Etusivu Ajankohtaista Harrastajia Suomessa Suositut tanssit ja niiden lähteet Keskiajan ja renessanssin tanssihistoriaa ja lähteitä Barokin tanssihistoriaa ja lähteitä Tunnettuja tanssilajeja Tanssikuvia Linkkejä

Keskiaika ja renessanssi - tanssihistoriaa ja lähteitä

Eurooppa vuoteen 1400

Ongelma on varsin yksinkertainen: tanssikoreografioita kuvaavia lähteitä ei ole. Varhaisimmat nuotit tanssimusiikkiin ovat peräisin 1200-luvulta, jolloin maallista musiikkia alettiin merkitä muistiin. Carole ilmeisesti viittaa laulun säestyksellä tanssittavaan ketju- tai piiritanssiin. Eri maiden kansantansseissa carole-tyyppinen tanssi on säilynyt nykypäiviin saakka. Sukua carolelle lienee myös Rondeau. 1300-luvun alussa pariisilainen Johannes de Grocheio mainitsee teoksessaan De Musica kolme tanssilajia: ductia, estampie (stantipes) ja nota. 1400-luvun Italiassa tunnetaan istanpitta ja saltarello Säilyneiden kappaleiden pohjalta on tehty joitakin koreografioita aikakauden tansseihin. Luonnollisesti lopputulokset vaihtelevat runsaasti; esim. estampien kohdalla jotkut ovat päätyneet arvokkaaseen askellukseen, joka muistuttaa jonkin verran myöhempiä bassadanceja, toiset taas ovat luoneet paljon vauhdikkaampia versioita, joihin kuuluu mm. hyppyjä. Eräs rekonstruoija on ottanut mallia itämaisesta tanssista, ja hänen koreografiassaan käsien liikkeillä ja vartalon asennoilla on tärkeä sija.

Mielenkiintoinen yksityiskohta tanssin historiassa on myös kuolemantanssi (Danse macabre), joka esiintyy taiteessa erityisesti Mustan surman ja muiden ruttoepidemioiden aikaan. Vaikka kyse on symbolista, on kyseinen kuva saattanut houkutella ihmiset myös todellisuudessa tanssimaan hautausmaille - ainakin kirkko on tavan joutunut erikseen kieltämään.

Toisaalta tanssi oli keskiajalla osa myös kristillisiä juhlia ja juhlakulkueita. Esim. Corpus Christi-juhlassa (Kristuksen pyhän ruumiin ja veren juhla kaksi viikkoa helluntain jälkeen) on tanssittu. Tanssi yhdistettiin jopa taivaallisiin näkyihin. Saksalainen mystikko Henrich Seuse kirjoittaa elämäkerrassaan vuonna 1328 saamastaan näystä, jossa hän kohtasi taivaassa enkeleitä: ...Then they drew the Servant [Seuse] by the hand into the dance, and the youth began a joyous song about the infant Jesus, which runs thus: 'In dulci jubilo', etc.

Kristillisen tanssin perinne jatkui mm. teinien keskuudessa vielä 1600-luvulle. Nuoret opiskelijat keräsivät lomillaan rahaa opintoihinsa laulamalla ja tanssimalla. Ruotsi-Suomessa Piae Cantiones-kokoelmaan kuuluvia lauluja on myös tanssittu, ja onpa joukossa paastoaikana esitetty miekkatanssikin.

Eurooppa 1400 - n. 1600

Hieman yleistäen voisi sanoa, että Euroopan yläluokkien tanssikulttuuria hallitsi koko renessanssin ajan Italia. Burgundin hovikulttuurin loisto jäi verrattain lyhyeksi, ja pian Italian hoveista tuli renessanssin kulttuurin edelläkävijöitä ja suunnannäyttäjiä. Näistä hoveista tunnetaan myös ensimmäiset ammattimaiset tanssimestarit, jotka ohjasivat nuoria aatelisia tanssissa ja loivat samalla itse uusia tansseja. He myös kirjoittivat yksityiskohtaisia tanssioppaita teorioistaan ja koreografioistaan. Nämä ohjeet levisivät nopeasti ympäri Eurooppaa. Paikallisia traditioitakin toki säilyi ja kehittyi, esimerkkejä on mm. Englannista ja Ranskasta. Näissäkin on kuitenkin havaittavissa italialainen vaikutus.

Burgundi

1400-luvun alussa kehittyi Burgundin hovissa suosikiksi arvokas, "Tanssien kuningattareksi" kutsuttu Basse Danse (Italiassa Bassadanza). Tanssi säilyi Euroopan hoveissa 1500-luvulle, mutta 1500-luvun lopulla Arbeau mainitsi sen jo menneen pois muodista. Burgundin ja Ranskan lisäksi lähteitä on Englannista ja Espanjasta. Italialaiset bassadanzat ovat koreografioituja ja poikkeavat siten burgundilaisesta.

