Takaisin Ajatusvarikolle

 (o) – Ei viittaa juutalaiseen taustaan, merkintätapa Encyclopaedia Judaicasta

? Juutalainen tausta epävarma
 
 

Nollaveriryhmästä – Juutalaisia ydinfyysikoita
 
 Siansaksa, Hep, Hep, jewelleries ja Hokkus Pokkus: sanoilla on tarinansa. Juutalaisten hengissäsäilymisen, paluumuuton sekä heprean kielen elpymisen ohella on olemassa myös unohdettuja salaliitoteorioita, jotka täyttyvät omina kuukausinamme. Eräs näistä liittyy nk. emansipaation nopeuteen: juutalaiset ovat nousseet feodaalilaitosten ulkopuolelta ja ghetoista yhteiskunnan osallistuviksi jäseniksi epäluonnollisen nopeasti.

€€€


Sefanjan kirjan viimeiset jakeet kuuluvat (3:19, 20):

"Katso, siihen aikaan minä teen tekoni kaikille sinun nöyryyttäjillesi. Minä pelastan ontuvat ja kokoan karkoitetut ja teen heidät ylistetyiksi ja mainehikkaiksi jokaisessa maassa, jossa he olivat häpeänalaisina. Siihen aikaan minä tuon teidät takaisin - siihen aikaan, jona minä teidät kokoan.

Sillä minä teen teidät mainehikkaiksi ja ylistetyiksi kaikissa maan kansoissa, kun minä käännän teidän kohtalonne teidän silmäinne nähden, sanoo Herra."

Mitä tämä "nöyryytys" oikein on? Juutalaisvainojen massiivisuudesta kertoo

http://www.helsinki.fi/~pjojala/Nollaveri.html

Saippuatehtaat olivat vain jäävuoren huippu.


Kuitenkin, kaikitenkin, niin pitkään kuin yhteiskunnan tavallisten jäsenten aikaansaannoksia on taltioitu ylös, ovat juutalaiset erottuneet eduksensa. Ei niin, ettäkö nämä innovaatiot aina olisivat moraalisesti hyviä luonteeltaan, mutta viimeistään "puoliksi juutalaisen" Sefanjan ansiosta Raamattuun uskovia kristittyjäkään ei voi lokeroida ainoastaan harmittomina hölmöinä. Asiallinen agnostikko tai ateisti ei voi sivuuttaa juutalaisia merkkimiehiä ja Deboroita - siitäkään huolimatta että nämäkin olisivat ateisteja.


En ole itse juutalainen. Siksi en ole myöskään jäävi, enkä kursaile kirjoittaa aiheesta.

"Kehukoon sinua toinen, ei oma suusi; vieras eikä omat huulesi." (Snl. 27:2).


Juutalaiset eivät yleensä itse halua tehdä itsestänsä numeroa, ja Daavidin tähtiä on neulottu vasta pakon edessä. Tähti on ollut pilkka, ja sellaisia on perinteisesti ollut tapana tarkkailla kiikaritähtäinten tulkitsemana. Matala profiili tekee juutalaisen taustan selvittämisen vaikeaksi, sillä monet julkisuuden hahmot jättävät vanhan diskriminaation vuoksi ilmaisematta juutalaisen syntyperänsä.


Toivon, etten aiheuttaisi kenellekään ongelmia tai toimisi mauttomasti laatiessani listaa kuuluisista juutalaisista. Opportunistien Schindlerien listat seuraavat vasta Himmlerien listoja. Ilmaa on pakko poistaa, koskapa uusi juutalaisvainon kierros kerää potentiaalisa. Google-hakukone nosti antisemitistisen Jew Watch! –sivuston ensimmäiseksi ei-maksullisista linkeistä hakusanalle "Jew" eli juutalainen. Sivusto listaa kuuluisia juutalaisia salaliittoteorioiden ja juutalaisvainon tueksi.

Minä osoitan, että juutalaiset ovat hankkineet asemansa kovalla työllä diskriminaatiosta huolimatta. Haavoitettu ja uhattu eläin on sitä paitsi vaarallinen. Me olemme tuhoamassa maata ja kultturia omien jalkojemme alta pitämällä Israelia suurennuslasin polttopisteessä YK:n kokousten aiheissa ja valtamediassamme. Ei-sitovista resoluutioista Israel saa niskaansa jopa 70%. YK:n Ihmisoikeuskomission tuomioista yli 25%.

Tämä on karkotusten, inkvisitioiden, Ristiretkien, feodaalilaitosten ja kiltalaitosten jatkumoa.

Siinä ei jahdata varsinaisesti juutalaisia. Israel on ainoa valtio, jonka nimi viittaa Jumalan nimeen. 

 Uraani halkeaa

Pitkälti juuri juutalaiset teoreettiset fyysikot löysivät kvanttimekaniikan laittomina markkinoidut luonnonlait. Tunnettuja juutalaisia tieteilijöitä on esimerkiksi nerouden synonyymiksi mielletty, hieman autistinen, Albert Einstein.

