Takaisin Ajatusvarikolle
HAASTE - CHALLENGE

DINOGLYFIT - Esihistorialliset eläimet historian lehdillä
 

Jesus Rocks! -katekismus
Kysymys numero 153:

 ENTÄS NE RAAMATUN VIRHEET?  

 

Maa on pallo

Tunnettuja tieteellisiä "virheitä" Raamatussa ovat muun muassa maakeskinen aurinkokunta, piin väärä likiarvo, pronssista valettu taivaankansi, naisen luominen miehen "kylkiluusta", sekä oppi litteästä ja nelikulmaisesta maasta.

 

On itse asiassa ironista, että juuri kyseinen 1 Moos 1. luvun sivulauseen maininta yhdestä mantereesta innoitti mannerlaattojen tektoniikan isänä pidetyn Alfred Wegenerin esittämään teoriansa rikkoutuneesta alkumantereesta. Toki Wegener sai ajatukselle tukea myös mannerkarttojen palapelistä etenkin Afrikan ja Etelä-Amerikan suhteen. Toki häntä syrjittiin Raamattu-harrastuksensa ohella myös I Maailmansodan jälkeisenä saksalaisena ja meteorologinakin geologien keskellä. Tokikaan hän ei kyennyt selittämään pätevästi mannerlaattojen liikkeen syytä. Mutta kuitenkin: Wegener oli oikeassa. Kreikkalaisen Ptolemaioksen maakeskisestä aurinkokunnasta poiketen ei kukaan merkittävä kirkkoisä koskaan opettanut, että maa olisi litteä. Näin opettivat lähinnä kaksi teologia: Lactantius neljännellä ja Cosmas Indicopleustes kuudennella vuosisadalla jKr. Jälkimmäinen oli lähes tuntematon opettaja, edellinen tunnettu lähinnä harhaoppisuudestaan. Ilmeisesti Raamatun parjaus pannukakku-maailmasta lyötiin läpi reilu sata vuotta sitten Washington Irvingin kirjalla The Legend of Sleepy Hollow. Eratosthenes osasi laskea Maapallon ympärysmitan 200 eKr. jopa 300-700 km tarkkuudella. Juutalaiset tiesivät varsin hyvin Maan olevan pallo. Tosiasiassa nykyiset leveys- ja pituusasteemmekin ovat peräisin antiikista. Koko episodi on osoitus siitä halpahintaisuudesta, jolla Raamatun-vastainen propaganda sai tilaa valtamediassa ja oppikirjoissakin Suomen kuuluessa Neuvostoliiton ateistisen ja anti-kristillisen vaikutuksen alle.

 

Job ilmaisee asian luonnontieteellisesti kauniisti: 26:7: "Pohjoisen hän kaarruttaa autiuden ylle, ripustaa maan tyhjyyden päälle."

 

Mitä pannukakkuihin tulee, niin ainakin Nasaretin raksamiehellä itsellään tuntui olevan asiasta toinen käsitys. Tämä käy rivien välistä ilmi opetuksessa hänen yllättävästä takaisintulostaan: ”Silloin on kaksi miestä pellolla; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään. Kaksi naista on jauhamassa käsikivillä, toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään.” (Mt. 24:40,41.) ”Sinä yönä on kaksi miestä yhdellä vuoteella; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään. Kaksi naista jauhaa yhdessä; toinen korjataan talteen, mutta toinen jätetään.” (Lk 17:34, 35.) Vuorokausi koostuu kolmesta kahdeksan tunnin jaksosta ja Israelin pituusasteilla aamusta työskenneltiin pellolla, iltapäivällä jauhettiin ja yöllä nukuttiin. (Yleensä aikuinen tarvitseekin keskimäärin kahdeksan tunnin yöunet eli kolmanneksen ajastaan.) Jeesus ounasteli samaan aikaan eri puolella maailmaa olevan eri kellon- ja vuorokaudenajan. Hän lienee siis sisäistänyt maan olleen pallon muotoinen. Jeesus tiesi toisen puolen maailmaa työskentelevän ja toisen nukkuvan samaan aikaan. Itse asia tämä kappale yhdistää alkuaikojen yllättävän katastrofin ja aikojen lopun: Mt.

24:37 Sillä niinkuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva.
24:38 Sillä niinkuin ihmiset olivat niinä päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja joivat, naivat ja naittivat, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin,
24:39 eivätkä tienneet, ennenkuin vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki; niin on myös Ihmisen Pojan tulemus oleva.
24:40 Silloin on kaksi miestä pellolla; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään.
24:41 Kaksi naista on jauhamassa käsikivillä; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään.
24:42 Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee.

 

Lääkäri Luukas painotti Jeesuksen opetuksissa naisen asemaa ja on mielestäni sarkastinen painottaessaan miehiä lepäämässä ja naisia työssä. Suvaitsevaisuuden aikana tekstin vierekkäin makaavat miehetkin ovat yleistymään päin. Viimeinen illallinen eli ehtoollisen asetus tapahtui asunnossa joka löydettiin seuraamalla miestä joka kantoi päänsä päällä vesisaavia. Pääsiäisen aikaan Jerusalemissa oli noin 300 000 ylimääräistä ihmistä ja ruuhka oli infernaalinen. Tällaisia ”tossun alla olleita miehen surkimuksia” löytyi vain yksi. Itsellensä Aabrahamillekin sanottiin ”kuule vaimoasi Saaraa kaikessa”. Mies on kuin ulkoministeri – vaimo kuin sisäministeri. Genesiksen luomisen sana sekä miehestä että naisesta Jumalan kuvana on ollut aivan vallankumouksellinen läpi vuosituhanten.

 

 ”Se riemuitsee kuin sankari rataansa juostessaan” kertoo Psalmi 19. Puhe auringon radasta on täysin asiallinen, eihän aamu-uutisissakaan sanota: ”Maa pyörähti siten että aurinko tuli näkyviin Helsingissä kello kuusi ja Utsjoella viime keväänä.” Esitys on kuvainnollinen. Liikettä ei koskaan voi ilmaista absoluuttisesti, vaan ainoastaan suhteessa johonkin valittuun pisteeseen. Tämä piste pyritään klassisen mekaniikan laskuissa valitsemaan kaikkein käytännöllisemmällä tavalla. Ihmisen kokemusmaailmassa käytännöllisin vertailupiste taivaankappaleiden liikkeen suhteen on tietenkin maapallo eli ihminen itse. Ennen Thomas Alvaa ihmiset ovat olleet niin riippuvaisia auringosta, että meidän on isoisän ja hehkulampun jälkeen vaikea käsittää auringon tekemää vaikutusta ihmisiin kautta maapallon. Muinaisten aurinkokuvausten joukossa Psalmi 19 pysyy luonnontieteellisen maailmankuvan rajoissa, toisin kuin eräät. Egyptistä Ruotsiin saakka auringon kuvattiin matkaavan taivaan halki laivalla (TW Rolleston, Celtic Myths and Legends, Senate 1994 s. 71-76).

 

Sankari muuten kiertää rataansa nopeudella 30 kilometriä sekunnissa tai 108 000 kilometriä tunnissa. (Tämä on siis maan pyörintänopeus sen pinnalla.)

 

 

Pii on likiarvo

Sangen nykyaikainen merkitsevien numeroiden periaate taas kumoaa väitteen, jonka mukaan Raamatussa käytetään väärää piin arvoa Salomon rakentaessa valettua merta temppeliin 1 Kun. 7:23 kuvauksessa. Pii kuvaa ympyrän kehän ja halkaisijan suhdetta tai vaihtoehtoisesti sellaisen ympyrän pinta-alaa, jonka säde on yksi. Salomo käyttää altaan ympärysmitan arvona 30 kyynärää ja halkaisijana 10 kyynärää.  Tämä on kuitenkin sangen järkevää ja nykyaikaista. Numerot pitää nimittäin joka tapauksessa pyöristää. Miksei siis sille tarkkuudelle joka on käyttökelpoisin rakentajille?

 

Jos viisaksi mainittu Salomo olisi osannut käyttää myös arvoja 9.67 ja 30.4 ja tehnyt niin, olisi se saattanut saada vanhan sepän tai timpurin hymähtämään. Piin arvo ei tunnetusti ole edes tasan 3.14. Itse asiassa ihmiskunnan historiassa kukaan ei ole vielä laskenut piilaskuja numeroita pyöristämättä. Näin on siitä yksinkertaisesta syystä, että lukusarja joka kertoo ympyrän kehän suhteen sen halkaisijaan, ei näytä päättyvän milloinkaan! (Tokion yliopistossa laskettiin Hitachi SR8000-tietokoneella 206 158 430 000 piin ensimmäistä desimaalia syksyllä 1999.) Piitä ei voi kirjoittaa tarkkana desimaalilukuna eikä edes murtolukuna. Pii on ns. irrationaaliluku, jota ei voi määrittää kahden kokonaisluvun suhteen. Luvun laskeminen on mahdollisesti ainoa antiikin matematiikan ongelmista, jota yhä tutkitaan aktiivisesti. Epätavallisen suuren muistikapasiteetin omaavat henkilöt käyttävät kilpailussaan mittapuuna usein siitä, kuka osaa luetella piin likiarvoa pisimmälle. (Parhaimmat muistavat kuulemma 42 000 ensimmäistä numeroa, kun itse unohdan joskus oman puhelinnumerommekin.)

 

Lopuksi on vielä on huomautettava, että kyseinen ympyräksi mielletty hepreankielen termi voi tarkoittaa periaatteessa mitä tahansa kehän tekevää kuviota. Mikäli kyseessä olisi ollut kuusikulmio, 30:n ja 10:n kyynärän mitat olisivat olleet täsmälliset. Heksagonin - puhekielellä mutterin - piirin suhde halkaisijaan on tasan kolme.

 

 

Apostolinkyydillä ei päästä ihan maan ääriin saakka

Paavalin on väitetty tulkinneen lähetyskäskyä ja ”maan ääriin menemistä” lähetysmatkana Hispaniaan eli Espanjaan. Näissä arvioissa Paavalin väitetään luulleen jyrkkien kalliorinteiden Gibraltarin takana olevan pannukakun reuna. Saattaa olla mahdollista.

 

Luultavampaa kuitenkin on, että Espanja oli vain seuraava etappi Paavalin matkassa minne tahansa eteenpäin. Paavali teki lähetysmatkojansa kerta kerralta pidemmälle. Ensimmäinen matka ulottui Vähä-Aasian niemimaalle nykyiseen Turkkiin. Toinen matka ulottui Balkanin (tai Peloponnesoksen) niemimaalle, Kreikkaan. Kolmas matka ulottui sitä seuraavalle niemimaalle, Italiaan. Tälle sarjalle Pyreneitten niemimaa ja Espanja (eli Iberian niemimaa ja Hispania) olisi ollut luonnollinen jatke. Yksittäisen maininnan (”Hispaniaan aikomisesta” Rm. 15:24, 28) tulkitseminen näytöksi litteästä maasta tuntuu melko kaukaa haetulta ja on hlyttävää että tätä argumenttia käyttää toisinaan jopa konservatiivisen STI:n teologikunta.

 

 

Kompassissa on neljä nuolta

Ilm 7:1: ”...minä näin neljä enkeliä seisomassa maan neljällä kulmalla ja pitävän kiinni maan neljää tuulta.” (Kts myös Ilm 20:8.) Tämä jae on saanut kustantaa monet naurut lähihistoriassa. Kyseinen ”kulma”-sana voidaan kuitenkin kääntää kreikasta myös sanoilla lohko tai neljännes.

 

Sääliväisen katseen sijasta skeptikko voisi kurtistaa kulmiansa, sillä hänelle esitetään tässä yksinkertaisin tapa esittää pisteen sijainti karttapinnalla. Näihin päiviin asti standardi käytäntö suunnistamisessa ja karttojen teossa on neljän ilmansuunnan periaate.

 

 

Lähde hampaankolosta?

Tuom 15:19: ”Silloin Jumala avasi hampaankolon leukaluussa, ja siitä vuoti vettä; hän joi, ja hänen henkensä virkistyi. Siitä lähde sai nimekseen Eene Hakkore (huutavan lähde); se on vielä tänäkin päivänä Lehissä.” Tässä tapauksessa kyseessä on ilmeinen käännösvirhe suomen kieleen. Monissa muissa kielissä jae käännetään: ”Jumala avasi onton paikan, syvennyksen, kuopan Lehissä” (Iso Raamatun Tietosanakirja 1. s. 35, 1991).

 

 

Viiriäiset 

 4. Moos. 11:31–33 – Herran lähettämä tuuli puhaltaa viiriäisiä israelilaisten leiriin. Israelilaisia on yli 600 000 (4. Moos. 11:21), ja jokainen israelilainen kerää viiriäisiä vähintään 10 hoomer-mitan verran (4. Moos. 11:32, 1 hoomer = 10 eefaa = 360 litraa). Tämä tarkoittaa syytösten mukaan israelilaisten keränneen 360 x 10 x 600 000 = 2 160 000 000 litraa viiriäisiä kahdessa päivässä.


Viiriäisten tiedetään liikkuneen suurissa parvissa. Plinius vanhempi kertoo, että Välimerta ylittänyt viiriäisparvi upotti aluksen, jolle se laskeutui. 6 miljardia viiriäistä (3 per litra) olisi toki jo liikaa. Laskuvirhe aiheutuu liian suuresta kerääjien määrästä; kaikki kuusisataa tuhatta israelilaista eivät jahdanneet viiriäisiä. Jakeessa 4 kerrotaan, että Israelin mukana lähteneessä sekalaisessa väessä heräsi himo lihaan, ja he saivat koko Israelin nurisemaan ruoan puutetta. Myöhemmin viiriäisiä koonnut joukko kuolee lintujen aiheuttamaan ruokamyrkytykseen. Kyseessä ei kummassakaan tapauksessa ole koko Israelin kansa, vaan "väki ('am), joka oli antautunut halunsa valtaan" (j. 34). Tuon joukon suuruudesta meillä ei ole tietoa.

 

Joskus on myös väitetty Raamatun kertoneen viiriäisiä olleen hartiakorkeuteen saakka. Tosiasiassa heprean ilmaisu kuitenkin kertoo viiriäisten vain lentäneen sillä korkeudella.
 

 

Pikkuruinen temppeli ja valtavat miestyövuodet?
Kuningas Salomon rakennuttama temppeli oli mitoiltaan ainoastaan 35 x 12 metriä (1.Kun. 6:2, 1 kyynärä = 0,593802 metriä), mutta pienistä mitoistaan huolimatta:
1. Kun 5:15-16 ilmoittaa temppelin rakentamisen vaatineen 150 000 rakentajaa.
1. Kun. 6:38 ilmoittaa rakennustyön kestäneen 7 vuotta.
1. Aik. 23:4 ilmoittaa rakennustyötä valvoneen 24 000 työnjohtajaa, sekä 6 000 henkilön toimineen päällysmiehinä ja tuomareina.
1. Aik. 22:14 ilmoittaa rakennustyön vaatineen yli 3 500 000 kiloa kultaa, yli 35 000 000 kiloa hopeata ja tämän lisäksi "mittaamattoman paljon rautaa sekä vaskea hirsien ja kivien lisäksi" (1 talentti = 35-40 kg).

