu yleensä kahdestatoista alayksiköstä.) Kyseinen kinaasi esiintyy jokaisessa eläinsolussa, mutta sitä ilmennetään (ekspressoidaan) ennen kaikkea hermostossa. Joissakin aivojen osissa CaM- kinaasi II kattaa jopa 2 % hermosolun kokonaisproteiinipitoisuudesta. (Merkittävä määrä signaalinvälitysentsyymille. Solussa on samanaikaisesti ekspressoituna yli kymmenentuhatta erilaista proteiinia.) CaM II keskittyy voimakkaasti hermopäiden synapseihin, ja vaikuttaa samoissa yhteyksissä kuin voimakkaimmat tunnetut luonnolliset myrkyt ja kaikissa Geneven sopimuksissa kielletyt, synteettiset hermokaasut. CaM II ottaa signaalin vastaan edellä mainitun G-proteiinin alavirran proteiineilta katekolamiini-aktivaatiossa. (Dopamiini, noradrenaliini, adrenaliini.)[9]

* Ribonukleaasi inhibiiittori: toistuvat beeta-luuppi-alfa -motiivit. Muistuttaa hevosenkenkää, 17-juosteinen parallel beetashiitti sisällä ja 1 6alfaheliksiä ulkona.

* Täysin konservoituneet leusiinit leusiinirikkaan motiivin sisällä luuppia ylläpitämässä: A family of serine threonine protein kinases known as the G protein coupled receptor kinases (GRKs) plays a key role in agonist-induced receptor phosphorylation and homologous desensitization. Seven mammalian GRKs have been identified so far which can be subdivided into three subfamilies on the basis of their overall structural organization: GRK1 and 7; GRK2 and 3; GRK4 to 6.

* 12 rosette-lehteä kukissa

* Ihmisellä 12 myosiiniluokkaa, yhteensä n. 40 myosiinigeeniä.

* Suuri osa solun toiminnoista toteutetaan samankaltaisten koneistojen toimesta, siitä huolimatta että vain harvassa on niin monia alayksiköitä kuin ribosomissa. RNA polymeraasi II, joka valmistaa lähetti-RNA:ta eukaryooteissa, on toinen aivan kriittinen koneisto. Se on 12 proteiinin kokonaisuus joka pitää DNA-juostetta aloillaan transkription aikana ja liittää yhteen lähetti-RNA:t jotka ohjaavat ribosomia tuottamaan proteiinin. Kompleksin massa on yli 500 000 daltonia, ja siinä on yli 3500 aminohappoa. RNA Polymeraasi II:n hiivan isoformin rakenne on ratkaistu eleganteilla kokeilla. Näiden koejärjestelyjen viitteet olisi syytä lukea jos mielisi tutustua solukoneeseen joka lyö laudalta kaikkein hienoimmankin Hi Tech –elektroniikan, jota ihmisinsinöörien suunnittelupöydältä on lähtenyt.[10]

* 12 AH:a molemmista domeeneista muodostaa monimutkaisen vetysidosten verkoston, jolla arabinoosin happia sidotaan arabinose-binding proteiinissa.

* For the PLoS Biology paper, Rout and colleagues focused on a group of seven proteins that form the Nup84 complex in the yeast NPC. NPCs are uniformly located throughout the membrane that bounds the nucleus of a eukaryotic cell; they connect the inner and outer nuclear membranes through sharply
curved sections of pore membranes. Comprising one-fifth of the whole NPC, the Nup84 complex is found where the curve of the pore membrane is sharpest. "The common architecture underlying the Nup84 complex and all three major classes of vesicle-coating complexes may be because all of the coating complexes have a common role in curving membranes," says Rout.