Einstein omasi yllättävän laajat pohjatiedot monilta aloilta, joilla ei luulisi olevan mitään tekemistä fysiikan kanssa. Vuonna 1905 koitti Einsteinin suuri läpimurto. Maaliskuussa hän julkaisi kirjoituksensa valon kvanttiluonteesta ja valosähköilmiöstä. Huhtikuussa hyväksyttiin hänen tohtorin väitöskirjansa, joka käsitteli molekyylien koon määrittämistä. Toukokuussa hän valmisteli tutkimuksensa ns. Brownin liikkeestä. (Ja 6 vuotta myöhemmin monumentaalisen yleisen suhteellisuusteoriansa. Brownin liike tarkoittaa yksinkertaisinta mahdollista mekaanista tapahtumaa, eli kaasussa tai nesteessä leijuvan pienen kappaleen tai hiukkasen sattumanvaraista liikettä.) Toukokuussa ja syyskuussa hän julkaisi erityisen suhteellisuusteoriansa. Valosähköistä ilmiötä käsittelevässä julkaisussaan Einstein esitteli fyysisen valopartikkelin eli fotonin käsitteen. Einstein esitti siis ensimmäisenä, että valonsäteet ovat osittain myös hiukkasia eli ainetta.

Suhteellisuusteoriatkaan eivät kuulosta niin pelottavilta tai vaikeatajuiselta kuullessaan ne hyvän fyysikon kansantajuisesti esittäminä. Atomiajan voi sanoa alkaneen materian ja energian yhdistäneestä kuuluisasta yhtälöstä: E=mc2 (energia on massa kertaa valonnopeuden neliö), jonka Einstein asetti ensi kertaa laajempaan teoreettiseen viitekehykseen. Tällä uransa fissiovaiheessa kehittämällään yhtälöllä Einstein laski mm. eri atomien halkeamisessa vapautuvia energiamääriä. Teoreettisessa fysiikassa teeseistä tulee harvoin dogmaattisia. Näin kävi kuitenkin postulaatista, jonka mukaan valon nopeus on vakio. Seikka on saattanut jopa inhiboida tieteellistä keskustelua. (Valonnopeuden hidastuminen tai rappeutuminen on otettu ajatusleikkinä esille vasta vuosituhannen ehtoopuolella.)

Suhteellisuusteoria muutti tieteen käsityksen maailmankaikkeudesta. Se mullisti sellaiset arkipäiväisiltä kuulostavat käsitteet kuin ajan ja tilan. Isaac Newtonin (o) painovoimalaki oli perustunut käsitykseen kolmiulotteisesta avaruudesta. Einstein lisäsi avaruuteen lisäulottuvuuden, ajan. Neliulotteisessa maailmankaikkeudessa aine aiheuttaa tilan ja ajan kaareutumisen samalla tavalla kuin raskas kappale painaa joustavan alustan kuopalle. Tämä avaruuden kaareutuminen aiheuttaa taivaankappaleiden liikkeiden näennäiset epäsäännöllisyydet. Tässä mallissa painovoima on siis yhtä kuin avaruuden kaareutuminen. Tämän mukaan esimerkiksi kuuta ei pidä kiertoradallaan tavallaan mikään voima, tai ainakin asian voi ilmaista siten, että se vain kulkee sille luontaista lyhintä reittiä ajassa ja tilassa. Ainoastaan ajan nopeus on vakio suhteellisuusteoriassa. Suhteellisuusteoria selitti loistavasti planeettojen, tähtien ja galaksien edesottamukset, muttei universumin pienten osasten käytöstä.

Eno-Albertin aivoista on lähtöisin myös moderni ajatus mustista aukoista, jotka imevät sisäänsä kaiken lähellään olevan materian ja valon. (Ensi kerran ajatus heitettiin ilmaan kuitenkin jo vuosisata aiemmin.) Mustan aukon keskipiste on ns. singulariteetti: sen tiheys on ääretön, mutta tilavuus lähestyy nollaa. Musta aukko pystyy oletettavasti nielemään määrättömästi materiaa, kunnes sen tiheyden arvellaan olevan niin suuren, että vetovoima riittää vangitsemaan myös pois pyrkivän valon - mistä juontuukin pimeyteen viittaava nimi. Einsteinin eläkepäivien oikkuna pidetty ajatus Kaikenselittävästä teoriasta paljastui 1970-luvulla loogiseksi välttämättömyydeksi ja tunnetaan nykyään nimellä yhtenäisteoria - vaikkei sitä kosmologien kiihkeästä kaipuusta huolimatta olekaan vielä laadittu.

Einstein oli ollut ehdolla Nobelin fysiikanpalkinnon saajaksi vuodesta 1910 alkaen lähes joka vuosi, mutta Ruotsin tiedeakatemia ei ollut vakuuttunut epäsovinnaisesta miehestä ennen vuotta 1921. Tällöinkään pokaalia ei tullut suhteellisuus-, vaan valosähköisen ilmiön teoriasta.

Värisyttävimpiä projekteja tähtitieteessä on Einsteinin jo vuonna 1916 esittämä ajatus auringon käyttämisestä avaruusteleskoopin linssinä. Taivaankappaleen painovoimakenttä saa siis ympäröivän avaruuden ja sen sivuuttavan valon kaareutumaan. Juuri tähän pyritään lasi- tai magneettikäyttöisissäkin linsseissä. Vuosituhannen jälkeen on tarkoitus käynnistää projekti, jossa lähetettäisiin FOCAL-teleskooppi 82 miljardin kilometrin päähän maasta, auringosta poispäin. Tuolta etäisyydeltä näkisimme aivan uusia maailmoja, teleskooppi nimittäin voisi käyttää linssinään aurinkoa! Vaikka projekti edistyisi parhaalla mahdollisella tavalla, teleskooppi saavuttaisi tarvittavan etäisyyden silti vasta 25 vuoden kuluttua. Gravitaatiolinssinä toimivien galaksijoukkojen analysointi sne sijaan on jo rutiinia. Niiden massa lasketaan kaarista, joihin peilautuvat takana olevat galaksit. Näin saaduissa kartoissa "näkyy" ensi kertaa ns. pimeä aine.