Syyttäjät unohtavat mainita, että temppeli oli 18 metriä korkea – noin kuusikerroksisen kerrostalon korkuinen. Merkillistä, että Carlssonin "primitiivisten, alkukantaisten, taikauskoisten aavikkolaisten" tulisikin yhtäkkiä kyetä rakentamaan tämänkaltainen monumentti huomattavasti nopeammin kuin seitsemässä vuodessa. Koska suurin osa työstä (mukaanlukien yksityiskohtainen koristelu – veistokset, kaiverrukset, kudonta ja taokset) tehtiin käsin, Raamatun kuvaus on varsin mielekäs. Joka seitsemäs päivä oli sapatin vuoksi automaattisesti vapaa, joten varsinaista työtä tehtiin vain kuusi vuotta.

Lisäksi ohitetaan jae 1. Kun. 5:14, jonka mukaan Salomon verotyöläiset oli jaettu kolmeen osastoon. Nämä työskentelivät aina yhden kuukauden ja pitivät kaksi vapaata. Todennäköisesti myös seuraavaksi mainitut 70 000 kantajaa ja 80 000 kivenhakkaajaa jaettiin samoin. Käytännössä tästä seuraa, että työssä oli kerrallaan vain 50 000 rakentajaa.
Aikakirjasssa mainitut "työnjohtajat ja päällysmiehet" eivät liity temppelin rakentamiseen millään tavoin. Heidän työtehtävänsä luetellaan saman luvun jakeissa 28-32, heti sukuluetteloiden jälkeen.
Niin ikään 1. Aik. 22:14 ei ilmoita, että rakennustyö olisi vaatinut luetellun määrän raaka-aineita. Daavid ilmoittaa Salomolle, kuinka paljon rakennustarvikkeita hän on koonnut, jotta kaikkea olisi yltäkyllin. Loput käytettiin luonnollisesti Salomonin oman palatsin rakentamiseen (1. Kun. 7:1–2), ja kelpo siivu kullasta ja hopeasta meni tietenkin rakentajien palkkojen maksuun.
 


Nuorna vitsa väännettävä
Kuningas Aahas oli kuollessaan 36-vuotias (2. Kun. 16:2). Hänen kuoltuaan tuli kuninkaaksi hänen 25-vuotias poikansa Hiskia (2. Kun. 16:20, 18:1-2). Täten Aahaksen oli täytynyt siittää Hiskia jo kymmen- tai yksitoistavuotiaana, väitetään. Kyse on sentään kuninkaallisesta pojasta, jolla ei ollut tavanomaisia taloudellisia rajoitteita puolison ottamiselle. Mikäli Aahas oli lähes 21 tullessaan kuninkaaksi ja hallitsi liki 17 vuotta, hän kuoli hieman alle 38-vuotiaana. Aahas saattoi siis olla melkein neljätoista tullessaan isäksi.
 

 

Seppä Ilmarinen ei ollut taivaankannen takoja

Teologisessa tiedekunnassa opetetaan Raamatun kirjojen taustalla olevan senaikaisen primitiivisen maailmankuvan. Fyysisesti tämän maailmankuvan ajatellaan olevan kolmiosainen: on olemassa maa, taivaankansi ja taivaankannen yläpuoleinen tila.

 

Raamatun viides jae kertoo: ”Tulkoon taivaanvahvuus vetten välille erottamaan vedet vesistä.” Sanan ”taivaanvahvuus” juurikirjainten merkitys todellakin on ”taottu”, mikä viittaa kovuuteen, vahvuuteen ja laajuuteen. Ratkaisu tähän kiusalliseen yksityiskohtaan  saattaa valjeta muistikuvissa tai väitteissä tuhoutuneesta, vanhasta maailmasta suojaavine vesivaippoineen. Voimme käsittää mitä ovat vedet taivaanvahvuuden alla, mutta nykyekologiassa tavoittamatta jää, mitä voivat merkitä vedet taivaanvahvuuden päällä.

 

Kotikaupunkini kirkkoherra Risto Heikkilä rakennutti oman observatorion ja tapasi sanoa, että kaupunkilaisen tähtitaivas on katulamppujen korkeudella. Jos olet viettänyt kirkkaan kesäyön taivasalla, saatat ymmärtää mitä Genesis tarkoittaa. Myös monien muiden kansojen alkukertomuksissa ja -myyteissä käytetään hyvin voimakasta kielikuvaa tähtitaivaasta. Raamatun kuvaus pysyttelee kuitenkin hyvän maun rajoissa sortumatta viittauksiin taivaankantta takovista sepistä.

 

Devil in the details

On tyypillistä väittää Raamatun sisältävän inhimillisiä virheitä ja kiistää sen olevan "seitsenkertaisesti puhdistettu". Mutta kun on obsession with detail ja siellä yksityiskohdissa pirukin asuu, niin esimerkkejä pyydellessä ne ovat valuneet lähemmin tarkasteltuna hiekkaan jopa tällaisen punaniskaisen hämäläisen otsalohkoilla. On olemassa myös todellisia ehdonvallan asioita joissa tosiaan on kyse vain eriävistä mielipiteistä. Kysymys Raamatun inspiraatiosta (oikeammin out-spiraatiosta) ei ole niitä. Ydinkohdista on kyse, sillä vesi ei voi virrata lähdettään korkeammalle. Kuten Herra itse sanoi: "Jos ette usko kun me puhumme teilla maallisista, kuinka voisitte uskoa kun puhumme teille taivaallisista!" On kirjoituksia - ja Kirjoituksia. Meitä vaivaa karismaattinen kaaos, ja modernin "profetoimisen" rinnastaminen Raamatun profeettoihin ja edellisten ilmeinen vajavaisuus saa aikaan tällaista epäraitista kouhkaamista. Eli omia karismaattisia typeryyksiä ilmeisesti puolustellaan Raamatun oikeiden profeettojen virheillä. Perin on nurinkurista. Pietari kiteytti kaikkien 66 Raamatun kirjan yksiselitteisen kannan kiehtovasti: 1.Pietarin kirje:1:10-12: "Sit... Näytä lisäää pelastusta ovat etsineet ja tutkineet profeetat, jotka ovat ennustaneet teidän osaksenne tulevasta armosta, OVAT TUTKINEET, MIHIN JA MILLAISEEN AIKAAN HEISSÄ OLEVA KRISTUKSEN HENKI VIITTASI, edeltäpäin todistaessaan Kristusta kohtaavista kärsimyksistä ja niiden jälkeen tulevasta kunniasta. Ja heille, koska he eivät palvelleet itseänsä, vaan teitä, ilmoitettiin se, mikä nyt on teille julistettu niiden kautta, jotka taivaasta lähetetyssä Pyhässä Hengessä ovat teille evankeliumia julistaneet; ja siihen enkelitkin halajavat katsahtaa." ELI "KIRJOITTAJAT" TUTKIVAT ITSE OMIA KIRJOITUKSIAAN! He saivat out-spiraation, Hengen ilmoituksen joka oli heidän omaa tietotaitoaan ylempänä ja jäi jopa mysteeriksi heille itselleen, siten että sitä piti pohtia ja tutkia. Enkelitkin kurkkivat Liiton Arkin päällä siivet litissä, jos löytäisivät jotain uutta valaistusta asioihin ilmoitetuissa totuuden sanoissa ja murusissa.

 

Ristiinnaulitseminen vai hirttäminen?

On esitetty, että VT:n profetia: "Kirottu olkoon se, joka on puuhun ripustettu" tarkoittaisi hirttämistä eikä ristiinnaulitsemista, koska juutalaiset eivät harjoittaneet hirttämistä. Pitää kuitenkin muistaa, etteivät juutalaiset nimenomaisestikaan itse harrastaneet myöskään barbaarista ristiinnaulitsemista! Tapa oli peräisin Italian niemimaan vastarannalta, Karthagosta. Rooman valtiomies Cato päättikin jokaisen puheensa aina aasinsiltaan: "Muutoin olen sitä mieltä, että Karthago on hävitettävä." Kuitenkin roomalaiset itse omaksuivat vastarannan kiiskiltään juuri tämän häpeärangaistuksen ja kaiken ihmisarvon riistävän teloitustavan, niin että ristiinnaulitsivat jopa kymmeniä ellei satoja tuhansia siviilejä yksittäisissä joukkomurhissa kapinallisissa maissa, mukaanlukien Jerusalemin hävitys 70 jKr. Ristiinnaulittu oli "korotettu" ylös kaikkien nähtäväksi alastomana. Naulat lyötiin ranteiden läpi eikä kämmenistä, keskeltä hermosyitä. Uhri kuoli tukehtumiseen, koska ristillä roikkuessa piti ponnistaa ylös kyetäkseen hengittämään. Viimeistään uhrin kuollessa ulosteet ryöppysivät ja virtsa lensi kaarena, lihasten lauetessa. Kuitenkin Jeesuksesta mainitaan, että opetuslapsista naiset Magdalan Mariasta ja Jeesuksen äidistä alkaen jäivät loppuun saakka Jeesusta lohduttamaan ristin juurelle. Karthagosta voisi mainita vielä paikkakunnan merkityksen Baalin palvonnan keskuksena. Jopa kuuluisin karthagolainen Hannibal (247-183 eKr.) viittaa Baalin nimeen ja tarkoittaa "Baalin poikaa". Historian oikkuja on, että Hannibal olisi voinut vallata Rooman, mutta keskeytti hyökkäyksensä Rooman laitamille, luullen siviilien suostuvan ehtoihinsa tuhottuaan puolustavan armeijan Italian soilla.

 

Kohtaloa ei ole, vain His Story. Ja hänen tarinaansa oli sommiteltu, että ristinkantamisessa apuun käskettiin juuri muudan Simon kyreneläinen. Kyrenestä tulivat Israeliin siirtotyöläiset tekemään paskaduunia ja hanttia. Kyrene oli toiselta nimeltään juuri Karthago.

 

 

Naista ei luotu miehen kylkiluusta

Gen. 2:21-22 sanotaan, että nainen tehtiin miehen kylkiluusta. Tarkka käännös heprean sanasta tsela on tässä, kuten muuallakin Raamatussa, "puolet". Kylkiluu selitys on syntynyt kääntäjien keskuudessa, koska näytti mahdottomalta leikata mies puoliksi muodostaakseen naisen. Vuodesta 1953 (Watson ja Crick) alkaen olemme tienneet, että perinnöllisyysaines "asuu" kromosomien DNA:ssa. Tavallaan tasan puolet yksilön solujen sisällöstä on toiselta vanhemmalta peräisin, toinen puolisko toiselta.

 

Sanan tsela kaikki esiintymät VT:ssä: http://www.christianwebsite.com/bible/strongs/CONHEB676.htm (Strongin numero 6763).

another Eze 41:6

beams 1 Ki 7:3

boards 1 Ki 6:15, 1 Ki 6:16

chamber 1 Ki 6:8, Eze 41:5, Eze 41:9

chambers 1 Ki 6:5, Eze 41:6, Eze 41:6, Eze 41:7, Eze 41:8, Eze 41:9, Eze 41:11, Eze 41:26

corners Exo 30:4, Exo 37:27

halting Jer 20:10

leaves 1 Ki 6:34

planks 1 Ki 6:15

rib Gen 2:22

ribs Gen 2:21

side Exo 25:12, Exo 25:12, Exo 26:20, Exo 26:26, Exo 26:27, Exo 26:27, Exo 26:35, Exo 26:35, Exo 36:25, Exo 36:31, Exo 36:32, Exo 37:3, Exo 37:3, 2 Sam 16:13, Job 18:12

sides Exo 25:14, Exo 27:7, Exo 37:5, Exo 38:7

The Following Have Multiple Hebrew Words Associated To A Single English Word
another Eze 41:6

 

Raamatun ja Egyptin kronologioiden ristiriita

Usein kuulee väitettävän, että Raamatun ja Egyptin aikajanojen välillä on räikeä ristiriita. Rakennettiinko pyramidit siis ennen vai jälkeen Vedenpaisumuksen? Nimimerkki TJT osoittaa kirjoituksessaan http://tjt2.tripod.com/rmhaaste.html , miten arviota pyramidien rakentamisen ajankohdasta on venkslattu ees-taas kuin haitaria: Ensimmäisen dynastian alku sijoitettiin vuoteen 5867 eKr, sitten vuoteen 5613 eKr, sitten 3400 eKr ja nykyisen käsitys on noin 3100 eKr. Virallinen ajoitus on siis kutistunut 1930-luvulta yli 2500 vuotta.

 

 

Vanhan Testamentin opiskelusta

Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa pakollisia Vanhan Testamentin opintoja on 2,5 opintoviikkoa. Tämän pitäisi vastata kahden ja puolen viikon täysipäiväistä opiskelua. Kyseisellä kurssilla ehditään käymään läpi lähinnä Vanhan Testamentin kirjojen syntyhistoria. Selväkielellä sanottuna maan korkeimmassa teologisessa oppilaitoksessa annetaan ainoastaan rokotus Vanhan Testamentin infektiota vastaan. (Mikäli satunnainen opiskelija vielä jostakin epähygieenisten tilojen saarekkeista Isorokon tartunnan saisi.)

 

Salonkikelpoinen näkemys on, että Vanha Testamentti sai ensimmäisen osan kirjallista asuansa aikaisintaan noin 700-luvulla ennen ajanlaskumme alkua. Niiden osien Raamatussa, jotka antavat ymmärtää olevansa tätä varhaisemmalta ajalta, ajatellaan olevan laaditut tietoisesti harhaanjohtaviksi. Huomionkipeimmät teologit piirtävät valarikon viivan jopa myöhäisille makkabilaisajoille, eli 200-luvulle ennen ajanlaskun  alkua.

 

Modernissa teologiassa käytännön periaate on se, että Raamatun ajatellaan olevan väärässä ellei toisin todisteta. Paikkakuntien paikkoja ei ole ollut eikä tapahtumia tapahtunut, ellei arkeologia niitä tapauskohtaisesti vahvista. Roomalaiset tekivät maihinnousun Brittein saarille vuonna 55 eKr. Vanhin meidän päiviimme säilynyt kirjallinen maininta tästä tapahtumasta on päivätty noin 800-luvulla jKr. Olen tietysti maallikko ja anteeksi maalaisuuteni, mutta luulisi olevan selvää, että varhaisimmat löydetyt Vanhan Testamentin kirjojen kopiot eivät ole samoilta ajoilta kuin originaalit tapahtumat, vaikka kuvaus alunperin olisi kirjoitettukin silminnäkijöiden toimesta.

 

Joskus vilpittömästi epäilevä etsijä jää kuitenkin vastausta vaille. Hyvällä tahdolla tällöinkin voi todeta Sananlaskujen tavoin: ”Jumalan kunnia on salata asia ja kuningasten kunnia on tutkia asia” (Snl 25:2).

                     

 

EVANKELIUMIEN TODISTUSARVO

Teologien kesken pidetään yleensä selvänä, että neljän evankeliumin kesken on olemassa kiistattomia ristiriitoja. Huolimatta markkina-asemastaan, on tämä väite sangen naiivi. Juuri nuo näennäiset ristiriidat vahvistavat kuvausten autenttisuuden. Silminnäkijän auktoriteetti on rehellisyyttä. Sille tuo viimeisen silauksen, paradoksaalista kyllä, eri todistajien todistusten näennäinen ristiriitaisuus pienissä yksityiskohdissa.

 

Vaimoni kertoma esimerkki lastentarhasta selittää asiaa: Lapset asetetaan leikissä piiriin roskakorin ympärille. Jokainen lapsi saa paperin, josta rypistetään paperimytty. Tämän jälkeen lapset yrittävät vuoron perään heittää paperinsa koriin. Mikäli pallo ei osu, pitää lapsen selittää, osuiko pallo korin eteen, taakse, vasemmalle vai oikealle. Tällöin lapset sanovat yleensä närkästyneinä, ettei vastapuolella istuvan kommentti pidä paikkaansa - kunnes heidät itsensä viedään toiselle puolelle piiriä. Sama tilanne näyttää erilaiselta eri näkökulmista ja leikkiä jatketaan kunnes kiistelyä ei enää synny.