* Sekä selkärankaisten tahdonalainen luurankolihasten, että tahdosta riippumattoman sydänlihaksen supistus toteutetaan kehossa teknisesti pitkälti kalsiumin avulla. Ca2+:n säätelyssä puolestaan näyttelevät keskeistä roolia pitkiin lihassäikeisiin kiinnittyvät troponiini ja tropomyosiini. Järjestelmä aikaansaa sen, että aktiini- ja myosiinipolymeereistä koostuva myofibrilli vastaa äärimmäisen nopeasti Ca2+-pitoisuuden nousuun. Monet solunsisäiset proteiinit kykenevät toimimaan paitsi yksittäisinä kappaleina, myös peräkkäin liitettyinä polymeereina ja erilaisina filamentteina. Myofibrillit ovat hyvin paksuja rakennelmia, jossa yksittäiset filamentit ovat liittyneet harjateräsnipun tavoin yhteen. Troponiinikompleksi toistuu aktiinifilamentissa joka seitsemännen aktiinimonomeerin jälkeen. Aktiinifilamenttien ja myosiinipäiden interaktio on seitsenkertaisesti kooperatiivinen ja alue pitää sisällään 7 aktiinimonomeeriä. (Geeves & Halsall 1987. Biophys J 52, 21-220.) Mahalaukkua, suolistoa, kohtua sekä verisuonia pinnoittavat sileät lihaskudokset ovat kolmas selkärankaisen lihastyyppi. Nämä lihakset eivät kuitenkaan muodosta tarkasti järjestettyä rakennetta, eivätkä toimi troponiinikompleksin säätelyn alaisina.[11]   ”Sevenfold cooperativity of the interaction between myosin heads and actin filaments”... consisting of 7 actin monomers. Geeves & Halsall (1987) Biophys J 52, 215-220.

* Tropomyosin (TM) is a ropelike molecule, about 40 nm in length; TM molecules are strung together head to tail, forming a continuous chain along each actin thin filament (Figure 18-32a).   Each TM molecule has seven actin-binding sites and binds to seven actin monomers in a thin   filament. Associated with tropomyosin is troponin (TN), a complex of the three subunits,   TN-T, TN-I, and TN-C. TN-C is the calcium-binding subunit of troponin. Similar in sequence to   calmodulin and the myosin light chains, TN-C controls the position of TM on the surface of an   actin filament through the TN-I and TN-T subunits.

*20 aminohappoa: tasaluku sekin?

*Actin Related Proteins 2 ja 3 (Arp 2/3) muodostavat viiden muun proteiinin kanssa seitsikko-kompleksin (dynaktiini), joka saa aikaan aktiinifilamenttien nukleaatiota, haarautumista sekä ristiinsidontaa. Aktiinin kaltaisina kompleksi järjestyy aktiinifilamentin alkua muistuttavaksi proteesiksi.

http://news.biocompare.com/newsstory.asp?id=82003 The new molecular model shows a circle of 24 identical interlocking molecules that hint at how the other syringe components may fit together. This large ring sits on top of the inner membrane of the gram-negative bacterium, the portal where infectious proteins gather to exit the cell. The protein ring, called EscJ, is a large, fatty molecule that had defied repeated attempts to grow it into the orderly crystals needed for detailed structural studies. One of the problems was that the ring's surface is glazed with positively charged atoms that push clones of themselves away like magnets repelling each other. The bacteria that cause food poisoning, bubonic plague, and whooping cough all deploy the same weapon to infect the body. A molecular "syringe" sticks out of the bacteria, pokes a hole in a nearby cell, and squirts in venomous proteins that hijack the cell's machinery. For the first time, Howard Hughes Medical Institute researchers have captured a detailed picture of the large doughnut-shaped base of the syringe barrel embedded in the bacterial membranes. The findings are reported in a paper in the June 2, 2005, issue of the journal Nature. "We believe this ring forms the foundation upon which all of the other components assemble. This provides a real potential point of intervention." Natalie Strynadka

*Rotatoivassa ATP-syntaasissa on sen membraanin sisällä pyörivä “laakeri” muodostunut 12 alayksiköstä protonogradientin avulla pyörivässä mitokondrioissa. Lukumäärä voi olla 11 tai 14 kappaletta natriumin avulla pyörivissä roottoreissa, kloroplasteissa tai bakteereissa ylipäänsä.