Vanhoilla päivillään Einstein ei enää ollut yhtä tuottelias, vaan sekoittui yhtälövyyhteihinsä. (Hänen on sanottu tuhlanneen viimeiset 30 vuottaan yrittäessään ratkaista väärää ongelmaa.) Ikääntynyt Einstein sanoi vuonna 1938 kokevansa matemaattiset yhtälöt hyvistä matematiikan arvosanoistaan huolimatta melko työläinä, enemmänkin työvoittona: "Käsitän asioita yhtä nopeasti kuin nuorempana. Voimani ja erityinen kykyni on se, että osaan visualisoida vaikutukset, seuraukset ja mahdollisuudet sekä toisten tekemien keksintöjen merkityksen nykyiseen ajatteluun nähden. Käsitän asioita helposti laajalla tavalla. En pysty tekemään matemaattisia laskuja helposti. En tee niitä halukkaasti enkä nopeasti." Osuvampaa lieneekin Einsteinin (ja monien muidenkin "nerojen") kohdalla puhe luovasta leikistä. Einstein yhdisteli ennakkoluulottomasti eri tieteenaloja sekä antoi lapsekkaiden ajatusten, uteliaisuuden, kokeilunhalun ja leikkimielen vaikuttaa päättelyynsä. Tieteen valtakunta on lasten kaltaisten.

Israelin presidentin tehtävistä vuonna 1952 kieltäytynyt siionisti on myös hyvä esimerkki luovuuden ja vallantavoittelun paineesta tukahduttaa toisensa. Einstein kertoi pitävänsä yhtälöitä ikuisina, politiikkaa harjoitettavan vain tätä päivää varten. Kullanhohtoisen ulkokuoren alta paljastuu silti monitahoinen ihminen joka ei harjaa hampaitaan eikä halua pitää sukkia. Mies joka käyttää puheessaan mielellään alapään ilmaisuja. Huono laskija, joka tekee jo ilmestyneisiin tutkimuksiinsa korjauksia korjauksien perästä. Hajamielinen professori, joka ei muista syödä tarpeeksi ja joutuu aliravitsemuksen takia sairaalaan. Sovinisti, joka pettää avoimesti vaimoaan, hylkää skitsofreenisen poikansa laitokseen ja raivostuu silmittömästi toiselle pojalleen, kun tämä valitsee puolisonsa vastoin isän näkemystä.

Tiedepiireihin on jäänyt kaikumaan joitakin Eno-Albertin lentäviä lauseita. Tällaisia ovat muun muassa: "Jumala ei heitä noppaa". "Teorian on oltava mahdollisimman yksinkertainen, muttei sitä yksinkertaisempi." "Ihminen on kuin ilmapallo pimeässä huoneessa. Mitä enemmän tietää, sitä enemmän tietää, mitä ei tiedä." Tuntemattomampi sitaatti sen sijaan kuuluu: "Jeesuksen iloinen olemus on kahlinnut minut".

Hajamieliset tutkijat pitävät eno Albertista. He voivat aina vedota Einsteiniin hiustensa harottaessa, olihan enokin käytännön asioissa toivoton tumpelo. Einsteinin arkistoissa vallitsi tarinoiden mukaan aina täydellinen kaaos. Einsteiniin - niin kuin legendoihin yleensäkin - liittyy monia sitkeitä uskomuksia, joiden paikkansapitävyys on vähintäänkin epävarmaa. Monissa politiikan ja moraalin kysymyksissä Einstein käänsi takkia kiusallisen monta kertaa. Vaikka Einstein alkoi holokaustin järkyttämänä tunnustaa siionismia, oli hän filosofialtaan lähinnä panteisti, joka näki koko luonnon ikään kuin jumalan ulokkeena. Einstein asetti matemaattisen intuition aistin asemaan, hajun, maun ja kuulon tavoin.

Englannin kielen sanalle "ignore" ei ole hyvää suomenkielistä vastinetta. Einstein on myös kaikkien sivuutettujen tai kuoliaaksi vaiettujen tieteellisten toisinajattelijoiden suuri lohduttaja. Lapsena Albert oli matemaattisesti lahjakas, mutta oppi puhumaan myöhään ja sanoi kaiken kahdesti, minkä vuoksi sisäkkö piti häntä tärähtäneenä. Poika sai myös ankaria raivokohtauksia ja järkytti kotiopettajaa niin, että tämä syöksyi ulos talosta eikä tullut enää koskaan takaisin. Auktoriteetteja arvostellessaan hän ei suorittanut oppikouluaan loppuun, mutta läpäisi Zürichin teknillisen korkeakoulun pääsykokeen. Einstein ei saanut valmistuttuaan assistentin paikkaa omalta, eikä miltään muultakaan korkeakoululta ja päätyi seitsemäksi vuodeksi vaatimattomaan patentti-insinöörin työhön Berniin. Saatuaan kuulla Einsteinin patenttitoimistosta käsin julkaistuista suurista artikkeleista miehen zürichinaikainen korkeakoulu-opettaja lausui: "En olisi koskaan uskonut mitään niin älykästä siitä miehestä." Kun Albert suhtautui vielä aiemmin koulussa vastahankaisesti opetukseen, hänen toinen opettajansa oli tietänyt kertoa: "Teistä ei tule koskaan mitään, Einstein." Esitellessään suomeksi käännettyä Einsteinin elämäkertaa toteaa Osmo Pekonen (o): "Einstein on tieteenhistorian singulariteetti, joka itse on tutkimuskohteena yhtä arvoituksellinen, kuin hänen luomansa teoriat."