 

Tai kuten vanha tarina norsusta pimeässä huoneessa kertoo. Joku tunnusteli jalkaa: "Norsu on kuin puu". Toinen kylkeä: "Norsu on kuin muuri". Kolmas häntää: "Norsu on kuin naru". Neljäs korvaa: "Norsu on kuin palmun lehvä". Viides vihdoin kärsää: "Norsu on kuin paloletku".

 

Tuomioistuimissa todistajanlausuntoihin liittyvät vilpittömyyskriteerit ovat olleet jo pitkään  tiedossa. Elämä toimii juuri rinnakkaisten evankeliumien osoittamalla tavalla. Kaikkein yksinkertaisimmatkin tapahtumat vaikkapa liikenteessä näyttävät erilaisilta eri näkökulmista. Liikenneonnettomuuksista saadaan myös hieman eri vaikutelma riippuen tarkkailijan itsensä mielenlaadusta. Kun erilaisten havainnoijien kertomukset tuodaan yhteen, täydentävät nämä toisiansa. Ehjä kuva tapahtumasta saadaan vasta kun on kuultu useampaa silminnäkijää tai todistajaa.

 

Kolme evankelistaa ovat todistajia. Neljäs eli Luukas taas on tutkija. Ainakin meilläpäin, biotieteissä, hyvän tutkimuksen erottaa huonosta sen pienemmästä tarpeesta selittää ja spekuloida. On tärkeä havaita, että edellä mainitusta syystä eroavat kertomukset eivät ole ristiriitaisia. On merkillepantavaa, että Jeesuksen kuolemanrangaistuksen langettaneissa kuulusteluissakaan häntä vastaan ei löytynyt edes kahta todistajaa, joiden syytös häntä vastaan olisi ollut yhtäpitävä edes näillä tuomioistuimen suhteellisilla mittareilla. Edes vääriä todistajia käyttämällä. Jeesus oli poikkeuksellisen älykäs puhuja. Hän ei toistanut ainoatakaan saarnaansa uudelleen sanasta sanaan. Hän puhui kuin me hengitämme, ilman lunttilappuja.

 

Matteus kirjoitti ennen kaikkea juutalaisille, hänen kirjansa on täynnänsä Vanhan Testamentin lainauksia. Matteus oli taustaltaan publikaani, joka keräsi maanmiehiltänsä veroa miehittäjälle. Hän oli juutalainen maanpetturi, vieläpä ex-leeviläinen eli pappissukua. Matteukselle parannus evankeliumin edessä tarkoitti ensimmäiseksi lojaaliutta kansallensa.

 

Markus omisti kirjansa roomalaisille, jotka olivat toiminnan miehiä. Heitä ei kiinnostanut niinkään se, oliko jokin asia perusteltu, vaan toimiko se. He eivät jaksaneet mennä foinikailaisiin tai tietokoneaikana, juureen, saakka. Roomalaisten tapana oli mennä suoraan asiaan, eikä jäädä filosofoimaan. Roomalaisten hienoinen ihannointi on huomionarvoista nuoren Markuksen kohdalla, joka itse osoittautui yhden mahahaavan mieheksi neljän mahahaavan miesten joukossa Paavalin matkoilla. Laihat pikkupojatkin ihailevat Kalifornian governööriä. Onkin erikoista, että Simonista tasapainoiseksi Pietariksi kasvanut ”protos” otti Johannes Markuksen oppilaakseen.

 

Luukas oli kiinnostunut ennen kaikkea hellenistisen, sivistyneen maailman, evankelioimisesta. Hän marssittaa esiin yksityiskohtia, päivämääriä, hallitsijoiden nimiä ja täsmällisiä titteleitä. Lääkärinä Luukas antaa Jeesuksen parantamista ihmisistä usein diagnoosin. Hän esittää Jeesuksen täydellisenä ihmisenä. Luukas eroaa muista Jeesuksen elämäkerran kirjoittajista siinä ettei ollut juutalainen ja lisäksi siinä, ettei hän itse ollut silminnäkijä.

 

”Koska monet ovat ryhtyneet tekemään kertomusta meidän keskuudessamme tosiksi tunnetuista tapahtumista, sen mukaisesti kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta asti ovat omin silmin ne nähneet ja olleet sanan palvelijoita, niin olen minäkin, tarkkaan tutkittuani kaikki, päättänyt kirjoittaa ne järjestyksessään sinulle, korkea-arvoinen Teofilus. Että oppisit tuntemaan, kuinka varmat ne asiat ovat, jotka sinulle on opetettu” (Lk 1:1-4).

 

Luukas toimii nimenomaan vertailemalla näiden tavallisten todistajien hieman toisistaan poikkeavia kuvauksia. Hänen evankeliuminsa on sekä kokonaisuudeltaan että yksittäisiltä vertauksiltaan rakennettu suunnitelmallisesti peilikuvaksi asioiden toiston varaan. Luukas kirjoitti myös Apostolien Teot -historiikin, joka on saanut meriittiä mm. antiikin yksityiskohtaisimpana kuvauksena Välimeren merenkäynnistä.

 

Johanneksen sanotaan olevan sipulimainen ”hengellinen evankeliumi”. Johanneksella ei ole kirjalleen muuta kuulijakuntaa tai osoitetta, kuin pelastusta tarvitsevat syntiset. (Join the Club!) Johannes kertoo, mitä Jeesus tarkoitti sillä mitä hän sanoi. Johannes esittää Jeesuksen ihmiseksi tulleena Jumalana ja tapahtumat hän esittää suunnitellusti. Johannes pitää kirjansa runkona Jeesuksen seitsemää matkaa syrjäseuduilta vilkkaaseen Jerusalemiin. ”Maalaisserkku kaupunkiin saapuu katsomaan, heti stailin omaksuu...” (Jeesus oli sekä kirjailija Johanneksen ja tämän veljen Jaakobin, että Kastaja-Johanneksen serkku, luullakseni.)

 

Evankeliumia kirjoittaessaan kirjailijat tiesivät toisistaan ja muista jo valmiina olevista kuvauksista. Kun he tästä huolimatta kertovat haudalla olleenkin kaksi enkeliä yhden sijasta, ylimääräisestä sokeasta Jerikon ulkopuolella tai kummankin ryövärin aluksi pilkanneen, he ovat tinkimättömän rehellisiä muistikuvalleen.

 

Jos tutkimme näennäisiä ristiriitoja tarkemmin, huomaamme että havainnot ovat helposti voineet olla tosia samanaikaisestikin. Miksi haudalla pitäisi välttämättä olla kaksi enkeliä kaiken aikaa eri ihmisten käydessä siellä eri aikoihin? Tai eivätkö enkelit voineet ensin istua ja sitten nousta seisomaan? Ristiinnaulitsemista seuranneena tuplasapattina ei saanut ottaa niin montaa askelta, että naiset olisivat voineet käydä haudalla. Eikö tuon hermoja raastavan odottelun jälkeen olisi ollut ymmärrettävää, että he päättivät kaikesta huolimatta käydä hyvien tapojen mukaisesti jättämässä edes haudan ulkopuolelle tuoksuvoiteita? Jeesuksen erityislaatuinen suhde Maria Magdaleenaan voi selittää sen, miksi tämä olisi voinut saada enkelien ohella ilmoituksen tapahtuneesta myös puutarhuriksi luulemaltaan Jeesukselta.

 

Magdalan Maria mainitaan olleen äiti-Marian kanssa viimeisenä seuraamassa ristin tapahtumat loppuun saakka. Huomionarvoista on se, että hänet mainitaan ennen äitiä. Tämä on johtanut arveluihin Jeesuksen ja Marian suhteesta. Ja suhde heillä olikin - nimittäin rappiosta pelastetun ja keinonsa käyttäneen syntisen ja Vapahtajan suhde. Julkisen toimintansa aloitettuaan (Joh 2) Jeesus ei enää koskaan kutsunut äitiänsä äidiksi, vaan sanalla jonka voisi kääntää rouvaksi, arvon naiseksi tai ladyksi. On kuvaavaa, ettei Magdalan tyttö puhutellut Jeesusta etunimeltä, vaan sanoilla Herra tai rabbuuni, joka on erityisen arvostava muoto opettajasta eli rabbista.

 

Huolimatta keskenään kinastelevasta sisällöstään, on huomionarvoista, että ylösnousemuksen selostukset ovat silti sävyltään kouriintuntuvia. Naiset murehtivat kiven siirtämistä, mutta kävelevät silti täysin epäjohdonmukaisesti kiven taakse teljetyn rikollisen haudalle. (Ilmeisesti naiset eivät tienneet kivestä.) Sitten he juoksevat kauhuissaan tiehensä enkelien lohdutuksesta huolimatta. Parivaljakko Pietari ja Johannes juoksevat kilpaa ja opetuslapset kuittaavat naisten kertomukset kaikesta huolimatta tyhjänpäiväisenä loruna. Tuon ajan yhteiskunnassa naisen lausunnolla ei ollut oikeudessa mitään arvoa pikkurötöksistä henkirikoksiin. Ainoa kuviteltavissa oleva syy väittää naisten löytäneen haudan tyhjänä on, että se oli totuus. Oikeustieteilijöihin on perinteisesti vedonnut juuri tämä evankeliumien näennäisen ristiriidan aspekti. (Sir Norman Anderson, A lawyer among the Theologians. Hodder, 1973; V. Grieven, Your Verdict. Inter-Varsity Press, 1988; GE Ladd, I Believe in Resurrection of Jesus. Hodder, 1975.)

 

Evankeliumien todistusarvoa lisää vielä alkuseurakunnan johtajien ja kirjoittajien itsensä kaunistelematon kuvaus. Entisen veronilkki Matteuksen omassa evankeliumissa esiintyy toistuvasti sanonta: ”Syntiset portot ja publikaanit”, kun muut evankelistat viittaavat Matteuksen taustaan hienotunteisesti ja Leevi-nimeä käyttäen. Apostolien vahva mies, Simon, esitellään juuri sinä sandaalinkokoisella suulla varustettuna, impulsiivisen ailahtelevaisena luonteena, mitä hän olikin ennen kasvamistaan Pietarin kirjeiden ”kallioksi”. Pietari kieltää sadatellen Jeesuksen pikkutytön edessä kun taas Tuomas, vanha pessimisti, on jo ehtinyt heittää pyyhkeensä kehään ennen ylösnousemusta. (Tuomaalla oli suuri rakkaus mutta pieni usko. Hänen pahimmat pelkonsa toteutuivat viimeisenä pääsiäisenä.) Sebedeuksen pojat (evankelista Johannes ja tämän veli Jaakob) yrittävät saada suhteilla parhaimmat ministerinsalkut tulevaan valtakuntaan - ja lähettävät äitinsä asialle... (Salome lienee ollut Jeesuksen täti. Ministeri-sana juontaa juurensa palvelemisesta aivan kuten sana samuraikin, minkä vallankäyttäjät ovat aina taipuvaisia unohtamaan.)

 

Opetuslasten tavallisin puheenaihe oli väittely siitä ”kuka on suurin” ja näyttää siltä että he olivat rakentaneet aivan omat nokkimisjärjestyksensä Jeesuksen selän takana. Samat veljekset saavat sarkastisen lempinimen ”ukkosenjylinän pojat” esittäessään raivopäisen juhlallisesti Jeesukselle ehdotustansa salamasta heidät nolanneen samarialaisen kylän päälle. - Kaikki fanaattisesti Jumalan nimessä tietenkin. Filippus esitellään niin tylsänä, mielikuvituksettomana ja ohjesäännön vankina kuin hän varmasti olikin. Hänen yksipuolinen valitsemisensa ”niiden kahdentoista” joukkoon (Joh 1) tuntuu näivettävän miesjoukon tunnelmaa. Vastarintaliikkeeseen kuuluneen Simon Kiivailijan (tai Simon Selootin) ja Matteuksen valinnassa ja heidän välisessä jännitteessään on sentään jotakin tyyliä.

 

Lebbeuksellekin keksitään astetta miehisempi kutsumanimi ”lellivauvan” tai ”rintalapsen” tilalle. Evankeliumeissa tuodaan esille rivien välistä, että apostolit alun pitäen olivat olleet kaikki tyynni sovinisteja ja suhtautuneet lapsiin epäarvostavasti. Ylösnousemuksen jälkeenkin he pelkäsivät ja lukitsivat ovensa. Apostolien teoissa alkuseurakunta pitää rukouskokousta ja kun kyseiseen aiheeseen saman tien vastataan, arvovaltaiset johtajat sanovat ”kyllä kai” ja jatkavat jankuttavaa marinaansa. (Kyseessä on Pietarin vankilareissu Apt 12.) Andreas taas on veljensä rinnalla hieman yksinkertainen mutta kuuluu silti opetuslasten ensimmäiseen nelikkoon.

 

Yleensäkään evankeliumeissa ei tahdota salata sukulaisuussuhteita kuin muutaman kirjoittajan omalla kohdalla henkilökohtaisen kursailun vuoksi. (Vaatimattomuus käy ilmi varsinkin Johanneksen evankeliumissa jossa kirjoittaja puhuttelee itseänsä kolmannessa persoonassa kuin Julius Caesar konsanaan. Hän ei mainitse itseänsä eikä ketään muutakaan perheensä jäsentä nimeltä.) Kuten on edellä mainittu, lienee Johannes Kastaja Jeesuksen serkku toiselta ja Sebedeuksen pojat toiselta puolelta. Työpareja tehtäessä mikään opetuslasten 2-3 veljesparista ei lyöttäydy keskenään yhteen, kuten arvata saattaa. Jeesuksen oman äidinkin lävitse oli ”miekka käyvä”. Maria kovettuu idealistisen nuoruuden ilmestystensä jälkeisten kolmenkymmenen vuoden aikana kyyniseksi ja tulee isoveljeänsä häpeävien poikiensa kanssa jo hakemaan pois tolaltaan olevaa Jeesusta hoitoon takaisin kotipiiriin. (Tämä tapahtui juuri julkisen voimannäytön tilanteessa, jossa Jeesus on kyseenalaistettu ja mies ei varmaankaan ensimmäiseksi haluaisi äitinsä ilmaantuvan paikalle.)

 

Evankeliumien ainoa virheetönkin henkilö pyytää Johannes Kastajalta ristiriitaisesti ”parannuksen kastetta” osoitukseksi äärimmäisen herkästä tunnostaan. Kun on synnitön, on epärehellistä pyydellä anteeksi vikojansa. Tämänlaatuinen käytännön ele jäi ilmeisesti ainoaksi vaihtoehdoksi. (Neuroottisuudesta tuskin lienee ollut kysymys, sillä Jeesus oli harvinaisen epäsovinnainen ihminen. Tämä käy ilmi suhtautumisesta naisiin, lapsiin, sairaisiin, pakanoihin, sapattiin, hylkiöihin, kansanjohtajiin ja kuolemaan. ”Ettekö ole lukeneet, mitä Daavid näkyleiville teki kun hänen miehillänsä oli nälkä?” ”Minun ryövärieni reputkin ovat olleet selibaatissa.”)

 

Evankeliumin kirjoittajien ei tarvinnut kiillotella johtajiensa kuvaa, koska seurakunnan todellinen pää oli Mestari itse. Hänen täydellisyytensä tulee vain paremmin ilmi keskinkertaisen joukkion keskellä. Jeesusta ylistävästä pyrkimyksestä huolimatta apostolien epätäydellisyys tuodaan kuitenkin ilmi melko vaivihkaa, tuon ajan kulttuuritaustoihin tutustuneen mielestä humoristisesti.