Burgundilaisen Basse Dansen tanssiaskeliin kuuluivat vain simple, double, demarche (tai reprise) ja branle. Lisäksi askelikot jakautuivat kolmeen osaan: Tres parfaite, plus que parfaite ja imparfaite, jotka kaikki puolestaan voitiin jakaa kolmeen: grande, moyenne, petite. Nämä riippuivat siitä, montako simpleä, repriseä ja doublea kuvioon sisältyi. Eri kuvioista koottuja "palikoita" liitettiin toisiinsa erilaisissa kokoonpanoissa. Säännönmukaisuuden ansiosta kymmenienkin eri tanssien muistaminen helpottui.

Bassedanse-musiikkia on säilynyt verrattain vähän. Lähteissä esiintyy ns. tenorinotaatioita, joiden päälle soittajat ovat improvisoineet melodian. Suosittu sävelmä La Spagna on säilynyt useina eri versioina ja variaatioina, käytetyin lienee Falla con Misuras.

Lähteitä

Le ballet de la royne de Cessile. (1445) on vanhin tunnettu tanssilähde. Sisältää seitsemän tanssia, jotka poikkeavat muista tunnetuista käsikirjoituksista.

Michel Toulouzen Pariisissa julkaisema L'art et instruction de bien dancer (1482-1496) on ensimmäinen painettu tanssiopas. Se sisältää 45 bassedansen ohjeet, joista osa on identtisiä toisen 1400-luvun lopulla kirjoitetun oppaan,
Les Basses Danses de Marguerite d'Autrichen käsikirjoituksen, eli Brysselin käsikirjoituksen kanssa. Siinä on yhteensä 58 tanssia.
Jacques Modernen Lyonissa n. 1532-1533 julkaisema S'ensuyvent plusiers basses dances, tant communes que incommunes, comme on pourra veoyr cy dedans sisältää 115 Basse dancea, paljon samoja kuin Toulouzessa ja Brussels MS:ssä, mahdollisesti Toulouzen uusintapainos
Torinon käsikirjoitus vuodelta 1517 sisältää 20 tanssia yhdellä, nimeämättömällä sivulla. Ne edustavat samaa tyyliä kuin Moderne, Brussels ja Toulouze.

Italia

Varhaisitalialaisen tyylin tärkeimmät tanssilajit olivat Bassadanza ja Ballo (mon. balli), joiden lisäksi tanssittiin mm. Saltarelloa ja Pivaa, jotka olivat ilmeisesti improvisaatioon pohjautuvia nopeatempoisia paritansseja. Tansseissa alkoi korostua sosiaalisuuden lisäksi niiden esittävä luonne. Sekä Cornazano että Ebreo pohtivat kuutta tanssitaiteen ominaisuutta: Misura (Kyky pysyä musiikin tahdissa), Memoria (Kyky muistaa tanssin askeleet), Partire di Terreno (Tilankäyttö), Aiere (keveä olemus ja nouseva liike), Maniera (kehon liike askeliin sovitettuna) ja Movimento corporeo (Kehon yleinen olemus, ylväys ja ryhti)

Lähteitä

Ensimmäinen tunnettu tanssimestari oli Domenico da Piacenza (1390-1464), jonka teos De arte saltandi & choreas ducendi ilmestyi vuoden 1450 tienoilla. Käsikirjoitus sisältää 23 tanssia.
Domenicon oppilas, Antonio Cornazano (1430-1484) oli runoilija ja hovimies, joka julkaisi oman oppaansa 1455. Libro dell'arte del danzare sisältää runsaasti pohdintaa tanssin olemuksesta ja koreografioita sekä bassadanzaan että balliin.
Toinen oppilas, Guglielmo Ebreo da Pesaro kirjoitti oman oppaansa De practica seu arte tripudii vuonna 1463. Seitsemän toistensa kanssa enemmän tai vähemmän identtistä, joskin pituudeltaan vaihtelevaa käsikirjoitusta sekä kolme fragmenttia on säilynyt. Ebreon teos sisältää koreografioita ja yleistä pohdintaa Cornazanon tapaan. Joihinkin käsikirjoituksiin on liitetty myös nuotit. Syntyjään juutalainen Ebreo kääntyi myöhemmin kristityksi ja joissakin käsikirjoituksissa hänen nimensä onkin Giovanni Ambrosio.