Oivallettuaan aalto-hiukkas-dualismin, innostui äitinsä puolesta juutalainen Niels Bohr niin kovasti itämaisesta mystiikasta, että antoi kaivertaa taolaisen yin-jang -symbolin sukunsa vaakunaan. Vastakohdistansa löytyviä elementtejä kuvaava symboli on ehkä juutalaisuutta vähemmän mairitteleva, mutta olihan Bohrin mentaliteetissakin sulautunut yhteen isän tanskalaisuus ja äidin juutalaisuus. Bohrin merkityksestä kertoo se, että alkuaine järjestysluvultaan numero 107, Ns eli nielsbohrium, on nimetty hänen mukaansa. Bohr selitti vedyn spektrin, mikä johti alkuaineiden jaksollisen järjestelmän kehittämiseen. Niels Bohr oli matemaattisesti eräs menneen vuosisadan vahvimmista fyysikoista, mutta Einsteinista poiketen luonteeltaan taipuvainen konservatiivisuuteen. Nielsin äidin on sanottu ehtymättömästi lukeneen lapsilleen satuja ja jännityskertomuksia, myös matkustettaessa. Tätä ajatuksia virittävää ja stimuloivaa työstöä on toisinaan verrattu Einsteinin kabbala-harrastuksiin.
 
 

Bohr sovelsi kvanttimekaniikan periaatteita ensimmäisenä kemiassa kuvaamaan elektroni-orbitaaleja sekä atomien energian absorbointia ja emittaatiota. Vuonna 1913 Bohr näki unta, että hän seisoi palavaa kaasua sisältävän auringon pinnalla. Planeetat vilistivät ohi omilla radoillaan ja kun Bohr heräsi hän ymmärsi nähneensä atomin mallin. Bohr ratkaisi tavallaan aineiden ja värien yhtäläisyyden arvoituksen. Hehkuvat kaasut hohtavat, mutta vain määrättyjä valon aallonpituuksia, ts. vain tietyn väristen valojen sulaumina. Bohr keksi, että elektronit voivat hypätä vain määrättyjen ratojen välillä. Unen aurinko oli atomin ydin ja planeetat sitä kiertäviä elektroneja. Aineellinen todellisuus on kvantittunutta, keoittain esiintyvää, loikkivaa, askeltavaa, läjittynyttä, porrastunutta. Termiä on vaikea selittää. Maailma on kuin legolinna: palikoita ei voi vain runnoa kiinni toisiinsa, vaan ne liittyvät yhteen pykälittäin. Atomimallin voi toisaalta mieltää näin konkreettisesti, toisaalta ei. Bohrin mallin energiatasot vastaavat seisovaa aaltoliikettä ytimen ympärillä. Elektronit tavallaan resonoivat ytimen kanssa samoin kuin tietty säveltaajuus resonoi kaikukopan kanssa. Bohr oli ensimmäinen joka oivalsi, että yksittäisen molekyylin käyttäytymistä ajassa ja paikassa kuvaavaa Schroedingenin aaltoyhtälö saatetaan esittää tilastollisena funktiona. Bohr osoitti, että suurin osa siitä mitä on, ei oikeastaan ole. Toisin sanoen Bohr todisti, että suurin osa atomista on tyhjää tilaa, kun hänen aikalaisensa pitivät atomin ydintä 10 000 kertaa Bohrin mallia suurempana.
 
 

Bohrin ehkä suurimmaksi lahjaksi fysiikalle jää kuitenkin yllättäen johtamistaito. Hän kokosi 1920-luvulla joukon maailman parhaita fyysikkoja ympärilleen teoreettisen fysiikan laitokselle Kööpenhaminaan. (Schrödinger (o), Heisenberg(o), Pauli, Gamow(o) jne.) Tiivis ryhmätyöskentely on tehokkain tapa tutkia, mutta se vaatii keskinäisen kilpailun minimoimista ja kykyjen valjastamista yhteisen päämäärän eteen. Uusi kvanttimekaniikka syntyi tässä ajatustenvaihdon ilmapiirissä ja Niels Bohrin innostamana. (Vastoin yleistä luuloa, myös Wolfgang Pauli oli syntyjään juutalainen. Paulin isä oli prahalainen lääkäri joka vaihtoi vuoden sen jälkeen kun kääntyi juutalaisuudesta katolisuuteen vuosisadan vaihteessa. Se vaadittiin, jotta isän ura kemistinä ja fyysikkona yliopistossa onnistui.)

Saksalaisten miehitettyä tanskalainen ydinfyysikko pakeni kalastusveneellä Ruotsiin ja sotien jälkeen hänet palkittiin elefanttiritarikunnan ansioristillä, jota muuten kantavat vain kuninkaalliset tai valtionpäämiehet. Vuonna 1957 Niels Bohr huomioitiin vielä Atoms for Peace -palkinnolla, johon palataan vielä Manhattan-projektin yhteydessä.
 