 

Myös Vanhan Testamentin kirjoista voi löytää harvinaista avoimuutta. Profeetat kertovat kirjoissaan myös siitä, millä sanoin heitä itseänsä soimattiin tai myös kiitettiin. Kuningasten kirjoissa kuninkaat tuodaan esiin kaikkine virheineen. Eräs heistä murjottaa sängyssään kasvot seinää vasten ja tarvitsee vaimoansa ja henkirikosta avukseen porkkanamaan hankinnassa. Ideaalikuningas on yhtä tunnettu kätkemästään aviorikoksesta ja erään parhaan soturinsa murhasta, kuin kaksintaistelustaan Goljatin kanssa. Tällaista ei joka kulttuurin kuningaskronikoissa tapaa. Kaikkivaltiaan Jumalan olemassaolo vapauttaa maalliset kuninkaat virheettömyyden ja kaikkivoipaisuuden taakasta.

 

Vanhassa Testamentissa kehotetaan ihmisiä jopa uskonnollis-nationalistiseen Pyhään Sotaan. Erikoista kuitenkin on, että sota julistetaan Israelia itseänsä vastaan! ”Tytär Siionin, suloisen ja hemmotellun, minä hukutan... Julistakaa häntä vastaan pyhä sota.” (Jer 6:2,4.) Profeettojen tinkimätöntä rehellisyyttä on sittemmin käytetty jopa verukkeena antisemitismiin.

 

 

GENESIS JA KONKARIT - Pitkäikäiset patriarkat

Moni Kirjoituksia rakastava kristitty on tuntenut epätoivoa Genesiksen äärellä kirjan kertoessa ensimmäisten ihmisten eläneen lähes tuhat vuotta. Ujosteluun ei kuitenkaan ole välttämättä syytä. On huomionarvoista, että ihmisten elinikä laskee alkukertomuksissa jyrkästi juuri vedenpaisumuksen jälkeen.

 

Genesiksen patriarkkojen kronologia 1

 

Nimi

Synnyinvuosi

Ikä 1. pojan syntyessä

Elinikä

Kuolinvuosi 2

Aadam

0

130

930

930

Seet

130

105

912

1042

Eenos

235

90

905

1140

Keenan

325

70

910

1235

Mahalalel

395

65

895

1290

Jered

460

162

962

1422

Hanok

622

65

365 3

987 4

Metusalem

687

187

969 5

1656

Lemek

874

182

777

1651

Nooa

1056

502  (!)

950

2006

Seem

1558

100

600

2158

Arpaksad

1658

35

438

2096

Salah

1693

30

433

2126

Eeber

1723

34

464

2187

Peleg

1757

30

239

1996

Regu

1787

32

230

2026

Serug

1819

30

148

2049

Naahor

1849

29

205

1997

Terah

1878

70

175

2083

Aabraham

1948

100

180

2123

Iisak

2048

60

147

2228

Jaakob

2108

-

147

2255

[1]

1 Oletuksena, ettei Gen 5 ja 11 lukujen luettelossa ole aukkoja. Verrattuna UT:n vastaaviin listoihin näyttää siltä, kuin jotkut henkilöt UT:n listassa olisivat ”isiä” pojillensa vain esi-isällisessä mielessä. Koska maailman tarkka ikä on jätetty kronikoissa avoimeksi, ottaa Paavalikin aiheen esimerkiksi tuloksettomasta väittelystä: ”...kavahtamaan etteivät... puuttuisi taruihin ja loppumattomiin sukuluetteloihin jotka pikemmin edistävät turhaa mietiskelyä, kuin Jumalan armotaloutta joka perustuu uskoon...” (1 Tim 1:3-4.)

2 Vuosina luomisesta

3 Ikä ylöstempauksen sattuessa

4 Ylöstempausvuosi

5  Vanhin ihminen! Metusalem kuoli samana vuonna kuin suuti tulva tuli. Oliko nimi enne? (“Kuolee, tulee”, ”Kun kuolee, niin tulee”?) Pitkä ikä kertoo Jumalan pitkämielisyydestä. Vrt. Ilm 14 ylikypsät, mädät rypäleet. Jumala odottaa kärsivällisesti hedelmää, kunnes on täysin varma, ettei sitä tule.

Huom!   Aadam on voinut tuntea kaikki vedenpaisumusta edeltäneet patriarkat paitsi Nooan ja Seemin.

               Nooa on voinut tuntea kaikki vedenpaisumusta edeltäneet patriarkat paitsi Aadamin ja Seetin.

               Nooa ja Seem  ovat voineet tuntea Aabrahamin.

               Seem on voinut tuntea Iisain ja Jaakobin. - Ilmeisestikään vanhojen tapahtumien eteenpäin välitys ei ole       muodostanut ongelmaa, vaan siitä ovat huolehtineet silminnäkijät.


[1] Henry Morris, Defenders Study Bible, 1997, liite 10, s. 1544.

 

Yhdeksän antediluviaanisen patriarkan (pois lukien Eenok, joka ei kuollut vanhuuttaan) keskimääräinen elinikä oli 912 vuotta. Vastoin toisinaan esitettyä väitettä ikiä tuskinpa ilmaistiin kuukausina. Tämä käy ilmi isojen isien iästä esikoisten syntyessä - Mahalaleel ja Eenok kun olivat 65 ja Nooa 500 yksikköä vanhat ensimmäisen pienokaisen patriarkoiksi päästyään.

 

Jaakobin ja hänen poikansa esimiehen välillä käyty keskustelu on ymmärrettävissä vain tätä muinaista taustaa vasten: "Sen jälkeen Joosef toi isänsä Jaakobin sisään faraon eteen. Ja Jaakob siunasi faraon. Farao kysyi Jaakobilta: 'Kuinka monta ikävuotta sinulla on?' Jaakob vastasi faraolle: 'Olen vaeltanut muukalaisena satakolmekymmentä vuotta. Elinpäiväni ovat olleet vähälukuiset ja vaikeat, eivätkä ne ole saavuttaneet isieni vaellusvuosien määrää.' Sitten Jaakob siunasi faraon ja lähti hänen luotaan." (Gen 47:7-10. JR; Jerusalemin Raamatuntutkijat Ky. Ensimmäisen Mooseksenkirjan melko sanatarkka suomalainen käännös, 1991.) Vanhuksilla on tapana jutustella lämpimikseen iästään. Jobin kumppanitkin päivittelivät sitä, että ihmiset kuolivat heidän aikanaan polvi polvelta nuorempina: ”Sillä kysypä aikaisemmalta sukupolvelta, tarkkaa mitä heidän isänsä ovat tutkineet. Mehän olemme eilispäivän lapsia emmekä mitään tiedä, päivämme ovat vain varjo maan päällä.” (Job. 8:8-9.)

 

Syntiinlankeemuksen ja vedenpaisumuksen välillä ihmiset siis kuolivat vanhuuttaan noin yhdeksissä sadoissa. (Täytyy silti muistaa, että Eedenissäkin elämän jatkumiseksi tarvittiin ”elämän puu”.) Joko ensimmäisten ihmisten fysiologian tai vähintään heitä ympäröineen ekologian on siis täytynyt olla erilainen, mikäli Raamatun tarinoissa on perää. (Muuten Genesiksen aikamääreet eivät oikein voi olla lineaarisia.) Avioituminen sisarusten kesken viittaisi edelliseen, jos nimittäin ensimmäisillä ihmisillä ei ollut geneettisten sairauksien kuormaa soluissaan.

 

Genesis 6:3: ”Silloin Herra sanoi: ’Minun henkeni ei ole vallitseva ihmisessä iankaikkisesti, koska hän on liha. Niin olkoon hänen aikansa sata kaksikymmentä vuotta.’” Jae voisi ennakoida tulevaa elinikien lyhenemistä, mutta toisaalta tästä uutisesta näyttää kuluneen juuri sata kaksikymmentä vuotta vedenpaisumuksen alkuun.

 

Psalmin 90 epiteetti kuuluu: ”Mooseksen, Jumalan miehen, psalmi.” Mooses kirjoittaa Psalmin 90 rivien välissä ikien lyhentymisen olevan tasaantumassa pikkuhiljaa nykyiseen. ”Uutta virttä” kirjoittaessaan hän oli jo vanha ja teki itse kuolemaa, joskin kyseessä on Psalmien vanhin osio. Ps 90:10: ”Meidän elinpäivämme ovat seitsemänkymmentä vuotta taikka enintään kahdeksankymmentä vuotta ja parhaimmillaankin ne ovat vaiva ja turhuus." (Naisten keski-ikä on asettunut nykyisellään noin 80:een, miesten 70:een, mutta teksti ei varmaankaan viittaa tähän.) Mooses itse eli 120-vuotiaaksi, mahdollisesti epätavallisen vanhaksi sukupolvestansa: ”Ja Mooses oli kuolleessaan sadan kahdenkymmenen vuoden vanha, mutta hänen silmänsä eivät olleet hämärtyneet, eikä hänen elinvoimansa ollut kadonnut” (5 Moos 34:7).

 

Pappi Joojadan 130 vuoden ikä vielä niinkin myöhäisenä aikana kuin noin 700 eKr. on mielenkiintoinen (2 Aik 24:15). Odotettavissa olevan iän laskeminen keskiajalle saavuttaessa johtui monenlaisista kulkutaudeista sekä hygienian puutteesta, ja siihen vaikutti ennen kaikkea suuri lapsikuolleisuus. Euroopan keskiaikaisissa suurkaupungeissa ei esimerkiksi ollut viemäröintiä, joten ei ollut ihme jos intiaanit kuolivat miljoonittain saastalle immuuniksi käyneiden eurooppalaisten kanssa tekemisiin jouduttuaan. Aina on kuitenkin elänyt nykykäsityksen mukaan vanhoja ihmisiä. Taustalla on säilynyt osapuilleen 70-80 vuoden keskimääräinen elinikä vuosisatojen läpi, mikäli ennenaikaisista infektioiden yms. tapauksilta vältytään. Matalat keski-iät johtuvat pitkälti suuresta lapsikuolleisuudesta.

 

Paitsi että pitkät eliniät kertovat puhtaasta perimästä, ne saattavat siis kieliä myös muutoksesta ekologiassa esimerkiksi ilmanpaineen ja happipitoisuuden suhteen. Viime vuosikymmeninä on tehty laajoja tutkimuksia vahingolliselta ultraviolettisäteilyltä suojaavan otsonikerroksen ohentumista. Yläilmakehä toimii jollakin tavoin elämän suojamuurina, mutta sen läpäistyään tehokkaita UV-aallonpituuksia imuroivat eloperäiset yhdisteet. (Tehokkaampiin aallonpituuksiin mentäessä ensin aromaattiset yhdisteet: aminohapoista tryptofaani, tyrosiini ja fenylalaniini, sekä - mikä pahinta - jokainen nukleiinihappojen eli elämän aakkosten kaikkiaan viidestä emäksestä.)

 

”Vedet taivaanvahvuuden yläpuolella” (Gen 1:7) olisivat voineet toimia sitäkin tehokkaampana säteilysuojana auringon spektrin pienimpiä tehokkaimpia aallonpituuksia vastaan ennen vedenpaisumusta. Magnetosfäärin magneettikenttäkin on mittausten mukaan laskenut viimeisten puolentoista vuosisadan aikana. Magneettikentän rappeutumisesta olisi ollut seurauksena paitsi vaatimattomampia revontulia, myös biologian altistumista suuremmille annoksille gamma- yms. avaruussäteilyä sekä aurinkotuulen varattuja hiukkasia.

 

Pitkät eliniät voisi selittää myös Jumalan suoralla asiaan puuttumisella. Yksittäisten solujen solukuolema eli apoptoosi on nimenomaan geneettisesti säädelty tapahtuma. (Joskin apoptoosi voidaan saada aikaan myös keinotekoisesti ulkoisilla tekijöillä.) Tieteellisissä julkaisuissa onkin tapana puhua ohjelmoidusta solukuolemasta. Vanhenemisen syyksi on esitetty useita mekanismeja. Sikiön kehittyessä hedelmöittyneestä munasolusta solunjakautumisten kautta aikuiseksi yksilöksi, on muilla kuin ituradan soluilla (sukusoluilla) jakaantumiskiintiö. Solun jakautuessa aitotumallisen eliön lineaarisen DNA:n päästä leikataan aina pala pois. Teknisesti kyseessä on eräänlainen elämän vitaalinen hutunkeitto. Kun tietty entsyymi (telomeraasi) ei enää saa otetta kunkin kromosomin perimäaineksen päästä, kuolee solu, vaikka olisi muuten miten elinvoimainen tahansa.

 

Aikuisen kehon solut ovat hiuksista varpaisiin asti suurin piirtein yhtä monen jakautumisen kautta muodostuneita joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta. (Aivo- ja lihassolujenkin on havaittu jakaantuvan tietyssä määrin kasvuiän jälkeenkin.) Vanhuudessa jakaantumiskiintiö tulee täyteen ja ruumiimme luhistuu. Esimerkiksi vanhusten iho ei kulu sen nopeampaa kuin nuorisonkaan, mutta heillä ohentunut iho ei enää uusiudu niin nopeasti. Joidenkin nuorien solujen ja syöpäsolujen suojakerros telomeereissä ei juurikaan lyhene mitoosissa (somaattisten solujen solunjakautumisessa), mikä tekee esimerkiksi syöpäkasvaimesta "ikuisen".

 

Miljoonien muiden biologian laboratorioissa vaivaa näkevien (engl. labor) tavoin käytän itsekin työssäni toisinaan ns. HeLa-soluja. Kyseessä on maljalla viljelty mustan amerikkalaisnaisen Henrietta Lacksin syöpäsolukanta, joka toistaiseksi selittämättömästä syystä on jatkanut jakautumistaan lähes 50 vuotta kantajansa kuoleman jälkeen. (Selittämättä asia jäi myös kansalaisoikeusjärjestöille ja Henrietan miehelle Davidille, joka sai vasta 1990-luvun puolivälissä reilun 80 vuoden iässä tietää vaimonsa kasvainsolujen yhä elävän ja levinneen käytössä ympäri maailman. Solut ylittivät jopa rautaesiripun silloiseen Neuvostoliittoon.) Kyseessä on ns. epiteelisoluja, jotka muodostavat kudosta, jolle on tunnusomaista solujen ahtautuminen hyvin tiukasti yhteen. Samasta ilmiöstä on kuitenkin myös muita esimerkkejä. Oltuaan monisoluisen organismin osia solukannat ovat tavallaan hypänneet elämään itsenäisinä yksisoluisina organismeina.

 

Toisen mallin mukaan vanheneminen johtuu solujen energialaitosten eli mitokondrioiden rappeutumisesta. Ilmeisesti tätä mekanismia käytetään kuitenkin vain lopetettaessa yksittäisiä soluja pitkin elämän vartta. Mitokondrion noin parinkymmenen oman geenin mutaatio- eli koodivirheiden kertymisnopeus on suurin piirtein 10-20 kertaa suurempi kuin tuman, joskaan mutaatioiden taustanopeuksista ei vielä ole varmuutta. Vanhentuneesta mitokondriosta vuotavien happiradikaalien ja sytokromien arvellaan johtavan solukuolemaan. Tässä mallissa solukuoleman syy on siis solun yleinen raihnaisuus.

