Pasi Heikkilän kotisivut





Suomen
Mineraloginen Seura


Yhteystiedot

Puhelin:
työ: 09-191 50806
gsm: 0400-958 676
Osoite:
Geologian laitos
PL 64
00014 Helsingin yliopisto
Sähköposti:


Ajankontaista: Olen viimevuosina toiminut yliopisto-opettajan tehtävissä Helsingin yliopiston Geologian osastolla. Olen opettanut Kidetiedettä ja mineralogiaa ensimmäisen vuoden geologian opiskelijoille ja röntgenfluoresenssianalytiikkaa syventävänä kurssina.

Väitöskirjatyöni käsittelee Etelä-Pohjanmaalla sijaitsevan Vittinki-muodostuman geologiaa ja mineralogiaa. Päämielenkiintoni on jakson mangaanimineraaleissa. Vittinki-muodostuma on Suomen ainoa geologinen muodostuma jossa mangaania on paikallisesti rikastunut niin paljon, että se muodostaa omia, yksinomaan mangaanimineraaleista koostuvia, kivilajejaan! Olen tutkinut, mitä nämä erikoiset mangaanimineraalit ovat, mikä on niiden kemiallinen koostumus ja kuinka ne ovat syntyneet ja kehittyneet (muuttuneet toisiksi mineraaleiksi) kallioperämme olosuhteiden muuttumisen myötä.

Jaksolla on merkitystä myös eteläisen Suomen kallioperän kehityksen tutkimuksen kannalta. Yleinen käsitys on, että Suomen kallioperä koostuu etupäässä graniitista ja gneissistä. Totuus on paljon monipuolisempi, mutta yleiskäsitys on oikea. Syy tähän on, että Suomen kallioperä koki merkittävän vuorijononpoimutustapahtuman n. 1890 miljoonaa vuotta sitten. Kuori paksuuntui voimakkaasti, kivisulia tunkeutui kuoreen magmasäiliöiksi, paine ja lämpötila kasvoivat. Monet aiemmin syntyneet kivilajit osittain sulivat ja muuntuivat gneissimäisiksi.

Eräs kiinnostavimpia haasteita nykypäivän geologisessa tutkimuksessa onkin yrittää katsoa ajassa tämän tapahtuman läpi ja selvittää, miten kallioperämme "runko" syntyi. Millaista täällä oli ennen suurta 1890 mullistusta?

Vittinki-muodostuma edustaa näitä eteläisen Suomen vanhimpia, noin 1900 miljoonaa vuotta sitten syntyneitä kiviä. Se koostuu muinaisista basalttisista laavakivistä ja kuumien hydrotermisten liuosten kuljettamien piin, raudan ja mangaanin kemiallisen saostumisen kautta kerrostuneista sedimenttikivistä. Jäljet viittaavat merelliseen ympäristöön ja suhteelliseen syvään merialtaaseen. Tämä eroaa Etelä-Suomen kallioperän pääosasta, jonka vanhimmat kivilajit edustavat nykyisen Indonesian alueen kaltaista tuliperäistä saaristoa ja paljon matalamman veden ympäristöä.

Työ on loppuviimeistelyvaiheessa, mutta etenee hitaasti muiden töiden ohella.

Harrastukseni ovat viimeaikoina painottuneet makrovalokuvaukseen, etenkin perhosiin ja mineraaleihin. Perhoskuvakokoelmani parhaimmistoa olen laittanut nähtäville näille sivuille. Myös mineraalikuvia on tulossa. Näistä esimerkkinä on sivun oikeassa yläkulmassa oleva kolumbiitti-tantaliittikide (leveys n. 1 cm) Oriveden Viitaniemen maasälpälouhokselta. Näyte kuuluu Ilkka Järvelän kokoelmiin.


t. Pasi