"Lasten ja etenkin poikien arvostus on nähtävissä myös siinä luottamuksen osoituksessa, jonka he saavat Bar mitsvassa. Tässä aikuistumisen seremoniassa pojat nousevat vastuullisuuteen jo 13-vuotiaina. Jos ja kun itsetunto on yksi tärkeistä rationaalisen luovuuden perusteita, tämä varhainen vastuun jakaminen kasvaneen itsetunnon myötä lisää oleellisesti juutalaisnuoren etumatkaa kristittyihin nähden." Näin arvioi Päiviö Latvus modernin länsimaisen tieteen historian juutalaiskristillisiä ja puritaanisia juuria pohtiessaan. "Suurten luomisprosessien paradokseista eräs oleellisimpia on se, että niiden toteuttajat ovat herkkiä ja jopa arkoja, sisäisissä taisteluissa eläviä ihmisiä. Soittimen kieli värähtelee vain jos se on jännitetty sitä rajoittaviin kannattimiin. Me emme luo täydellisessä vapaudessa vaan kohdatessamme rajamme. Luovuus nousee jännitteestä spontaaniutemme ja rajoitteidemme välillä, kuten tietoisuutemme rajojemme myötä." Einsteinilla oli prosessoidessaan tapa ja kyky vuodesta toiseen esittää itselleen kysymyksiä, joita vain lapsi tekee. Einsteiniä ja Bohria hallitsi elinikäinen poikamainen uteliaisuus. Esimerkiksi Francis Bacon(o) kytki edistymisemme tieteissä lapsen mielen asenteeseen, joka oli Jeesuksen mukaan ehto myös Jumalan valtakuntaan pääsemiselle. Tuonpuoleisia kumpikin. Intuitiota ei voi opettaa, sanotaan. "Ellette tule samankaltaisiksi kuin lapsi, ette pääse sinne sisälle."

"Teidän on suhtauduttava jokaiseen väitteeseeni kysymyksenä, ei väitteenä", kuten Niels Bohr asian ilmaisi. Aage Bohr toi Bohrin sukuun fysiikasta toisen Nobelin vuonna 1975. (Kyseessä on yksi kolmesta tapauksesta, joissa palkinto on "periytynyt" sukupolvesta toiseen.)

Lisa Meitner koki, miten vaikeaa naisen oli vuosisadan alun yliopistomaailmassa päästä opiskelemaan ja tutkimaan. Vaikeuksista huolimatta hänen tutkimuksensa oli Nobelin palkinnon arvoista - kunnia vain meni mieskollegalle Otto Hahnille (o) atomiytimen halkaisemisesta.
 
 

Usein merkittävät keksinnöt on alun perin tehty sotateollisuuden piirissä. Syvässä suomalaisen rauhan sopessamme seikkaa on vaikea mieltää, mutta maailman tutkijoista sotateollisuus työllistää tälläkin hetkellä valitettavasti yli puolet. Näin ollen juutalaisten voi olettaa vaikuttaneen myös tällä saralla. Pasifistiksi itseään kutsuneen Einsteinin osuudesta atomipommin rakentamiseen on tehty lukuisia dokumenttiohjelmia. Einstein allekirjoitti Yhdysvaltain presidentille Rooseveltille (o) osoitetun kirjeen, joka käynnisti nk. Manhattan-projektin. Leo Szilard kehitti teorian kerjureaktiosta. Hän oli hanakka delegoimaan eksperimenttinsä muille, mutta joutui tällä kertaa hieman vastoin laiskaa luontoaan itse rakentamaan koejärjestelynsä ensimmäiseksi atomireaktoriksi Chicagon yliopiston jalkapallokentän alla olevan kellarin squash-kentälle joulukuussa 1942. Koe oli tieteen historian suuria hetkiä. Szilard ei ottanut osaa onnistuneen kokeen juhlien jatkoihin illalla, vaan sanoi pitävänsä tapahtumaa mustana päivänä ihmiskunnan historiassa. Szilard järjesti ydinfyysikoiden parissa nimien keräyksen pommien käyttöä vastaan Saksan jo antauduttua ja Japanin jouduttua alakynteen. Protesti kuitenkin hylättiin, koska USA oli kuluttanut 2 miljardia dollaria aseen kehittämiseen. Szilard patentoi ydinpommiin johtavan ydinreaktion nimiinsä ja otti sen jälkeen vastuun sen käytöstä. Vuosi 100 000 ihmistä surmanneiden Hiroshiman ja Nagasakin pommien jälkeen Szilard hylkäsi lopullisesti ydinfysiikan ja luki biologiksi. Enrico Fermi (o)(1901-1954) ei ollut juutalainen vastoin yleistö luuloa, ainoastaan hänen viamonsa. Väärinkäsityksen on aiheuttanut Fermin kahnaukset fasistien ja natsien kanssa. Fermi käytti Tukholman-matkaa hyväkseen käydessään pokkaamassa Nobelin, pakeni Mussolinin fasistisesta Italiasta suoraan New Yorkiin ja tuli projektiin mukaan. Hän ymmärsi ydinfission potentiaalin ja tutki keinoja itsensä ylläpitävän fissioon johtavan ketjureaktion laukaisemiseksi.
 