 

Mitokondrioissa DNA:lle ei käytetä niin monikerroksista ja työlästä korjausmekanismia kuin tuman geenien kohdalla. Mitokondrioita 16,5 kb genomeineen on jopa 10 000 kappaletta jokaista solua kohti, mutta solunjakautumisessa vain jokunen kymmen mitokondrioista saa etuoikeuden kopioitua. Pullonkaulasta huolimatta mitokondrioita suojelee jonkinnäköinen tilastollinen todennäköisyys haitallisempien mutaatioiden jäädessä pullonkaula-kopioitujien ulkopuolelle. Tumassa korjauskoneistoja on (vähintään) neljä fundamentaalisesti itsenäistä, ja yksittäisten emäsmuutosten korjausentsyymit huomioonottaen (vähintään) seitsemän erilaista. Koko korjauksen periaate yleensäkin sotii mielestäni kehitysajatusta vastaan. Mutaatio on viime kädessä evoluution ainoa moottori. Käytännössä mutaatio eli sekvenssin vahingossa tapahtunut, sattumanvarainen muutos, on kuin kirjaa kopioitaessa tapahtunut painovirhe. Solu vastustaa mutaatiotapahtumaa periaatteellisesti, tehokkaasti, ja energeettisessä mielessä erittäin kalliisti. Yhden väärän merkin vuoksi DNA:n käsittelykoneistot voivat poistaa tietyissä tapauksissa satojen merkkien sekvenssipätkän. Jokaisen uuden aakkosen lisäys maksaa yhden "solumarkan" eli ATP-molekyylin. (Toivoisinpa saavani Leviatanmuistion oikolukuun apua proof reading aktiviteetin sisältävältä DNA-polymeraasilta.) Yksittäisiä mutaatioita varteenotettavampia geneettisen muutoksen aiheuttajia ovat niin sanotut "hyppivät geenit" eli transposonit, sekä eksonien sekoitus. Ainakin homologinen rekombinaatio sen sijaan on sisäänrakennettu mekanismi, joka synnyttää nopeaa muuntelua ja mikroevoluutiota lajirajojen sisällä myös luomismallissa.

 

Monet vaikeat perinnölliset sairaudet johtuvat juuri virheistä mitokondrion geeneissä. Nykyisin tunnetaan noin 4000 itsenäistä geneettistä sairautta. (Perinnöllisiä sairauksia voisi teoriassa olla ainakin 60 000 erilaista, joista kutakin eri vakavuuden asteita, koska tämä on arvioiden mukaan geneettisesti koodattujen kappaleiden eli proteiinien vähimmäislukumäärä. Sairauksien määrä voisi lisääntyä vielä erilaisten mutatoituneiden proteiinien vikayhdistelmistä. Kuuluisin perinnöllinen sairaus lienee Euroopan kuningassukujen hemofilia, jonka alkuperä on onnistuttu jäljittämään kuningatar Victorian ja tämän serkun prinssi Albertin avioliittoon.) On kuitenkin huomattava, että evolutiivisessa maailmankuvassa kaiken informaation takana ovat mutaatiot, jolloin pistemutaatiot eivät ole ehdottoman virheellisiä olemukseltaan. Gradualistisen eli tasaisen ja punktualistisen eli hyppäyksellisen kehityksen rinnalle tai ohi onkin kivunnut ns. neutraaliteoria, jossa kehitys tapahtuu ensin pitkään ilmiasun ulkopuolisissa sekvenssivarastoissa ja jonka markkinoinnissa sanakäänteet ovat vähemmän dramaattisia.

 

Eliniän geneettinen romahtaminen ei ole käsitteenä mitenkään mystinen. Tiede jopa tuntee muutamia tällaisia tauteja. Progeriaa sairastava potilas on vanhus jo kymmenenvuotiaana. Tapauksia on dokumentoitu satakunta ja sairaus näyttää johtuvan mutaatiosta DNA:ta korjaavassa entsyymissä. Harvinainen, perinnöllinen Wernerin oireyhtymä, aloittaa nopean vanhenemisen 20-30 vuoden iässä. Sairauden aiheuttaa mutaatio geenissä, joka huolehtii DNA:ta avaavien ns. helikaasien syntymisestä. On esimerkkejä siitä, miten yksi ainoa mutaatio saa aikaan Wernerin taudin. Tämä vanhenemisen mekanismi perustuu geeneihin tulevien virheiden korjauksen puutteeseen. Jos nyt kävisi niin hassusti, että kaikki normaalit ihmiset kuolisivat ja nuo sairaat jäisivät jäljelle, niin sittenhän joku 20 vuotta olisi ihmisen maksimi-ikä, ja juttuja 120-vuotiasta pidettäisiin satuina. Fysiologit ovat arvioineet, että jos ihminen säilyttäisi 11-vuotiaan elinvoimaisuuden, hän eläisi fysiologiansa puolesta 650-vuotiaaksi. Aika ajoin puheet pitkäikäisyydestä pelkkänä säätelyasiana pääsevät tabloidilehtiinkin. Tästä esimerkkinä Ilta-Sanomien juttu 7.3.2008: http://www.iltasanomat.fi/uutiset/ulkomaat/uutinen.asp?id=1497519

 

Tutkija: Ihmiselämän pituudella ei ole rajaa

Ranskalainen Jeanne Calment oli maailman tähän saakka vanhin ihminen, jonka syntymästä on dokumentoitu tieto. Hän eli 122 vuotta ja 164 päivää. Amerikkalaistutkija Valter Longo väittää uuden tutkimuksensa perusteella, että voimme päästä paljon pitemmälle kuin Calment. Longo kehitti ryhmineen hiivasoluja, joiden elinikä on 10 kertaa pitempi kuin normaalisti. Temppu onnistui geenimanipulaation ja vähäkalorisen ravinnon avulla. Voisiko ihminen siis pidentää elämäänsä 10-kertaisesti rukkaamalla geenejä ja ryhtymällä laihdutuskuurille? - Emme ole vielä lähelläkään sitä, että saisimme jonkun elämään 800-vuotiaaksi, Longo myönsi brittiläiselle Independent -lehdelle hiljattain.
Longon mukaan ei olisi kuitenkaan kovin vaikeaa päästä 120 vuoden terveeseen elämään. Ja pian siitä eteenpäin.
- Jossakin vaiheessa on hyvin mahdollista saavuttaa 800 vuoden ikä. En usko, että minkään organismin elämälle on olemassa ylärajaa. JOUKO JUONALA

Yhdenmukaisempi esitys patriarkkojen iästä ja ajasta on luettavissa Jobin kirjan kommentaarissa: http://www.helsinki.fi/~pjojala/Job.htm ja Veden Viemää -esseessä: http://www.helsinki.fi/~pjojala/veden_viemaa.htm

 

 

Pauli.Ojala@gmail.com
M.Sci.
Master of Sciing
Subway Scientist, Pneumology
Gsus Industry

&

Paali Ojalanta

Tuohiurkuri

---

http://www.helsinki.fi/~pjojala/Raamatun_arkeologinen_arvo.htm

 

Raamatun arkeologinen arvo

 

Afrikassa oli vuonna 1900 noin 10 miljoonaa kristittyä (alle 10%), vuonna 1970 heitä oli 117 miljoonaa (noin 25%) Vuonna 2000 noin 335 miljoonaa (lähes 40%).Tällä hetkellä noin 417 miljoonaa (lähes puolet maanosan asukkaista). Latinalaisessa Amerikassa oli protestanttisia kristittyjä vuonna 1916 noin 160 000. Vuonna 2000 heitä laskettiin olevan noin 50 miljoonaa. Mikä kirja ravistelee ja muuttaa maailmaa näin voimakkaasti? Mitä VARMAA voimme tietää Raamatusta?

 

”Koska monet ovat ryhtyneet tekemään kertomusta meidän keskuudessamme täytäntöön käyneistä tapahtumista, sen mukaisesti kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta asti ovat omin silmin ne nähneet ja olleet sanan palvelijoina, niin olen minäkin, tarkkaan tutkittuani alusta alkaen kaikki, päättänyt kirjoittaa ne järjestyksessään sinulle, arvoisin Teofilus, jotta oppisit tuntemaan, kuinka varmoja ovat ne asiat joita sinulle on opetettu.” Näin alkaa ainoan ei-juutalaisen Uuden Testamentin kirjoittamiseen osallistuneen Luukkaan evankeliumi.

 

 Tapahtumien aikamääriä Luukas naulaa mm. seuraavin jakein: ”Herodeksen, Juudean kuninkaan, aikana oli pappi, nimeltä Sakarias, Abian osastoa... keisari Augustukselta lähti käsky, että koko maailma oli verolle pantava. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana... Viidentenätoista keisari Tiberiuksen hallitusvuotena, kun Pontius Pilatus oli Juudean maaherrana ja Herodes Galilean neljännysruhtinaana ja hänen veljensä Filippus Iturean ja Trakonitiinmaan neljännysruhtinaana ja Lysanias Abilenen neljännysruhtinaana, siihen aikaan kun Hannas oli ylimmäinen pappi, ja samoin Kaifas...” (1:5; 2:1-2; 3:1-2.) Esimerkiksi jouluevankeliumin alussa esiintyy latinankielisessä käännöksessä peräti neljään kertaan sanat ’factum/facta est’. Asian voisi suomen kielellä ilmaista sanoin: ”näin on näreet”. Suuret sanat eivät kuitenkaan suuta halkaise. Miten siis on Raamatun ajanhistoriallisen luotettavuuden laita?

 

Arkeologien kriteeri vanhojen käsikirjoitusten luotettavuudelle on kaksinainen: a) Montako kappaletta itsenäisiä pergamentteja ennen kirjapainoaikaa on löydetty? b)Kuinka pitkä aika erottaa kirjoittamishetkeä ensimmäisen käsikirjoituskopion päiväyksestä? (Muita menetelmiä tämän bibliografisen testin lisäksi ovat mm. sisäisen ja ulkoisen todistuksen testit.) Uuden Testamentin parhaimpia haastajia ovat seuraavat kirjailijat:

Kirjailija

Kirjoitusajankohta

Varhaisin kopio

Aikakuilu

Kopioiden lukumäärä

Aristofanes

450-385 eKr.

900 jKr

1200 v

10

Aristoteles

384-322 eKr.

1100 jKr.

1400 v

49 *

Caesar

100-44 eKr.

900 jKr.

1000 v

10

Catullus

54 eKr.

1550 jKr.

1600 v

3

Demosthenes

383-322 eKr.

1100 jKr.

1300 v

200 ?

Euripides

480-406 eKr.

1100 jKr.

1500 v

9

Herodotos (Historia)

480-425 eKr.

900 jKr.

1300 v

8

Horatius

 

 

900 v

 

Livius

59 eKr.-17 jKr.

 

 

20

Lukretius

Kuoli 55 tai 53 eKr.

 

1100 v

2

Platon (Tetralogia)

427-347 eKr.

900 jKr.

1200 v

7

Plinius Nuorempi

(Historia)

61-113 eKr.

850 jKr.

750 v

7

Sofokles

496-406 eKr.

1000 jKr.

1400 v

193

Svetonius

(De Vita Caesarun)

75-160 jKr.

950 jKr.

800 v

8

Tacitus (Annals)

pienemmät työt

100 jKr.

100 jKr.

1100 jKr.

1000 jKr.

1000 v

900 v

20

1

Tusydides (Historia)

460-400 eKr.

900 jKr.

1300 v

8


 

[1]

* Kaikki peräisin samasta kopiosta.

? Mistä tahansa yksittäisestä teoksesta.

Esimerkiksi korttipakan herttakuninkaan Julius Caesarin kohdalla Gallian sodasta on olemassa useampia kopioita, mutta vain 10 niistä ovat ehjiä. Keisari Augustus taas määräsi kunnianhimoisesta edeltäjästään poiketen itse, ettei hänen näytelmiensä käsikirjoituksia saanut julkaista. Tätäkin valitettavampaa on kaikkien hänen proosallisimpien teostensa, kuten laajan omaelämäkerran sekä tieteellisten kirjoitustensa menetys. Tuon aikakauden tuotteliain kirjailija Terentius Varro kirjoitti lähes kuusisataa teosta mitä erilaisimmista aiheista. Kaikesta tästä on jäljellä kaksi esitystä, toinen maanviljelystä ja toinen latinan kieliopista. Roomalaisen historioitsija Liviuksen 142:sta kirjasta vain 35 on jäänyt henkiin. Vanhin käsikirjoitus on peräisin jo 400-luvulta, mutta kattaa vain osia kirjoista III-VI.  Tacituksen Historian 14:stä kirjasta vain neljä ja puoli on säilynyt meidän ajallemme. Hänen 16:sta Aikakirjastaan (Annals) 10 on säilynyt kokonaan ja kaksi osittain. Aiskhylos lienee kirjoittanut suunnilleen yhdeksänkymmentä draamaa, Sofokles satakaksikymmentä ja Euripides yli kahdeksankymmentä. Näistä on jäljellä vastaavasti seitsemän, seitsemän ja kahdeksantoista, sekä joukko katkelmia.  Quintus Horatius Flaccucsen teoksista on jäljellä ainoastaan sen verran katkelmia, että tiedämme niiden olevan suurimmaksi osaksi käännöksiä arkaaisista Sapfon, Alkaioksen ja Alkmanin runoista. Titus Livius oli historioitsija, joka kirjoitti sataneljäkymmentäkaksi kirjaa käsittävän suurteoksen Rooman vaiheista kaupungin perustamisesta omaan aikaansa. Kaikista näistä ei ole jäljellä kuin enintään kolmasosa.

 

 

Maailman vanhimmaksi eepokseksi tituleeratusta Gilgameksesta on edelleen noin 20 prosenttia kadoksissa, minkä lisäksi noin neljäsosa teoksen katkelmista on niin huonokuntoista, että ne ovat vain vaivoin luettavissa [5]. Gilgames-tutkimus on yhtä suurta palapelin tekemistä ja esimerkiksi eepoksen ensimmäisestä jakeesta on saatu varmuus vasta 1990-luvulla. Parhaiten säilyneestä XI taulusta tunnetaan kymmenkunta eri käsikirjoitusta, jotka ovat säilyneet enemmän tai vähemmän täydellisessä muodossa, ja koko teoksesta tunnetaan yhteensä 73 erillistä käsikirjoitusta. (Näistä noin puolet on peräisin Assurbanipalin kirjastosta.)

Antiikin kirjojen autenttisuuskilpailun finaaliin pääsee kaksi kirjaa: 

Homeros (Ilias)

900 eKr.

400 jKr.

500 v

643

Uusi Testamentti

40-100 jKr.

125 jKr.*

≥25 v

yli 5300 (kreikaksi; lisäksi 19 000 käännöstä)

* Vuodelta 125 jKr. peräisin oleva löytö on hyvin pienikokoinen, kokonaisia UT-kokoelmien löytöjä on tehty vasta 300-luvulta koska UT ei ole kirja vaan 27 kirjasta koostuva kirjakokoelma, kirjasto.


Uuden Testamentin pahin kilpailija on siis sokean runonlausujan Homeroksen Ilias. Homeroksen olemassaolosta ja antiikin kulttikirja Iliaan eepos-luonteesta on taitettu peistä niin kovasti, että kiista on saanut nimen ’homeerinen kysymys’. Asiasisältönsä puolesta kirjaa pidettiin pitkään satukirjana, eikä koko Troijaa uskottu olevan olleen olemassakaan, kunnes indigokauppias nimeltä Schliemann hankki itselleen kirjeenvaihdon avulla kreikkalaisen vaimon ja kaivoi kaupungin satakunta vuotta sitten hiekan alta esiin vanhojen tarinoiden kuvausten perusteella. Itseoppinut arkeologi oli riippumaton yliopistomiesten käsityksistä, eikä häntä masentanut tieteen viimeinen sana. Tämä Troijan sodasta laatima eepos on siis fiktiivinen vain siinä mitassa kuin muutkin antiikin kirjoitukset. Sisällön puolesta Iliaassa 764:n rivin alkuperäinen muoto (tai mukanaolo yleensä) on epävarma, kun Uudessa Testamentissa vastaava luku on noin 40 riviä, eli nelisensataa sanaa.