* Aerolysiini: Rotationaalinen symmetria 7; koostumus a7; [12]. Pitää kuitenkin huomata, että ympyrän muotoisissa komplekseissa on usein pyrkimys parittomuuteen. On olemassa myös 4, 5, 9, 11, 13, 16 ja 17:n yksikön rotationaalista symmetriaa seitsemän lisäksi. [13]

* 12-transmembraaniproteiini Pdr5*. Merkitys?

* Jokaisessa poriinissa on 3 kanavaa.

*Light harvesting antenna: 9 ringissä.

* Proteiinin transmembraanikierre sinänsä kattaa noin 20 aminohappoa ja ehtii tehdä matkan aikana 7 kierrosta.

* Mikrotubulukset ovat paksuimpia solunsisäisitä filamenteista, ”soluvaijereista”. Ne liittyvät muun muassa solun arkkitehtuurin ylläpitoon sekä transmembraaniproteiinien ja jopa soluorganellien liikkeen organisointiin. Mikrotubulukset koostuvat 12 + 1 tubuliini-säikeestä. (Keskellä yksi hieman suurempi säie, ympärillä kehässä 12.) SOS, ”Son-of-sevenless” on eräs merkityksellisimmistä tunnetuista silmänkehitykseen liittyvistä proteiineista. Se ohjaa alkion silmäsoluyksikön muodostumista tyypilliseen 7 + 1 solu-muotoon. (Yksi pyöreä keskellä, seitsemän lohkoa ympärillä.) Ilmeisesti kyseinen geeni koskee lähinnä eniten tutkittuja hyönteissilmiä.

* Kirahvikin on nisäkäs, 7 niskanikamaa kuten kaikilla nisäkkäillä. Hyönteisten mahapinnan kuuloelinten kirjo yhdestä kahteentoista.

*Kaikilla matelijoilla on 7 alaleuan luuta. Kehitysopin mukaan nisäkkäiden kuulo ja kuuloluut saivat alkunsa näistä.

 * 24 spectrin-toistojaksoa mm. dystrophin ja utrophin -proteiineissa

[1] Alberts B, Bray D, Lewis J, Raff M, Roberts K, Watson JD, (1994). Molecular Biology of the Cell. 3rd ed. Garland Publishing, Inc. New York & London s. 732.

[2] Reed RR, (1990). How does the nose know? Cell 60, 1-2.

[3] Buck LB, (1992). The olfactory multigene family. Curr. Opin. Neurobiol. 2, 282-288.

[4] Dohlman HG, Thorner J, Caron MG, Lefkowitz RJ, (1991). Model systems for the study of seven-transmembrane-segment receptors. Annu. Rev. Biochem. 60, 653-688.

[5] Lamb TD, Pugh EN Jr, (1992). G-protein cascades: gain and kinetics. Trends Neurosci. 15, 291-298.

[6] Bukau B, Horwich AL, (1998). The Hsp70 and Hsp60 Chaperone Machines. Cell 92, 351-366. Kyseessä on suurimman painoarvon (ns Impact Factorin) omaava biotieteiden julkaisu.

[7] Dieter Wolf, henkilökohtainen kommunikaatio

[8] Kreis TE, Lowe M, Pepperkok R, (1995). COPs regulating membrane traffic. Annual Review of Cell & Developmental   Biology. 11:677-706.

[9] Hanson PI, Schulman H, (1992). Neuronal Ca2+/calmodulin-dependent protein kinases. Annu. Rev. Biochem. 61, 559-601.

[11] Alberts B, Bray D, Lewis J, Raff M, Roberts K, Watson JD, (1994). Molecular Biology of the Cell. 3rd ed. Garland Publishing, Inc. New York & London s. 856.

[12] Wilmsen HU, Leonard KR, Tichelaar W, Buckley JT, Pattus F, (1992). The aerolysin membrane channel is formed by heptamerization of the monomer. EMBO J 11, 2457-2463.

[13] Antson AA, Dodson EJ, Dodson GG, (1996). Circular assemblies. Current Opinion in Structural Biology 6:142-150.

 

ûMÿMû