 

J. Robert Oppenheimer (1904-1967) koordinoi Los Alamon satoja tutkijoita ja tekniikoita käsittäneen projektin ja oli sen liikkeellepaneva voima. Ystävät ovat kertoneet, että Oppenheimer muuttui muutamassa vuodessa boheemista elämäntaiteilijasta raudanlujaksi organisaattoriksi avioiduttuaan ja saatuaan perheenlisäystä. Arvostelijoiden mielestä hänen suhtautumisensa ongelmiin ja ratkaisujen etsimiseen oli lähes mystinen. Ensimmäisen, Uudessa Meksikossa räjäytetyn atomipommin nimi esimerkiksi oli "Trinity" (kolminaisuus). Hiroshimaan pudotettiin "Little Boy" ja Nagasakiin "Fat Man".

Edward Tellerin todistuksen myötävaikutuksella Oppenheimer tunnettiin ketjupolttajana ja hän oli kuollessaan henkisesti luhistunut ihminen. Hän oli aina halunnut tehdä historiaa, mutta uran huipuusaavutukseksi jäikin atomipommi ja sen peruja elinikäinen syyllisyydentunne. Oppenheimer julistettiin vetypommi-protestinsa takia turvallisuudelle vaaralliseksi vuonna 1954 ja häneltä kiellettiin kaikki työskentelu Yhdysvaltain hallitukselle.
 
 

Neuvostoliiton menestys avaruudessa laukaisi 60-luvun alun Yhdysvalloissa opettajankoulutuksen ajanmukaistamisen. Amerikkalaisia nuoria kannustettiin isänmaallisiin tekoihin ja tieteen opiskeluun. Oppenheimer oli uusimassa fysiikan ja kemian opetusta. Hän sai mahdollisuuden toteuttaa ideoitaan San Franciscoon perustamassaan Exploratorium-tiedekeskuksessa. Kun yleensä museoissa esineisiin ei saa koskea, keksi Oppenheimer museon, jossa sai - ja oli pakkokin räplätä. Museosta tuli tiedekeskusten esikuva. Nopeassa tahdissa julkaituissa klassisissa teoksissa Exploratorium Cookbook I & II Oppenheimer selitti keskuksen esineet piirrustuksineen myös muiden toteutettaviksi. 70-luvun lopulla jokaisessa Yhdysvaltojen osavaltiossa oli ainakin yksi pieni tiedekeskus, kymmenen vuotta myöhemmin Suomessakin.
 
 

Liittoutuneiden tiedustelu pelkäsi saksalaisten kehittäneen jo pitkään epätarkkuusperiaatteesta kuuluisan Werner Heisenbergin (o) johdolla fissioon perustuvaa ydinasetta. Manhattan-projektin alkuperäisenä tarkoituksena olikin saada atomipommi valmiiksi ennen Hitleriä (o). Myöhemmin osoittautui, ettei Johtaja ollut koskaan ymmärtänyt suihkumoottorin sen paremmin kuin ydinaseenkaan merkitystä. Tästä huolimatta kysyttäessä sodan jälkeen suurinta yksittäistä sotasankaria, nimesi Winston Churchill (o). tällaiseksi tuntemattomaksi jääneen ranskanjuutalaisen Hitlerin ydinasehankkeen sabotoijan.

Toisaalta Manhattanprojektissa oli 14 huippuydintiedemiestä (Robert Oppenheimer, Leo Szilard, Edward Teller, Otto Frisch, Felix Bloch, Enrico Fermi, David Bohm, James Chadwick, James Franck, Emilio Segre, Niels Bohr, Eugene Wigner and Klaus Fuchs), joista 9 juutalaista. Se välttämätön vakoilija lienee ollut arjalainen saksalainen Klaus Fuchs, joka sai 14 vuotta linnaa ja vapautettiin 9 vuoden jälkeen. Ethel ja Julius Rosenberg pantiin sähkötuoliin, ja heitä on puolustettu lavastetuiksi mitättömyyksiksi.

Hans Bethe oli natsismia paossa Saksasta ja johti Manhattan-projektia myöhemmässä vaiheessa. Suurimman tunnustuksensa tiedeyhteisössä Bethe sai oivalluksestaan, miten tähdet tuottavat energiaa.* Sekä raskaita ytimiä hajottavat fissio-, että ytimiä yhdistävät fuusioketjureaktiot vapauttavat valtavia energiamääriä, mutta meni pitkään, ennen kuin fuusioreaktiota saatiin keinotekoisesti aikaan. (Menetelmä ei ole vieläkään hyötykäytössä kovien alkuolosuhteiden vaatimusten aiheuttaman huonon hyötysuhteen vuoksi.) Maailman johtavien ydinfyysikoiden pitäminen saman pöydän ympärillä ilman arvovaltakiistoja lienee vaatinut Betheltä myös johtamistaitoa. Jotta nopeatempoisessa ryhmätyössä saataisiin aikaan paras tulos, on jokaisesta jäsenestä saatava ulos tämän parhain piirre. Johtajan vaara on sanella itse puolet lopputuloksesta. Kun 86-vuotiaalta Betheltä kysyttiin yleisellä tasolla, onko mitään perää sanonnassa, että fyysikot ovat kuin urheilijoita, joiden suorituskyvyn huippu on väistämättä nuoruudessa, Bethe vastasi: "Ei, ei ollenkaan. Luulen että olen vielä aika hyvä."
 