Myöhäisitalialainen tanssityyli kehittyi ja hioutui 1500-luvun aikana. Useat tanssit olivat pitkiä, moniosaisia ja vaativat pitkälle hiottua taitoa. Erilaisia askelia oli kymmeniä erilaisia. Tanssi kuului kuitenkin jokaisen itseään kunnioittavan aatelisen taitoihin; klassinen renessanssi-ihminen oli itseensä luottava, monitaitoinen ja rakasti esillä olemista. Näissä tansseissa näyttävyys, tyylikkyys, puhdas jalkatyö ja esittävä luonne tulivat yhä enemmän esille. Tanssiaisissa tanssi yleensä vain yksi pari kerrallaan muiden katsellessa ja arvostellessa. Erilaisia tansseja oli useita: Galliard oli suosiossa joka puolella Eurooppaa ja se tarjosi nuorille miehille tilaisuuden esitellä taitojaan. Cascarda, Spagnoletta, Coranto, Balletto, Canario, Tordiglione, Pavaniglia yms. ovat nimiä, joita tunnetaan eri lähteistä.

Lähteitä

Kenties tunnetuimman myöhäisitalialaisen tanssimestarin Fabritio Caroson Il Ballarino ilmestyi v. 1581 ja se sisälsi 80 tanssikoreografiaa. Paranneltu versio, Nobilta di dame julkaistiin v. 1600. Osa tansseista oli samoja kuin edellisessä, mutta askelten kuvaukset olivat muuttuneet jonkin verran. Caroso kirjoitti dialogin muodossa, ja opetti kirjassaan nuorta aatelista tanssitaidossa. Nobiltasta ilmestyi vielä uusintapainos v. 1630 nimellä Raccolta di Varij Balli.
Lähes yhtä tunnettu on Cesare Negri, jonka Le Gratie d'amore ilmestyi 1602. Tanssiopas sisälsi Caroson teosten tapaan pitkiä tanssikoreografioita ja keskittyi erityisesti Gagliarda-variaatioihin. Gratiestakin ilmestyi uusintapainos v. 1604 nimellä Nuove Inventioni di Balli.
Il Papa Manoscritto di balletti composti da Giovannino e Il Lanzino e Il Papa; scritto da Cosimo Ticcio.
Emme tiedä kuka "Il Papa" oli, aika ja paikka ovat myös tuntemattomat. Lyhyehkö käsikirjoitus on jostain 1500-luvun puolivälin Italiasta, ja sisältää koreografiat pariinkymmeneen tanssiin.
Livio Lupi da Carravagio, Libro di gagliarda, tordiglione, passo e mezzo, cannarii e passeggi...
Palermolaisen Livio Lupin 1607 ilmestynyt teos on hyvin laaja opas gagliarda-variaatioista kiinnostuneille. Kirja sisältää sadoittain erilaisia variaatioita gagliardoihin, tourdioneihin jne. Tarkoituksena on ollut tarjota gagliarda-taitureille valikoiman askelikkoja, joita he voivat käyttää tanssissaan. Merkittävä lähde tältä ajalta siis, mutta ei yhtä lailla yleishyödyllinen kuin monet muut. Kertoo ainakin jotain galliard-innostuksesta tuohon aikaan.
Propero Luti de Sulmona: Opera bellissima nella quale si contegono multe partite, et passeggi di gagliarda (Perugia: 1589). Vastaava kuin Livio Lupin gagliarda-variaatiomateriaali, suppeampi vain.

Ranska

Antonius de Arena, Ad suos compagnones studiantes. Lyon (c.1520)
Latinankielinen tanssiopas oli ilmeisesti tarkoitettu Avignonin yliopiston keskiluokkaisille lakioppilaille. Kirja opastaa tanssietiketissä ja antaa ohjeet 19 basse dansen tanssimiseen. Arbeau lienee tuntenut Arenan ja käyttänyt hänen opastaan yhtenä lähteenä omaan kirjaansa. Arenan teos painettiin uudelleen useaan kertaan, ja viimeinen painos on vuodelta 1758. Suurin anti on etiketinkuvaus, itse tanssit on selitetty varsin vaikeaselkoisesti, ja rekonstruoiminen on hankalaa.
Thoinot Arbeau, Orchesographie
Jehan Taborot'n vuonna 1589 taiteilijanimellä julkaisema teos on ehkä parhaiten tunnettuja alkuperäislähteitä. Kirja on kirjoitettu dialogin muotoon: Arbeau ja Capriol-niminen nuorukainen keskustelevat tanssikulttuurista, kuten Arbeau sen on aikanaan oppinut tuntemaan. Arbeau kuvailee tarkkaan useita tunnettuja tansseja, mm. Galliard-variaatioita, Bouffons-miekkatanssin, Bassadansan ja lukuisia branleja. Arbeau listaa neljä branleluokkaa, "Perus" (4 tanssia), "Mixed" (5), Regional (3) ja "Mimed" (11). Näiden ulkopuolelle jää vielä Branle de Haut Barrois. Ohjeiden mukana tulee tanssin nuotit ja kuvitusta - joka tosin on hieman kömpelöä.
Arbeaun branlet ovat yksinkertaisia ja nopeita opettaa. Paljon variaatioitakin on syntynyt: Arbeau esim. kuvaa doublen sivulle tavallaan kahtena simplenä; käytössä on kuitenkin mm. tapa, jossa otetaan ristiaskelia ja lisävärinä käytetään jalanheittoja, polkaisuja ja pyörimistä. Toisaalta Arbeaukin sanoo, että taitavat tanssijat improvisoivat tanssiessaan.