 

Voittaja on siis ratkennut. Joudumme toteamaan, näköjään, että samaan hengenvetoon kun kriitikot heittävät varjon jonkin Uuden Testamentin henkilön historiallisuuden päälle pitäisi heidän johdonmukaisesti kyseenalaistaa myös länsimaisen kulttuurin yhteys antiikin Kreikkaan, länsimaisen oikeusjärjestelmän yhteys antiikin Roomaan - ja sitä kautta koko länsimaisen historian yhteys Välimeren maihin. Koraanin käsikirjoituksia punnittaessa on muistettava, että sen kirjoitusajankohta ei ollut antiikissa vaan kansainvaellusten jälkeen ja nimenomaan Rooman hajoamisen yhteydessä tapahtuneet kansainvaellukset ja levottomuudet tuhosivat kirjoja, yhdessä kirjastoja polttaneiden viikinkien kanssa.

 

Satunnaisen ohilukijan kannattaisi lisäksi pitää mielessä, että jos Sokrates opetti 40 vuotta, Platon opetti ja kirjoitti 50 vuotta ja Aristoteles opetti ja kirjoitti 40 vuotta, niin Jeesus opetti 3 vuotta, eikä kirjoittanut mitään sen paremmin alas kuin ylöskään. Hänet tunnetaan kuitenkin useamman silminnäkijän kuvauksesta, jos Uuden Testamentin 27 kirjan kuvauksia ei tavalliseen tapaan jäävätä tunnustuksellisina.

 

Mikäli arkeologinen kilpailumme olisi ollut tiukempi, olisimme varsinaisten kopioiden lisäksi voineet löytää vielä kaksi vaihdetta lisää UT:n konepellin alta. Ensinnäkin antiikin kirjoja ei yleensä käännetty vieraille kielille. Esimerkiksi Roomalaiset miehittäjät käänsivät varsinaisesti vain muutaman helleenien teoksista. (Tähän korkeaan kastiin kuuluivat mm. Timaios ja Topics.) Uusi Testamentti tekee kuitenkin tähän sääntöön poikkeuksen. Lähetyshenkisyyden vuoksi sanomaa ihmeidentekijästä, ylösnousemuksesta ja evankeliumista vietiin vieraillekin maille - ja kielille - alusta alkaen. Esimerkiksi syyrialainen ja latinankielinen käännös tehtiin jo noin 150-luvulla.  Vieraan kielen käännöksinä on löytynyt noin 10 000 latinankielistä ja 9000 muuta käännöstä ennen Gutenbergin aikaa. Uuden Testamentin kopioiden kokonaismääräksi voisi näin ollen määrätä yli 24 000 kappaletta. Viimeisen naulan arkkuun lyövät kaikenlaiset muut kirjoitustaitoiset ihmiset ennen kirjapainoaikaa: pelkästään 200- ja 300-lukujen 36 000:sta säilyneestä kirkkoisien lainauksesta ja Raamattusitaatista saisi kirjoitetuksi koko Uuden Testamentin 11 jaetta lukuun ottamatta.

 

Vanhan Testamentin kohdalla käsikirjoitustilanne ei ole yhtä kiistaton. VT:n luotettavuus kuitenkin ankkuroituu tunnontarkkaan kopiointitraditioon. Kun tooraa kopioidaan käsin, on kirjoitusvirheen sattuessa koko kopioinnin alainen kappale uusittava. Kopiointi on ollut kautta aikojen juhlallinen toimenpide, jonka suorittivat asialle vihkiytyneet miehet standardivälinein ja standardimitoin, siten ettei ’pieninkään piirto’ (Mt 5:18) varmasti muuttuisi. Kopionnin aikana piti käyttää tiettyä vaatepartta ja kirjainten välit oli mitattava, rivien väleistä puhumattakaan. Sekä kreikan että heprean aakkosilla on myös numeerinen arvo. (Lue: aakkoset ovat samalla numeroita.) Vanhan Testamentin kopionnissa oli käytössä tietokoneajan ohjelmien kopioinnissa uudelleen lämmitetty tarkistussumman menetelmä. Tämä tarkoittaa sitä, että joka rivin merkit lasketaan rivin päätteeksi yhteen tarkistussummaksi, jota verrataan kopion tarkistussummaan.

 

Eräs todiste VT:n tekstin arkeologiselle luotettavuudelle on joidenkin kirjoitusvirheiden kopiointi. Vaikka jonkin sanan on voitu osoittaa tulleen väärinkopioiduksi jossakin historian vaiheessa, toistaa kirjuri toisensa jälkeen: ”Kauki on hala”. Maailmanhistorian myydyimät tietokirjat ovat olleet Raamattu (vähintään 6 miljardia kappaletta), Mao Zedongin Pieni punainen kirja" (v. 1966; 900 miljoonaa), Xinhua Zidian (kiinalainen sanakirja v. 1953; 400 miljoonaa), Koraani (200 miljoonaa), Noah Webster: The American Spelling book (v. 1783; 100 miljoonaa), William Holmes McGuffey: The McGuffey Readers (v. 1836; 60 miljoonaa), Benjamin Spock: Tervettä järkeä lastenhoitoon (v. 1946; 50 miljoonaa), Elbert Hubbard: A message to Garcia (v. 1899; 45 miljoonaa), Rev. Charles Monroe Sheldon: In His steps: "What would Jesus do?" (v. 1896; 30 miljoonaa), Napoleon Hill: Think and Grow Rich (v. 1918; 30 miljoonaa) ja AS Hornby et al.: Oxford Advanced Learner's Dictionary (v. 1948; 30 miljoonaa). Käännökset mukaanlukien myydyimmät romaanit ovat olleet JRR Tolkien: Taru sormusten herrasta (v. 1954-55; 100 miljoonaa), JK Rowling: Harry Potter ja viisasten kivi (v. 1997; 87 miljoonaa), Dan Brown: Da Vinci -koodi (v. 2003; 65 miljoonaa), JK Rowling: Harry Potter ja puoliverinen prinssi (v. 2005; 65 miljoonaa), JD Saliger: Sieppari ruispellossa (v. 1951; 60 miljoonaa), JK Rowling: Harry Potter ja salaisuuksien kammio (v. 1998; 60 miljoonaa), JK Rowling: Harry Potter ja Azkabanin vanki (v. 1999; 55 miljoonaa) - ja pari muuta Harry Potteria...

 


Johtopäätökset
 Mitä tämä todistaa? Ensinnäkin saamme varmuuden siitä, että Raamattu ei ole esimerkiksi okkultistisen ns. ’kuudennen Mooseksen kirjan’ tavoin vanhan näköiseksi tekaistu huijaus. Toiseksi saamme selville eri kopioita vertailemalla sen, että alkuperäinen teksti on säilynyt omaan aikaamme saakka muuttumatta vuosien saatossa. (Suurimmat vaikeudet liittyvät kreikan, aramean ja heprean kääntämiseen muille kielille.) Yksinkertaisin johtopäätös tästä näytöstä on se, että Palestiinassa todella tapahtui 2000 vuotta sitten jotakin todella merkittävää.

 

Miespolvien vaipuessa unholaan monet vähäpätöiset asiat unohtuvat. Jopa painettu sana unohtuu ja jää monistamatta eteenpäin. Vain suurten sotien yms. värisyttävistä kokemuksista kerrotaan pitkään. Palestiinassa sattui jotakin ennenkuulumatonta. Joku voisi lisäksi väittää, että Jumalan täytyy todellakin toimia evankeliumin puitteissa, koska ilmiö ei ole laantunut. Evankeliumi saa edelleen yksityiset ihmiset käymään esiin lukittujen ovien takaa seiniä vasten.

 

Jeesus itse oli sangen vaatimaton ihminen. Mies haluaa yleensä saada mielipiteensä kuuluviin, mutta Jeesus ei koskaan kirjoittanut kirjaa. Hän käytti aikansa ihmisten parissa - ihmisiä palvellakseen, ei mainetta saadakseen. Silti Raamattu on kirkkaasti maailman laajimmalle levinnein, myydyin ja lahjoitetuin kirja. Seuraavaksi yleisimmät kirjat ovatkin sitten kommentaareja Raamatusta. (Kakkosena esimerkiksi entisen kylätappelijan John Bunyanin vankilassa kirjoittama Kristityn vaellus.) Raamattu on käännetty useammalle kielelle, kuin yksikään toinen teos. Monet kansat - muun muassa suomalaiset - ovat lisäksi saanut kirjakielensä alunperin pitkälti siksi, että jollakin oli pakottava tarve antaa tälle kansalle mahdollisuus lukea. Lukea Raamattua.

 

Heprealaisessa kulttuurissa suuri periaate oli opetuslapsien tekeminen. Jos uhrasit aikasi opetuslapselle, tuli asian markkinointi ehkä hoidettua pienellä viiveellä, mutta tehokkaammin. Lahjakkainkin Joosua tarvitsi Moosesta ja kaljuimmastakin Elisasta saattoi Elian tuella varttua opettajaansa tuplasti aikaansaavampi profeetta. Paitsi ettei Jeesus kirjoittanut itse mitään, hän oikeastaan varoi käyttämästä ainoatakaan juutalaisesta kultuuritaustastaan poikkeavaa, omaa sanontaansa. Silti hänestä tuli maailmankirjallisuuden siteeratuin henkilö. Lähtiessään johtaja jättää jälkeensä suuntaa ilmoittavan ja kulmakertoimella varustetun tangentin derivaatan. Hyvä johtaja tekee itsensä tietyssä mielessä tarpeettomaksi. Hänet tuntee siitä, että projekti jatkuu hänen poistuttuaankin. Vaikutusalankin laskemiseen tarvitaan integrointia alaisten suhteen. Erilaisista lihalaaduista lampaanlihasta maistaa ehkä parhaiten murkinaksi joutuneen yksilön iän. Maailmaa ei valloitettukaan toisen parhaassa iässään kuolleen johtajan, korttipakan ristikuninkaan, Aleksanteri Suuren tyylillä, vaan ruohonjuuritasolta.

 

Tuhoutuuko kristinusko? Tuhoutuuko kirkko?

Suomen tiedotusvälineet levittävät kolmea myyttiä. Niiden mukaan kristittyjen määrä vähenee, Islam leviää kristinuskon kustanuksella ja keskimäärin kristitty on iäkäs maaseudun nainen. Miten siis on:

1. Väheneekö kristittyjen määrä?

2. Onko islaminuskoisia hetken päästä enemmän kuin tänään?

3. Onko keskivertokristitty maalla elävä, iäkkäämpi, nainen?

 

(Nimellis)kristittyjä on 2 miljardia maailmassa, muslimeja reilut 1 miljardia. Vuonna 2050 (jos paruusia ei ole sitä ennen tapahtunut ja pallo pyörii) luku on arvion mukaan 3 miljardia kristittyä, siis edelleen noin 1/3 maailman väestöstä. Eniten kasvua on tällä hetkellä Afrikassa (23 000 käännynnäistä päivässä) ja latinalaisessa Afrikassa. Aasiasta ei samanlaisia numerotietoja ole saatavilla, mutta Kiinassakin lienee vähintään 50 mutta todennäköisesti 100 miljoonaa kristittyä, ja Intia on menossa nopeasti samaan suuntaan. Itse asiassa Euroopassa ei ole ainoatakaan maata jossa olisi yhtä monta kristittyä kuin Kiinassa. Tämä kiinalaisten lähetysintoisten kristittyjen draivi korreloi koko Kiinan yhteiskunnan talouskasvun ja toivon näkymien kanssa, siitäkin huolimatta että seurakuntalaisia on vangittu ja teloitettukin tuhansin ja sadoin tuhansin.

 

Etelässä kristinuskon kasvu tapahtuu selvästi kaupungeissa, urbanisaation ihminen kun on pois juuriltaan ja suvuistaan. V. 2050 mennessä noin 60-70% kaikista ihmisistä asuu kaupungeissa. Silloin nykyisistä suurimmista kaupungeista enää vain Tokio on 10 suurimpien kaupunkien listalla. Yleensä maaseudulla uskonto on maanomistajan uskonto pokkailusyistä, mutta toisin on kaupungeissa. (Vrt. E-Amerikka, jossa maaseudulla katolisuutta, kaupungeissa evankelisuutta ja protestanttisuutta.) Etelän kaupungeissa ei ole mitään sosiaalista turvajärjestelmää, siellä eletään kaduilla. Seurakunnat kuitenkin tarjoavat maallisenkin turvapaikan ihmisille. Tämä ei itse asiassa ole ollenkaan ensimmäinen kerta ihmiskunnan historiassa. Myös Roomassa 400-500 -luvulla kuuluminen kristittyjen joukkoon antoi jopa suuremman turvan kuin kuuluminen Rooman valtakuntaan "virallisena" kansalaisena. Maalta muuttanut nainen löytää tänäänkin seurakunnasta miehen joka ei juo viinaa. Alkoholismi on Etelä-Amerikassa erittäin suuri ongelma. Osoituksena herätyksen yhteiskunnallisesta läpileikkaavuudesta, antoi vuoden 2007 vuoden jalkapalloilijaksi valittu Kaká palkintonsa ja palkintorahansa kotiseurakunnallensa osoituksena siitä tuesta ja kannustuksesta, jonka hän perheestänsä eroon joutuneena nuorena jalkapallopoikanakin seurakunnalta sai.

 

Kristinusko on ollut köyhien uskonto. Se on sitä edelleen. Juuri köyhimmät turvautuvat evankeliseen kristinuskoon. Kristinusko on mielletty länsimaiseksi yhteiskunnaksi, mutta se ei ole totta. Tämä on tyypillinen länsimainen "sivistynyt" harha, johon tiedotusvälineemme lankeaa. Maantiedon, historian ja uskonnon tuntien kartasta muistetaan usein Paavalin matkat Eurooppaan päin. Mutta ensimmäisillä vuosisadoilla kristinuskolle paljon hedelmällisempää aluetta olivat alistetut kansat eivätkä mahtavat roomalaiset, siis Afrikka ja Aasia. Roomaa merkittävämpi oli Antiokia nykyisen Syyrian alueella. Kristinusko ei oikeastaan missään vaiheessa ole ollut yhtä kuin länsimaisen usko. Kristinusko ei levinnyt niinkään martyyrien veren siemenestä, kuten on sanottu, vaan sitä levittivät orjat joista tuli iloisia ilman kapinaa ja ulkoista vapautusta. Rooman valtakunnassa kristinusko oli kaupunkien ja orjien levittämä sanoma toivosta ja taivaallisesta rikkaudesta. Muualla orjuus ei ollut niin suuri ongelma.