 

Suuri osa Manhattan-projektiin osallistuneista juutalaisista tiedemiehistä tilitti myöhemmin tuntojaan suhteessa ydinaseisiin. Esimerkiksi Niels Bohr vetosi "avoimessa kirjeessään" Yhdistyneille Kansakunnille "avoimen maailman" puolesta ilman ydinaseita. Bohr palkittiinkin vuonna 1957 "Atoms for Peace" -palkinnolla. Oppenheimer siis keräsi Joseph McCarthyn (o) aikaisissa kommunismi-fobioissa itselleen huonoa karmaa ottaessaan etäisyyttä sodanjälkeiseen ydinaseiden kehittelyyn. Oppenheimerin siirtyessä sivuun Edward "just push the button" Teller, hänkin Manhattan-projektin juutalaisia, otti ohjat käsiinsä ensimmäisen fuusion avulla toimivan ydinaseen eli vetypommin kehittämisessä. Mikäli Manhattanin yhteisöstä pitäisi jollekin tutkijalle antaa sotahullun maine, esille voisi nostaa juuri H-pommin isäksi kutsuttun Tellerin. Teller pyrki vakuuttamaan lähipiirinsä laskelmillaan siitä, ettei uraani- tai plutoniumpommien ketjureaktio etenisi maankuoreen tai vetypommi valtameriin. Teller siis pyrki vakuuttamaan, ettei pommeja käytettäessä ylipäätään koko maapallo räjähdä.

16.7.1945, kun ensimmäinen atomipommi räjäytettiin, muuttui maailmanloppu luonnontieteeksi. Sen jälkeen ihmisellä on ollut kyky tuhota maailma omin neuvoin. Tellerin tuella ensimmäisistä ydinkokeista tehtiin siis pelimiehen päätös ja punaista nappia painettiin - vaikka asiasta käytiin siis edelleen väittelyä johtavien asiantuntijoiden kesken...
 
 

Telleriä on pidetty hullun sotatohtorin esikuvana juutalaisen Stanley Kubrickin ydinsodan uhasta kertovassa elokuvassa Tri Outolempi (1964.)
 
 

Uraani 235-pohjainen "pikkupoika" sisälsi 47 kiloa räjähdettä, plutonium-239 -pohjainen "läski äijä" vain 15 kiloa, koska plutoniumin hyötysuhde on 3-4 kertaa uraanipohjaista parempi. Fuusioon perustuvissa vetypommeissa eli lämpöydinräjähteissä miljoonien asteiden aktivaatiokynnys saadaan aikaan pienellä fissioräjähteellä. Tämä johtaa megatonniluokkien tehoon. Yksi megatonni eli miljoona trotyylitonnia tuhoaa kaiken 5 km säteellä. 10-15 km päässä kaikki syttyy palamaan ja vielä 20 km päässä saa vakavia palovammoja. Parin sadan metrin korkeudessa räjäytettäessä paine yltää 40 km säteelle – säteilyvaikutuksesta ja elektromagneettisesta pulssista puhumattakaan. Ohjusten päissä saadaan nykyään kulkemaan sadan megatonnin paukkuja, jotka tekisivät muuallakin kuin Aasian, Afrikan ja Euroopan rajakulmalla ydinsodasta "Kumpi vetää nopeammin?" -tilanteen. Hyvää Uutta Vuotta.
 
 

Ydinvoimat ovat perinteistä sähkömagnetismia ja painovoimaa huomattavasti voimakkaampia. Voimia voi aseiden ohella valjastaa myös hyötykäyttöön, joten ydinvoimien parissa hääränneitä juutalaisia ei olisi pakko käsitellä ainoastaan ydinpommin rakentajina. Ydinfysiikan projekti-idea oli periaatteessa melko kiinnostava. Ei sen vaatimattomampi kuin loputtoman energialähteen löytäminen. Mitä kuitenkin pommiin tulee, niin erikoistahan ympäri maailmaa koottujen aivojen Manhattan-projektissa oli juuri sen onnistuminen. Vuonna 1949 Neuvostoliittokin räjäytti atomipommin. Vuoteen 1955 mennessä sekä Yhdysvallat että Neuvostoliitto olivat testanneet lentokoneesta pudotettavaa vetypommia. On väitetty, että kauhun tasapainottumisessa parilla amerikanjuutalaisella idealistinuorella, laskutta NL:n laskuun toimineilla vakoojilla, oli suuri osuus.
 
 

Suuriin voimiin liittyy kuitenkin myös, jollei suuri tarkoituksellisen tuhon kapasiteetti, niin ainakin vaara turmella ympäristöä väärinkäytösten yhteydessä. Leo Yaffe (1916-1997) ajoi ydinvoiman rauhanomaista hyötykäyttöä. Kanadanjuutalainen Yaffe muistetaan lähinnä turvallisuusstandardien ja radioaktiivisten merkkiaineiden kehittäjänä. Myös messiaaninen juutalainen, "Jews for Jesus"-liikkeen perustaja Moshe Rosen on ydinfyysikko. Max Born on niin ikään merkittävimpiä fyysikoita.
 