Englanti

Gresley Manuscript. Vuoden 1500 paikkeilta oleva englantilainen käsikirjoitus on verrattain tuore löytö (1984) ja sen analysointi ja tutkimus on edelleen meneillään. Käsikirjoitukseen perehtyneet ovat sitä mieltä, että Gresleyn tanssit muistuttavat varhaisitalialaista balloa, ja niissä on myös ranskalaisia elementtejä. Tanssit lienevät kuitenkin paikallisia.
Salisbury Manuscript. Pidemmän käsikirjoituksen ensimmäinen sivu sisältää basse danse-koreografioita.
Robert Copeland: The manner of dauncynge of bace daunces. Lontoossa 1521 paikkeilla julkaistu käännös ranskalaisesta basse danse-oppaasta.
Sir Thomas Elyot: The Boke Named the Governor. Lontoossa 1531 julkaistu teos ei ole varsinaisesti tanssiopas. Suuri osa kirjasta on kuitenkin omistettu tanssikulttuurille ja tanssietiketille 1500-luvun alun Englannissa.
Inns of Court-manuscripts c. 1570-1675
Inns of Court (Grey's Inn, Lincoln's Inn, Middle Temple, Inner Temple) ovat Lontoon "Oikeustieteellisen tiedekunnan" rakennuksia. Suurin osa siellä opiskelevista pojista kuului maataomistavaan aatelistoon, mutta myös varakkaiden porvareiden poikia kuului opiskelijoiden joukkoon.
Monipuoliseen nuoren herrasmiehen koulutukseen kuului erottamattomana osana myös tanssi. Lakioppilaat ottivat usein yksityistunteja arvostetuilta tanssiopettajilta. Tiedekunnassa järjestettiin runsaasti "iltamia" (Revels) talven aikana, tärkein tilaisuus oli "Christmas Revels" Aikalaislähteet antavat ymmärtää, että tanssiaiset aloitettiin aina ns. "Old Measures"-kokonaisuudella, jonka jälkeen jatkettiin branleilla, galliardeilla, corantoilla ja maalaistansseilla.
Käsikirjoituksia on säilynyt kuusi:
1. Bodleian MS Rawlinson Poet 108, c.1570
2. British Library MS Harleian 367, 1575-1625
3. Bodleian MS Douce 280, c. 1606
4. Bodleian MS Rawlinson D 864, c. 1630
5. Inner Temple Records, c. 1640-75
6. Royal College of Music MS 1119, 16??
Käsikirjoitukset eivät ole tanssioppaita, vaan hyvin erilaisia muistiinpanoja, kuvauksia, ohjeita ym. erilaisten ihmisten muistiinmerkitseminä. Kaikkien mainitsemat alkutanssit olivat The Quadran Pavan, Turkelone, The Earl of Essex Measure, Tinternell, The Old Alman, The Queens Alman, ja Madam Sosilia. Myöhemmin lisättiin Black Alman. Osa lähteistä mainitsee myös muita tansseja, esim. v:lta 1570 Lorayne Almanin ja New Almanin. Musiikki löytyy vain myöhemmistä lähteistä, eikä sitä ole annettu kaikkiin. Useimpiin tansseihin on löydetty musiikki muista aikakauden lähteistä. Kuvaukset vaihtelevat jonkin verran, mutta kokonaisuudessaan nämä kuusi käsikirjoitusta tarjoavat arvokasta tietoa Englannin yläluokan tanssikulttuurista 1500-, ja 1600-luvuilla.

Saksa

Nurnberg Ms. Hie Jnnen sindt geschriben die wellschen tenntz. on vuoden 1517 paikkeilta oleva saksalainen käsikirjoitus. Se sisältää 8 italialaista tanssia ja on osoitettu nurnbergilaisille neitokaisille, jotka halusivat tutustua italialaiseen tanssikulttuuriin.

Espanja

Cervera Ms on n. vuodelta 1496. Espanjalainen käsikirjoitus sisältää Basse danse-koreografioita.

Päivi "Clotilde" Miettunen (phmiettu(at)mappi.helsinki.fi), 0 6. 06.2006