 

Kansainvälistämiskoulutuksessa samaistetaan länsimainen ja kristillinen kulttuuri. Tämä on tyhmä ja itsekeskeinen ajatus. Etelän kristinusko on dynaamista. Kristinuskon painopiste ei ole koskaan ollut Eurooppa. Täällä on vain ollut suurimmat herätykset ja rahaa viime vuosisatoina. Toisen myytin mukaan Islam sama kuin arabit. Tämäkään ei ole totta. Tänään kristikunnassa on kaksi suurta linjaa: (i) Katolinen kirkko, maailman suurin uskonnollinen yhteisö. Mutta sen sisällä kasvaa alkuperäinen, fideismiksi kutsuttu traditionaalinen kristillisyys. (ii) Samaan aikaan protestanttisella puolella kasvaa karismaattisuus tai helluntailiike ("helluntaikirkko" on hieman harhaanjohtaja nimitys koska liike korostaa matalakirkollisuutta ja henkilökohtaista contra institutionaalista uskoa). Nämä termit ovat kuitenkin länsimaisia termejä joilla leimataan, eikä pidä fiksoitua leimoihin. Toisaalta karismaattisuus kasvaa myös katolisuudessa. Karrigoiden V. 2050 maailmassa on mustaihoinen, "kielillä" puhuva paavi. Ehkä paavi improvisoi tanssien liturgiansa lomassa. Suuri vaara onkin ekumeniasta alkanut synkretismi islamin ja tieteellisen naturalismin kanssa, jolloin Musta Pekka -kortti jäisi meidän "fundamentalistien" eli perinteisten uskovaisten käteen. Etelän herätyksissä on kuitenkin toivoa ja sloganit ovat raamatullisuus, mystisyys ja terve moraalinen elämä. Korkeakirkollisilla relativismiin ja synkretismiin hinkuavilla länsimaisilla on etäisempi usko ja etäisempi tunne. Valistuksen kirous on ollut katastrofaalinen kristinuskon länsimaiselle maallisesti rikkaalle sivuhaaralle. Saarna on kuin koulun esitelmä. Puiseva, pappissäätyä korostava ja uskon ulkoistava. "Etelässä" (=kaikkialla muualla niin maantieteellisesti kuin historiallisesti) se on hämmästelyä, kehottamista, antautumista, sitoutumista. Kun korkeakirkollisuus sitten päästää tunteen mukaan saarnastuoliin, homma menee tyypillisesti överiksi elämysnarkomaniaksi ilman raitista oppia.

 

Otetaan esimerkiksi Etiopian evankelinen Mekane Yesus -kirkko. Nimi merkitsee Jeesuksen asuinpaikkaa. Kun kirkko perustettiin kansallisesti vuonna 1959, siihen kuului noin 20 000 jäsentä. Vuoden 2007 lopussa jäseniä oli jo 4 869 157 jakaantuneena 6 193 seurakuntaan ja 2 735 saarnapaikkaan. Kirkossa palvelee 1 814 pappia ja 2 750 evankelistaa. Etelän elävä kristinusko leviää kulovalkean tavoin, länsimaiden näivettyäessä anti-kristilliseen, sisältäpäin syövyttävään liberaaliteologiaan.

 

Pauli.Ojala@gmail.com
M.Sci.
Master of Sciing
Subway Scientist, Pneumology
Gsus Industry

 

Viitteet:

1. Josh McDowell, A Ready Defense. Thomas Nelson Publishers, 1990. s 45. Antiikin Roomassa vapaalla miehellä saattoi olla kolme tai jopa neljä nimeä, kun orjalla nimiä oli vain yksi. Kaksi oli naisellisuuden ja kolme miehisyyden luku, mikä vaikutti myös nimien lukumäärään. Tytölle annettiin nimi kahdeksantena ja pojalle yhdeksäntenä päivänä syntymästä. Jos nimiä haluttiin antaa enemmän, jatkettiin amerikkalaisten tavoin järjestysnumeroilla Quintus, Sextus, Septimus. (Samoin muuten kävi kuukausia nimettäessä. Vuosi alkoi alunperin maaliskuussa ja neljä ensimmäistä kuukautta sai jumaliin viittaavan nimen: Martius, Aprilis, Maius, Junius. Siitä eteenpäin lueteltiin: Quintilis, Sextilis, Septemper, October, November ja December ennen suureellisia keisareita nimineen. Muualla on käsitelty kymmeneen kuukauteen jääneen vanhan roomalaisen kalenterin todistusarvoa.) Muinaisilla kreikkalaisilla sitävastoin oli vain yksi nimi. Sääntöjen mukaan nimen tuli esittää henkilö ainutlaatuisena yksilönä. Usein nimet koostuivat kahdesta osasta, joilla oli kunnioitusta herättävää sointia. Esimerkiksi nimessä Aristoteles alku aristos tarkoittaa parasta ja loppusa teleios - yhtä vaatimattomaan sävyyn - jossakin täydellistä. Roomalainen vertailukohta voisi olla vaikkapa ”Otto-poika” Gaius Julius Caesar Octavianuksen lisänimessä Augustus - (jumalallisen) korkea. Yksityiskohtien keräilijänä laajan yleissivistyksen koonnut Luukas esimerkiksi tuskinpa kuvitteli ”koko maailman” oikeasti joutuneen verollepanon alaiseksi. Hän käytti sarkasmia kertoessaan alle 20-vuotiaana asemansa saaneen keisari Augustuksen puutteellisesta suhteellisuudentajusta vieläkin nuoremman ja vieläkin vaikeampia isä-komplekseja läpikäyneen kuninkaan syntyessä keskelle tuntemattomuutta. Keisarinpalvonta ja kotikutoinen jumalallisuus alkoi sanan Kyrios (Herra) lanseeraamisesta vallan pönkitykseen. - Seikka joka johti sanontaan marttyyrien verestä kristinuskon siemenenä. (Vrt. Fil. 2: 5-11: ”...sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman...”) Nimissä oli päällekkäisyyttä kuin Kointähden virassa konsanaan.

 

2. Bruce M. Metzger, Chapters in the History of New Testament Textual Criticism. Grand Rapids: Wm. B. Eerdmans Publishing Co, 1963. s 144.

3. Bruce M. Metzger, The Text of the New Testament. New York and Oxford, Oxford University Press, 1968. s 67.

4.Charles Leach, Our Bible: How We Got It. Chicago: Moody Press, 1898.s 35-36.

5.Gilgamesh. Kertomus ikuisen elämän etsimisestä. Basam Books 2000. s. 17. Työteliäs Jaakko Hämeen-Anttila on suomentanut kirjan akkadinkielisestä alkutekstistä.


 

 

 

Historiallinen Jeesus

 Uuden Testamentin ja kirkon ulkopuolisia viitteitä itse Jeesuksen elämään ja historialliseen henkilöön ei ole paljoa. Harvoja lähteitä esittelee mm. FF Brucen Jesus and Christian Origins outside the New Testament, Hodder, 1974.
 

Varhaisia viittauksia kristittyihin tms. on vuodelta 120 jKr. Hadrianuksen hovivirkailija Svetoniuksella Claudiuksen määräämään juutalaisten karkoitukseen ja Neron toimeenpanemiin kristittyjen vainoihin liittyen (Claudiuksen Elämä 25.4; Keisarien Elämä 26.2.).
 

Vähä-Aasian Bitynian maaherran Plinius nuoremman kirjeenvaihdossa keisari Trajanuksen kanssa vuonna 112 jKr. (Epistles x. 96-97) kysytään, pitäisikö kristittyjen teloitukset rajoittaa koskemaan enää johtajia. Plinius kehuu kristittyjen yhteiskunnallista kunnollisuutta ja sanoo heidän ainoaksi rikkeekseen keisarinpalvonnan hylkäämisen Kristuksensa vuoksi (Epistles X, 96).
 

Noin 53 jKr. syntynyt Aasian provinssin maaherra Cornelius Tacitus mainitsee Jeesuksen teloituksen Pilatuksen käskystä Tiberiuksen aikana (Annals XV, 44) kertoessaan Neron aikaisista kristittyjen vainoista Rooman palon yhteydessä. Lisäksi hän viittaa kristittyihin kertoessaan Jerusalemin temppelin hävityksestä 70 jKr. Katkelma Historiat-teoksesta on säilynyt Sulpicius Severuksen ansiosta. Tacitus oli antisemiitti ja piti kristinuskoa vahingollisena taikauskona.
 

Vuonna 37 jKr. syntynyt Josefus, sikäli kuin hänen Jeesusta koskevan mainintansa alkuperäinen muoto voidaan rekonstruoida, luultavasti vahvistaa hänen teloituksensa ristiinnaulitsemalla Pilatuksen määräyksestä juutalaisten syytteen perusteella, ja kertoo hänen maineestaan ihmeidentekijänä ja opettajana. (Antiquities XVIII. 3.3 (64)). Katkelma on erittäin kiistanalainen myönteisyytensä vuoksi Jeeuksen henkilöä kohtaan, ja sen uskotaan yleisesti tulleen myöhemmin lisätyksi. Kappaleesta on kuitenkin olemassa arabiankielisessä kokoomateoksessa säilynyt astetta maltillisempi ja lyhyempi versio, jota pidetään luotettavampana. Myös tässä versiossa todetaan Jeesuksen kannattajien kertoneen johtajansa ilmestyneen heille kolme päivää ristiinnaulitsemisensa jälkeen ja väitetään Jeesuksen käyttäytymistä luonteeltaan asialliseksi. Toisessa yhteydessä Josefus mainitsee Jeesuksen veljen Jaakobin mestaamisesta (Antiquities XX 9:1).
 

Lucianus Samosatalainen oli toisen vuosisadan satiirikko, joka mainitsi ylenkatseellisesti kristityt ja Kristuksen muutamaan otteeseen. Lucianus kertoo kristittyjen palvovan ristiinnaulittua johtajaansa ja paheksuu menestyneen kultin aikaansaamaa kreikkalaisten jumalien hylkäämistä (Kuoleva Peregrinus, Väärä Profeetta Aleksanteri).
 

Samarialainen Thallus kirjoitti jo 52 jKr. kommentoiden ristiinnaulitsemisen pimeyttä auringonpimennyksenä. Katkelma on säilynyt kristityn kirjoittajan Julius Afrikanuksen toimesta (221 jKr.), jossa sen ajankuvausta kritisoidaan.
 

Myös 1. vuosisadan historioitsija Flegonus mainitsee ristiinnaulitsemisen yhteydessä tapahtuneen pimennyksen täysikuuna ja kertoo epätavallisen pimennyksen tulleen merkityksi myös keisari Tiberiuksen historiallisiin mainintoihin. Flegonuksen Aikakirjat on säilynyt katkelmana niin ikään Julius Afrikanuksen toimesta.

Kirkkoisistä piispa Agapius lainaa ja listaa useita muinaisia teoksia, jotka viittaavat ristiinnaulitsemisen tapahtumaan, mutta näistä lähteistä vain osa on tutkijoiden tuntemia, saati sitten säilyneitä. (Shlomo Pines, An Arabic Version of the Testimonium Flavianum and Its ImplicationsJerusalem: Jerusalem Academic Press, 1971.)
 

Syyrialainen Mara bar Serapionin kirje puhuu myös juutalaisista, jotka ”tappoivat viisaan kuninkaansa” johonkin aikaan ennen Jerusalemin vuonna 70 tapahtunutta tuhoa ja verrataan tätä Pythagoraan ja Sokrateen kohtaloihin. Kirje on kirjoitettu hieman vuoden 73 jKr. jälkeen ja sitä säilytetään British Museumissa.
 

Lisäksi ovat juutalaisten oppineiden kirjoitukset. Kirjahyllyn täyttävässä Talmudissa säilyneet ei-kristityt lähteet kertovat, että juutalaisjohtajat teloittivat Jeesuksen pääsiäisaattona etupäässä taikurina ja petturina: Babylonian Talmud, Sanhedrin 43a.
 

Encyclopedia Britannican 15. painos käyttää ennätykselliset 20 000 sanaa kuvatessaan historiallisen Jeesuksen henkilöä. Se kertoo ’itsenäisten merkintöjen todistavan, etteivät muinaisina aikoina kristinuskon vastustajatkaan epäilleet Jeesuksen historiallisuutta, joka kyseenalaistettiin ensimmäisen kerran ja riittämättömältä pohjalta monien kirjoittajien toimesta 1700-luvun lopussa, 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa.’

 

 

Kristittyjen vainot

Afrikassa oli vuonna 1900 noin 10 miljoonaa kristittyä (alle 10%), vuonna 1970 heitä oli 117 miljoonaa (noin 25%) Vuonna 2000 noin 335 miljoonaa (lähes 40%).Tällä hetkellä noin 417 miljoonaa (lähes puolet maanosan asukkaista). Latinalaisessa Amerikassa oli protestanttisia kristittyjä vuonna 1916 noin 160 000. Vuonna 2000 heitä laskettiin olevan noin 50 miljoonaa. Raamatun Jeesus siis ravistelee ja muuttaa maailmaa näin voimakkaasti. Mutta siitä myös kostetaan: Tänä päivänäkin noin 200 miljoonaa kristittyä elää jatkuvasti vainojen ja sorron pelossa. Pohjois-Koreassa jopa 70 000 kristittyä viruu vankilassa. Kiinan viranomaiset käyttivät vuonna 2007 53 miljoonaa euroa maanalaisten seurakuntien vainoamiseen. Pelkästään viime jouluna Intian Orissassa poltettiin 95 kirkkoa sekä 730 kristittyjen kotia. Sama peli Barack Obaman esi-isien maassa Keniassa. Ja tämä on vasta jäävuoren huippua.

 

RAAMATUN ONGELMAKOHTIA (Väinö Hotti)

"Raamatussa on näennäisesti ristiriitaisia kohtia. Lähdemme kuitenkin siitä,
ettei Raamattu ole ja ettei se voi olla ristiriitainen kirja; emme vaan
vielä ymmärrä kaikkea: "Herran sanat ovat selkeitä sanoja" (Ps. 12:7).
Kuitenkin yksi raamatunkohta puhuu näin ja toinen aivan vastakkaisesti.
Meidän ei tule yrittää loogisuuden nimissä väkisin muuttaa tällaisia kohtia,
vaan molemmat kohdat tulee jättää voimaan. Tässä muutamia ongelmakohtia.

1) Lapsi ja perisynti. Raamattu opettaa selkeästi, että perisynti on jo
lapsen rasitteena.

"Syntyisikö saastaisesta puhdasta? Ei yhden yhtäkään" (Job 14:4).

"Kuinka siis ihminen olisi vanhurskas Jumalan edessä, ja kuinka vaimosta
syntynyt olisi puhdas?" (Job 25:4).

"Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt"
(Ps. 51:7).

TOISAALTA itse Jeesus taas opettaa lapsen taivaskelpoisuutta:

"Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi,
ette pääse taivasten valtakuntaan" (Matt. 18:3).

"Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä
senkaltaisten on Jumalan valtakunta. Totisesti minä sanon teille: joka ei
ota vastaan Jumalan valtakuntaa niin kuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle"
(Mark. 10:14-15).

2) Raamatun mukaan pelastus on yksin Jumalan työ - ihminen ei voi muuta kuin
pistää vastaan.

"Ei ihminen voi ottaa mitään, ellei hänelle anneta taivaasta" (Joh. 3:27).

"Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät" (Joh. 15:16).

TOISAALTA Raamattu myös opettaa ihmisen valintaa, ratkaisua ja vastuuta.

"valitkaa tänä päivänä, ketä tahdotte palvella" (Joos. 24:15).

"Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat
sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun
lapsesi, niin kuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole
tahtoneet" (Matt. 23:37).

"Hän tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. Mutta
kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan
lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä" (Joh. 1:11-12).

"Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa
oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja
hän minun kanssani" (Ilm. 3:20).

"ahkeroikaa... pelolla ja vavistuksella, että pelastuisitte; sillä Jumala on
se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä
tahtonsa tapahtuisi" (Fil. 2:12-13).

3) Jumala on ennalta valinnut ihmiset pelastukseen.

"Minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä armahdan`.
Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan
Jumalan, joka on armollinen" (Room. 9:15-16).

"Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka
Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.
Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut, hän on myös edeltämäärännyt Poikansa
kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa; mutta
jotka hän on edeltämäärännyt, ne hän on myös kutsunut; ja jotka hän on
kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut; mutta jotka hän on
vanhurskauttanut, ne hän on myös kirkastanut" (Room. 8:28-30).

TOISAALTA taas Jumala Raamatun mukaan tahtoo kaikkien pelastuvan.

"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen
Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi
iankaikkinen elämä" (Joh. 3:16).

"joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan
totuuden" (1. Tim. 2:4).

4) Uudestisyntymisen (pelastuksen) ja kasteen suhde. Raamattu liittää
kasteen pelastukseen.

"Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja
Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan" (Joh. 3:5).

"Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen
päällenne pukeneet" (Gal. 3:27).

"pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa teke­miemme tekojen ansiosta, vaan
laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen
kautta" (Tiit. 3:5).

"Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena" (1. Piet.
3:21).

TOISAALTA Pyhä Henki voitiin saada ennen kastetta.

"´Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet
Pyhän Hengen niin kuin mekin?` Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen
Kristuksen nimeen" (Apt. 10:47-48).

5) Pyhityksen välttämättömyys. Raamatun mukaan on vaarallista unohtaa elämän
vanhurskautus.

"Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan
ole näkevä Herraa" (Hebr. 12:14).

TOISAALTA annetaan ymmärtää, että pyhittymätönkin ihminen voi pelastua,
tosin "nipin napin".

"Jos jonkun tekemä rakennus kestää, on hän saava palkan; mutta jos jonkun
tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin
ikään kuin tulen läpi" (1. Kor. 3:14-15).

6) Maailman hallinta. Jumala hallitsee suvereenisti maailmaa.

"Jokainen olkoon alamainen sille esivallalle, jonka vallan alla hän on.
Sillä ei ole esivaltaa muutoin kuin Jumalalta; ne, jotka ovat, ovat Jumalan
asettamat" (Room. 13:1).

TOISAALTA Saatanalla näyttää olevan tärkeä osuus.

"Sinulle minä annan kaiken tämän valtapiirin ja sen loiston, sillä minun
haltuuni se on annettu, ja minä annan sen, kenelle tahdon" (Luuk. 4:6).

"Me tiedämme, että olemme Jumalasta, ja koko maailma on pahan vallassa" (1.
Joh. 5:19).

"He ovat asettaneet kuninkaita, MUTTA EI SE OLE OLLUT MINUSTA; ovat
asettaneet ruhtinaita, mutta minä en ole siitä tiennyt" (Hoos. 8:4).

7) Jumala itse on uskoon tulleen perillepääsyn takuumies:

hänen aivoituksensa mukaan kutsutut - edeltätuntenut - edeltämäärännyt -
vanhurskauttanut - kirkastanut (Room. 8:28-30).

TOISAALTA valtaosa Israelista ei päässyt luvattuun maahan (Hebr. 3:7-19).
Simson, Saul, Salomo ja Deemas aivan ilmeisesti "jäivät taipaleelle" (Hebr.
4:1).

8) Raamatun mukaan "maa pysyy iäti".

"Sukupolvi menee, ja sukupolvi tulee, mutta maa pysyy iäti" (Srn. 1:4).

TOISAALTA maakin tulee häviämään.

"Maa murskaksi musertuu, maa halkee ja hajoaa, maa horjuu ja huojuu. Maa
hoippuu ja hoipertelee niin kuin juopunut, huojuu niin kuin lehvämaja.
Raskaana painaa sitä sen rikkomus, se kaatuu eikä enää nouse" (Jes.
24:19-20).

"Mutta Herran päivä on tuleva niin kuin varas, ja silloin taivaat katoavat
pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä
siihen on tehty, palavat" (2. Piet. 3:10).

9) Iankaikkinen kadotus. Raamattu opettaa, että sekä taivas että helvetti
ovat iankaikkisia.

"Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on
valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä" (Matt. 25:41).

TOISAALTA jumalattomat tullaan hävittämään.

"Sillä katso: se päivä on tuleva, joka palaa kuin pätsi. Ja kaikki julkeat
ja kaikki, jotka tekevät sitä, mikä jumalatonta on, ovat oljenkorsia; ja
heidät polttaa se päivä, joka tuleva on, sanoo Herra Sebaot, niin ettei se
jätä heistä juurta eikä oksaa" (Mal. 4:1).

10) Raamatun mukaan koko Israel on pelastuva.

"ja niin kaikki Israel on pelastuva" (Room. 11:26).

TOISAALTA valtakunnan lapsille käy huonosti.

"monet tulevat idästä ja lännestä ja aterioitsevat Aabrahamin ja Iisakin ja
Jaakobin kanssa taivasten valtakunnassa; mutta valtakunnan lapset heitetään
ulos pimeyteen; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys" (Matt. 8:11-12)."

Väinö Hotti

Apparent Bible Mistakes in English

Index of Biblical Contradictions

Contradictions 1 to 55

Contradictions 56 to 99

Contradictions 100 to 143

1. God is satisfied/unsatisfied with his works
2. God dwells/dwells not in chosen temples
3. God dwells in light/darkness
4. God is seen/unseen and heard/unheard
5. God is tired/never tired and rests/never rests
6. God is/is not omnipresent and omniscent
7. God does/does not know the hearts of men
8. God is/is not all powerful
9. God is changeable/unchangeable
10. God is just/unjust or partial/impartial
11. God is/is not the author of evil
12. God gives freely/witholds his blessings
13. God can/cannot be found by those who seek Him
14. God is warlike/peaceful
15. God is cruel/kind
16. God's anger endures for a long/short time
17. God approves/disapproves of burnt offerings
18. God accepts/forbids human sacrifices
19. God tempts man/doesn't tempt man
20. God send lying spirits/doesn't lie
21. God will/will not destroy man
22. God's attributes are revealed/cannot be discovered
23. God is one/many
24. Robbery commanded/prohibited
25. Lying approved/forbidden
26. Hatred to the Edomite sanctioned/forbidden
27. Killing commanded/forbidden
28. Blood-shedder must/must not die
29. Making of images forbidden/commanded
30. Slavery and oppression forbidden/sanctioned
31. Improvidence enjoyed/condemned
32. Anger approved/disapproved
33. Good works to be seen/not to be seen by men
34. Judging of others forbidden/approved
35. Christ taught non-resistence/taught and practiced physical resistance
36. Christ warned his followers not to fear being killed/Christ avoided Jews for fear of being killed himself
37. Public prayer sanctioned/disapproved
38. Importunity in prayer commended/condemned
39. Wearing of long hair by men sanctioned/condemned
40. Circumcision instituted/condemned
41. Sabbath instituted/repudiated
42. Sabbath instituted because God rested/because God brought Israelites out of Egypt
43. No work to be done on Sabbath/Christ broke this rule
44. Baptism Commanded/not commanded
45. Every animal allowed for food/certain animals prohibited for food
46. Taking of oaths sanctioned/forbidden
47. Marriage approved/disapproved
48. Freedom of divorce permitted/restricted
49. Adultery forbidden/allowed
50. Marriage/cohabitation with sister denounced, but Abraham married his sister and God blessed the marriage
51. A man may/may not marry his brother's widow
52. Hatred to kindred enjoined/condemned
53. Intoxicating beverages recommended/discountenanced
54. Our rulers are God's ministers and should be obeyed/are evil and should be disobeyed
55. Women's rights affirmed/denied
56. Obedience to masters/obedience only to God
57. There is/is not an unpardonable sin
58. Man was created before/after other animals
59. Seed time and harvest never ceased/ceased for seven years
60. God/Pharoah hardened Pharoah's heart
61. All Cattle and horses died/all cattle and horses did not die
62. Moses feared/did not fear Pharoah
63. Plague killed 23000/24000
64. John the Baptist was/was not Elias
65. Father of Mary's husband was Jacob/Heli
66. Father of Salah was Arphaxad/Cainan
67. Thirteen/Fourteen generations from Abraham to David
68. Thirteen/Fourteen generations from Babylonian captivity to Christ
69. Infant Christ was/was not taken to Egypt
70. Christ was/was not tempted in the wilderness
71. Christ preached his first sermon on the mount/on the plain
72. John was/was not in prison when Jesus went to Galilee
73. Christ's disciples were commanded to go forth with a staff and sandles/neither staves nor sandles
74. A woman of Canaan/Greek woman sought Jesus
75. Two/one blind men/man besought Jesus
76. Christ was crucified on the third/sixth hour
77. Two thieves/only one thief railed at Christ
78. Satan entered Judas at the supper/after the supper
79. Judas committed suicide by hanging/died another way
80. Potter's field purchased by Judas/by the Chief Priest
81. Only one woman/two women went to the sepulchre
82. Three women/more than three women went to the sepulchre
83. It was early sunrise/sometime after sunrise when they went to the sepulchre
84. Two angels standing/only one angel sitting seen by women
85. Two angels/one angel seen at the sepulchre
86. Christ was to be three days and three nights in the tomb/only two days and two nights
87. Holy Spirit bestowed at/before Pentecost
88. Disciples commanded immediately after resurrection to go into Galilee/tarry at Jerusalem
89. Jesus first appeared to disciples in a room in Jerusalem/on a mountain in Galilee.
90. Christ ascended from Mount Olive/Bethany
91. Paul's attendants heard/did not hear the miraculous voice
92. Abraham departed to go to Canaan/did not know where he was going
93. Abraham had one/two sons.
94. Keturah was Abraham's wife/concubine
95. Abraham begat a son at the age of 100 years by God's providence/he then had six more sons without God's help
96. Jacob/Abraham brought the sepulchre from Hamor
97. God gave Abraham and his sons the promised land/they never received it
98. Goliath/his brother was slain by Elhanan
99. Ahaziah began his reign in the eleventh/twelfth year of Joram
100. Michal had five children/one child
101. David was tempted by the LORD/by satan to number Israel
102. Number of fighting men in Israel was 800,000/1,100,000, number of fighting men in Judah was 500,000/470,000
103. David sinned in numbering Israel/David never sinned except in the matter of Uriah
104. One of David's penalties for sinning was seven years of famine/there were only three years of famine
105. David took 700/7000 horsemen
106. David bought a threshing floor for 50 sheckles of silver/600 shekles of gold
107. David's throne was to endure forever/David's throne was cast down
108. Christ is equal/is not equal with God
109. Jesus was/was not all-powerful
110. The law was/was not superceded by Christian dispensation
111. Christ's mission was/was not peace
112. Christ did not/did receive testimony from men
113. Christ's witness of himself is true/untrue
114. Christ laid down his life for his friends/enemies
115. It was/was not lawful for the Jews to put Christ to death
116. Children are/are not punished for the sins of their parents
117. Man is/is not justified by faith alone
118. It is impossible/possible to fall from grace
119. No man is without sin/Christians are sinless
120. There will/will not be a resurrection of the dead
121. Reward/punishment bestowed in this/next world
122. Annihilation/endless misery the portion of all mankind
123. Earth is/is never to be destroyed
124. No evil shall/Evil will happen to the Godly
125. Worldly good and prosperity/worldly misery and destitution to be the lot of the godly
126. Worldly prosperity a reward/a curse
127. Christian Yoke is/is not easy
128. Fruit of God's spirit is love and gentleness/vengeance and fury
129. Longevity enjoyed by/denied to wicked
130. Poverty/Riches/Neither a blessing
131. Wisdom a source of enjoyment/vexation, grief, sorrow
132. Good name is a blessing/curse
133. Laughter commended/condemned
134. Rod of correction is cure for foolishness/there is no cure for foolishness
135. Fool should/should not be answered according to his folly
136. Temptation desired/undesired
137. Prophecy is sure/unsure
138. Man's life 120/70 years
139. Fear of man on every beast/fear of man not on the lion
140. Miracles are/are not proof of divine inspiration
141. Moses meek/cruel
142. Elijah ascended to heaven/none but Christ ascended to Heaven
143. All scripture is inspired/Some scripture is not inspired

 

 http://www.bringyou.to/apologetics/DefendingTheGospels.htm#1

1. Traditionally Mark's Gospel is said to have been written by a disciple of Peter who is presented in an embarrassing light.
 2. Doesn't Mark show signs of having been written after the destruction of the Jewish temple in 70 AD?
 3.Why would Matthew quote verbatim another eyewitness, Mark?
 4. Was the Evangelist Luke the same one who knew Paul?
 5. Does John claim to be an eyewitness?
 6. Where did John, an illiterate fisherman, get his Hellenistic philosophy?
 7. Isn't John an anti-Jewish Gospel?
 8. Could all the words attributed to Jesus have been said by him and memorized exactly by John?
 9. Josephus relates that Theudas of Galilee came after Judas the Galilean not before him as Acts 5 suggests.
10. Since the permanent excommunication of Christians from the synagogue didn't take place till much later, why does John represent it as happening in Jesus' lifetime?
11. Would the Jews have tolerated it if Jesus had claimed to be God as John says?
12. Don't Matthew's and Luke's genealogies contradict one another?
13. Why are references to Jesus' flight to Egypt missing outside Matthew?
14. Does the story of the Magi suggest the Holy Family lived in Bethlehem rather than Nazareth?
15. Luke seems to locate Jesus' birth during the census of Quirinius in AD 6 whereas Matthew locates the birth before the death of Herod the Great in 4 BC.
16. Did the Sermon on the Mount take place on a hill or on the plain?
17. When was Passover in the year of Jesus' death: Thursday night or Friday night?
18. When was Jesus crucified, and when did Jesus die?
19. What were Jesus' last words?
20. Who bought the field in which Judas died?
21. In Mark 6:45, 53, if the disciples were journeying to Bethsaida, on the north eastern shore of the sea of Galilee, how come they ended up at Genessaret on the north-western shore, where presumably they were starting from?
22. If Jesus was journeying from Jericho to Jerusalem, would he have passed through Bethphage and Bethany in that order as Luke 19 suggests?
23. The Resurrection.
24. How is Jesus' route from the region of Tyre, through Sidon and then up through the midst of the territory of the Decapolis (Mark 7:31) geographically possible?
25. How can pigs from the territory of the Gadarenes or Gerasenes run directly into the sea of Galilee?
26. How can Bethany be "beyond the Jordan" if it is on the western side? (John 1:28).
27. How can Jesus (Mark 10:1) cross the Jordan into Judea from Capernaum, both of these being in the West?
28. Does Mark 10 make Jesus assume that a woman has a right of divorce under Jewish law?
29. Is Mark mistaken when he attributes to "all the Jews" practices relating to levitical conditions of purity?
30. Was Jesus' trial illegal in terms of Jewish law, being held on a festival day and imposing the death penalty for words that are not blasphemous?
31. Do the Gospels disagree with Josephus as to the date of John the Baptist?
32. Isaiah's prophecy generally applied to the virgin birth refers to an almah or young woman, not a virgin.
33. Matthew applies to Christ prophecies that literally apply to Israel.
34. What prophecies are being fulfilled in Matthew 26:56?
35. Why does Matthew attribute a prophecy of Zechariah to Jeremiah?
36. Why is Pilate called hegemon (procurator) when he was really prefect?
37. Why does Luke represent Lysanias the tetrarch as living in the days of John the Baptist when he died in the previous century?
38. Annas and Caiaphas were never simultaneously High Priest in John the Baptist's time.

Maalauksia Suomen luonnosta

Drawings from the Finnish nature and culture

 

 

http://www.kp-art.fi/default.htm
 

Pelasta elämä - lahjoita verta!

http://www.haaste.fi/

http://www.veripalvelu.fi/

Safe a Life - Donate Blood!