 

Myös Richard Feynman lukeutuu 1900-luvun merkittävimpiin - tai ainakin tunnetuimpiin - fyysikoihin. Feynmanin kansainvälisillä diagrammeilla fyysikot voivat kuvata nopeasti ja yksinkertaisesti alkeishiukkasten vuorovaikutussuhteita. Feynman oli kehittämässä atomipommia vuosina 1941-1942 Princetownissa ja 1943 alkaen Los Alamosissa, jossa ensimmäinen koeräjäytys tehtiin 1945. Vuonna 1981 hän esitti ensi kertaa kvanttitietokoneen mahdollisuuden. Feynmanin ei sanota liiemmin välittäneen ympäristön ajattelusta tieteellisen totuuden etsinnässään. Einsteinin tavoin Feynmanin henkilökohtaiset taipumukset tunnetaan tieteellisiä löytöjä paremmin. Mielikuvitus siivitti Richard Feynmanin tutkimusta. Hän oli provosoiva pilantekijä ja kärsimätön teeskentelylle ja tekopyhyydelle. Tutkimustyö ja lapsenomainen uteliaisuus olivat hänelle saman asian kaksi eri puolta. Hän noudatti Sananlaskujen laiskalle annettua kehotusta mennä muurahaisen tykö viisastumaan tarkkaillessaan sokerikulhossa olevia muurahaisia selvittääkseen niiden viestintää ja suuntavaistoa.* Kerran hän istui kärsivällisesti vatkaamassa lasillista vettä, johon oli liuotettu liivatelehtiä, koska halusi tutkia, miten liivate hyytyy, jos se pidetään koko ajan liikkeessä. Hän kertoo muistelmateoksissaan (mm. "Laskette varmaan leikkiä, Mr. Feynman!" Ursa 1997) harrastaneensa maailmankuulujen tiedemiesten huippusalaisia asiakirjoja sisältäviin kassakaappeihin murtautumista atomipommia rakennettaessa. Muita harrastuksia olivat armeijan kutsuntapsykologien kiusaaminen, mayojen matematiikan tutkiminen, baareissa notkuminen, bongorumpujen soittaminen ja alastonmallien piirtely. Itse hän sanoo kuitenkin olevansa tyytyväinen perheenisä. Muiden mielestä hänen uransa huipentui vuonna 1965 Nobelin fysiikanpalkintoon, mutta mies itse ei pitänyt seikkaa kovin merkittävänä. Kun hänelle ilmoitettiin asiasta puhelimitse aamuyöllä, paiskasi hän soittajille luurin korvaan ja ihmetteli, eikö mokoma asia voisi odottaa aamuun. Feynman jopa harkitsi jonkin aikaa kieltäytyvänsä vastaanottamasta palkintoa, mutta hylkäsi ajatuksen kuullessaan, että kieltäytymisestä nousisi vielä suurempi mekkala. Kuultuaan sairastavansa harvinaista rasvakudoksen syöpää Feynman siirsi mielenkiintonsa lääketieteeseen. Hän teki laskelmia selviytymisensä todennäköisyydestä ja opetteli psykologian ja erilaisten itämaisten tekniikoiden avulla lähestymään kuolemaa.
 
 

Elämme yksilökeskeisessä yhteiskunnassa. Individualismia korottavassa ympäristössä kiinnitetään huomiota masennukseen, muttei narsistisiin luonnehäiriöihin, jotka raivaavat tiensä ihmisviidakon läpi viidakkoveitsin. En sano, ettäkö Feynman välttämättä olisi heitä, mutta ainakin hän oli tutustunut ajan henkeen. Feynman on sanonut kvanttifysiikasta lentävän lauseen: "Nobody undestands it" eli "Ei sitä kukaan ymmärrä". Kvanttifysiikka on tuonut keskusteluihin päivän ehkä suurimman filosofisen kysymyksen. Objektiivinen totuus on yksi asia, mutta koko objektiivisen maailman olemassaolo on nyt vaakalaudalla. Onko sellaista todellisuutta olemassa, joka ei ole riippuvainen meidän mittauksistamme tai tarkkailustamme?
 
 

Amiraali Hyman G. Rickoveria pidetään atomisukellusveneen keksijänä. II Maailmansodan jälkeistä suunnitelmaa vastustettiin voimakkaasti, mutta Rickover sai runnottua sen läpi atomienergiakomission avulla. Rickover kohosi arvossaan nopeasti vara-amiraaliksi, mutta teknisenä upseerina todelliseksi sotilasjohtajaksi häntä ei koskaan päästetty. Sotaväessä ei aina pärjää pelkästään maskuliinisella pätevyydellä, vaan pitää hallita myös selän takana puhumisen salat. Rickover pakotettiin eläkkelle ja amiraalin natsansa hän sai hakea kongressin äänestyksellä komentoteiden ulkopuolitse. Samuel Cohenin tutkimusryhmä kehitti vuonna 1958 neutronipommin. Säteilyaseen idea on se, että kohteen infrastruktuuri säilyy eloperäisen kuollessa.
 
 

Johtopäätökset

Sefanjan kuvaama amplitudi on olemassa - Mikä Oli Todistettava

Sefanjalla on asiaa. Ja karvalakki.

Pauli.Ojala@gmail.com

 

PS. No entäs nää?!?

http://www.allnerdsandgeeks.com/index.FamousJews.html

http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_famous_Jews

 

www.dorledor.org

www.science.co.il/Nobel.asp

http://www-gap.dcs.st-and.ac.uk/~history/Mathematicians/Born.html

http://www-gap.dcs.st-and.ac.uk/~history/Mathematicians/Pauli.html